Lainaus osoitteesta http://www.prodemokratia.net/irak/ :
Pahimmassa tapauksessa tuloksena voi lopulta olla jopa eräänlainen Aasia-keskeinen maailmansota: USA kokoaa suurta sotakoalitiota ja toisella puolella on kymmeniä erilaisia sissiliikkeitä.
Mikä sitten on ollut Suomen linja kaiken tämän keskellä?
Kaikki yksityiskohdat asiasta eivät vieläkään ole julkisia.
Tiedämme kuitenkin varmasti, että pääministeri Lipponen on joulukuussa antanut ymmärtää Suomen olevan mukana USA:n johtamassa, Irakin sotaa tukevassa koalitiossa. Ulkoministeriöstä julkisuuteen vuotaneiden muistioiden mukaan presidentti Bush kiitti Lipposta sen takia että Suomi oli liittynyt mukaan asianomaiseen liittoutumaan.
Lipponen itse sanoo, että kyse oli terrorismin vastaisesta koalitiosta jota alettiin rakentaa 11.9.2001 jälkeen. Tällaisessa selityksessä ei kuitenkaan ole järkeä. Suomihan ilmoittautui mukaan terrorismin vastaiseen ryhmittymään jo yli vuotta aikaisemmin, sekä Halonen että Lipponen tekivät asian tuolloin hyvin selväksi.
Lipposen toisen meriselityksen mukaan tilanne viime joulukuussa oli eri kuin nyt ja että Bushin tarkoittama koalitio olikin YK:n turvaneuvoston marraskuussa antaman yksimielisen päätöslauselman ympärille koottu ryhmittymä. USA siis toivottaa Suomen tervetulleeksi YK:n päätöslauselmakoalitioon, johon se itse suurin piirtein viimeisenä liittyi.
Tosiasiassa Bush alkoi keväällä 2002 rakentaa nimenomaan Irakin sotaa tukevien halukkaiden maiden koalitiota. Lipposen vieraillessa USA:ssa joulukuussa 2002 juuri tämä oli Bushin suuri projekti, johon hän nimenomaan keskittyi. Yksi syy miksi Bush suostui marraskuussa turvaneuvoston julkilausumaan, joka antoi Irakille lisäaikaa, oli saada itse aikaa taivutella turvaneuvostoa sotansa taakse. Onhan Yhdysvallat Korean sodasta alkaen käynyt sotansa mieluusti nimenomaan YK:n sotina.
USA ei tietenkään missään vaiheessa ole olettanut että Suomi lähettäisi joukkojaan Irakiin, mutta Lipponen lupasi että Suomi maksaa osan sodan aiheuttamista kustannuksista osallistumalla Irakin jälleenrakennukseen ja lähettämällä Irakiin rauhanturvaajia. On syytä muistaa että rauhanturvaajien lähettäminen on aina eduskunnan päätettävissä oleva asia, ei hallituksen. Eduskunta puolestaan ei tiennyt rauhanturvaajatarjouksesta mitään.
Tällaisen tuen lupaaminen merkitsi poliittisen, taloudellisen ja psykologisen tuen antamista USA:n sotapyrkimyksille aikana, jolloin vastuullisesti toimivien tahojen olisi päinvastoin odottanut vakuuttelevan Yhdysvaltoja siitä ettei sotaa kannata aloittaa. Riippumatta siitä mitä Lipponen tarkkaan ottaen on sanonut, USA oli aivan viime aikoihin saakka ymmärtänyt, että Suomi tukee sen kovaa linjaa.
Kohutut koalition tiedotuskokoukset eli englanniksi Coalition Briefing jollaiseen Suomi on osallistunut ja joihin se ulkoministeriön ilmoituksen mukaan aikoo jatkossakin osallistua, ovat myös liittyneet nimenomaan Irakin sotaan.
Muissa EU-maissa pääministeri olisikin todennäköisesti joutunut eroamaan tehtävästään jäätyään kiinni kaksilla korteilla pelaamisesta. Meillä Suomessa näyttävät kömpelöt ja onnahtelevatkin selittelyt menevän läpi. Vai menevätkö?
Ja kun Suomen ulkopoliittinen johto kiistää Yhdysvaltojen myötäilyn ja ilmoittaa olevansa ”YK:n puolella”, on muistettava että YK:ssa ollaan vasta muodostamassa kantaa, kiihkeät neuvottelut ovat koko ajan käynnissä ja lopputulema on auki. Esimerkiksi Ruotsin pääministeri Persson varoittaa julkisuudessa, että Yhdysvallat ja Iso-Britannia joutuvat maksamaan erittäin kovan poliittisen hinnan, jos ne hyökkäävät Irakiin ilman YK:n valtuutusta. Persson sanoi myös, ettei nykytilanteessa tarvita uutta Irak-päätöslauselmaa. Eli Persson toimii aktiivisesti rauhan puolesta, vaikkei Ruotsikaan ole tällä haavaa YK:n turvaneuvoston jäsen. Aktiiviset ulkopoliittiset johtajat osallistuvat kannan muodostamiseen, monien maiden edustajilla on koko diplomatian arsenaali käytössä rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi.
On hyvä, että Suomi sanoo nyt ettei ilman YK:n valtuutusta aloitettu sota ole hyväksyttävä. Mutta miksei Suomi sano ääneen myös, ettei tuhoisalle sodalle saa antaa YK:n mandaattia? Että rauha on ratkaisu?
* * * *
Linkki toimittaja Mikko Niskasaaren artikkeliin:
http://www.journalistilehti.fi/journalisti/arkisto/132004/lyhy/Muut129040.htm
Pahimmassa tapauksessa tuloksena voi lopulta olla jopa eräänlainen Aasia-keskeinen maailmansota: USA kokoaa suurta sotakoalitiota ja toisella puolella on kymmeniä erilaisia sissiliikkeitä.
Mikä sitten on ollut Suomen linja kaiken tämän keskellä?
Kaikki yksityiskohdat asiasta eivät vieläkään ole julkisia.
Tiedämme kuitenkin varmasti, että pääministeri Lipponen on joulukuussa antanut ymmärtää Suomen olevan mukana USA:n johtamassa, Irakin sotaa tukevassa koalitiossa. Ulkoministeriöstä julkisuuteen vuotaneiden muistioiden mukaan presidentti Bush kiitti Lipposta sen takia että Suomi oli liittynyt mukaan asianomaiseen liittoutumaan.
Lipponen itse sanoo, että kyse oli terrorismin vastaisesta koalitiosta jota alettiin rakentaa 11.9.2001 jälkeen. Tällaisessa selityksessä ei kuitenkaan ole järkeä. Suomihan ilmoittautui mukaan terrorismin vastaiseen ryhmittymään jo yli vuotta aikaisemmin, sekä Halonen että Lipponen tekivät asian tuolloin hyvin selväksi.
Lipposen toisen meriselityksen mukaan tilanne viime joulukuussa oli eri kuin nyt ja että Bushin tarkoittama koalitio olikin YK:n turvaneuvoston marraskuussa antaman yksimielisen päätöslauselman ympärille koottu ryhmittymä. USA siis toivottaa Suomen tervetulleeksi YK:n päätöslauselmakoalitioon, johon se itse suurin piirtein viimeisenä liittyi.
Tosiasiassa Bush alkoi keväällä 2002 rakentaa nimenomaan Irakin sotaa tukevien halukkaiden maiden koalitiota. Lipposen vieraillessa USA:ssa joulukuussa 2002 juuri tämä oli Bushin suuri projekti, johon hän nimenomaan keskittyi. Yksi syy miksi Bush suostui marraskuussa turvaneuvoston julkilausumaan, joka antoi Irakille lisäaikaa, oli saada itse aikaa taivutella turvaneuvostoa sotansa taakse. Onhan Yhdysvallat Korean sodasta alkaen käynyt sotansa mieluusti nimenomaan YK:n sotina.
USA ei tietenkään missään vaiheessa ole olettanut että Suomi lähettäisi joukkojaan Irakiin, mutta Lipponen lupasi että Suomi maksaa osan sodan aiheuttamista kustannuksista osallistumalla Irakin jälleenrakennukseen ja lähettämällä Irakiin rauhanturvaajia. On syytä muistaa että rauhanturvaajien lähettäminen on aina eduskunnan päätettävissä oleva asia, ei hallituksen. Eduskunta puolestaan ei tiennyt rauhanturvaajatarjouksesta mitään.
Tällaisen tuen lupaaminen merkitsi poliittisen, taloudellisen ja psykologisen tuen antamista USA:n sotapyrkimyksille aikana, jolloin vastuullisesti toimivien tahojen olisi päinvastoin odottanut vakuuttelevan Yhdysvaltoja siitä ettei sotaa kannata aloittaa. Riippumatta siitä mitä Lipponen tarkkaan ottaen on sanonut, USA oli aivan viime aikoihin saakka ymmärtänyt, että Suomi tukee sen kovaa linjaa.
Kohutut koalition tiedotuskokoukset eli englanniksi Coalition Briefing jollaiseen Suomi on osallistunut ja joihin se ulkoministeriön ilmoituksen mukaan aikoo jatkossakin osallistua, ovat myös liittyneet nimenomaan Irakin sotaan.
Muissa EU-maissa pääministeri olisikin todennäköisesti joutunut eroamaan tehtävästään jäätyään kiinni kaksilla korteilla pelaamisesta. Meillä Suomessa näyttävät kömpelöt ja onnahtelevatkin selittelyt menevän läpi. Vai menevätkö?
Ja kun Suomen ulkopoliittinen johto kiistää Yhdysvaltojen myötäilyn ja ilmoittaa olevansa ”YK:n puolella”, on muistettava että YK:ssa ollaan vasta muodostamassa kantaa, kiihkeät neuvottelut ovat koko ajan käynnissä ja lopputulema on auki. Esimerkiksi Ruotsin pääministeri Persson varoittaa julkisuudessa, että Yhdysvallat ja Iso-Britannia joutuvat maksamaan erittäin kovan poliittisen hinnan, jos ne hyökkäävät Irakiin ilman YK:n valtuutusta. Persson sanoi myös, ettei nykytilanteessa tarvita uutta Irak-päätöslauselmaa. Eli Persson toimii aktiivisesti rauhan puolesta, vaikkei Ruotsikaan ole tällä haavaa YK:n turvaneuvoston jäsen. Aktiiviset ulkopoliittiset johtajat osallistuvat kannan muodostamiseen, monien maiden edustajilla on koko diplomatian arsenaali käytössä rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi.
On hyvä, että Suomi sanoo nyt ettei ilman YK:n valtuutusta aloitettu sota ole hyväksyttävä. Mutta miksei Suomi sano ääneen myös, ettei tuhoisalle sodalle saa antaa YK:n mandaattia? Että rauha on ratkaisu?
* * * *
Linkki toimittaja Mikko Niskasaaren artikkeliin:
http://www.journalistilehti.fi/journalisti/arkisto/132004/lyhy/Muut129040.htm
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuohon kun tulisi palstan punikeilta kommenttia,
Siis jkklta ja mpp:ltä.
Loistava ja hyvin perusteltu analyysi asiantuntijan taholta. Kirjoittajalla ei taida olla sidoksia suomalaiseen mediamonopoliin, jonka vuoksi saamme lukea luotettavaa tekstiä.
Vähitellen alkaa totuus paljastua, mikä on hyvä asia näin vaalien alla.
Jos noissa Jäätteenmäen jalajäljissä ontuvissa koalitioteorioissa olisi koskaan ollut mukana totuuden hiventäkään, niin olisihan niitä esittänyt jokin muukin poliitikko kuin Jäätteenmäki.
Mutta eipä vaan ole kukaan esittänyt.
Olisiko siis oletettavaa, että kaikkien puolueiden poliittinen johto olisi yksissä tuumin salaamassa Lipposen touhuja?
Tuskinpa ihan noinkaan.
Joten eikö johtopäätös ole, että turha jauhaminen siitä, että Lipponen olisi muka liittänyt Suomen salaa Irakin sotakoalitioon, olisi jo aika jättää sikseen, kun jokainen kohta tuosta teoriasta on jo moneen kertaan osoitettu täysin paikkansa pitämättömäksi.
Miksi Lipponen poltti hihansa? Keskusteluista on julkaistu jokin versio ja Lipposen :"puhun niin totta kuin osaan versio" . Miksi Lipponen siirtyi poliittiselle sivuraiteelle ? Miksi ulkomailla poliittiset kommentaattorit spekuloivat Suomen epävirallisesta ja virallisesta Irak-linjasta?
Suomalainen pravda-media tuntee vain yhden version.