Uskotteko te ateistit mihinkään yliluonnolliseen, esim sieluun tai tuonpuoleiseen? Itse ainakin haluan joskus uskoa että elämän jälkeen on jotain muuta kuin vain olemattomuus. Vai sitäkö uskonto ylipäänsä on, toivoa että elämä ei ole turhaa ja tuonpuoleisessa on palkinto? Onko teillä mielepidettä miksi ihminen ylipäänsä uskoo jumaliin?
Itse ainakin mietityttää monesti että miksi moni erittäin älykäs ja korkeastikoulutettukin ihminen uskoo.. Ehkä se on vain joku primitiivinen vaisto..
Itse ainakin mietityttää monesti että miksi moni erittäin älykäs ja korkeastikoulutettukin ihminen uskoo.. Ehkä se on vain joku primitiivinen vaisto..
Vastaukset 12
Vanhimmat
Syynä uskomiseen on ainoastaan primitiivinen kuoleman pelko. Sama refleksi, joka saa kauriin pakenemaan, kun leijona hyökkää.
Sieluun en usko. Tuonpuoleiseen en usko. Uskontoihin en usko. Yliluonnolliseen uskon, koska kaikkea ei voi ihmisaisteilla ja ihmisinstrumenteilla havaita, mikä sallii yliluonnollisen olemassaolon mutta ei edellytä sitä. Uskomisen (uskonnot) tarve vaihtelee yksilöillä - jotkut kiihkouskovia, joku panteistinen ;) , ja muuttunee elämän aikana. Veikkaisin samoin että se on primitiivinen vaisto periytyneenä ihmiskunnan alkukodista, apinaleipäpuusta.
Ei ole mitään näyttöä, eikä mitään sellaista mikä antaisi aihetta edes epäillä.
>> Uskomisen (uskonnot) tarve vaihtelee yksilöillä - jotkut kiihkouskovia, joku panteistinen ;)
Ateisti uskoo yliluonnolliseen kykyynsä tietää, että mitään yliluonnollista ei voi olla olemassa.
Ehkä sinun maailmassasi ateisteilla on jokin yliluonnollinen kyky.
Minä panteistina en sulje mitään mahdolliuutta täysin pois. Jos jokin nykyään yliluonnolliselta vaikuttava juttu (esim. telepatia) pystytään osoittamaan kokeellisesti todeksi, voin uskoa siihen. Sitä ei kuitenkaan ole osoitettu, joten pidän sitä "yliluonnollisena", ts. olemattomana.
Jumalasta ei ole pienintäkään merkkiä. Siitä on ainoastaan merkkejä jotka näkee kun uskoo niiden olemassaoloon jo valmiiksi. Näytä minulle kiistaton todiste, jolle ei voi olla muuta selitystä. Sitten uskon jumalaan. Siihen saakka: yliluonnollista ei minulle ole olemassa.
En jaksa uskoa, ja usko pois, on tullut pohdittua asiaa moneltakin kantilta. Ei se vie elämältä mitenkään pohjaa pois, vaikka pitääkin itseään kuolevaisena ja katoavana. Minun mielestäni uskonnolliset tarpeet juontuvat tuosta oman kuolevaisuuden tiedostamisesta ja halusta olla kuolematon. Myös pyrkimys selittää maailmaa ja maailman syntyä edesauttavat tuon tarpeen syntymistä.
Tähdennettäköön nyt vielä, että en pidä ateismia tai agnostisismia mitenkään sen tavoiteltavampana olotilana kuin uskonnollisuutta. Jokainen saa minun puolestani tulla autuaaksi omalla tavallaan.
juuri nuo pyrkimyket selittää maailmaa ja ja miettiä onko jumalaa olemassa. Onjo niin ihmeellinen asia- Että miksi sellaiset "toiminttavat" on rakennettu sisäämme. Tieteellä ei voi selittää esim- tunteita eikä sitä, miksi ajattelemme luonnostamme noita asioita ja miksi ihmisestä on tehty "tarpeettomasti" näin monismutkainen, puhuva ja ajatteleva, ja tunteva olento. Minusta se todistaa, että meillä on tarkoitus täällä. Ja on olemassa jotakin yliluonnollista jonka takia olemme täällä
Miten luonnossa olisi jotain "yliluonnollista"? Siis en usko.
Mikä se sielu on? Voiko sen panna purkkiin? Paljonko se painaa?
"Onko naisella sielu?", kysyttiin keskiajalla.
Sielut joutukaa!
En usko mihinkään yliuonnolliseen, en henkiin, en tuonpuoleiseen tai mihinkään.
Kuoleman jälkeen ei ole olemattomuutta. Et sinä mihinkään häviä, lakkaat vain olemasta siinä muodossa missä olet nyt.
Ihminen uskoo jumaliin, kun tieto ja ymmärrys ovat vielä liian vähäiset. Jälkimmäinen on tärkeämpi kuin ensimmäinen: ymmärrys on viisautta, pelkkä faktatieto on hankittavissa monella tapaa mutta viisaaksi ei tule lukemalla. Joiltakin sinänsä fiksuilta ja vaikka matemaattisesti lahjakailta tuntuu puuttuvan se ymmärry se kokonaan. Pahimmillaan se näkyy sosiaalisen älykkyyden totaalisena puutteena, kun ei osaa lainkaan miettiä motiiveja ja miksi-kysymyksiä.
...yliluonnollista. On vain luonnollista, jota ihminen ei vielä osaa selittää.
>>>Vai sitäkö uskonto ylipäänsä on, toivoa että elämä ei ole turhaa ja tuonpuoleisessa on palkinto?>Ehkä se on vain joku primitiivinen vaisto..
vanhaa.
Haluaisin itsekin uskoa johonkin ja että kuoleman jälkeen olisi olemassaoloa.
Fiksukin ihminen voi ola hullu ja sillä tavalla herkkä ettei kestä kuoleman ajatusta ja hiljentää sen osan järkeään joka pystyisi todistamaan päinvastaista..
Ja uskoakin on monen tasoista, monet sanovat uskovansa, vaikka tosiasiassa lähinnä toivovat..
En usko että heitä jotka varauksettomasti uskovat nykypäivänä on montaa, monet etsivät koko ajan jotain ihmeitä ja muita todistuksia uskolleen mitä omituimmista asioista..