Ollaan ihan tavallinen nelihenkinen perhe. Itse kohta 30v, vaimo pari vuotta tuoreempi ja pari alta kouluikäistä lasta. Bruttotulot vuodessa yht. n.60000e. Lainaa talosta n. 100000e. Autot ei ole uusia, mutta ne on maksettu kuitenkin. Kuukaudessa lainaan menee vajaat 800euroa. Monesti ollaan mietitty, kun kavereita on alkanu rakentamaan, että hurjalta kuulostaa, kun otetaan rapiat 200te lainaa, eikä pidetä sitä oikein kummosenakaan. Meillä on laina mielestäni suhteellisen järkevällä tasolla, tuloihin nähden, mutta niin sitä vain porukat täräyttelee talopaketteja pystyyn, vaikka tiedän monessakin tapauksessa, että vuositulot on paljon pienemmät kuin meillä. Sillä vain ihmettelen, kun tuntuu, että itse on aina perseaukinen tälläkin velkamäärällä, niin millä noita jättilainoja maksetaan? Nyt ois kyllä jonkun tahon hyvä puhaltaa peli poikki, näissä lainojen myöntämisessä. Minusta tuntuu, että monet nuoret eivät oikein tajuakaan, mihin alkavat, kun ottavat kauhean kokoisen asuntolainan. Vauhtisokeus iskee, kun pankit syytää rahaa..niin ja tottakai uusi auto pitää ostaa..kaverini sanoin:"eihän se enää tässä konkurssissa tunnu". En halua vittuilla kellekään, kunhan vain ajattelin ja ihmettelen maailman menoa. Toivotaan parasta:)
Millä porukka maksaa
Isot asuntolainat?
8215655
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 82
Vanhimmat
Toivottavasti ei 200te talopaketteja pykätä tuosta pienemmillä tuloilla tosiaankaan. Ei taitaisi lyhennyksiin edes riittää maksuvara vaan palaisi pelkkiin korkoihin jo melkeen.
Jätän esittämättä kantani 200t€ lainojen mielekkyydestä, mutta ehkä nämä ko. lainojen ottajat säästävät muussa elämisessä. Jostainhan heidänkin on lainansa maksettava.
Nyrkkisääntönä lienee, että lainanhoitokulut eivät saisi ylittää 1/3 talouden tuloista. Tuolta pohjalta laskettuna nyt 25 vuoden 200t€ lainan (korko 4.3%, kuukausierä 1090€) ottajalla tulisi olla vuositulot vähintään 40t€.
Eli teoriassa 40t€ tuloilla jo pärjää tuon 200t€ lainan kanssa kunhan mitään yllättävää ei pääse tapahtumaan (työttömyys, etc.).
Tiedän pariskunnan jolla asuntovelkaa n. 210 keuroa ja vuoden brutto n. 45000 euroa. Siltä tuntuu että varaa on tehdä kaikenlaista.
Ei sitä sen kummemmin kannata ihmetellä. Vähän kalliimpaa on asuminen nyt kuin aiemmin vuokralla 1000 €/kk mutta on se asumisen laatukin jotain muuta. Jonkun verran on kyllä vähennetty matkustelua ja turhaa autoilua mutta muuten ei ole tarvinnut vanhoista kulutustottumuksista tinkiä.
jos nettotuloista menee yli puolet asumiseen?
Tosin yli 10 k€ arvoista autoa ei viitsi pitää. Tänä vuonna nettotulot ovat arviolta 40 k€ ja ensi vuonna lähemmäs 45 k€.
~250ke talosta lainaa jäljellä ja pari uutta autoa jotka on kyllä jo melkein maksettu... Ikää on 25v meillä molemmilla, lapsia ei ole ja se toki auttaa... Lainoja lyhennellään semmonen 2000e/kk.. Autoja pitänee maksella vielä kesään asti mutta sitten saa sijoittaa koko 2000e talolainaan, saa senkin pois nopeasti sitten.
Myönnän että olemme molemmat hyvätuloisia ja mielestäni lainat pitää aina suhteuttaa tuloihin... 250te lainaa ja maksuaikataulu joku 30 vuotta... ...kyllä se tulee oleen tuskaa varmasti.
Me asumme maalla ja torpan saimme melko halvalla, sitä on nyt rakkaudella ja säästäen rempattu itse neljä vuotta, velkaa on enää 50000 ja talo kunnossa. Me tienaamme hieman vähemmän, mutta tarvitsemme kaksi autoa ja nyt on toinen siinä kunnossa, että ei tiedä pääseekö töistä kotiin eli uutta pitää hankkia. Ruokakulut ovat meillä pienet, nimittäin minä olen oikea mönkijä ja kun tuota maata on, niin on vihannekset ja marjat ja säilötyt tomaatit pitkälle talveen. Hirvenlihaakin riittä, kun mies on päässyt metsästysseuraan. Mutta, mutta, lasten harrastukset ja kuskaamiset (bensa) maksaa yllättävän paljon.
Meilläkin ystäväpariskuntia, joissa toinen tekee pätkätöitä ja toisella kohtuullinen palkka ja sitten todetaan, että voihan niitä vapaakuukausia aina pyytää. Ja laina-aika on jotain 30 vuotta ja siinä tulee viiden vuoden jakso syystä tai toisesta, että pitää käydä jatkuvasti anelemassa vapaakuukausia ja arpoa laskuja ja postiluukusta tipahtelee perintätoimiston kirjeitä, niin on siinä parisuhdekin kovilla.
ps. minulla on onneksi aivan ihanat appivanhemmat ja he hoitavat lapsemme kerran kuukaudessa la-su näin talviaikaan, me käymme jossain kylpylässä tai hotellissa lähistöllä, maksaa 100-150€ illallisineen ja bensakuluineen, mutta on sen arvoista. Ihmettelen kuinka näillä itsensä hirteen panevilla on varaa/aikaa hoitaa sitä tärkeintä eli parisuhdetta.
Naapurin tekemisiä on taas sitten silmä kovana tarkkailtu....:)
Tässäpä mielipidettä; Jos olet perheellinen niin jossakihan sinun on asuttava kuitenkin.
Toinen maksaa vuokraa sen 700€ ja toinen ottaa sitä paljon puhuttua asuntolainaa ja maksaa sitten kätevästi asuntoaan omakseen sillä välin kun toinen rahoittaa vuokraisännänkin elämisen.
Ymmärrättekö? yks vitun hailee onko sulla sitä lainaa se 150t€ vai ei. Jossakin on asuttava kuitenkin. Missään ei saa asua ilmaiseksi!!!
Arvostellaan velkavankeutta yms, mutta asumisesta on PAKKO maksaa. Luuletteko että vuokralla asuminen on halpaa???
Itse asun vielä vuokralla, lapissa, 700€ vuokra rämästä rivarista johon ei tuu edes kunnolla lämmintä vettä.
Velkavankeus?? Entä vuokravankeus??
Asut kuitenkin vuokralla sen loppuelämäsi ellet omaa osta tai sitten joku ystävällinen ihminen lahjoita sitä taloa, mitä siis ei aikuisten elämässä tapahdu:)
Itse en ottaisi missään tapauksessa 200.000 e:n lainaa. Käytännössä voidaan ajatella, että Suomessa ei ole enää varmoja työpaikkoja, eikä ole takeita, että työtilanne pysyy hyvänä seuraavat 40-vuotta. Korkotaso on nyt niin alhainen, että ainoa suunta sillä on ylöspäin ja tämän allekirjoittaa asiaan perehtyneetkin. 20-vuotta sitten otettiin lainaa samaan malliin ja
tässäkin kuussa moni lyhentää pelkkiä korkoja.
Mutta eikai sitä lainaa tarvitse ottaa heti 200.000 eur? Siellä lapissakin sinä pääset omaan asuntoon sillä 700 eurolla eikä varmasti tarvitse ottaa monen sadan tuhannen euron lainoja, kunhan vaan valitset ostettavan asunnon järkevästi.
Sen myönnän että ensiasunnon ostajan homma ei tällä hetkellä todellakaan ole helppoa. Mutta kannattaa muistaa että korkea hintataso on myös ostajien aikaansaamaa. He sen hintatason viime kädessä määräävät.
Toinen asia, mikä ihmetyttää, on tuo kämppien koko..Mihin tarvitaan 200-220 neliön kämppä, jos perheen koko on 2-4 hlöä? Se on hulluutta. Meillä on kokonaispinta-ala n. 150 neliöä ja tuntuu välistä, että siinäkin on neljälle liikaa.
jos maksaa. No säästöön ei suurimmalla osalla ylimitoittajista jää. Se on sitä köyhyyden kierrättämistä. Tiukalle vedettyä lainaa maksetaan 50-60 vuotiakisi ja sitten oletetaan saavan hyvä eläke. Kellekään ei jää tuolla menolla mitään. Paitsi se 200te asunto josta on maksettu 450te korkoineen. Loisto meininki!
Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää? Jos ottaa pankista ison lainan niin sitten voi rakentaa juuri sellaisen talon kuin haluaa. Pankki on tyytyväinen kun lainasta maksetaan korot ja velallinen on tyytyväinen kun saa asua "pankin vuokralaisena" ja hallita asuntoaan kuin omaansa, kunhan maksaa ne korot. Lisäksi valtio osallistuu merkittävällä summalla korkokuluihin. Vaikka laina ei lyhentyiskään, niin asumismukavuus on kuitenkin aivan eri tasolla kuin perinteisesti vuokralla asuttaessa.
On ehkä tyhmää ottaa isoa yli 20 vuoden lainaa koska korkoja tulee rutkasti maksettavaksi. Jossain on kuitenkin asuttava ja vielä tyhmempää on maksaa ikuisesti vuokraa tai ostaa sitä "perheasuntoa" siinä vaiheessa kun siihen olisi paremmin varaa mutta sille ei ole enää tarvetta. Puhutaan aina mahdollisista riskeistä sen lainan suhteen mutta samalla unohdetaan että vuokralla asuessa riski siihen että rahat menevät vuokralaisen kannalta täysin "hukkaan" on 100%.
Sijoitusasunto on hieman asia erikseen mutta harva pelaa kotinsa kanssa ja voi hyvinkin olla että myyminen on ajankohtaista 20 vuoden kuluttua ostosta. Osakkeiden kanssa pelatessa voi tapahtua paljon yhdessä yössä mutta asuntojen suhteen on aika vaikea uskoa mihinkään totaaliromahduksiin hinnassa. Yhtään ei sitä paitsi ole voittanut ennen kuin on asunnon myynyt ja kuten mainittiin, se myyminen voi tulla eteen hyvinkin pitkän ajan kuluttua.
täällä esitetystä kritiikistä ei kohdistu siihen onko omistusasunto järkevin asumis muoto vai ei. Kyse on siitä hinnasta ja taloudellisista seurauksista joita ihmiset ovat valmiita maksamaan tuosta muodosta.
Eli pienempi laina mutta isomman lainan mukaiset lyhennykset sijoituksiin ja 10-15 vuoden päästä kun laina on maksettu on sivuun kertynyt muutakin. Tai sitten voi maksaa lainaa 200-300te 25 vuotta ja 170te korkoja päälle.
Kerro minulle miten sinun mielestäsi pitäisi ratkaista seuraava ongelma: Meitä on nyt taloudessamme 5 henkeä ( koira) joten tarvitsemme n. 150 neliön kokoisen asunnon. 15 vuoden päästä olemme vaimon kanssa kahden ( ehkä koira) joten silloin riittää 70 neliötä hyvin.
Ai niin, 115 neliön vuokrakämpästä tällä alueella joutuisi maksamaan vuokraa n. 1200 €/kk. Mutta arvatenkin ehdotat ostamaan sen kaksion max. 10 vuoden laina-ajalla.
Mikä ero on taloudellisissa seurauksissa sillä maksaako vuokraa vai korkoja pankille? 15 vuottakin on pitkä aika, voi olla jo vaikka henki mennyt siihen mennessä. Pienellä lainalla saa liian pienen asunnon ja isommalla sellaisen sopivan.
kus sanoit että ostat kaksion. Mikset ostanut sitä ennen kuin teitä oli 5. Oletan siis että noista 3 on lapsia ja yksi vaimosi jos olet Jaakko. Sitten kun se kaksio olisi 10 vuodessa maksettu, ehkä lapsiakin olisi jo yksi, voisi ostaa kolmion ja tehdä lapsia lisää. Miksi kaikki pitää saada heti ja sitten lopulta on vähemmän?
Aiemmassa kommentissani jo sanoin ettei vuokralla asuminen vs omistus ole kritiikin aihe vaan ylimitoitetut lainat. En tiedä tuloistasi/nne mutta jos ne ovat riittävät ei tuota tuo 150 neliön kämppäkään ongelmia. No mukavuudesta maksetaan ja paljon.
ei koskekaan vuokran maksamista vaan lainan. Se että maksatko 3x100 000 euron lainaa vai otat heti 300 000 euron lainan. Korkojen ero 30 vuoden maksuajalla on yli 100 000 euroa, jonka olisi voinut sijoittaa noina 30 vuotena.
Tällöin 30 vuoden jälkeen toisella on 300 000 euroa maksanut asunto josta on maksettu jotain 470 000.
Kolmella lainalla lähteneellä on myös 300 000 maksanut asunto josta on maksettu 370 000. Hänellä on myös 100 000 euroa säästössä tuotot ja korot sijoituksille.
Näet kun monikaan tuntemistani ihmisistä ei juuri harrasta sijoittamista vaan käyttää ylimääräiset rahat matkusteluun ja mukavaan elämään jos sitä ylimääräistä nyt sattuu olemaan. Elämä on.... as you may know. Pidetään mieluummin hauskaa koko rahalla kun ostellaan osakkeita.
Ja varsinkaan yksikään tuntemistani vuokra-asukkaista ei sijoita sitten pennin jytinää ainakaan mihinkään tuottavaan ellei keskikehon rakennusta lasketa tuottavaksi sijoittamiseksi.
Paitsi ehkä entisessä Neuvostoliitossa mutta ei siitä sen enempää. Lapset haluttiin hankkia nuorina mikäli mahdollista ja voila, hyvin kävi. Meitä oli jo 4 silloin kun olimme juuri valmistuneita ja ilman vakituista työpaikkaa joten siinä syy miksei ostettu kaksiota vaan suoraan 5 h ja risat. 10 % oli säästössä mutta loppu oli otettava velkaa. Sitä paitsi meistä on parempi että lapsemme ovat jo aikuisia ennen kuin itse olemme 50 kuin se, että "suunnitelmataloudessa" ensimmäinen lapsi syntyy kun olemme +40. Mutta kukin tyylillään.
Yritä nyt ymmärtää. Ihmiset ovat valmiita tekemään taloudellisia uhrauksia saadakseen sellaisen kodin, jossa haluavat elää ja asua. Se laskemasi 100 000 euroa iäksi menetettyjä korkomenoja on pieni hinta siitä tunteesta, mitä sillä saa.
mihin sattuu ja sitten ihmetellään. No et kuitenkaan vaikuta ihan niin suunnittelemattomalta kuitenkaan. Sitäpaitsi 10% 200 000 on 20 000 ja ei sitä säästä jos on holtiton. Eli aika kivasti kuitenkin oli teillä säästössä jos 20-25 välillä näin teitte. Silti elämän ei tarvitse olla tuuliajolla olemista vaan päämäärään pyrkimistä. Minusta päämäärä ei ole 25-30 vuoden velkavankeus.
Nyt en siis puhu siitä että lainan ja korkojen jälkeen jää rahaa. Vaan siitä että mitä järkeä on maksaa 150000-200000 pelkkiä korkoja, kun samaaan tulokseen pääsisi 60000-80000 koroilla?
Ja 30 vuoden korot sille on aika saatanan paljon mistään tunteesta. Kyllä niitä taloja saa halvemmallakin, mutta kun ei lasketa niin ei sitten.
Pahemmin ei haittaa koska sijoituskämpistäni sain hyvät rahat viimevuosina. En tosin olisi uskonut että joku maksaa puolimiljoonaa markkaa yksiöstä ja miljoonan kaksiosta, jotka olivat yli 40 vuotta vanhoja putkiremontoimattomissa yhtiöissä. Kertokaa mitä järkeä tuossa on ???
Ainoa säästämisen muoto on se asunto. Ja sitten luullaan että mitä enemmän lainaa / kalliimpi asunto hankitaan niin sitä enemmän säästetään. Vuokra asujat nyt ovat sitten erikseen, siellä ei säästäminen ole yleensä ajankohtaista.
Kokonaiskuvan näkemistä tässä haen. Eli jos isompaa asuntolainaa lyhentää 1500 kuussa ja pienempää lyhentää 1000, niin tuon erotuksen voi sijoittaa. Mutta siihen ihmiset eivät ilmeisesti ole valmiita. Elämä olisi periaatteessa yhtä "tiukkaa" mutta joustoa huonossa tilanteessa alkaisi muutaman vuoden jälkeen olla ihan eri tavalla.
Lasten hankkiminen, varsinkin ensimmäisen osalta, oli puoliksi suunniteltua eli tulkoon jos on tullakseen ja tulihan niitä. Ensiasunto ostettiin vasta kolmenkympin paikkeilla koska ostopäätöstä helpotti kovasti se perintönä saatu 10% kauppahinnasta. Vuokralla asuessa paloi reilussa 10 vuodessa pyöreästi 85000 € vuokriin joten ei se 150000 korkoja 25 vuodelle sinänsä paljon hetkauta. Ei se korkojen maksu kaikkein järkevintä ole mutta pääasia on että se on tietoinen valinta jonka itse hyväksyy ja pääasia on että on valintaansa tyytyväinen. Jos mieli tekee Mersua niin on turha ostaa Audia vaikka hintalapussa olisi sama hinta. Kannattaa tehdä sellaisia valintoja joihin on tyytyväinen.
Nyt on sentään sellainen asunto josta ei enää tarvitse muuttaa kuin pienempään. Kiva kun kouluikäisellä esikoisella ja nuoremmilla sisaruksilla on kaikilla omat huoneensa, emännällä kasvimaa ja itsellä autotalli jossa puuhailla omiaan.
"Vaan siitä että mitä järkeä on maksaa 150000-200000 pelkkiä korkoja, kun samaaan tulokseen pääsisi 60000-80000 koroilla?"
Jos siitä korkosummasta kolmanneksen on saanut vähennettyä verotuksessa ja toisen kolmanneksen/puolet on inflaatio syönyt, niin ehkä siinä korkojen maksamisessa on järkeä. Tietysti vaakakupin toiseen päähän pitää myös saada painoa. Lähinnä asunnon sopivuus omaan tilanteeseen ja mielummin myös säästäminen muuten.
Sitä paitsi omaisuutensa hajauttaminen muuallekin, kuin siihen omistusasuntoon työskentelypaikkakunnalla pienentää taloudellista riskiä (edellyttäen, että korkoriski on hallinnassa)
Nytkin, kun Perloksen irtisanotut työntekijät suuntaavat kasvukeskuksiin, josta pitäisi siis omistusasunto hankkia, onkin oman asunnon jälleenmyyntiarvo pudonnut, juuri siksi, kun se pitäisi myydä. Jos osa rahoista olisi laitettu osakkeisiin, niin asunnon arvonlasku ei kirpaisi niin pahasti.
Ei kait valtio mitään korkoja maksele?
Onko jotakin tällaista peliä olemassa?
Millä ehdoilla valtion saa maksamaan oman lainani korkoja, kertokaa ihmeessä. Olemme rehellisesti aina maksaneet kaiken itse!
Meilläkin naapuritontille meidän ikäiset (30 ) rakentaa uutta isoa taloa. On uusi auto ja näyttää olevan muutenkin meno sellaista, että varmasti ovat kohta konkurssissa kun korot nousee.
Eikä haittaa meitä yhtään. Ottaa päähän nuo ihmiset jotka koko ajan on vaihtamassa uusia autoja jne. Hyvin sitä pärjää vähän vanhemmallakin autolla ja jää sitten rahaakin muuhunkin kuin naapureille näyttämiseen. Varmaan vielä joku päivä heilläkään ei oo varaa uusia aitoja laittaa, siitä pitää koronnousu huolen.
On aika kummallista jaakaamista tämä naapureiden kadehtiminen ja lainojen päivittely.
Kaikki suuret lainat tuntuvat 10 vuoden päästä mitättömiltä. 2-3 vuotta on tiukkaa, mutta ansiotason noustessa kaikki helpottuu. Jos palkat nousee 4 % vuosittain, on palkkataso nelinkertaistunut 15 vuodessa. Lisähelpotusta tuo verojen lasku vuosittain 0,5-1 %. Verotuksen korkovähennyskin on merkittävä apu.
Niin mistä tiedät että naapurit elää velalla. vaikka ovat nuoria.voihan olla että on saanut paljon rahaa jostain esim.perintöä. ei monikaan tilitä raha asioita naapurille.
Olet pitkälti sitäpaitsi oikeassa.
Elämään vaan sisältyy merkittävä epävarmuus jota ei voi välttää.
Mutta toivotaan parasta.
..Jos.
Lainakanta on kasvanut mahtavasti, kyllä suurimmalla osalla niistä joilla näyttää menevän todella hyvin on touhu pitkälti kulissia joka on rakennettu velalla.
2-3 vuotta ei ratkaise 20-30 vuoden lainoissa mitään. Matka on vasta alussa.
Palkat yleensä nousevat, mutta ei kaikilla. Voi tulla jotain yllättävää.
Eletään nousukauden huippua, verojen lasku on nyt helppoa, mutta myös kiristäminen laskukaudella on varmaa. Välillinen verotus on aina in.
Korkovähennys on laskenut -90 luvulta 100% tähän pyöreesti kolmannekseen. Ei ole mitenkään varmaa että tämäkään on lopullinen taso. Ennen vaaleja siitä ei tietenkään puhuta. Mutta mikä on sen nimi: Ylimääräinen korkovähennys. Nimi on jotenkin enteellinen.
Varmaa on tietysti se että jollei mitään uskalla, ei mitään saa.
Mitoitus on tehtävä oikein.
vastata vaikka näin: Köyhät ja kateelliset moisia kyselee.
Vanha mut maksoi silti 225000€ remonttiin menny jo 20000€ ja jatkuu..Kyl täs yks juttu vähän hirvittää (jos jotain minulle käy)ku hoidan kaikki asiat ja olen ainuastaan töissä emäntä muksejen kanssa kotona lyhennän lainaa 1400€/kk.Jemessä on rahaa (säästettyä hätävaraa)65000€. omat bruttotulot n.45000€/vuosi eli ei mitään ihme tuloja ,mut kyl me pärjätään kun minä hoidan kaikki ostokset niin ei tule yllätyksiä.Ostoslistalla keväällä videotykki,sohvat,sänky ym.sälää.syömme hyvin emmekä osta mitään kirppareilta.Kyl me pärjätään ihan kivasti!!! Eikä sitä velkaa ole "enää" kuin 120000€.
Ostimpa asunnon tässä Helsingistä 199000 eurolla 4h k n.85 neliötä.
Aiemmin asuin vuokra-asunnossa, kk-vuokraa maksoin 850 euroa. Asunto oli ahdas ja huonokuntoinen.
Lainoitin tämän uuden asunnon 100-prosenttisesti ja maksoin lainalla yhtiövelankin pois.
Sovimme pankin kanssa, että maksan kuukaudessa 1100 euroa takaisin pankille. Pankin kone raksutti laina-ajaksi vähän yli 24 vuotta.
Kävin verotoimistossa ja sain veroprosenttiin korkojen aiheuttaman alennuksen, joka merkitsi lähes 200 euron vähennystä kuukausipidätykseen.
Yhtiövastiketta maksan vajaa 200 euroa / kk.
Summa summarum on, että nyt asun väljästi ja tip top remontoidussa neliössä ja asumiskuluni ovat tuo 1100 euroa /kk. Aiempi vuokraläävä maksoi siis 850 euroa. Erotus on 250 euroa. Sehän ei ole mitään. Velkataakka pienentyy jatkossa ja kulut pienentyvät. Aion maksaa tuon velan pois niin, että viimeistään 15 vuoden kuluttua olen velaton eli noin 10 vuotta etuajassa.
Tässä esimerkki päivittelijöille. Asunnot ovat Suomessa halpoja, mutta vuokrataso korkea. Siksi kannattaa ostaa oma. Jokainen järkevä ihminen ostaa oman asunnon, jos siihen on reaaliset mahdollisuudet.
ymmärrä tuota yhtälöä.
Ostitko siis:
-Vanhasta kerrostalosta remontoidun kämpän
-Asut yksin, mutta hankit silti neliön
-Otit kaksi lainaa, sen toisen jolla maksoit omarahoitusosuuden
-Lasket erotukseksi 250 eeroa mutta aiot silti lyhentää lainaa maksamalla sitä reilun kolmanneksen enemmän kuin nyt
???
Asunnot ovat halpoja.
Vuokrat ovat kalliita.`
??
Näitä ei aivan voi suhteuttaa suoraan toisiinsa.
Vuokrat ovat nousseet asuntojen hintoja hitaammin, ja jos tuntuu kalliilta voi vaihtaa suhteellisen helposti halvempaan.
Jos asunnon osto tuntuu hyvälle niin mikäpä ettei, mutta ei se ole mikään elämän tarkoitus.
mikään itsetarkoitus tuo asunnon omistaminen.
Ainoa millä on merkitystä on kuukausittainen käteen jäävä raha, jonka voi pistää menemään kaikkien pakollisten menojen jälkeen.
Ja jos kännyyn jää enemmän rahaa omistamalla ja siis lainaa korkoja vastiketta maksamalla kuin vuokralla asuessa, niin valinta on tietty omistaminen.
Simple as that!
No asuntolaina on kyllä yksi ainoa laina. Kyse on siitä, että pankki hyväksyy vakuudeksi vain 70% asunnon ostohinnasta. Näinhän se on kaikissa pankeissa, josko sinulla on kokemusta?
Tuon vakuudettoman osan vakuudeksi allekirjoitin "takuuvakuutussopimuksen" ulkolaisen vakuuttajan kanssa. Tämä vakuutus takaa tuon 30 %:n osuuden pankille. Vakuutuksessa oli kertamaksu allekirjoitettaessa (eikä mikään paha summa). Mitään muita maksuja ei tullut eikä tule. Tämä on uusi systeemi Nordealla, siihen voi tutustua Nordean nettisivuilla kyllä.
Asun kanta-Helsingissä ja ei täältä todella löydy halpoja vuokra-asuntoja. Pitäis muuttaa metsän keskelle, jos haluaa asua halvemmalla. Työpaikka on keskustassa nurkan takana .Se on valtava etu ja ajan ja vaivan säästö.
Asunnon koko on harkittu tulevaa tarvetta ajatellen.
Lyhennän asuntoa tuon 1100 euroa kuussa (korkoineen) ja olen maksanut tätä ennen vuokraa asunnostani 850 euroa. Erotus on siis mitätön 250 euroa.
Veroetu korvaa yhtiövastikkeen (n.200 euroa).
YHTÄÄN EI HIRVITÄ LAINAN SUURUUS. OTIN VIELÄ TAKAISINMAKSUVAKUUTUKSENKIN, joten esimerkiksi sairauden sattuessa en joudu ulos asunnosta.
Mihinkäs unohdit sen, että jos nyt hinnat lähtevät laskemaan ja asuntosi arvo putoaa sanotaan vaikka 500 euroa kuussa ja korot nousee niin, että jos meinaat maksaa lainasi 25 vuodessa pois, niin pitää nostaa kuukausierää 250 euroa vielä?
Ai niin, mutta sehän on toki mahdotonta, koska eiväthän asuntojen hinnat putoa ydinkeskustassa, eiväthän ne viime laman aikaankaan pudonneet... vai miten se olikaan?
ettei tarvitse taloudellisten seikkojen vuoksi pelätä, että mitä jos sinulle jotain sattuu. Tuo on varmasti yleinen tilanne, kun lapset ovat pieniä niin äiti heitä kotona hoitaa ja mies tuo rahat kotiin--> henkivakuutus & työkyvyttömyysvakutuus kuntoon. Maksvat toki parisataa vuodessa sinulle, mutta tuosta turvasta mielestäni pitää maksaakin.
Mielestäni on kyse siitä miten aikoo käyttää aikansa ja rajalliset varansa täällä ollessaan. Jos ottaa riskiä asunnon suhteen niin sitten ottaa. Riskiä kun voi myös rajata. Vakuutus on yksi keino toinen on itse riskin suuruus. Jälkikäteen on helppo sanoa että 5 vuotta sitten kannatti ostaa maksimivelalla asunto, silloinkin kyllä puhuttiin jo hintojen "tasaantumisesta".
85 neliötä 199 000 euroa Helsingin kantakaupungilta? Älä nyt elä unelmissa. Tuolla ei saa kuin hät hätään 50neliötä.
Siis mainitsemaltasi kantakaupungin alueelta.
Tosiaan joo, vai on muka ostettu 85 neliötä 199 000 eurolla Helsingin kantakaupungista/keskustasta, ja vielä huippukuntoisena?
Korkeintaan jossain omien huumehöyryisten aivojen unelmissa noin on tapahtunut.
199 000 eurolla ei sitäpaitsi saa edes 50 neliötäkään tuolta alueelta.
Olemme etsineet asuntoa alueelta jo vuoden. Vaatimuksena kantakaupunki (postinumero 00100), putkiremontti tehty (tai vielä väh. 20 vuoden päässä), hissillinen talo. Olemme valmiit maksamaan 220 000 euroa max.
Tuossa hintaluokassa katsellaan KORKEINTAAN 20-40 neliön yksiöitä tai minikaksioita. Ei siis edes sitä 50 neliötä, puhumattakaan jostain 4 h k!
Mitä järkeä on kirjoittaa tänne pelkkää paskaa?
Ydinkeskustan asunnot ovat erikseen. En puhunut siitä, vaan kantakaupungista, tarkentaen Haagan kaupunginosaa. Kauppa on toteutunut tosiasia ja kaikki esitetyt tiedot paikkansapitäviä. Itsekin olen sitä mieltä, että sain yhden huoneen ilmaiseksi.
€,$,£ jne.
Jatkakaa vaan samaan malliin keskustelua
eteenpäin!Minulla kun ei ole noita laina
huolia?Odottelen vaan,että sais pian taas
ostettua halvalla!!
Heh joo sitten voi laittaa velkavivut pyörimään ja vuokralaiset taas sisään.
täälläkin, eiköhän se päivä kohta...
jo vuosia vuosia. Totta kai, jos fyrkkaa löytyy, niin voihan sitä odotella. Mutta on hölmöä kertoa omasta peliharrastuksestaan täällä ja sillä perusteella torpata toisen asumistarvetta. Jos asut kaksiossa parin muksun kanssa, niin asunnon oston tarve on hieman erilainen kuin olet ostamassa sijoitusasuntoa, vai?
Kyllä hinnat jossain vaiheessa jonkun verran ainakin tippuvat. Tosin ne voivat edelleen nousta xx% ja tippua sitten vuonna 2011. Ehkä. Tai ehkä ei.
Tuohan on ihan sama kuin venaisi osakemarkkinoiden romahdusta: pelkkää peliä. Asuminen ja pelaaminen ovat eri asioita. Jos nyt sattuu kämppää tarvitsemaan, niin aika ostaa on ihan siedettävä, ei siis hyvä, mutta siedettävä. Pitää vain katsoa mitä ostaa, toki surkeista koloistakin pyydetään tolkuttomia hintoja.
suunnitella etukäteen. Kaksiossa asuessa pyörähti muksu ja sitten ilmestyi vielä toinenkin! Mistähän ne tuli yht'äkkiä vai iskikö kaksoset. Jos asunnot on kalliita tuloihin nähden niin sitten ei tehdä lapsia, muutetan kauemmas, vaidetaan työpaikkaa / muuten järjestetään elämää. Mutta ei asunto ostetaan sieltä mistä muutkin sopulit ja hintaa ja kuluja ei sen tarkemmin lasketa. Kyllä meillä on varaa kun pankista antoivat lainaa. Pankilla kyllä on nykyisin riskit hallinnassa, lainan ottajilla ei välttämättä.
Hyvähän sitä on sijoituksesta (sairaalloisen) kiinnostuneen mutta normaalista parisuhteesta ja tosielämästä mitään tietämättömän (peräkammarin aikamiespojan?) antaa netissä ohjeita nuorten parien perhesuunnitteluun.
Ihme jutut on kyllä talttahampaalla kun kehottaa ensin hankkimaan kiitettävän tulotason, tarpeellisen kokoisen asuunnon, vakituisen työpaikan ja varmaankin vielä 2-3 akateemista loppututkintoa. Sitten vaan voi ikävä kyllä olla niin että niitä lapsia ei tule vaikka polkisi naistaan kuin tulpatonta mopoa.
Naisen hedelmällisin ikä on 22 ikävuoden tienoilla, akateemisen tutkinnon suorittaneiden keski-ikä valmistumisvaiheessa noin 26 vuotta. Sitten siihen päälle vakituisen työpaikan saamiseen kuluva aika, opintolainojen takaisinmaksuun kuluva aika, yksiön, kaksion ja kolmion hankkiminen talttahampaan esittämän pitkän kaavan mukaan jne. Hupsista 4-kymppiä lähestyy ja voi olla että ei enää alakaan masu noin vain pyöristyä.
Kyllä se kuule niin on että jos omistusasunnot on kalliita tulotasoon nähden niin sitten asutaan loppuikä vuokralla tai otetaan vähän enemmän riskiä. Ennemmin ne lapset ovat kuitenkin elämän tarkoitus kuin omistusasunto tai omaisuuden kartuttaminen. Lapset tuovat sukuun ja elämään jatkuvuutta, ei raha.
No nythän löytyy asiaakin tekstistä, ei tosin kaikkea kannata ottaa onkeensa. Olet oikeassa tutkintoja on kaksi ja asunto on nyt kolmio vaiheessa.
Jos lapsia ei tule niin sitten ei tule. Suunnitelmaa muutetaan tuon mukaan.
Opintolainaa ei ole eikä ole tarvittu vaikka opiskelin 10 vuotta noihin tutkintoihin. Voi nääs käydä töissä samalla riittävästi ja suunnitellusti. Kyllä 7000-12000mk / 1200-2000e tuloilla opiskelukuukausina pitää pystyä säästämään. Kesätöissä ollessa kesätyöt korvaa sen opiskelun ja muita hommia jatketaan normaalisti. Mutta jos pitää ryypätä useammin kuin 1-2 kertaa kuussa ja pyöriä ympäriinsä niin ei kai sille sitten voi mitään.
Lapsien hankkiminen ilman riittävää taloudellista tukea heille on köyhyyden kierrättämistä. Sillä saadaan aikaan näitä slummiutuneita alueita joilla alkoholi ja rikollisuus ym. ongelmat ovat todellista arkipäivää. Kaikki on ihmisten omista valinnoista kiinni.
Se mistä alkuperäinen kritiikkini on alkanut liittyy maksimaaliseen lainanottoon joka käytetään asumiseen. Miksi ei osteta sellaista mihin on varaa ja säästetä vielä ohessa? Kun ei osata, sitä täällä Suomessa ei hyväksytä että joku rikastuu tai kartuttaa omaisuuttaan. Nyt kun elintaso on noussut niin suuremmat varat tulee taviksen työntää järjettömän hintaisiin asuntoihin.
asunnot ja niillä spekulointi. Suurimmalla osalla meistä muista kun lapset tulevat tärkeysjärjestyksessä ensin. Eräät toiset tekevät "suunnitelman", että hankkivat lapsia sitten joskus, kun kaikki muut asiat elämässä ovat ideaalisti. No, aina ei mene kuten suunnitelmaan on kirjoitettu vuonna 1.
Ja tosiaan jos olet sitä mieltä, että sitten vain "suunnitelmaa muutetaan" jos lapsia ei enää neljänkympin lähestyessä kuulukaan, niin voin vain todeta, että yhteiskuntamme onneksi olet vähemmistössä. Enemmistö suunnittelee asuntoasioita ja lastenhankintaa käsikädessä päätyen yrittämään lapsia riittävän ajoissa.
Niin, aiempaan viestiisi liittyen tiedoksi: kyllä kaksosiakin pareille syntyy ihan hyvään tahtiin tässä maassa. Että sekin on ihan mahdollista, kun ihmettelit, miten kaksiosta voi olla tarve yht'äkkiä isompaan kämppään...
Kurrellekaan olisi pahaa tehnyt opiskeluaikana vaikka muutamaa kertaa ryypätäkin: silloin nimittäin voi tutustua ihmisiin muutenkin kuin netin välityksellä. Ei opiskeluajan(kaan) tärkein asia normaali-ihmiselle ole rahankeräys sukanvarteen...no, onneksi olkoon Kurrelle kuitenkin saavutuksesta, vaikka sääliksi käykin häntä ihmisenä.
Nämä erikoissuunnittelija-Kurret kun ovat ihan oma ihmislajinsa: tietävät kaikesta kaiken, mutteivät oikeasta elämästä oikein mitään.
Rauhotutaampa taas miettimään. Tottakai näitä asioita suunitellaan yhtä aikaa, mutta kun osa ei suunnittele. Missä on vastuu ja järki jos lapsia tehdään taloudellisesti epävarmaan tilanteeseen? Lapsilisillä kikkailu se vasta ottaakin päähän, tulot kuulemma paranee mitä enemmän on lapsia...
Ai niin elämäni tarkoitus ei ole ainoastaa asunnoilla spekulointi. Salkusta löytyy muutakin. Lisäksi toimintaakin on spekuloinnin ohella.
Jep kaksoset on varmaan positiivinen yllätys, mutteivät ne tarvitse kumpikin omaa huonetta, ainakaan ennen 5-7 vuoden ikää jos koskaan kotona asuessaan. Sammoin yleensä ihmisen raskausaika on 9 kk joten ei se voi tulla nyt kauheana yllätyksenä että elämää pitäis alkaa suunnitelemaan. Parempi olisi tietysti miettiä jo ennen tuota tilannetta.
Kyllä opiskeluaikan tuli ryypättyä ja tehtyä niitä risteilyjä ym. normaalia opiskelija toimintaa. Minä tein sen omalla rahalla toiset opintotuella/lainalla.
Ihmisiä on tullut tutustuttua kyllä. Yötyöt palvelualoilla on siitä kummia että on pakko tulla toimeen ihmisten kanssa tai muuten pääsee painimaan. No harvemmin omalla kohdalla.
Mutta jos ei itseltään mitään vaadi on aika vaikea mitään saavuttaakaan.
...niin tuota... tekkeekö se oikeasti noin kipeää, että joku pystyy ja haluaa hoitaa asiansa fiksusti tai omien arvojesi vastaisesti ?
Itsellä ikää 41 ja lähdettiin vaimon kanssa opiskelemaan v. 87 ja ostimme tuolloin säästetyillä ja vanhemien normaalista palkkatyöstä säästämillä rahoilla ja pienellä lainalla kaksion yliopistokaupungista. Eli todella mukava oli, että vanhemmat olivat hekin vähän suunnitelleet nokkaansa pidemmälle ja pystyivät antamaan pesämunaa rakkauden lisäksi, saman aion tehdä omille lapsilleni.
Duunia teimme opiskelun sivussa, vaikka tuolloin ei opiskelijoille ollut ihan niin hyvät työmarkkinat kuin nyt. Ja valmistuttiin yliopistosta vaimon kanssa 25 vuotiaina, pahimpaan lama-aikaan, vähän jatko-opintoja ja löytyi mulle töitä vakuutusalalta, siitä sitten kohta isompaan asuntoon ja siitä taas kolmen vuoden päästä hillot pois ja hetki vuokralla ahtaasti ja sitten talo kuoppahinnalla pakkohutokaupasta yrittäjäparikunnalta, joka sortui valuuttalainoihin ja omavelkaiseen takaukseen yrityksen veloista. Sitten oli lasten aika, tunnustan, suunnitelmallisesti ja keskusteltu oli myös siitä vaihtoehdosta, että jo hyvän matkaa yli 30-vuotiaana lapsen saaminen ei ole itsestään selvää ja lapsettomuudenkin olisimme sitten hyväksyneet, pitkin hampain tietysti. Tässä vaiheessa pieni sijoituspotti ja melkein maksettu talo, (järjetöntä kyllä) uusi auto ja kaksi muksua 6 ja 7 v.
Eli pieni suunnitelmallisuus tekee sekin hyvää eikä aina pelkkä "antaa mennä". Kun löytäisi sen kultaisen keskitien... olematta hulttio tai kontrollifriikki. Asunto varallisuuden sijoituskohteena on ihan ok, koska asuttava kuitekin jossakin on, silti vanha kansa ei tainnut olla kovin väärässä kun sanoi, että "juuresta puuhun", kuten tuo kurrekin jo nimimerkin perusteella tekee :D.
tai et halunnut ymmärtää. Mainitsemasi kultainen keskitiehän on kaiken a ja o. Kritiikkini kohdistuu vain ja ainoastaan siihen, että kurren viesteistä ei totisesti käy ilmi minkään keskitien löytäminen, päinvastoin. Viestit vaikuttavat todellisen kontrollifriikin kirjoittamilta. Kaiken pakonomainen suunnittelu ja suunnitelman noudattaminen opiskeluajoista lähtien kuulosta todella tylsältä elämältä ja onneksi onkin epänormaalia. Mutta kukin tyylillään.
...jos kurren mielestä muksut eivät ikinä kotona asuessaan tarvitse omaa huonetta...niin no mitä tuohon nyt sanoisi. Olen eri mieltä, tästäkin. Toki kyllähän koko esim. 2 2-perhe mahtuu yksiöön hyvinkin, mutta elämä voisi olla mukavampaakin. Voin kertoa, että etenkin eri sukupuolta olevat teini-ikäiset lapset olisivat kovin kiitollisia vanhemmilleen, jos saisivat omat huoneet.... Mutta kannattaa pysyä tiukasti suunnitelmassa; kun on joskus päätetty etteivät lapset omia huoneita tarvitse, niin ei.
...kertovat ihan muusta. Mutta olen iloinen puolestasi, jos olet ihmisiinkin ehtinyt tutustua.
P.S. Itseltä vaatimisenkin voi tehdä ihan sillä lailla rennon letkeällä otteella, ja silti päästä tavoitteisiin.
Siis nyt väität että pilteillä tulee heti syntymänsä jälkeen olla omat huoneet. Minä puolestaan sanon ettei ne tarte omia huoneita ennenkuin ovat koulussa tai sen jälkeen. Siis jos nyt tuli epäselväksi niin lapsilla on lastenhuone aikuisilla on oma huone ja sitten on vielä keittiö, sauna jne. Mutta joka lapsella ei tarvitse välttämättä olla omaa huonetta, ainakaan heti.
Tuosta on tehty tutkimuskin että sisarukset ei kovin paljon viihdy noissa omissa huoneissaan varsinkaan pieninä.
Ja sitten tuosta suunnitelmasta johon viittaat. Kumpi on parempi suunnitelma. Ostan asunnon jota maksan 30v ja käytän siihen kaikki liikenevät omani ja puolison tulot. Sitten meillä on 30 vuoden päästä (ainakin)30v vanha asunto eikä yhtään säästöjä, mutta mitä siitä saammehan eläkettä! Saammehan
Vai
Ostampa asunnon jota maksan 10 vuotta, minkä jälkeen arvioin tilanteeni ja vaihdan asunnon isompaan/sopivampaan/parempaan. Tätä maksan taas kymmenen vuotta. jne. Isompaan 30v lainaan lyhennyksistä säästyneet rahat sijoitan. Lopulta asunto on maksettu niinkuin ensimmäisessä vaihtoehdossa, mutta rahaa on säästössäkin. Lisäksi rahoja on ollut helpommin käytössä jos on tullut tiukkoja tilanteita vuosien varrella.
Juuri tätä tarkoitan ja kuulostaapa niin tutulta. Paljosta olet selvinnyt ja viisaita valintoja tehnyt. Korostaisin sanaa valintoja.
Varsinkin tuohon asiaan kiinnittäisin huomiota, että lapsien tekemisen suunnittelemisen lisäksi vanhemmat suunnittelivat lapsien elämää pitemmälle. Esim. lapsilisät tai puolet niistä taas sijoituksiin. Aika tekee työtä.
Juu asuttava on sitä en vastusta enkä omistusasumista, mutta se ei saa olla ainoa säästämismuoto eikä se saa rasittaa talouttaa liikaa esim. 30v. No aika tekee työtä Pankille vai sinulle.
Ei kontrollifriikki vaan joku käsitys kokonaisuudesta ja se että elämä todennäköisesti jatkuu ylihuomennakin.
Kyllä on vedetty nuorempana vkl ja viikkoja ulkomailla perseitä olalle. Rahaa paloi paljon, mutta edelleen kokonaiskuvan mukaisesti ei yli varojen. Autoa vaihdettu turhankin usein, mutta se ei vaikuta muuhun säästämiseen. ELi päätetään ja pidetään se elintaso tulojen/palkan mukaan tai mieluiten hieman alle. Tuo väli sitten sijoitetaan / säästetään tulevaisuuteen. Voiko se olla niin vaikeata?
...mitä olet juuri aiempaan viestiisi kirjoittanut: tässä suora lainaus....mutteivät ne tarvitse kumpikin omaa huonetta, ainakaan ennen 5-7 vuoden ikää jos koskaan kotona asuessaan...
Niin ja katso myös edellinen viestini...väitän teini-ikäisten eri sukupuolta olevien sisarusten....jne jne
Jostain kummasta laitat suuhuni, että "pilteiltä pitäisi olla syntymänsä jälkeen heti omat huoneensa".
Ymmärrät väärin minun tekstiäni etkä muista omia väitteitäsi edes yhden viestin takaa. Hmm. Väittelyyn kuuluisi muistaa edes omat kirjoituksensa ja ihan kiva olisi jos lukisi vastaväittelijän viestit siten, että muistaisi ne. Nyt tämä touhu on turhaa kun sakoat senoissa.
lapsilleen säästellä rahoja, mutta älä hyvänen aika ajattele, että tämä olisi jotenkin tavoiteltavaa tai lasten hyvinvoinnin kannalta tarvittavaa. Mainitsemasi "lasten elämän suúnnittelu" ei todellakaan ole heidän elämänsä suunnittelua mainitsemillasi tekijöillä - sijoituksilla/lapsilisien sijoituksella. Toivottavasti opit tajuamaan tämän hyvissä ajoin ennen kuin saat lapsia. Nyt kuulostat kovin nuorelta ja/tai naiivilta.
Lasten tarpeet ovat varsin pieniä; läsnäoloa, välittämistä, rakastamista, tarvittavia puhtaita vaatteita jne. Taloudellisilla seikoilla ei ole kovin paljoa tekemistä lasten hyvinvoinnin kannalta Suomessa. Harva näkee nälkää jne.
JOS nämä perusasiat ovat kunnossa, sen jälkeen on sitten kiva jos on mukavan iso kämppä, hyvä turvallinen auto perheellä, ym. materiaa.
ole läsnäolosta ja välittämisestä pois!
Minä olen kyllä saanut vanhemmiltani näitä rahassa mittaamattomia juttuja yllin kyllin, mutta se ei tarkoita ettei minulle säästetyt opintoihin tarkoitetut rahat olisivat olleet yhtään paha juttu.
Niiden turvin uskalsi sitten lukion jälkeen lähteä vuosiksi ulkomaille opiskelemaan, eikä pelätä että rahat loppuvat kesken.
Samalla tämä selkeytti raha-asioita vanhempien kanssa: eivätpä ole joutuneet niissä avustamaan. Eikä säästämistä ei ole tarvinnut erikseen opettaa...
hyvinkin tarkoittaa sitä että heillä on ihan erilaiset mahdollisuudet kouluttaa itseään ja edetä tulevilla urillaan.
Kyllä esim. ne yliopistojen lukukausimaksut Suomeenkin tulevat, ja pian... Joten nämäkin jutut kuuluvat lapsistaan ja heidän tulevaisuudestaan huolehtimiseen.
Lapset ei todellakaan tarvitse mitään ihmeellisyyksiä, sitä paitsi aikuisetkaan ei ihan kaikkea tarvitse.
Itse olen aikoinaan ensin "haaveillut" että olis kiva kun olis uusi auto ym.. ja sitten kun olen ostanut talon, autot, viihde-elektroniikat ym.. Niihin "unelmiin" tottuu nopeasti, eivätkä ne tuota enää juuri sen kummenpaa olotilaa.
Kaikkeen tottuu.
Ehkä kaikkein mukavinta on, että ne on tulleet maksettua ennen kuin "hurmos" häviää.
Parhaimmat fiilikset/muistot lapsenakin tuli jostain ihan muusta kuin materiasta, ei sillä etteivätkö nekin hauskoja olisivat olleet.
"Suutari pysyköön lestissään"
...se meille nyt 41v taloustieteilijöille, jotka lamavuosista selvittiin suurin osa kuitenkin voittajina, on yhteistä tietty laskelmointi:D
Ja liian moni opiskelukaveri kuten itsekkin näämme nyt "tiettyjä" merkkejä ilmassa. Tosi on, että jos itse suunnittelee polkunsa oman kompassin mukaan ja jos 20v ja ylisuuri laina on nyt "se" vaihtoehto ja elämässä oma talo välittömästi "to do"-listalla, niin sitten vaan siihen suuntaan mentävä ja selkä vastatuuleen... saattaa olla että se on juuri oikeakin suunta, talouden tuulet kun ovat arvaamattomat, mutta minusta se on väärä suunta. Siis mietin vaan, että viisikymppisenä täällä kerron mistä kymmenen ja kaksikymmentä vuotta sitten puhuttiin ja varoiteltiin, mutta ei uskottu... omalta osaltani on 100X akuutisti parempi ettei uskota, mutta olen nyt kantanut hienoisen yhteiskuntavastuuni ja pieni sossutäti sisälläni on tyytyväinen kun kerron tämän saman ja nukun yöni hyvin. Samaa nykyajan valitustustyötä Kurre olet jo lukuisia aikoja tehnyt.
materia ole läsnäolosta ja välittämisestä pois!! Eihän niin ole väitettykään. Kysymys olikin vain siitä, että edellinen kirjoittaja alleviivasi nimenomaan sitä, että taloudelliset seikat olisivat jotenkin olennaisimpia ja niiden "hoitaminen" erityisen hyvää vanhemmuutta.
mutta rajansa kaikella! On varmaa, että tänä päivänä osa ottaa liian suuria lainoja ja tulee niiden vuoksi joutumaan vaikeuksiin. Toisaalta niin on ollut aina. Varoittelu vertaamalla esim. mainitsemiisi lamavuosiin erityisesti vedoten on liioittelua. Korot eivät tule niitä lukemia saavuttamaan.
Jos peruspariskunta mitoittaa lainansa esim. 7% koron mukaan, niin se on jo ihan asiallista varautumista. Lisäksi kun pitää huolen riittävästä omasta pääomasta (esim. 20%), niin ok. Pahinta mitä silloin voi tapahtua on, että häviää rahaa kun joutuu myymään halvemmalla kuin osti. Ottaen tietysti huomioon, että vakuutukset ovat kunnossa inhimillisen katastrofin kannalta (esim. puolison kuolema/työkyvyttömyys).
...kunnioitettavassa kirjoituksessasi.
Totta kai ison M:n tarvehierarkian opit pätevät lapsista aikuisiin, hierarkian kärjessä ovat perustarpeet ja mitä alemmas mennään, sitä "turhempia" selviämisen kannalta ovat tarpeet. Mutta onko se sitten niin, että evoluution näkökulmasta selviäminen on se juttu... tästä vinkkelistä pakenisin Lappiin halvalle pirtille ja elelisin tuilla ja kalastelisin, marjastaisin, nauttisin elämästä lasten ja perheen kanssa... kalastelisin perholla ja talvisin verkolla, pitelisin tulia ja tuskin olisivat lapset yhtään tyytymättömiä, olisi luntakin. Miksi sinne ei ole tungosta meidän "muka idealistien" (jotka kuulutamme lasten etuja) joukossa. Kunnioitan ja hattua nostan, kuka on tälle tielle lähtenyt, mutta turha meidän euron perässä juoksevien jeesustella.
mitään lamavuosista kuin yksittäisessä detaljissa tai korkotasosta mitään. Samanlaisia lamavuosia ei varmasti tule miehen ikään ilman sotaa tai pandemiaa ja korkotaso ei nouse tuohon 15%, olet oikeassa. Nyt ratsastellaan eri hepalla, alhaisella korolla ja pitkällä laina-ajalla, riski rakentuu eri tekijöihin. Yhtälaistä on vain se, että vastoin kaikkia pankkitoiminnan oppeja pankinjohtaja on rahan markkinamies, nyt pankki on turvannut saatavansa, joten seuraava hässäkkä saattaa olla vielä pahempi mutta kohdistua pienempään joukkoon.
väittänyt taloudellisten seikkojen olevan *tärkeämpiä* kuin välittäminen ja yhdessä olo. Ja kuitenkin häntä huonoksi vanhemmaksi haukuttiin, ihan etukäteen.
Kyllä taloudellisen vastuun kantaminen on erittäin tärkeä osa vanhemmuutta, ja vastuuntuntoista elämää muutenkin.
tästä alta. Mistään muusta vanhemmuuden osasta ei puhuttukaan ja nimenomaisesti nimimerkki painotti taloudellisten seikkojen huomioon ottamista sen sijaan, että suunniteltaisiin lasten tekemistä.
Juuri tätä tarkoitan ja kuulostaapa niin tutulta. Paljosta olet selvinnyt ja viisaita valintoja tehnyt. Korostaisin sanaa valintoja.
Varsinkin tuohon asiaan kiinnittäisin huomiota, että lapsien tekemisen suunnittelemisen lisäksi vanhemmat suunnittelivat lapsien elämää pitemmälle. Esim. lapsilisät tai puolet niistä taas sijoituksiin. Aika tekee työtä.
Juu asuttava on sitä en vastusta enkä omistusasumista, mutta se ei saa olla ainoa säästämismuoto eikä se saa rasittaa talouttaa liikaa esim. 30v. No aika tekee työtä Pankille vai sinulle.
...mutta tarkenna vain, että mihin erityisesti se riski kohdistuu esimerkissäni?? On kai itsestään selvää, että kun talouden alamäki alkaa, niin osa ihmisistä ei enää lainoista selviä. Näin on ollut aina.
Mutta siihen esimerkkiin, josta jo kirjoitin. Jos peruspariskunnalla on esim. 20% omaa pääomaa, tulot nyt kunnossa, vakuutukset otettu--> missä se kohtuuton riski on? Jos homma menee ihan puihin, voi sen kämpän joutua myymään tappiolla. Mitä muuta? Kohtuuton riski on missä?
...ei ole rekisteröityä nimmaria, en voi tietää mitkä viestit ovat kirjoittamiasi. Itse liityn tähän ketjuun ensimmäistä kertaa kohdasta "sivusta seuraillen", jossa arvopohjaista alikeskustelua käytiin myös lapsille säästämisestä, spekuloinnista jne., voi toki olla etten ymmärrä keskustelupuun rakenteesta mitään :D
Ei tuossa esimerkissäsi mielestäni noilla tiedoilla tietenkään ole oleellista riskiä. Mutta jos siihen lisätään tiedot järjettömästä lainasummasta tuloihin nähden ja ylipitkästä laina-ajasta, mennään sitten siihen keskusteluun, onko rakennelma järkevä. Siinä painaa nuo argumenttini, jotka aiemmin mainitsin, eli jos asunto on "to do"-listalla niin siitä sitten vaan. Jollakin muulla rakennelmalla voisi kokonaisvarallisuus olla 10v päästä huomattavasti suurempi, mutta vahvasti meillä suomalaisilla on ison omistusasunnon ideologia sisäistynyt. Tottahan se on sekin, että ei se kuusikymppisenä lämmitä, että on iso massi rahaa ja ahtaasti asuttu työikä takana, itse haen tähän kultaista keskitietä.
Olen itse vasta aika äskettäin herännyt näkemään tämän mahdottomuuden (jota Kurre kutsuu sopuleiksi)... pahimmassa tapauksessa itsellänikin on 60 vuotiaana huonokuntoinen, remontoitava ja alihintainen ok-talo käsissä (onneksi ei sentään isolla korkotaakalla maksettu kuitenkaan), jota lapset ei halua omakseen kun asuvat ehkä ulkomailla... ja itse ei ehkä huvita siivoilla kahtasataa neliötä ja ajella nurmikkoa. Siksi olen nähnyt, että tässä on hyvää ja oman elämänkaaren kovatuloisinta aikaa pistää pienellä vaivalla raha poikimaankin, ei pelkästään perinteisesti asunnon kautta.
En pysty muiden valintoja arvostelemaan, mulla näin ja eikun laittamaan takkaan tulta :D
Koo
Tuossa lainauksen lainaus:
...mitä olet juuri aiempaan viestiisi kirjoittanut: tässä suora lainaus....mutteivät ne tarvitse kumpikin omaa huonetta, ainakaan ennen 5-7 vuoden ikää jos koskaan kotona asuessaan...
Jos nyt luet siitä niin siinä sanotaan että lapset asuvat samassa huoneessa eivät omissa huoneissaan.
Ja väität ettei nykyiset lapset muka sopeutuisi samaan mihin me olemme sopeutuneet aikanaan. Ei evoluutio näin nopeasti etene. Rahanhallinnssa näytetään kyllä mentäneen taaksepäin.
Toiset ymmärsivät mitä sanoin ja toiset alkoivat taas jeesustelemaan syystä tai toisesta. Jos lapselle säästää tai tekee sijoituksia se ei todellakaan vie niin paljon aikaa että se olisi yhdessä olosta pois. Enemmän se on pois jos nuo lapsilisät kantaa lähikapakkaan kuukaudesta toiseen.
Vielä kerran kokonaiskuva hallintaan ja kyky nähdä tuo
On aivan turha odottaa jotain talousromahduksen aikaista asuntohintojen laskua.
Sellaista ei enää tule. Väki tuppautuu kohti etelää ja matkakulujen nousu tiivistää keskustan asuntojen kysyntää.
Halvat korot ylläpitävät kysyntää myös.
Yhden hengen taloudet lisääntyvät ja lisää kysyntää.
Maahanmuutto voimistuu ja lisää asuntokysyntää.
Elinikä lisääntyy ja väki elää yhä terveempänä vanhaksi ja tämäkin lisää asuntojen kysyntää.
Joka halvalla haaveilee saavansa, haukkaa taatusti sontaa. Muutaman prosentin tilastollinen lasku voi syntyä, mutta se ei näy asuntojen hinnoittelussa. Tlastot on tilastoja.
enemmin tai myöhemmin se tapahtuu. Elämme globaalitaloudessa joka päivä rahavirtojen virta muuttuu sinne missä on paras olla. Nyt herää kysymys kannattaako suomalaisen työstä maksaa niin paljon? Mitä luemme uutisista? sellaisia asioita että suomalainen ei ole niin paljon arvoinen. On olemassa piileviä syitä mikä ohjaa rahavirtauksia loppukädessä, näkyvä on pientä verrattuna näkymättömään, inhimilliset ja myötätuntoiset ihmiset ovat kultansa arvoisia ja elämässä pitää olla suurempaa tarkoitusta jos ei ole, niin uskon sellaisten ihmisten sortuvan väärään aikaan