Verotus alkaa muistuttaa jo sodankäyntiä. Mainilan laukauksina käytetään nyt monimutkaisia verolakeja, joita juuri kukaan ei voi ymmärtää. Veronmaksajat käyvät puolustustaistelua kuin Suomi vuonna 1939 ja verottaja taas on käynyt suurhyökkäykseen kuten Neuvostoliitto jatkosodan viimeisessä vaiheessa vuonna 1944. Sodassa tarvittavaa vihaa kasvattavat epäluulo, ahneus, vallanhimo ja kateus. Nykyisessä sodankäynnissä siviilit ja syyttömät kärsivät, mutta veijarit, skoijarit ja puliveivarit vetävät välistä. Aivan samalla tavalla kuin sodassa mustan pörssin kauppiaat. Mutta näitä veijareita on aina marginaalinen vähemmistö.
Sodankäyntiä on myös pienten sortaminen. Sen minkä kruunu omille virkamiehilleen hyväksyy ja mikä hyväksytään suurille yrityksille, sitä ei hyväksytä pienille. Atomipommin tuhon jäljet tekee räjähdysaine NapalmVerL56-57§. Uusin versio pommista on NeutronVML 28,29. Napinpainalluksen oikeutuksen antaa virkavalta.
Verotarkastajat ovat tulosvastuussaan huomanneet, ettei rikollisia kannata metsästää, koska niiltä ei kuitenkaan saa mitään perityksi. Siksi tarkastajat käyvät rehellisten yritysten kimppuun. Mitä huolellisemmin hoidettu kirjanpito, sitä varmemmin joutuu jälkiverotuksen kohteeksi, koska tarkastajatkin ovat ihmisiä ja hyvästä kirjanpidosta selviää helpommalla. Hyvin hoidetusta kirjanpidosta on helppo löytää ainakin jaksotusvirheitä ja kun niitä sopivasti jälkiverottaa, tulee koroista ja veronkorotuksista valtiolle rahaa, vaikka vähennys sinänsä olisi oikea.
Verotarkastajat eivät ole koskaan olleet itse yrittäjiä. Siksi he eivät ymmärrä, mitä yritystoiminta on. He kuvittelevat, että yrittäminen on hunajaa ja mannaa, ulkomaisia lomamatkoja ja verottomien etujen ottamista. Lisäksi he ajattelevat, että koska verotus on viety niin kovaksi, jokainen yrittää välttää sitä pimeällä myynnillä sen kun kerkiää. Verotus on todellakin kovaa, mutta johtopäätökset vääriä.
Verotarkastaja epäilee kaikkea. Kun hän kassakoneen laskunauharullasta näkee, että kassakoneeseen on tehty tyhjä lyönti, hän ajattelee, että kyse on pimeästä myynnistä. Hän ei ajattele, että kyse voisi olla parkkirahan vaihtamisesta sakkoja pelkäävälle kansalaiselle, rahan ottamisesta postiennakon lunastamiseksi tai vain kassan tarkistuslaskennasta. Näin ei voi olla, koska ihmiset eivät auta toisiaan. Verotarkastajan asenteella liiketoimintaa tehden kassa olisi joka ilta tyhjä, mutta sehän ei haittaa, koska hän saakin palkkansa meiltä. Me maksamme siitä, että hän saa olla meille ilkeä ja anastaa loputkin rahamme. Tehdyn arvioverotuksen voi jatkossa välttää sillä, että heittää kassakoneen kaatopaikalle ja siirtyy tekemään kassatilitykset kynällä. Kirjanpidosta tulee kalliimpaa, mutta vielä kalliimpaa on maksaa vääriä veroja.
Jälkikäteen voi olla viisas. Yrittäjä ottaa joka päivä riskejä. Jos riskit toteutuvat ja kaikki menee, verotarkastaja sanoo, että kyse on peitellystä osingonjaosta ja verottaa korkoineen ja veronlisäyksineen enemmän kuin alkuperäisen kuitin määrä on. Kun kaikki ovat rikollisia, heitä pitää rangaista 20 %:n veronkorotuksilla. Kun entinen tv-tehtailija myi kirjanpidon ulkopuolella osan myynnistään oli verojen korotus 15 %. Nyt tätä enemmän saa pelkästään siitä, että verottajan mielestä kauppahinnassa ei voi olla goodwilliä. Tai jos goodwilliä ei ole, saa lisäverot siitä, että goodwilliä ei ole hinnoiteltu.
Liian usein mielivaltaan perustuville verolipuille annetaan muutama päivä maksuaikaa. Se tarkoittaa unettomia öitä, selvitystä, tutkimista ja kallispalkkaisten verokonsulttien käyttämistä. Itse yrittäminen jää tekemättä. Valvottuina öinä politiikkojen puheet työttömyyden puolittamisesta ja yritystoiminnan tukemisesta tuntuvat huonolta vitsiltä.
Oikeudenmukaisuus on verotuksesta kadonnut aikoja sitten. Kukaan ei antaisi parhaalle kaverilleen puolta enempää lakritsipatukasta. Yhteiskunnalle puolikas ei riitä ja tuntuu pahalta, että näin anastettuja rahoja käytetään myös täysin turhanpäiväisiin asioihin. Päättäjät itse tekevät laillista harmaata taloutta, josta hyvä esimerkki on EU:n matkakorvaukset. Kun verorahat eivät riitä, keksitään uusia maksuja. Ja kun nekään eivät riitä, otetaan lisää verotarkastusten avulla. Verotarkastus ei enää ole oikeuden toteuttamista vaan ryöstämistä, jossa mitä ihmeellisimmillä tulkinnoilla otetaan lisätuloja valtion loputtomaan kankkulan kaivoon.
Sillä kyse on loppujen lopuksi siitä, luotetaanko ihmiseen vai ei. Sillä verottaja voi aina sanoa, että tämä kaikki vaan tehty verojen välttämiseksi ja se mitä annat vastinetta, on vain selittelyä. Todellinen tilanne on paljon pahempi kuin julkisuudessa on uskallettu sanoa, koska ihmiset pelkäävät kostoa.
Tarvitsemme verokapinan, jota oli jo Nuijasotakin. Sata vuotta sitten Kiteellä oli himovouti Pajari, joka toimi tämän päivän verottajaan verrattuna sentään säädyllisesti. Kansa kärsi ja päätti, että nyt saa riittää. Verottaja kivitettiin helvetin tuleen, missä hän varmaan jatkaa vielä työtään nykyverottajien takapiruna. Tästä on meillä muistona kiviröykkiö Pajarinniemellä.
Karjalan kannas murtui, mutta me suomalaiset nousimme kukoistukseen sodan jäljiltä. Nykyisten raunioitten jäljiltä on nouseva ohjaava verotarkastus, jossa hymyilevät verotarkastajat neuvovat, miten silloin yksinkertaistetut veroasiat voidaan hoitaa koko kansankunnan parhaaksi - oikeudenmukaisesti ja taloudellisesti.
Sodankäyntiä on myös pienten sortaminen. Sen minkä kruunu omille virkamiehilleen hyväksyy ja mikä hyväksytään suurille yrityksille, sitä ei hyväksytä pienille. Atomipommin tuhon jäljet tekee räjähdysaine NapalmVerL56-57§. Uusin versio pommista on NeutronVML 28,29. Napinpainalluksen oikeutuksen antaa virkavalta.
Verotarkastajat ovat tulosvastuussaan huomanneet, ettei rikollisia kannata metsästää, koska niiltä ei kuitenkaan saa mitään perityksi. Siksi tarkastajat käyvät rehellisten yritysten kimppuun. Mitä huolellisemmin hoidettu kirjanpito, sitä varmemmin joutuu jälkiverotuksen kohteeksi, koska tarkastajatkin ovat ihmisiä ja hyvästä kirjanpidosta selviää helpommalla. Hyvin hoidetusta kirjanpidosta on helppo löytää ainakin jaksotusvirheitä ja kun niitä sopivasti jälkiverottaa, tulee koroista ja veronkorotuksista valtiolle rahaa, vaikka vähennys sinänsä olisi oikea.
Verotarkastajat eivät ole koskaan olleet itse yrittäjiä. Siksi he eivät ymmärrä, mitä yritystoiminta on. He kuvittelevat, että yrittäminen on hunajaa ja mannaa, ulkomaisia lomamatkoja ja verottomien etujen ottamista. Lisäksi he ajattelevat, että koska verotus on viety niin kovaksi, jokainen yrittää välttää sitä pimeällä myynnillä sen kun kerkiää. Verotus on todellakin kovaa, mutta johtopäätökset vääriä.
Verotarkastaja epäilee kaikkea. Kun hän kassakoneen laskunauharullasta näkee, että kassakoneeseen on tehty tyhjä lyönti, hän ajattelee, että kyse on pimeästä myynnistä. Hän ei ajattele, että kyse voisi olla parkkirahan vaihtamisesta sakkoja pelkäävälle kansalaiselle, rahan ottamisesta postiennakon lunastamiseksi tai vain kassan tarkistuslaskennasta. Näin ei voi olla, koska ihmiset eivät auta toisiaan. Verotarkastajan asenteella liiketoimintaa tehden kassa olisi joka ilta tyhjä, mutta sehän ei haittaa, koska hän saakin palkkansa meiltä. Me maksamme siitä, että hän saa olla meille ilkeä ja anastaa loputkin rahamme. Tehdyn arvioverotuksen voi jatkossa välttää sillä, että heittää kassakoneen kaatopaikalle ja siirtyy tekemään kassatilitykset kynällä. Kirjanpidosta tulee kalliimpaa, mutta vielä kalliimpaa on maksaa vääriä veroja.
Jälkikäteen voi olla viisas. Yrittäjä ottaa joka päivä riskejä. Jos riskit toteutuvat ja kaikki menee, verotarkastaja sanoo, että kyse on peitellystä osingonjaosta ja verottaa korkoineen ja veronlisäyksineen enemmän kuin alkuperäisen kuitin määrä on. Kun kaikki ovat rikollisia, heitä pitää rangaista 20 %:n veronkorotuksilla. Kun entinen tv-tehtailija myi kirjanpidon ulkopuolella osan myynnistään oli verojen korotus 15 %. Nyt tätä enemmän saa pelkästään siitä, että verottajan mielestä kauppahinnassa ei voi olla goodwilliä. Tai jos goodwilliä ei ole, saa lisäverot siitä, että goodwilliä ei ole hinnoiteltu.
Liian usein mielivaltaan perustuville verolipuille annetaan muutama päivä maksuaikaa. Se tarkoittaa unettomia öitä, selvitystä, tutkimista ja kallispalkkaisten verokonsulttien käyttämistä. Itse yrittäminen jää tekemättä. Valvottuina öinä politiikkojen puheet työttömyyden puolittamisesta ja yritystoiminnan tukemisesta tuntuvat huonolta vitsiltä.
Oikeudenmukaisuus on verotuksesta kadonnut aikoja sitten. Kukaan ei antaisi parhaalle kaverilleen puolta enempää lakritsipatukasta. Yhteiskunnalle puolikas ei riitä ja tuntuu pahalta, että näin anastettuja rahoja käytetään myös täysin turhanpäiväisiin asioihin. Päättäjät itse tekevät laillista harmaata taloutta, josta hyvä esimerkki on EU:n matkakorvaukset. Kun verorahat eivät riitä, keksitään uusia maksuja. Ja kun nekään eivät riitä, otetaan lisää verotarkastusten avulla. Verotarkastus ei enää ole oikeuden toteuttamista vaan ryöstämistä, jossa mitä ihmeellisimmillä tulkinnoilla otetaan lisätuloja valtion loputtomaan kankkulan kaivoon.
Sillä kyse on loppujen lopuksi siitä, luotetaanko ihmiseen vai ei. Sillä verottaja voi aina sanoa, että tämä kaikki vaan tehty verojen välttämiseksi ja se mitä annat vastinetta, on vain selittelyä. Todellinen tilanne on paljon pahempi kuin julkisuudessa on uskallettu sanoa, koska ihmiset pelkäävät kostoa.
Tarvitsemme verokapinan, jota oli jo Nuijasotakin. Sata vuotta sitten Kiteellä oli himovouti Pajari, joka toimi tämän päivän verottajaan verrattuna sentään säädyllisesti. Kansa kärsi ja päätti, että nyt saa riittää. Verottaja kivitettiin helvetin tuleen, missä hän varmaan jatkaa vielä työtään nykyverottajien takapiruna. Tästä on meillä muistona kiviröykkiö Pajarinniemellä.
Karjalan kannas murtui, mutta me suomalaiset nousimme kukoistukseen sodan jäljiltä. Nykyisten raunioitten jäljiltä on nouseva ohjaava verotarkastus, jossa hymyilevät verotarkastajat neuvovat, miten silloin yksinkertaistetut veroasiat voidaan hoitaa koko kansankunnan parhaaksi - oikeudenmukaisesti ja taloudellisesti.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Saisiko näihin feikki-avauksiin aina mukaan jonkun tapauksen tosielämästä, jota voitaisiin täällä ruotia?
Ai niin, sehän olisikin huono kun se heti osoitettaisiin keksityksi :(
Ehkä turhan taiteellinen ja monisanainen.
Yhdellä lauseella pystyy kertomaan että verovirkailijat ovat ahneita paskoja jotka eivät välitä edes lain kirjaimesta tai lääninverovirastojen antamista yhtenäistämisohjeista. Veroasiamiehet ovat sitten vielä paljon pahempia.
Mutta kun tuo tarina on kuvitteellinen? Ei ainuttakaan viittausta tosielämään.
Kannattaa tutustua Liisa Mariaporin kirjaan "Verottaja tappolinjalla". Tämähän kirja listasi aloittajan esimerkkejä runsaasti. Kirja oli sen verran nolo juttu SDP:lle ja verottajalle, että kirjan jukaisemin ja myynti estettiin. Kafkamaisesti kirjan lukeminen estettiin ja Mariapori sai syytteet kunnianloukkauksesta. Taisi ihan mennä EU tasolle kunnes nämä "loukkaukset" todettiin perättömiksi. Sinänsä hyvä toi EU kun siihen ei pysty SDP vaikuttamaan kuten oikeulaitokseen ja poliisitoimeen Suomessa.
Tuossa kirjassa ei kuitenkaan ollut tosielämän esimerkkejä verottajan mielivallasta eikä mistään tappolinjasta. Puolueeton asiantuntijaelin totesi kirjassa esitetyt väitteet perättömiksi.
perintöverotus olisi tullut suorittaa viisi vuotta sitten, mutta mitään ei kuulunut, vaikka välillä oli kysytty verotuksesta. Perinnönjättäjällä testamentti omaisille, kun rintaperillistä ei ollut. Testamentin saajat luopuivat perillisilleen, mutta tehottomasti - nimesivät saajat. Yksi ilmoitti velkansa ennakkoperinnöksi, eikä veroja oltu maksettu. Siis sotkua jotkun perään. Mistähän mahtoi olla kyse, kun ei perintöveroja (kaksin kertainen) määrätty ajallaan?
Pesässä on kaksi asianajajaa, jotka rahastavat ja mitä luvattiin verottajalle, jotta verotus jätettäisiin suorittamatta. Todennäköisesti ennakkoon tehtiin suunnitelma, että pesän varat otetaan asianajajien ja virkamiesten käyttöön, joten miksipä verotettaisiin perinnön saajia, koska heille ei jää jäämistöstä verotettavaa tai joutuvat valittamaan ja vaatimaan verojensa palautusta.
Arvatenkin hyvävaraisesta perinnönjättäjästä oli kyse!
Juuri näin verottaja toimii Suomessa.
Minäkin kyllä kaipaisin satujen sijaan tositarinoita.
Minulla oli huipputeknologiafirma viidentoista vuoden ajan, ennenkuin kyllästyin.
Pari kertaa verovirkailijat yrittivät aiheettomasti mätkäistä, kustannusvaikutus kummassakin noin vuoden käteenjäävät tulot.
Lopuksi sain veroasiamiehen kimppuuni,juttu onneksi kaatui jo lautakunnassa.
Verottakaa toisianne sossut, kun se näyttää niin kivaa olevan. :-)
Joo, me kaikki uskotaan että sulla oli 15 vuoden ajan teknologiafirma :)
Meillä oli firmassa verotarkastajat kolme päivää (alv, tulovero, ta-maksut) ja oli "hyvin tehty" kirjanpito.
Lopputulos oli palautusta 6500 euroa.