Kaste-kriisi syntyi kun harhaiset piispat aloittivat valelurituaalit vauvoille; Pienten lasten kastaminen alkoi ilmeisesti 100-luvulla siellä täällä,…
MUTTA "Augustinuksenkin (354-430) mukaan `Kristuksen uudistamat Jumalalle jättäytyneet, vakuuttuneiksi ja uskoviksi tulleet, jotka tunnustivat halunsa ja kykynsä elää kristittyinä´ ilmoittautuivat kasteelle.
Kasteensa edellä he `rukoilivat ja pyysivät Jumalalta entisiä syntejään anteeksi´, mutta vasta kasteaktissa he Augustinuksenkin mukaan uudestisyntyivät.
Tämä käy selvästi ilmi esimerkiksi hänen kirjoittamansa `Tunnustukset´ - kirjan monilta sivuilta.
Katso sivut: 160, 253, 290, 292, 300, 301, 302, 323, 324."
Mutta "Nämä tällaiset (terencen, Alpon, wehan, ramun, Tapio522, yms. kaltaiset) ovat usein kaikkein innokkaimpia ja äänekkäimpiä omaksumiensa harhojen levittäjiä.
He väittävät saaneensa kaiken sylilapsikasteensa yhteydessä, sekä uudestisyntymisen ja Pyhän Hengen, mutta ovat tosiasiassa noista mainituista kummastakin osattomia."
Pienten lasten kastaminen alkoi ilmeisesti 100-luvulla siellä täällä,…
”Jotta kansat myös varmasti pysyisivät ”kristittyinä”, muutettiin uskovien kaste lapsikasteeksi lopullisesti 300-400-luvuilla. Näin varmistettiin, että kaikkien uskonvalinta on ”oikea”, kun heiltä vietiin kokonaan vapaan valinnan mahdollisuus uskon ja ei-uskon suhteen.
Sen että niin ei ollut alussa, osoittavat tiedot kirkkoisistä: ei ole olemassa mitään todistusta, että joku kirkkoisä olisi ennen v. 250 kastettu lapsena.
Sen sijaan toisenlaisia todisteita on paljon:
1) Naziansin piispa Gregorios (eli v. 329-390) kastettiin 30-vuotiaana, vaikka jo hänen syntyessään isä oli piispa;
2) Ambrosius (340-397) kastettiin 34-vuotiaana, vaikka oli kristitystä perheestä;
3) Hieronymus (kuoli v. 420) kastettiin aikuisena, vaikka oli kristitystä kodista;
4) Augustinus (354-430), Hippon piispa, kastettiin 33-vuotiaana;
5) Basileios Suuri (kuoli 379), Kesarean piispa, kastettiin aikuisena, vaikka oli kristitystä kodista ja suvusta;
6) Efraim Edessalainen kastettiin 18-vuotiaana vaikka hänen kristityt vanhempansa olivat pyhittäneet hänet jo pienenä Jumalalle (silloin ei lapsia pyhitetty ja siunattu kasteen, vaan rukouksen kautta ja niinhän Jeesuskin teki, Mark. 10: 13-16, Mat. 19:13-15);
7) Krysostomos (347-407), keisarikunnan uuden pääkaupungin Konstantinopolin patriarkka, kastettiin yli 20-vuotiaana, vaikka hänen (ylhäisen kodin) vanhempansa olivat kristittyjä jo hänen syntyessään (Pekka Lattu: Rajankäyntiä kastekysymyksestä 2.p., RV 1966, s. 62-63).
Mitä me tähän sanomme? Olisi skandaali jos nykykirkkojen piispat jättäisivät kastamatta omat lapsensa. Kastekäytäntö on varmuudella tänään toinen kuin 300-luvulla.
Pienten lasten kastaminen alkoi ilmeisesti 100-luvulla siellä täällä, uskoon tulleiden perheiden kasteiden yhteydessä, kun kasteeseen alettiin liittää sakramentaalista sisältöä. Mutta tapa yleistyi hitaasti, kuten em. esimerkeistä näemme.
Kaksi apostolisen ajan tarkimmin kerrottua perhekuntakastetta osoittavat, ettei sylivauvoja silloin kastettu, vaan Filipin vanginvartijan perhekunnassa kaikki olivat tulleet uskoon ja Korneliuksen kodissa taas kaikki olivat jopa täyttyneet Hengellä ja puhuneet kielillä (sylivauvat eivät puhu kielillä eivätkä tee uskonratkaisua), ennen kuin heidät kastettiin, Apt. 16:27-34, Apt. 10:24,33,44-48.”
MUTTA "Augustinuksenkin (354-430) mukaan `Kristuksen uudistamat Jumalalle jättäytyneet, vakuuttuneiksi ja uskoviksi tulleet, jotka tunnustivat halunsa ja kykynsä elää kristittyinä´ ilmoittautuivat kasteelle.
Kasteensa edellä he `rukoilivat ja pyysivät Jumalalta entisiä syntejään anteeksi´, mutta vasta kasteaktissa he Augustinuksenkin mukaan uudestisyntyivät.
Tämä käy selvästi ilmi esimerkiksi hänen kirjoittamansa `Tunnustukset´ - kirjan monilta sivuilta.
Katso sivut: 160, 253, 290, 292, 300, 301, 302, 323, 324."
Mutta "Nämä tällaiset (terencen, Alpon, wehan, ramun, Tapio522, yms. kaltaiset) ovat usein kaikkein innokkaimpia ja äänekkäimpiä omaksumiensa harhojen levittäjiä.
He väittävät saaneensa kaiken sylilapsikasteensa yhteydessä, sekä uudestisyntymisen ja Pyhän Hengen, mutta ovat tosiasiassa noista mainituista kummastakin osattomia."
Pienten lasten kastaminen alkoi ilmeisesti 100-luvulla siellä täällä,…
”Jotta kansat myös varmasti pysyisivät ”kristittyinä”, muutettiin uskovien kaste lapsikasteeksi lopullisesti 300-400-luvuilla. Näin varmistettiin, että kaikkien uskonvalinta on ”oikea”, kun heiltä vietiin kokonaan vapaan valinnan mahdollisuus uskon ja ei-uskon suhteen.
Sen että niin ei ollut alussa, osoittavat tiedot kirkkoisistä: ei ole olemassa mitään todistusta, että joku kirkkoisä olisi ennen v. 250 kastettu lapsena.
Sen sijaan toisenlaisia todisteita on paljon:
1) Naziansin piispa Gregorios (eli v. 329-390) kastettiin 30-vuotiaana, vaikka jo hänen syntyessään isä oli piispa;
2) Ambrosius (340-397) kastettiin 34-vuotiaana, vaikka oli kristitystä perheestä;
3) Hieronymus (kuoli v. 420) kastettiin aikuisena, vaikka oli kristitystä kodista;
4) Augustinus (354-430), Hippon piispa, kastettiin 33-vuotiaana;
5) Basileios Suuri (kuoli 379), Kesarean piispa, kastettiin aikuisena, vaikka oli kristitystä kodista ja suvusta;
6) Efraim Edessalainen kastettiin 18-vuotiaana vaikka hänen kristityt vanhempansa olivat pyhittäneet hänet jo pienenä Jumalalle (silloin ei lapsia pyhitetty ja siunattu kasteen, vaan rukouksen kautta ja niinhän Jeesuskin teki, Mark. 10: 13-16, Mat. 19:13-15);
7) Krysostomos (347-407), keisarikunnan uuden pääkaupungin Konstantinopolin patriarkka, kastettiin yli 20-vuotiaana, vaikka hänen (ylhäisen kodin) vanhempansa olivat kristittyjä jo hänen syntyessään (Pekka Lattu: Rajankäyntiä kastekysymyksestä 2.p., RV 1966, s. 62-63).
Mitä me tähän sanomme? Olisi skandaali jos nykykirkkojen piispat jättäisivät kastamatta omat lapsensa. Kastekäytäntö on varmuudella tänään toinen kuin 300-luvulla.
Pienten lasten kastaminen alkoi ilmeisesti 100-luvulla siellä täällä, uskoon tulleiden perheiden kasteiden yhteydessä, kun kasteeseen alettiin liittää sakramentaalista sisältöä. Mutta tapa yleistyi hitaasti, kuten em. esimerkeistä näemme.
Kaksi apostolisen ajan tarkimmin kerrottua perhekuntakastetta osoittavat, ettei sylivauvoja silloin kastettu, vaan Filipin vanginvartijan perhekunnassa kaikki olivat tulleet uskoon ja Korneliuksen kodissa taas kaikki olivat jopa täyttyneet Hengellä ja puhuneet kielillä (sylivauvat eivät puhu kielillä eivätkä tee uskonratkaisua), ennen kuin heidät kastettiin, Apt. 16:27-34, Apt. 10:24,33,44-48.”
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kirjoitit:
"sylivauvat eivät puhu kielillä "'
Suuri osa hellareistakaan ei puhu kielillä- eivät kai sitten ole oikealla tavalla kastettuja ja eivät usko oikealla tavalla.
perustuu?Miten voit noin sano:ei suurin osa helluntailaisistakaan puhu kielillä, mistä on fakta tietosi?Kerro.
Itselläni on aivan toinen varma käsitys.26V Herätykseen kuuluneena.
Kysyin kerran helluntailaiselta ystävältäni puhuiko hän "kielillä". Hän vastasi, ettei itse arvostanut sitä, mutta tiesi, miten se tehdään. Teeskentelyä ja pluffia kaikki tyyni. Kielillä puhumisella ei ole mitään uskonnollista arvoa eikä aitoa kielillä puhumista ole esiintynyt apostolien ajan jälkeen.
Kirjoitat.
>>> Teeskentelyä ja pluffia kaikki tyyni. Kielillä puhumisella ei ole mitään uskonnollista arvoa eikä aitoa kielillä puhumista ole esiintynyt apostolien ajan jälkeen.
eivät puhu salaisuuksia hengessä, vaan teeskentelevät kielillä puhumista.
Voin minäkin puhua siansaksaa ja väittää sitä enkelten kielillä puhumiseksi. Näin videon jossa Veli Saarikalle & kumppaninsa "puhuivat kielillä" ts täydessä tietoisuudessa puhuivat siansaksaa. Miksi siansaksan puhuminen olisi jotenkin otollista Jumalan edessä, varsinkin, kun se esim Saarikallen tapauksessa oli selvästi teeskentelyä ja näytösluonteista?
Pysyn kannassani, että aitoa Pyhän Hengen aiheuttamaa kielillä puhumista ei ole esiintynyt apostolein ajan jälkeen.