Haluaisin kysyä teiltä hyvät ihmiset mikä auttaisi suureen suruuni? Mulla on nyt tällä hetkellä vain sellanen olo että tekis mieli itkeä!! Kavereille ei voi soittaa ku on saldoo n. 1 ege jälel ja vaihtuu vasta huomenna. Muutenkaan niitä ei viittis millään häiritä, koska ne ei osaa nähdä tätä suruani pelkästään minun kannaltani... Joo, todella itsekeskeistä mut anyway...
Mua itkettää koska mulla meni poikki erään miespuolisen ystäväni kanssa, johon olin rakastunut... Syynä ei ollu se että se olis saanu mun tunteeni selville vaikka kyllä mä nekin sille pläjäytin päin naamaa riidan tuoksinnassa... Syynä oli se että en voinu enää luottaa siihen... Se levitteli ilmeisesti ihan levottomia juttuja miusta jne... Kaiken huipuks se oli pyytäny vanhojen tansseihin pariks yhtä tyttöö, joka ei ollu edes mikään sen läheinen ystävä. Lisäks tää tyttö on mun hyvä frendi! No ei tuossakaan muuten mitään mutta kun itse joskus pyysin tätä jätkää pariks ni se sano harkitsevansa koska se mieluummin haluis itseensä lyhyemmän muijan ja mä oon taas vähän tästä jätkästä pidempi... No tää mun kaveri on täsmälleen minun pituiseni. Sitten se oli vielä vannottanu tätä mun frendiä ja muita mun frendejä jotka oli siinä että mun ei pitäs koskaan saada tietää että hän oli pyytäny mun frendiä!! Oli täysin tylysti niillekki sanonu ettei todellakaan tahdo tanssia mun kanssani.. Tässä mua inhottaa se että se ei voinu suoraan sanoa että se haluais ennemmin tanssia mun kaverin kanssa. En mä siitä olis suuttunu. Sen sijaan tällanen salailu inhottaa! Pelkään että ties mitä juttuja se musta on levitelly! Ties vaikka mulla olis joku huoran maine. Miten se voi tehdä mulle tälleen kaiken sen jälkeen mitä mä olen sen hyväks tehny??! Ja mä oon tehny vaikka mitä. Se jätkä sais periaatteessa olla aika paljostaki kiitollinen! Ainutta ihmistä, joka siitä todellisuudessa välittää, kohtelee ku paskakasaa.
Mä en ala enää mitään... *itkee* Toivun tästä vielä mutta aikaa se vie... Onneksi on hiihtoloma!
Ps. Tiedän 100% varmuudella että se on myös juoruillu minusta. Se ei siis ole mikään epäluulo vaan täysi fakta!
Mua itkettää koska mulla meni poikki erään miespuolisen ystäväni kanssa, johon olin rakastunut... Syynä ei ollu se että se olis saanu mun tunteeni selville vaikka kyllä mä nekin sille pläjäytin päin naamaa riidan tuoksinnassa... Syynä oli se että en voinu enää luottaa siihen... Se levitteli ilmeisesti ihan levottomia juttuja miusta jne... Kaiken huipuks se oli pyytäny vanhojen tansseihin pariks yhtä tyttöö, joka ei ollu edes mikään sen läheinen ystävä. Lisäks tää tyttö on mun hyvä frendi! No ei tuossakaan muuten mitään mutta kun itse joskus pyysin tätä jätkää pariks ni se sano harkitsevansa koska se mieluummin haluis itseensä lyhyemmän muijan ja mä oon taas vähän tästä jätkästä pidempi... No tää mun kaveri on täsmälleen minun pituiseni. Sitten se oli vielä vannottanu tätä mun frendiä ja muita mun frendejä jotka oli siinä että mun ei pitäs koskaan saada tietää että hän oli pyytäny mun frendiä!! Oli täysin tylysti niillekki sanonu ettei todellakaan tahdo tanssia mun kanssani.. Tässä mua inhottaa se että se ei voinu suoraan sanoa että se haluais ennemmin tanssia mun kaverin kanssa. En mä siitä olis suuttunu. Sen sijaan tällanen salailu inhottaa! Pelkään että ties mitä juttuja se musta on levitelly! Ties vaikka mulla olis joku huoran maine. Miten se voi tehdä mulle tälleen kaiken sen jälkeen mitä mä olen sen hyväks tehny??! Ja mä oon tehny vaikka mitä. Se jätkä sais periaatteessa olla aika paljostaki kiitollinen! Ainutta ihmistä, joka siitä todellisuudessa välittää, kohtelee ku paskakasaa.
Mä en ala enää mitään... *itkee* Toivun tästä vielä mutta aikaa se vie... Onneksi on hiihtoloma!
Ps. Tiedän 100% varmuudella että se on myös juoruillu minusta. Se ei siis ole mikään epäluulo vaan täysi fakta!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.