On itsestään selvää, että yleensä henkilö, jolle viha kohdistetaan, ei pidä vihaisuudesta vaan tulee kärsimään siitä. Tämä on tärkeä ottaa huomioon. Vihansa ohjaamana ei ole hyvä toimia.
Toisaalta lienee taas totta, että näkyvä tai näytetty vihaisuus on parempi kuin kroonisesti tietoisuudesta torjuttu viha. Jatkuva itseltä ja muilta peitelty viha katkeroittaa ihmisen vakavasti ja aiheuttaa voimakasta stressiä ja hyvin todennäköisesti myös psykosomaattisia sairauksia.
Miten suhtaudutte itse tällä palstalla saamiinne vihaisiin tai ilkeämielisiin kommentteihin itse kukin, mitä niistä ajattelette ja miten pyritte niitä käsittelemään?
Toisaalta lienee taas totta, että näkyvä tai näytetty vihaisuus on parempi kuin kroonisesti tietoisuudesta torjuttu viha. Jatkuva itseltä ja muilta peitelty viha katkeroittaa ihmisen vakavasti ja aiheuttaa voimakasta stressiä ja hyvin todennäköisesti myös psykosomaattisia sairauksia.
Miten suhtaudutte itse tällä palstalla saamiinne vihaisiin tai ilkeämielisiin kommentteihin itse kukin, mitä niistä ajattelette ja miten pyritte niitä käsittelemään?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Pentecostal* tahdotko että tämäkin aloituksesi poistetaan samantien ?
Kiitos kommentistasi.
Viha on aivan luonnollinen asia.
Monesti uskovien piirissä tuntuu jotta viha on synti joka pitää "tappaa" eikä sitä saisi tuntea.
Vihan turruttaminen ja kieltäminen ei mielestäni johda mihinkään hyvään.
Vihaa voi kanavoida, esimerkiksi fyysiseen harjoitukseen.
Toisaalta vihaa kannattaisi työstää. Miettiä ja puhua siitä, kasvaa ja lopulta ehkä voittaakin se.
Tällä palstalla saamani "viha" on kuin tuuleen kusisi.
traumojemme mm. kieltämistä. Seurausta siitä. Ne pitäisi tunnustaa ja tunnistaa itsessään ja käsitellä ne. Vihaa ei voi vain lakaista maton alle, niinkuin sitä ei olisi olemassakaan. Se on avain eheytymiseen myös.
Loppu ei tainnut oikein mennä nappiin.:)
Rumat sanat jopa ilman provosointia ihmetyttävät.
Oletko siis pissinyt omille vai toisten housuille?
Mitä odotit lukevasi et sitä mitä kirjoitin.
Vastatuuleen kusemisesta en kirjoittanut.
Sinun persoonaasi kun olemme tässä hieman kaivautuneet, niin minullekin taisi tulla ensimmäisenä mieleen, että kusetkin vastavirtaan. :-o
Kokeile joskus pissiä silleen 90 asteen kulmassa kovaan tuuleen, niin näet mitä tarkoitin ;)
Raamattu sanoo että "Vihastukaa mutta älkää syntiä tehkö".
vissiinki..
Yleensä ohitan ilkeämieliset ja vihaiset vastaukset, luen ne ehkä puolihuolimattomasti tai sitten lopetan lukemisen jo kahdesta sanasta.
Typeriin vastauksiin en vastaa itse ollenkaan, miksi pitäisi?
Jos itse olen erehtynyt vihaisena tänne kirjoittamaan, silloin en voi syyttää kuin itseäni, jos saan samanlaisia vastauksia.
Jos taas vilpittömin mielin mietiskelen ja kyselen, esitän mielipiteitäni, niin ei minun todellakaan tarvitse päätäni vaivata toisten ikävillä vastineilla.
ja ilkeyteen kohdatessasi sitä tällä palstalla. Ehkäpä myös virtuaalimaailmassa toista ei kykene kukaan loukkaamaan yhtä "verisesti", kuin normaalissa, elävässä elämässä, en tiedä, ehkäpä riippuu myös ihmisestä. Toinen on herkempi, kuin toinen. Todellisessa elämässä samat loukkaukset tuntuisivat isommilta ja sattuisivat enemmän. Ainakin itse ajattelen niin.
Täällä on tosiaan helppo ohittaa vihaiset vastaukset, mutta kun ollaan naaman vastatusten ja sanotaan päin naamaa ikäviä asioita, niin vaikea on suojautua ja olla niinkuin ei olisikaan.
voivat satuttaa kovastikin. Toisaalta taas täälläkin olisi ihan fiksua miettiä millä tavoin sanojaan asettaisi, koska emme voi aina tietää, millainen ihminen siellä netin toisessa päässä on, joten en menisi täälläkään sanomaan toiselle ihan mitä vaan.
ja suivaannuksissaan sanoo mielipiteensä esim. tällä palstalla kansanomaisen rämäkästi kirjoittaen, sen voi ottaa aivan rauhallisesti vastaan ja vastata maltillisesti, koska ei tuo jostain suivaantunut tyyppi tai lyyli kirjoituksessaan aina sitä vihaansa pura, vaikka se siltä kuulostaisikin.
Suivaannuksissaan on parempi päästää liiat höyryt ulos, kuin jumittaa ne mielenpohjalle jäytämään.
"Hammaskivetkin täytyy välillä antaa hammashoitajan rapsutella hampaistaan irti, ettei suu maistu kissanpaskalle ja haise jatkuvasti kuin mädäntynyt ketunsyötti".
kannattaakin ihan rohkeasti kertoa. Eihän palstojen tarkoitus olekaan se, että kaikki ajattelisivat asioista samalla tavalla, vaan lähinnä se, että meillä olisi mielekäs yhteinen tapa käsitellä niitä mielipiteitämme täällä. Avoimesti ja vailla rangaistuksen pelkoa.
mutta sillä ei ole mitään tekemistä tällä palstalla esiintyvien sarkastisten kommenttien kanssa! ne on paras jättää omaan arvoonsa, olen huomannut että eräät käyttävät palstaa ihan vain oman pahan olonsa purkamiseen - jokainen kuitenkin vastaa vain siitä mitä kirjoittaa, ei siitä mitä se lukijassa herättää
jos joku kulkee ylitseni ym., minulla on oikeus ja velvollisuuskin suuttua..itsehillintää kuitenkin tarvitaan,jotta tunteet eivät vie mennessään , tunnereaktion pitää olla hallitavissa
Niinhän se kuitenkin suurimmilta osilta on, että miten kohtelet toisia, niin kohdellaan myös sinua.
Eli tuo synti joka on meidät pettänyt, niin että ilman Kristuksen armoa, emme perisi kiun iänkaikkisen eron Jumalasta, eikö meidän ole lupa sitä vihata, kuten Jeesuskin teki, vaikka rakasti ihmistä,
Tosaalta kun kokee synnillistä vihaa itseensä, niin ei ole helppo rakkaudella voittaa kokemaansa vihaa, esim. jos joku on raiskannut läheisen.
Vaikka Jeesus kehoittaakin antamaan anteeksi ja vieläpä hylkäämään kärsimänsä pahan ja täysin unohtamaan.
Eli ei ihme, että tarvitsemme Vapahtajamme rakkautta ja Hänen armoaan.
Hyvää yötä ja käymme untenmaille ilman vihan häivää.
hyvä pitää mielessä todellisessa elämässä.
Riidat pitäisi aina pyrkiä sopimaan ennen nukkumaan menoa. Jos siihen ei kyetä heti, niin aamulla pitäisi jatkaa siitä, mihin illalla jäätiin :).
vaikka kuinka mietin niin en osaa tuntea vihaa. Loukkaantuminen. ärsyyntiminen, hermostuminen on kyllä tuttua. Viha tunteena on vieras elementti.
Tunnen suuttumuksen tunteen mutta en vihan tunnetta.
vihan tunnetta, muttei sittenkään. Viha on ehkä enemmänkin sitä, ettei kyetä antamaan anteeksi toiselle tiettyjä asioita ja suuttumuksen tunne paisuu lopulta näin vihaksi pitkittyessään, näin itse ajattelisin. Viha on melko vahva tunne.
puuttua? Monet tutut tai ihmiset sanovat vihaavansa jotakin, ei välttämättä ihmistä. Ihmettelen aina miksi he eivät erittele tuota voimakasta tunnetta. Monet ihmiset näyttävät kärsivän vihan tunteesta.
Jos minä suutun tai olen jostain loukkaantunut, en saa asiaa pois mielestä ennenkuin olen asian selvittänyt ja tarpeen vaatiessa pyydän anteeksi.
Menen aivan epätasapainoon, jos täytyy kantaa suuttumusta tai loukkaantumisen tunnetta sisimmässään.
Mä olen kai niin laiska ihminen etten ja jaksa kantaa harteillani kaunaa, se syö energiaa.
Viha ei ole varmaankaan jotakin, joka olisi jo olemassa itsessään, niinkuin vesi järvessä. Luultavasti vihan tunne ja olemassaolo aiheutuu siitä, että ihminen torjuu aktiivisesti niitä asioita, jotka ovat elämän perustunteita kuten rakkautta, lämpöä, suvaitsevaisuutta, kiitllisuutta. Viha sammuu kun sitä ei luo, ymmärrätkö? Voisiko patoutunut viha olla siis näin ollen kroonistunutta vihan asennetta?
"Viha sammuu kun sitä ei luo, ymmärrätkö? "
Pitääkö vihan tunnetta luoda. Eihän rakkaudenkaan tunnetta luoda, se vain tulee. Eihän ihminen jaksa jatkuvasti torjua rakkautta, lämpöä jne. siinähän menisi sekaisin. Tai, jos ei sitten tiedostamattaan näin toimi. Mutta silloinhan ihminen kyllä oireilisi: ahdistunut,pelokas, erakoituisi yms.
Eikö kroonistunut patoutunut viha oireile ollenkaan?
pitää tiedostaa ja kantaa siitä vastuu. Vihan tunne on helpompi hallita, jos sen tunnustaa heti itselleen.
Vihan tunnetta itsessä voidaan kyllä ruokkia eri tavoin, kuten rakkaudettomuudenkin kokemisen tunnetta (mm. uhrimentaliteetin ruokkimisella). Niistä on kuitenkin mahdollisuus päästää irti.
jollain tapaa viestität, että vihan tunnetta olisi terveellistä kokea, jotta sitä voisi hallita?
Olenko antanut ymmärtää, että olen asenne vammainen
koska en koe vihan tunnetta. Vihalla on myös monta tasoa. Viha sanana, ei paljon kerro vihan syvimmästä olemuksesta mitään.
Ei sinulla ole mitään asennevammaa, vaikutat hyvinkin fiksulta ja tervejärkiseltä ihmiseltä, joka on asioita syvällisesti pohtiva mm. Sanoithan itsekin, että vihaa ei voi luoda itsestään, mutta sitä voi ruokkia niin halutessaan.
Jos ihminen nyt jostain syystä tukahduttaa omat vihantunteensa, eli kieltää, ne olisivat helpommin hallittavissa ne tunnustamalla. Jos nuo tunteet ovat piilotetut, se pitkittää ihmisen tasapainottumista mm.
Eihän tämän palstan vihanpurkauksiin kannata suhtautua vakavasti.
Tämä on valtaosaltaan sielultaan vammautuneiden terapiapalsta, jossa saavat purkaa pahaa oloaan ja katkeruuttaan.
Terve huumori ja pilke silmäkulmassa ovat parhaita aseita näitä saitin viheliäisiä paskavankkureita varten. (Huom termi paskavankkuri on lainattu erään toisen palstan täyskahjon keskustelijan terminologisesta varastosta, joten jos joku muu sillä palstalla luuhaavaa täälläkin pyörii, niin älkää vain alkako minua kerikseksi syyttämään)
tuolla tavoin. Kaikkien kanssa ei kannata aloittaa "jänkäämistä", koska se ei ole kovinkaan hedelmällistä ...
Joku palstan tosiuskova on huolissaan siitä, etten tuo täällä esille Raamatun sanaa. Hänen mielestään jatkuva (kirjoittelen kuulemma vain ko. aiheista) sienistä ja kissoista kirjoittelu kertoo, etten oikeasti ole uskossa.
Toista kirjoittajaa taas vaivaa se, että olen Ritarin lahkokaveri. Olen ymmärtänyt, että hänen mielestään sellaisella ihmisellä ei ole paljoakaan arvoa, eikä ainakaan sellaisen ihmisen kirjoituksia ei tarvitse ottaa todesta.
En oikeastaan ole tarvinnut käsitellä vihamielisiä kirjoituksia millään tavalla. Olen sitä mieltä, että ko. kirjoittaja on itse enemmän käsittelemisen tarpeessa.
Tällä(kin) palstalla lyödään toista, kuin vierasta sikaa. Molemmat lyövät, niin uskovaiset, kuin ei-uskovaisetkin. Kostonkierteitä on syntynyt muutaman vuoden aikana jo useampia..
menevän jonkun tietyn muotin mukaan. Kirjoittele vaan edelleen niistä sienistä ja kissoista, jos haluat. Sinulla on erinomainen huumorintaju ja osaat kirjoittaa hyvin hauskalla tavalla asioista. Ei uskovan tarvitse olla tosikko! Lapsenmielisyys on hyvä säilyttää läpi elämän. Useimmat eivät siihen valitettavasti vain kykene.
Tavallaan voisi ajatella niinkin, että ellei viha pääse koskaan kunnolla alkamaan, ei se myöskään koskaan pääty. Koston kierteeseen ei silti saisi asiat milloinkaan mennä, sillä se on kehä, josta ei kovin helpolla löydä ulospääsyä. Erillaisuutta pitää osata sietää.
kerta rytinä kuin ainainen kitinä - vihastumisissaan.
Toisaalta tilannetaju ja sosiaalinen älykkyys ovat korvaamattomia avuja myös näillä palstoilla.