Darwinin evoluutioteorian mukaan vahvimmat säilyvät taistelussa tuottaen parhaimmin sopeutuvia jälkeläisiä.
Tosiasiassa, jos eläinten käyttäytymistä soveltaa ihmisyhteiskuntaan, on seurauksena sekasorto, jossa elinikä lyhenee heikommilla yksilöillä ja yhteiskunta ajautuu kaaokseen, koska ihmisaivojen tärkein eläimistä erottava tekijä eli pitkämuistisuus ja tulevaisuuteen sijoittaminen kärsivät tämän toiminnan tuloksena. Jos yksilöllä ei ole tulevaisuutta, niin ei myöskään yhteiskunnalla ole tulevaisuutta.
Olisiko niin, että mahdollisimman tasaisemmin jaettu yhteinen tulevaisuus johtaa parhaimpaan tulokseen yhteiskunnan/kansakunnan tulevaisuuden osalta ?
Toinen näkökohta liittyy eläinkunnan DNA:n informaation ilmenemiseen ja toteutumiseen.
DNA ei noudata ympäristön muutosten seurauksia totalitaarisen/äärimmäisyysajattelun mukaisesti.
Toisinsanoen genomi (perintötekijät) ja fenomi (ympäristötekijät) ovat kaksi eri asiaa, vaikka lyhyellä aikavälillä ne _resonoivat_ toistensa kanssa - esimerkiksi ympäristön kohonneet säteilytasot johtavat vain säteilyyn sopeutuneiden yksilöiden ja heidän jälkeläistensä selviytymiseen.
Vaikka ympäristö muutttuisi tietynlaiseksi useiden eläinten eliniän kiertojen ajaksi, niin se ei koskaan muokkaisi DNA:n sisältämää informaatiota tiettyyn suuntaan peruuttamattomasti, koska DNA:n sisältämä informaatiopankki on niin suuri ja osaksi itseään säätelevä - toisinsanoen se on säätelemätön ulkoapäin.
Monet ihmiset, jotka haluavat alistaa DNA:n ihmisten tahdon alle, eivät ymmärrä sen sisältämän informaation moninaisuutta.
Esimerkiksi hyvää ja pahaa ei ole olemassa eroteltavana ihmisluonteesta - on vain erilaisia pyrkimyksiä tavoitella parasta toisille (hyvää toisten silmissä) ja itselle (pahaa toisten silmissä).
Vaikka eräät ihmiset haluaisivat nähdä pahan yksilökeskeisyytenä, ja siten poistettavana maailmasta poistamalla nämä yksilöt keskuudestamme, niin tämä ei koskaan onnistu täydellisesti - hyvä ja paha vallitsevat ihmis-DNA:ssa ja omistajassaan niiden ominaisuuksien ilmentymisen voimakkuuden kautta.
Vaikka vanhemmat olisivat kuinka pyhiä ihmisiä, saattavat jälkeläiset olla pahimpia piruja.
Usein vanhemmat _ansaitsevatkin_ lapsensa, jotka opettavat vanhemmilleen, että 1) on olemassa muutakin kuin teidän ajattelutapanne tässä universumissa, ja 2) teidän on muutettava ajattelutapaanne ja käytöstänne, jos haluatte menestyä vallitsevissa olosuhteissa mahdollisimman pitkään.
Täten DNA:n sisältämä informaatio koskee myös yksilön ja yhteisön (jatkettu yhdessäolo - energian vaihto ympäristön kanssa - sopeutuminen ympäristön olosuhteisiin) sopeutumista vallitsevan ympäristön/luonnon lakeihin.
Tällaista _sopeutumisoppia_ voisi verrata uskonnollisiin ajattelutapoihin, kuten determinismiin eli ennaltamääräytymiseen, jonka mukaan tietty tapahtuma tulee olemaan todellisuutta tulevaisuudessa. Johtuuko ennaltamääräytyminen sitten perimmiltään aina jostain syystä, eli onko tässä mukana syy-seuraus-suhde ?
Uskonnot sisältävät ennaltamääräytymisinformaatiota paljon eli ihmiskunnalla/maapallon historialla on olemassa alku-nyt-loppu ja mitä sen jälkeen.
Vaikka kaikki olisikin määrätty alusta loppuun jo ennakolta, niin ihmisiin vaikuttaisivat heidän elinaikanaan syy-seuraussuhteet.
Kärsimyksen voisi ymmärtää johtuvaksi teosta (alku), joka johtaa kriisiin (nyt), ja joka johtaa loppuun (väärä valinta-kuolema) tai tarvitsee muutoksen selviytyäkseen (oikea valinta-tulevaisuus).
Kriisit ovat pääsääntöisesti lyhytaikaisia ja niiden tärkein viesti on muutoksen välttämättömyys.
Yksilöiden kärsimyksessä ei aina näytä olevan järkeä, ja tätä evoluutio-oppi ja uskonnot tulkitsevat ihmisille eri tavoin, vaikka kyse on samasta asiasta.
Kärsimys on siis genomin ja fenomin välisen vuorovaikutuksen seurausta ja syy-seuraussuhteen mukaisesti sen tarkoitus on sopeuttaa ihmis-DNA elämään harmoniassa ympäristön/universumin kanssa.
Tästä päästäänkin siihen, että genomin ja fenomin sisältämä informaatio resonoivat keskenään ja vaikuttavat toisiinsa ja tämän vuorovaikutuksen lopputuloksena voisi olla mahdollista ennustaa tulevaisuutta yksilöillä, yhteiskunnalla ja maapallolla, jossa ihmiset elävät, ja jota ihmiset käyttävät hyväkseen hyvällä ja pahalla (tuhoavalla) tavalla.
Harmonia on seurausta siitä, että ihmis-DNA:n sisältämä hyvyys/pahuus -informaation ymmärretään vaikuttavan sekä ihmisten sosiaalisiin rakenteisiin että ympäröivään luontoomme ja tätä viisautta osataan soveltaa kaikkeen genomiin ja fenomiin oikeudenmukaisesti.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen - informaatiosta ei voi ottaa pois aineksia, jotka vaikuttavat pahoilta ja jättää aineksia, jotka vaikuttavat hyviltä, vaikuttamatta lopputulokseen - ihmiset voivat pahoin ymmärtämättä syy-seuraus -ketjua täydellisesti.
Vaillinaisen informaation saantia ympäristöstä ja siitä aiheutuvaa seurausta voisi verrata samaan kuin toiset söisivät vain rusinat pullasta (saavat liikaa makeaa sokeria), ja toiset söisivät koko pullan, ymmärtämättä, että pullan syöminen pitkällä aikavälillä on terveydelle haitallista.
Monet sanovatkin, että on aivan sama, mitä syö - kaikki on terveydelle vaarallista.
Tästä seuraa se, että ihmiset vaipuvat kyynisyyteen ja kivisydämisyyteen, kun eivät kykene erottamaan ympäristönsä informaatiopaljoudesta sitä itselle ja toisille olennaista osaa.
Tosiasiassa, jos eläinten käyttäytymistä soveltaa ihmisyhteiskuntaan, on seurauksena sekasorto, jossa elinikä lyhenee heikommilla yksilöillä ja yhteiskunta ajautuu kaaokseen, koska ihmisaivojen tärkein eläimistä erottava tekijä eli pitkämuistisuus ja tulevaisuuteen sijoittaminen kärsivät tämän toiminnan tuloksena. Jos yksilöllä ei ole tulevaisuutta, niin ei myöskään yhteiskunnalla ole tulevaisuutta.
Olisiko niin, että mahdollisimman tasaisemmin jaettu yhteinen tulevaisuus johtaa parhaimpaan tulokseen yhteiskunnan/kansakunnan tulevaisuuden osalta ?
Toinen näkökohta liittyy eläinkunnan DNA:n informaation ilmenemiseen ja toteutumiseen.
DNA ei noudata ympäristön muutosten seurauksia totalitaarisen/äärimmäisyysajattelun mukaisesti.
Toisinsanoen genomi (perintötekijät) ja fenomi (ympäristötekijät) ovat kaksi eri asiaa, vaikka lyhyellä aikavälillä ne _resonoivat_ toistensa kanssa - esimerkiksi ympäristön kohonneet säteilytasot johtavat vain säteilyyn sopeutuneiden yksilöiden ja heidän jälkeläistensä selviytymiseen.
Vaikka ympäristö muutttuisi tietynlaiseksi useiden eläinten eliniän kiertojen ajaksi, niin se ei koskaan muokkaisi DNA:n sisältämää informaatiota tiettyyn suuntaan peruuttamattomasti, koska DNA:n sisältämä informaatiopankki on niin suuri ja osaksi itseään säätelevä - toisinsanoen se on säätelemätön ulkoapäin.
Monet ihmiset, jotka haluavat alistaa DNA:n ihmisten tahdon alle, eivät ymmärrä sen sisältämän informaation moninaisuutta.
Esimerkiksi hyvää ja pahaa ei ole olemassa eroteltavana ihmisluonteesta - on vain erilaisia pyrkimyksiä tavoitella parasta toisille (hyvää toisten silmissä) ja itselle (pahaa toisten silmissä).
Vaikka eräät ihmiset haluaisivat nähdä pahan yksilökeskeisyytenä, ja siten poistettavana maailmasta poistamalla nämä yksilöt keskuudestamme, niin tämä ei koskaan onnistu täydellisesti - hyvä ja paha vallitsevat ihmis-DNA:ssa ja omistajassaan niiden ominaisuuksien ilmentymisen voimakkuuden kautta.
Vaikka vanhemmat olisivat kuinka pyhiä ihmisiä, saattavat jälkeläiset olla pahimpia piruja.
Usein vanhemmat _ansaitsevatkin_ lapsensa, jotka opettavat vanhemmilleen, että 1) on olemassa muutakin kuin teidän ajattelutapanne tässä universumissa, ja 2) teidän on muutettava ajattelutapaanne ja käytöstänne, jos haluatte menestyä vallitsevissa olosuhteissa mahdollisimman pitkään.
Täten DNA:n sisältämä informaatio koskee myös yksilön ja yhteisön (jatkettu yhdessäolo - energian vaihto ympäristön kanssa - sopeutuminen ympäristön olosuhteisiin) sopeutumista vallitsevan ympäristön/luonnon lakeihin.
Tällaista _sopeutumisoppia_ voisi verrata uskonnollisiin ajattelutapoihin, kuten determinismiin eli ennaltamääräytymiseen, jonka mukaan tietty tapahtuma tulee olemaan todellisuutta tulevaisuudessa. Johtuuko ennaltamääräytyminen sitten perimmiltään aina jostain syystä, eli onko tässä mukana syy-seuraus-suhde ?
Uskonnot sisältävät ennaltamääräytymisinformaatiota paljon eli ihmiskunnalla/maapallon historialla on olemassa alku-nyt-loppu ja mitä sen jälkeen.
Vaikka kaikki olisikin määrätty alusta loppuun jo ennakolta, niin ihmisiin vaikuttaisivat heidän elinaikanaan syy-seuraussuhteet.
Kärsimyksen voisi ymmärtää johtuvaksi teosta (alku), joka johtaa kriisiin (nyt), ja joka johtaa loppuun (väärä valinta-kuolema) tai tarvitsee muutoksen selviytyäkseen (oikea valinta-tulevaisuus).
Kriisit ovat pääsääntöisesti lyhytaikaisia ja niiden tärkein viesti on muutoksen välttämättömyys.
Yksilöiden kärsimyksessä ei aina näytä olevan järkeä, ja tätä evoluutio-oppi ja uskonnot tulkitsevat ihmisille eri tavoin, vaikka kyse on samasta asiasta.
Kärsimys on siis genomin ja fenomin välisen vuorovaikutuksen seurausta ja syy-seuraussuhteen mukaisesti sen tarkoitus on sopeuttaa ihmis-DNA elämään harmoniassa ympäristön/universumin kanssa.
Tästä päästäänkin siihen, että genomin ja fenomin sisältämä informaatio resonoivat keskenään ja vaikuttavat toisiinsa ja tämän vuorovaikutuksen lopputuloksena voisi olla mahdollista ennustaa tulevaisuutta yksilöillä, yhteiskunnalla ja maapallolla, jossa ihmiset elävät, ja jota ihmiset käyttävät hyväkseen hyvällä ja pahalla (tuhoavalla) tavalla.
Harmonia on seurausta siitä, että ihmis-DNA:n sisältämä hyvyys/pahuus -informaation ymmärretään vaikuttavan sekä ihmisten sosiaalisiin rakenteisiin että ympäröivään luontoomme ja tätä viisautta osataan soveltaa kaikkeen genomiin ja fenomiin oikeudenmukaisesti.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen - informaatiosta ei voi ottaa pois aineksia, jotka vaikuttavat pahoilta ja jättää aineksia, jotka vaikuttavat hyviltä, vaikuttamatta lopputulokseen - ihmiset voivat pahoin ymmärtämättä syy-seuraus -ketjua täydellisesti.
Vaillinaisen informaation saantia ympäristöstä ja siitä aiheutuvaa seurausta voisi verrata samaan kuin toiset söisivät vain rusinat pullasta (saavat liikaa makeaa sokeria), ja toiset söisivät koko pullan, ymmärtämättä, että pullan syöminen pitkällä aikavälillä on terveydelle haitallista.
Monet sanovatkin, että on aivan sama, mitä syö - kaikki on terveydelle vaarallista.
Tästä seuraa se, että ihmiset vaipuvat kyynisyyteen ja kivisydämisyyteen, kun eivät kykene erottamaan ympäristönsä informaatiopaljoudesta sitä itselle ja toisille olennaista osaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.