Seurasin tieteenpäivien esityksen tietoisuudesta. Mielenkiintoisina siinä oli, miten meditointi näkyy aivoissa. Se näkyy tietyissa aivon osissa korkeampina taajuuksina. Pitkään meditoineilla tuo korkeampi taajuus on kokolailla pysyvää. Meditoinnilla on siis selvä neurologinen vaikutus. Luennon puheenjohtaja sanoi vielä lopuksi, että vaikka neurologisesti selvitettäisiin tietoisuuden näkyminen eri osissa aivoissa, sitä ei pystytä selittämään, miksi tietoisuutta ylipäätänsä esiintyy. Miksi me emme ole pelkästään automaattisesti toimivia neurologisia koneita ?
Laitetaanpa uusintana BBC:n dokumentti NDE-kokemuksista. Kannattaa katsoa:
http://video.google.com/videoplay?docid=1095220859246890757&q=near death experiences
Mielenkiintoista miten psygologi ja fysiologi Susan Blackmore selittää 'minän' illuusion. Samaahan selitti Buddha jo 2500 vuotta sitten. Buddhan mukaan asia ei kuitenkaan jää siihen, kuten Blackmore väittää, vaan on vielä 'todellinen minä'. Ehkä todellinen minä löytyy tieteessä Pim van Lommelin tutkimuksista. Pim van Lommel on hollantilainen neurologi ja suurimpia NDE asiantuntijoita maailmassa. Linkissä van Lommelin näkemys tilanteesta:
http://iands.org/research/vanLommel/vanLommel.php
Laitetaanpa uusintana BBC:n dokumentti NDE-kokemuksista. Kannattaa katsoa:
http://video.google.com/videoplay?docid=1095220859246890757&q=near death experiences
Mielenkiintoista miten psygologi ja fysiologi Susan Blackmore selittää 'minän' illuusion. Samaahan selitti Buddha jo 2500 vuotta sitten. Buddhan mukaan asia ei kuitenkaan jää siihen, kuten Blackmore väittää, vaan on vielä 'todellinen minä'. Ehkä todellinen minä löytyy tieteessä Pim van Lommelin tutkimuksista. Pim van Lommel on hollantilainen neurologi ja suurimpia NDE asiantuntijoita maailmassa. Linkissä van Lommelin näkemys tilanteesta:
http://iands.org/research/vanLommel/vanLommel.php
Vastaukset 16
Vanhimmat
ihan tavallinen AJATTELU näkyy aivoissa - eikä niinkuin uskiksilla - kiihtyvänä peräsuolen toimintana.
Itse en perusta tuosta Lommelista sillä mm. mitä yhdessä keskustelussa kävin läpi, niin innoitti minua penkomaan asiaa joka suhteessa. Erityisesti panin merkille anestesialääkärin kommentit, jota van Lommel ei ollenkaan siteeraa The Lancet -lehdessä.
Mutta en juutu tähän van Lommeliin ja NDE-kokemuksiin nyt vaan pohdiskeluihin tietoisuudesta. Filosofi Daniel Dennett on yrittänyt selittää tietoisuutta kirjassaan "Tietoisuuden selitys", joka on mielenkiintoinen, mutta itseäni enemmän on ravistellut neurologi Oliver Sacksin kirjoitukset potilaistaan. O. Sacks ei sinänsä pohdi tietoisuuden olemusta, mutta panee lukijansa pohtimaan mistä oikein on kysymys.
Esimerkkinä vaikkapa eräs aivohalvaus potilas, joka ei tiedostanut mitään mitä ilmeni vasemmalla puolella näkökenttäänsä. Hän söi lautasensa tyhjäksi vain oikealta puolelta tai pöydälle hänen eteensä asetetut kynä ja paperia. Hän näki kynän joka oli oikealla puolella, mutta vasemmalle sijoitettua paperia ei. Tai peremmin sanottuna hän kyllä näki molemmat, mutta ei tiedostanut paperia vasemmalla puolellaan, sillä potillaan molemmat silmät ja näköaivokuori olivat aivan toimintakuntoisia.
Toinen esimerkki löytyy lähimenneisyydestä, jolloin vakavaa epilepsiaa hoidettiin leikkaamalla vasen ja oikea aivopuolisko irti toisistaan katkaisemalla aivokurkiainen. Potilaita tutkittaessa heillä näytti aika ajoin esiintyvän kaksi eri minää. Vasen aivopuolisko toimi, kun tutkittava poimi oikealla kädellään vaaleat housut tangosta, mutta tarttuessaan niihin vasemmalla kädellä oikea-aivopuolisko heitti ne pois ja otti tilalle ruskeat housut.
Kirjassa kerrotut esimerkit antavat ymmärtää, että tietoisuus on sidottu aivoihin ja muut tutkimukset puolestaan kertovat sitä, että ilman aivoja ei ole tietoisuutta. (Ja tässä kannassa pysyn jääräpäisesti kunnes selvästi osoitetaan, että on olemassa tietoisuutta ilman aivoja).
;-)
P.S.
Näitä tieteenpäivien jo pidettyjä luentoja voi käydä katselemassa täältä:
http://video.helsinki.fi/Tieteenpaivat2007/default.htm
Ja tänään ovat äänessä mm. Kari Enkqvist ja Esko Valtaoja seuraavin tiedoin:
"15.00–17.00 FYSIKAALISEN MAAILMAN RAJOILLA
Puh.joht.: prof. Kari Enqvist (Helsingin yliopisto)
Prof. Kari Enqvist: Mikrokosmoksesta makrokosmokseen – Mitä maailmankaikkeudesta voi odottaa tiedettävän?
Prof. Esko Valtaoja (Turun yliopisto): Kuinka pitkälle ihminen voi levittäytyä avaruuteen.
Tutkija Syksy Räsänen (CERN): Maailmankaikkeuden tuolla puolen – Opastettu kiertokäynti ylimääräisiin ulottuvuuksiin"
tänne kommentin, joten kiitos.
Tietoisuus on aivoissa tapahtuva kokemus, näin sen näkisin, Ilman aivoja tuota tietoisuutta tuskin on olemassa.
Meditoijilla on erilainen kokemus ´tietoisuudesta´ kuin ei meditoijilla jne.
Tietoisuus on kait prosessi, se itse elävä tapahtuma joka ei sijaitse aivoissa missään erityisessä kohdassa.
Tieoisuuden olemusta ei ole pystytty selvittämään joten se jää uskon alueelle. Itse uskon kuitenkin ettei tieoisuus voi olla olemassa jos aivoille tapahtuu jotakin, joten mikään jumala ei pystyisi viimeisenä päivänä herättämään kertaalleen maatunutta. Se energia joka on toiminut ihmisen tietoisena mielenä, hajoaa johokin ja sulautuu ympäristöön, muuttaa muotoaan... Mutta ilman aivoja se ei ole tietoisuus. Se on sitten jotakin muuta. Sielua ei vaan voi olla ilman ruumista eikä se voi leijailla yksinään jossakin.
Lienee ihan se ja sama mitä mieltä me asiasta olemme. Kenelläkään ei kuitenkaan ole 'kaiken teoriaa' asiasta, joten voimme vain odottaa.
Tähän kysymykseen olisi kiva saada ateistien vastauksia:
Onko aivoissa tapahtuva kemiallisfyysinen reaktio syy ajatukseen, vai ajatus syy kemiallisfyysinen reaktioon?
Kumpi siis on seuraus, reaktio vai ajatus?
sanovat että ajatus on valmis vasta noiden reaktioiden jälkeen..
Reaktio voi olla heijaste tai "lyhyt ajatus", refleksinomainen toimintatapa.
Mutta ajatus siitä, että kemiallinen reaktio oli syy ja ajatus sen seuraus on mielestäni yksinkertaisin ja loogisin. Kemiallisia reaktioita tapahtuu ja nämä vaikuttavat aivoihin.
Jos oletetaan ajatuksen aiheuttavan kemiallisen reaktion, niin silloin syntyy kysymys mistä ajatus saa alkunsa.
Nykytiedon valossa ei ole syytä olettaa muuta kuin kemiallisten reaktioiden olevan vastuussa ajatuksista.
"sanovat että ajatus on valmis vasta noiden reaktioiden jälkeen."
Miten ajatuksissa voi olla sitten joku järki tai logiikka, jos ne "pomppaavat" ilmoille vain reaktioiden synnyttäminä?
Mikä saa esim. minun aivokemiani tuottamaan tälläisen kysymyksen?
Tämä kysymys on sellainen johon tiede periaatteessa pystyy vastaamaan mutta ei ole vielä päässyt niin pitkälle, joten kieltäydyn pitämästä kumpaakaan vaihtoehtoa toista todennäköisempänä. Ehkä joskus saamme sen selville.
"Mutta ajatus siitä, että kemiallinen reaktio oli syy ja ajatus sen seuraus on mielestäni yksinkertaisin ja loogisin."
Yksinkertaisin varmasti, mutta ei mielestäni loogisin.
"Jos oletetaan ajatuksen aiheuttavan kemiallisen reaktion, niin silloin syntyy kysymys mistä ajatus saa alkunsa."
Tiedän ja se ei oikein sovi tieteelle, eikä ateismille.
"Nykytiedon valossa ei ole syytä olettaa muuta kuin kemiallisten reaktioiden olevan vastuussa ajatuksista."
Sinä olisit sanonut aikoinaan varmaan myös:
nykytiedon valossa ei ole syytä olettaa maan olevan pyöreä :)
"Sinä olisit sanonut aikoinaan varmaan myös:
nykytiedon valossa ei ole syytä olettaa maan olevan pyöreä :)"
Olet oikeassa, jossain muussa ajassa olisin varmasti sanonut jotain tuollaista. Se johtuu siitä, että on viisainta toimia tietojensa pohjalta. Tämä ajattelu motivoi saamaan lisää tietoa, jotta oman toiminta olisi faktoihin pohjautuvaa.
Jos lähdet väittämään Maan olevan pyöreä, joudut perustelemaan sen. Onneksi historiassa on ollut ihmisiä, jotka ovat oikeasti tehneet rehellistä työtä väitteen todistamiseksi. Suurin onnettomuus olisi antautua keksittyjen vastausten viemäksi.
Eiköhän se mene tuossa järjestyksessä.
"Se johtuu siitä, että on viisainta toimia tietojensa pohjalta."
Toivottavasti et sitten sotke tietoa päätelmään, ne eivät ole sama asia, vaikka usein vaikuttaakin siltä.
Esim. maapallon litteyskin oli oikeasti päätelmä, eikä tieto.
mitä aivoissa tapahtuu pystytään takuulla selittämään tietoisuutta myöden jonain päivänä pelottavankin tarkasti. Näin uskon.
Monet asiat tulevat varmasti olemaan hämmentäviä, kuten jokainen itseään tutkiskellutkin jo tietää, mutta lopulta pala palalta selkeitä.
Ehkä pystymme jonain päivänä luomaankin uutta tietoisuutta..
Tuosta selittämisestä prof. Antti Revonsuo tuntui olevan erimieltä. Tosin ennustaminen on vaikeaa ja kerrankos sitä erehtyy.