Jos suomalaisten hyökkäystä ei olisi pysäytetty syksyllä v. 1941 Karjalan kannaksella, olisi se todennäköisesti sinetöinyt kaupungin kohtalon.
Joukkojahan oli Kannaksella runsaasti ja lisää olisi ollut saatavilla Ahvenanmaalta ja Hangon rintamalta.
Minkälaisen ketjureaktion se olisi aiheuttanut Saksan itärintamalla, olisihan noin miljoona miestä ja valtavasti tykistöä vapautunut muualle, vai olisiko siitä seurannut Suomelle todellinen katastrofi ??
Joukkojahan oli Kannaksella runsaasti ja lisää olisi ollut saatavilla Ahvenanmaalta ja Hangon rintamalta.
Minkälaisen ketjureaktion se olisi aiheuttanut Saksan itärintamalla, olisihan noin miljoona miestä ja valtavasti tykistöä vapautunut muualle, vai olisiko siitä seurannut Suomelle todellinen katastrofi ??
Vastaukset 30
Vanhimmat
..vasta pohtimista! oletetaan vaikka näin:
1.skenario: L olisi valloitettu ja voiton johdosta olisi tapahtunut valtava positiivinen ketjureaktio koko itärintamalla..eli seuraavaksi olisi sitten valloitettu Moskova ja siitä sitten olisi päästy lopputulemaan että NL olisi hyvinkin pian murtunut ja sota itärintamalla olisi ollut ohi hyvinkin pian. Leningradista olisi muodostettu esimerkiksi vapaakauppa-alue mutta sitä ei olisi liitetty Suomeen...
2.skenario: L olisi valloitettu ja nimenomaan suomalaisten joukkojen valtavalla voimainponnistuksilla...NL ei olisi kuitenkaan kokonaan murtunut ja sotaa olisi jatkunut tunnettuun lopputulokseen eli saksa olisi hävinnyt suursodan ja suomi siinä loppuselvityksessä olisi sitten miehitetty NL :n joukkojen toimesta ,ei puhettakaan muusta kuin ehdottomasta antautumisesta...suomessa olisi koettu ennenäkemättömät kostotoimet puna-armeijan toimesta...suomen miehityksen aikana suurin osa suomen kansasta olisi pakkosiirretty muualle neuvostoliiton alueelle...kuolemantuomioon olisi riittänyt esimerkiksi osallistuminen suojeluskunta- tai lottatoimintaan...
...esimerkiksi näin olisi saattanut käydä...
1900-luvun alun saksalaisen sotilasopin mukaan suurkaupunkeihin ei hyökätty vaan niitä puolustavat joukot pyrittiin tuhoamaan kaupungin lähellä. Saksa ei esim. 1914 yrittänyt hyökätä Pariisiin vaan lyödä sitä puolustavat joukot. Ilmeisesti Pietarin luona oli ajatuksena, että sakemanni kiertää kaupungin takaa ja homma on sillä selvä. Suomalaisten strategiset opit oli hankittu pääosin Saksasta, joten vaikka Pietariin hyökkääminen varmasti kutkutti, oli pysähtymispäätöksen takana myös teoreettinen perusta. Saksalaiset itsekin tekivät "virheen" siinä, että pysäyttivät joksikin aikaa hyökkäyksen Pietarin eteläpuolella. Heidän rintamansa sivustat olivat tuossa tilanteessa venyneet erittäin harvoiksi, joten pysähtyminen heilläkin oli sen hetkisen tilanteen kannalta perusteltu, mutta aiheutti riitoja.
Tässä vain eräitä näkökulmia vaikean kysymyksen taustoihin, sillä on erittäin hankala jälkikäteen arvioida, mitä asioita sotilasjohdon täytyi huomioida.
Suomen vastaisella rintamalla Kannaksella Puna-armeija piti noin 70 000 - 100 000 miestä. Suomalaisten hyökkäyksen pysähdyttyä piti Leningradin rintaman joukot jopa lepovuorona sitä kun joukko-osasto siirrettiin saksalaisten puoleiselta etelärintamalta pohjoiseen.
Joka tapauksessa Leningradin katutaisteluissa olisi kaatunut molemmin puolin paljon sotilaita. Heikoimmillaan ja lähimpänä romahtamista useimmat katsovat Neuvostoliiton olleen loppusyksystä -41. Olisiko Moskova kukistunut jos Leningradille olisi käynyt niin? Miten verisiä ja uuvuttavia olisivat olleet katutaistelut Moskovassa? Tulevan Stalingradinko tapainen?
Uskon että sota olisi silti mennyt vuodelle 1942. Suomalaiset olisivat olleet pakotetut hyökkäämään Muurmannin radalle ja pidemmälle yli Syvärin, kädenpuristukseen saksalaisten kanssa Laatokan kaakkoispuolella.
USA liittyi sotaan joulukuussa 1941. Tässä oli sodan käännekohta jonka yksinkertaisenkin matematiikan hallitsevat ymmärtävät. Saksa joutuisi liittolaisineen vuoden parin sisällä taistelemaan materiaalisesti ja sotilaallisesti kolminkertaista ylivoimaa vastaan.
Katson että sodan loppuselvittelyissä Suomi olisi kohdannut neuvostomiehityksen, sotasyyllisiä olisi hirtetty ja Suomi olisi, jos ei liitetty Neuvostoliittoon, niin ainakin ollut sosialistinen valtio. Nyttemmin kylläkin taas itsenäinen kuten Baltian maat.
Vaikea sanoa, jos Leningradin valloitus olisi varmistanut Saksan voiton N-liitosta, niin sota meidän rintamillamme olisi voinut laantua.
Toisaalta se ei ehkä sittenkään olisi tehnyt Saksasta toisen maailmansodan voittajaa kumminkaan, siinä tapauksessa Suomen asema olisi heikentynyt neuvotteluissa ja Venäjä olisi takuulla muistanut tämän myöhemmin.
Välittömästi valtauksen jälkeen olisi riesanamme ollut 5 miljoonainen venäläisväestö, joka olisi ollut ongelma mitä ei niinvain ratkaista ...
Se mitä syntejä tämä tilanne olisi tuonut myöhemmin kontollemme on sitten toinen juttu ...
olis voinut tapahtua...
"Välittömästi valtauksen jälkeen olisi riesanamme ollut 5 miljoonainen venäläisväestö, joka olisi ollut ongelma mitä ei niinvain ratkaista ..."
suomalais/saksalaisissa skenaarioissa ei oikeastaan missään vakavasti liene pohdittu että Leningrad miljoonaväestöinen olisi liitetty suomeen..saksalaisilla oli kyllä jonkunlaisia suunnitelmia olemassa mitä itäisen euroopan "liikaväestölle" olisi sitten suotuisissa olosuhteissa voitu tehdä...
Pitää kumminkin muistaa, että Hitler Mannerheimilta, että haluaako Suomi Leningradin ...
Marski vastasi lyhyesti, ei.
..tietysti voi...näin kavereiden kesken.
Kyllä saksalla olisi ainakin joukkoja vapautunut ja se olisi ollut nöyryyttävää Neuvostoliitolle. Sota olisi ainakin pitkittynyt ajoiksi..
Neuvostoliitto sai loistavan torjuntavoiton Kannaksella. Se pysäytti urhoollisesti valkobandiittien armeijan Leningradin porteille.
Neuvostoliittohan soti erillissotaa liittoutuneista.
..mutta ontuu tosi pahasti..
Valkobandiitit aikoivat aseveljiensä kanssa miehittää koko silloisen Neuvostoliiton. Rajajoen jälkeen venäläisten vastarinta koveni ja suomalaiset joukot joutuivat pysähtymään ja kaivautumaan sillä Leningradin valtaaminen olisi tullut liian kalliiksi. Alkoi näet kilpajuoksu Timbuktuun...
Stalin tajusi että "peli on menetetty" suomalaisten kanssa. Hän väistyi ja kenraali Vlasov tuli Saksasta hänen tilalleen. Helsingin rauhanneuvotteluissa Vlasov luovutti Vienan ja Aunuksen Suomelle. Stalin apureineen laitettiin kuritushuoneeseen ja Neuvostoliitto aloitti länsiliittoutuneiden joukkojen karkoittamisen Siperiasta. Lisäksi Neuvostoliitolle mätkäistiin tuntuvat sotakorvaukset maksettavaksi.
Nykynuoret Venäjällä tietävät Rajajoen loistavan torjuntavoiton merkityksen. Lisäksi Neuvostoliitto ei ollut koskaan ollut länsiliittoutuneiden kanssa liitossa vaan oli erillissodassa Suomea vastaan. Mitä nyt muutama sata Airacobra, Sherman, ruokaa...
Lopputulos olisi ollut kaikille katasrofi.
Saksaa olisi pommitettu sodan loppuvaiheissa ydinaseilla, kuten olijo muutenkin käydä.
Olisiko voittajat katsoneet Suomen tilanneta
suopeasti,tuskin.
Mikäli saksalaiset olisivat vallanneet Arkangelin ja Novgorodin heti (eikä Norjaa ollenkaan). Senjälkeen Moskovan vuoro. Suomalaiset olisivat jääneet kuin nalli kalliolle odottamaan armoniskua ja uutta Quislingiä. Kenties anelemaan armoa briteiltä (tämänp. huom.).
Leningradin (Pietarin) valtaamiseen Suomen sodanjohdolla (tai poliittisella
johdolla) ei tosiasiallisesti ollut edellytyksiä osallistua:
Ilmeisen hyvin asiansa tuntevat henkilöt ovat käsitelleet joillakin ulkomaalai-
sillakin forumeilla Leningradin valtaamista ja suomalaisten joukkojen osallis-
tumista siihen.
Nämä asiantuntijat ovat kyllä päätyneet johtopäätökseen, että armeijallamme
ei ollut ensinnäkään riittävän kantamatkan omaavaa rannikkotykistöä Lenin-
gradin tai sitä puolustavien joukkojen pommittamiseen - - - Ulottuva ja tulivoi-
mainen tykistö lienee olisi ollut ensimmäinen ja tärkein edellytys hyökätä
kaupunkiin Karjalankannakselta.
Pari karttaa havainnollistaa tilannetta tykistön osalta:
- Rannikkotykistöllä (152 mm) EI OLISI YLLETTY LÄHELLEKÄÄN Leningradia; http://www.winterwar.com/other/History/IsthmusDemands.gif
Myöskään rautatiepatteristolla ei olisi ylletty Leningradiin edes Rajajoen asemista
(patteriston kantama n. 20 km, ja Rajajoelta Pietariin matkaa n. 40 km:
http://www.winterwar.com/forces/FinArmy/FINartiller.htm#Railway
Olisiko Suomen tuolloisella sodanjohdolla (tai Mannerheimilla) ollut halua Lenin-
gradin pommittamiseen on tietysti toinen kysymys, mutta ainakin näiden kuvien
ja tietojen perusteella sodanjohdollamme ei ollut ’kykyä’ osallistua hyökkäykseen
- saksalaisten rinnalla!
Ne, jotka puhuvat suomalaisten osallistumisesta Leningradin valtaamiseen eivät
tunne jatkosotaamme, eivätkä – varmasti – ole Kannaksella edes koskaan käyneet
pystyäkseen ymmärtämään minkälaisissa asemissa joukkomme olivat Rajajoella.
Alue on vanhaa merenpohjaa, laajaa suoaluetta (savikerros). Itse asiassa se on
vain yhtä suurta hiekkasärkkää.
Eikä tätä tainnut ymmärtää kyllä tuolloinen sodanjohtommekaan, mutta kenraali-
majuri Jussi Sihvon lähinnä uusmaalainen 10. divisioona sai sen KATKERASTI
kokea Valkeasaaressa 10. kesäkuuta 1944!
Lähteitä, esim.:
Helge Seppälä, "Suomi Hyökkääjänä 1941"
Baryshnikov,. Mannerheim without the mask 1940-1944
Baryshnikov, The Leningrad Blockade and Finland:1941-1944"
What was the largest gun in history? http://www.frfrogspad.com/miscelld.htm
Omat sotahistorian tutkijamme ovat kyllä monissa kysymyksissä ’puolustusasemissa'
ulkomaisiin asiantuntijoihin nähden; esim. Leningradin piirityksen ja Syvärin suhteen.
Esimerkiksi UM:n Timo Vihavainen jämähti joskus tyhjänpäiväiseen demagogiaan
vastaväitteissään;
” Vihavainen .. labeled Baryshnikov's work as a book built on Stalinist propaganda .. "
- Voe, voe, miten lapsellista UM:n edustajalta?
Lähde:
New Book on Siege Gets A Hot Finnish Response
http://www.sptimes.ru/story/9118
..yleensä ottaen koko jatkosotaa suomen kannalta... Sotaan mukaantulo tapahtui oikeastaan lähinnä molempien maiden sotilasjohdon keskustelujen pohjalta..vaikka Hitler mainitsikin 22.6. puheessaan myös Suomen yhtenä kanssahyökkääjänä..poliittisia sopimuksiahan ei tuolloinkaan ollut vielä olemassa suomen ja saksan välillä kuten ei sitten myöhemminkään vaikka suomessa oli jopa eduskunnassa henkeä että näytettäisiin reilummin väriä...lieni vain molemminpuolinen syvä yhteisymmärrys asiasta...aika erikoinen tilanne...
Muurmannin (ja mahdollisesti)Arkangelin radan
elämänlangan häirintään olisi pitänyt pystyä.
Tähän ei haluttu lähteä.
Suomalaisten ja norjalaisten joukkojen avustama Saksan Lapin hyökkäyssuunnitelma
tunnetaan nimellä operaatio Hopeakettu;
”Operaatio hopeakettu oli Saksan operaatio Barbarossan alaoperaatio, jonka tavoitteina
oli Petsamon Saksalle hyvin tärkeiden nikkelikaivosten turvaaminen ja Neuvostoliiton
ainoan jäätymättömän sataman, Murmanskin, valtaaminen, joka tarjosi esteettömän
pääsyn Atlantille. Operaation täytäntöönpano oli Norjaan Lappiin sijoitetun Eduard
Dietlin johtaman vuoristoarmeijakunta Norjan vastuulla.
Suomen sodanjohdon kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen oli päädytty kolmikärkiseen
hyökkäykseen, joista ensimmäinen Dietlin vuoristoarmeijakunnan suorittama hyökkäys
tapahtuisi Petsamosta Murmanskin kaupunkiin (koodinimi Platinakettu), Saksan XXXVI
armeijakunnan kaksi divisioonaa (SS-divisioona ”Nord” ja 169.D) Einar Vihman
6. divisioonan kanssa hyökkäisi 350 km etelämpää Sallasta Kantalahteen tarkoituksena
katkaista sieltä Murmanskin rata (koodinimi Napakettu).
Lisäksi 150 km etelämpää suomalainen Siilasvuon III armeijakunta (3. divisioona)
hyökkäisi Kiestingin kautta Louheen ja ottaisi siellä radan haltuunsa.”
Kartta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuva:Hopeakettu-suunnitelma.png#file
Natsi-Saksan tappiot Sallassa 6 – 8. heinäkuuta olivat Barbarossa -operaation ensimmäinen
takaisku itärintamalla paitsi Wehrmachtille myös Reichsführer -SS Himmlerin SS-joukoille,
norjalais-saksalaiselle SS-taisteluosasto Nordille (SS-Kampgruppe 'Nord').
Himmler oli itse uskonut, että SS-joukkojen korkea moraali ja päättäväisyys sekä joukkojen
motorisointi korvaa sen koulutukselliset puutteet:
SS-Kampfgruppe 'Nord' menetti ensimmäisessä taistelussaan 6 – 8. heinäkuuta Sallassa
73 nuorukaista kaatuneina ja 232 haavoittuneena. Lisäksi 147 katosi taistelussa.
Myös Vihman 6. divisioonan tappiot olivat kovia: esim. sen jalkaväkirykmentti 12 (JR12)
menetti ’jänkäjääkäreitä’ noissa hyökkäyksissä Sallasta Kantalahteen ensimmäisenä
sotavuotena 754 miestä, kaatuneina ja kadonneita. Muutamia miehiä joutui myös
vihollisen vangiksi, jotka menehtyivät sittemmin vankeudessaan jossain syvällä Venäjällä.
Lähteitä:
- Tikkanen: "Lappi sodissamme"
- Waffen-SS im Einsatz Defeat in Salla: http://stosstruppen39-45.tripod.com/id5.html
- Wikipedia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Operaatio_hopeakettu
- Hyökkäys Sallasta Kantalahden suuntaan (kartta):
http://www.sodatkuvina.cjb.net/images/Jatkosota/Kartat/41Uhtua&Kiestinki.jpg
- Operaatio „Hopeakettu” 1941 (Operation Silberfuchs):
http://www.battlefront.co.nz/Article.asp?ArticleID=1080
- Sodissamme menehtyneiden tietokanta:
http://tietokannat.mil.fi/menehtyneet/index.php3
Sotasaalis kartat muistaakseni olivat virheelliset.Teitä ei löytynytkään kuten piti.
Venäläinen tutkija Nikolai Baryshnikov kirjassaan "The Leningrad Blockade
and Finland 1941-1944" esittää erilaisen näkökulman suomalaisten
osallisuudesta Leningradin 900 päivää kestäneeseen piiritykseen vuosina
1941 – 1944. Leningradin piirityksen aikana 1,5 miljoona kaupunkilaista kuoli
nälkään ja tauteihin.
Suomalaiset historioitsijat ovat korostaneet näkemystä, että maa halusi vain
palauttaa talvisodassa menettämänsä maa-alueet; kun taas venäläiset tutkijat
ovat toistaiseksi pitäytyneet enemmän Natsi-Saksassa.
Baryshnikovin tutkimukset perustuvat vuosien aikana sekä Suomen että Venäjän
arkistoissa koluttuun aineistoon.
Tutkija sanoo, että Suomen rooli Leningradin piirityksessä oli aggressiivinen:
- On myytti, että Suomi pysäytti hyökkäyksen Syvärille.
Venäläistutkija väittää myös, että Marsalkka Carl Gustav Mannerheimin selvästi
tuki saksalaisten suunnitelmia hävittää kaupunki.
Suomi ei myöskään käynyt erillissotaa tai puolustussotaa, todistelee venäläistutkija
tutkimusaineistollaan kuten suomalaiset väittävät. Suomen osallistuminen Leningradin
piiritykseen on Bäckman Instituutin Juhan Bäckmanin mukaan kauheimpia tarinoita
Suomen historiassa.
Suomalaistutkijoista UM:n Vihavainen leimasi tuoreeltaan Baryshnikovin tutkimuksen
“stalinistiseksi propagandaksi”, mutta esimerkiksi Helge Seppälä tuntuu monissa
kohdin yhtyvän venäläistutkijan näkemyksiin.
Kirja antaa siinä määrin poikkeavan käsityksen jatkosodastamme, sen syistä ja
taustoista, ettei liene odotettavissa ainakaan lähivuosina kirjan suomenkielisen
laitoksen ilmestymistä!
Kirja:
Baryshnikov, The Leningrad Blockade and Finland 1941-1944"
"Tutkija sanoo, että Suomen rooli Leningradin piirityksessä oli aggressiivinen:
- On myytti, että Suomi pysäytti hyökkäyksen Syvärille."
...ohto mannisen kirjassa "suursuomen ääriviivat" manninen toteaa selvästi että mannerheim antoi 6.11.-41 käskyn pysäyttää hyökkäys Karhumäkeen ja Mannerheim sai taivutettua myös saksalaisten apuna olleet Siilasvuon joukot tekemään saman..eikai tuo nyt mikään myytti liene vaan selvä käsky pysäyttää hyökkäys.
"Venäläistutkija väittää myös, että Marsalkka Carl Gustav Mannerheimin selvästi
tuki saksalaisten suunnitelmia hävittää kaupunki."
..samaisessa kirjasessa kyllä käsitellään myös tapaus Leningradia ja aikamoisen selväksi suomen puolelta tehtiin ettei suomi ollut kiinnostunut Leningradista...edes hävitykseen ei otettu oikeastaan suoraa kantaa vaikka epäsuorasti tosin on otettu esille Leningradin uhka suomelle..
..mutta mielenkiintoisen kirjan laitoit kyllä esille..mahtaneekohan löytyä jostakin...??
Kun venäläiset oli motitettu Porlammilla ja keski-Kannas vallattu, ei suomalaisia vastassa enää ollut kuin vähäisiä venäläisvoimia. Suomalaiset olisivat siis voineet edetä lähes vastuksetta aivan Leningradin esikaupunkeihin ja koilisesta ohi kaupungin. Tämä olisi antanut saksalaisillekin paremmat lähtökohdat kaupungin valtaamiseen.
Ärsyttää nämä jossittelijat, jotka aina loppupäätelmässään vetoavat Stalinin humaaneihin rauhanehtoihin. Luulempa, että ehdot eivät olisi olleet sen kummempia, vaikka naapurille olisi annettu selkään vähän enemmänkin.
Eiköhän se rauha, minkä Neuvostoliitto Suomen kanssa solmi, ollut naapurille lopunperin kaikkein edullisin. Jos suomalaiset olisi perinpohjin alistettu tai jopa tuhottu olisi siihen mennyt paljon resursseja naapuriltakin ja koko joukko junia ja laivoja olisi jäänyt saamatta. Ollaan lisäksi niin jukuripäistä sakkia, että miehitettyinä oltaisiin oltu melkoinen oka neukkujen (mädässä)lihassa.
Neuvostoliitto väittää siis edelleen, että Suomen toimet tähtäsivät alueiden valtaamiseen venäjältä ja natsien tukemiseen. Mitä ihmeen merkitystä rauhanehtoihin on ollut, jos itse olemme rajoittaneet tavoitteitamme?
...niillä rajoitetuilla sotatoimilla nyt ainakin se ilmeinen etu että USA ei julistanut suomelle sotaa... ja tämä suomen erillissota-teema tuli nyt ainakin länsiliittoutuneille osoitettua käytännössä...
Koko erissotateesin pääpointti on siinä että hyökkäystä ei jatkettu Syvärin ylitettyämme pidempään. Suurin syy kylläkin oli siinä että sotaonni oli jo kääntynyt Saksan vastaiseksi ja siten Suomi ei enää voinut voittaa sitä. Tiedustelun päällikkö Paasonen pitikin rehellisen tiedotuksen asiasta eduskunnalle lopputalvella -43: "Parhainkin vaihtoehto Suomelle tulisivat olemaan jatkossa Moskovan rauhan rajat".
Jos Mannerheim olisi antanut käskyn hyökätä Leningradiin, niin jatkossa häntä ei olisi nähty Suomen presidenttinä. Todennäköisesti Nurnbergin oikeudessa kylläkin.
Loistavan torjuntavoiton myytti pitää voimissaan Stalinin paranoidisen vihan suomalaisia kohtaan. Stalinin kuollessa hän oli kylläkin suuri Suomen ystävä...
Leningradin valtauksesta pidättäytymällä lunastimme sen ettei meitä miehitetty. Olimme vain nyrkkeilijöitä, emme potkunyrkkeilijöitä.
" .. Leningradin valtauksesta pidättäytymällä lunastimme sen ettei meitä
miehitetty ... "
Olisi aika turhaa kieltää, etteikö myös meidän sodanjohdolla ollut omaa
osuuttaan esimerkiksi operaatio Brasiliassa, jonka tavoitteena oli katkaista
Leningradin ns. "Elämäntie" Laatokalla.
Ja eiköhän näiden suunnitelmien takana ollut nimenomaan kenraalimajuri
Paavo Talvela.
Elokuussa sotatoimien rauhoituttua Ilmavoimien komentaja Kenraaliluutnantti Jarl Lunquist soittaa Nihtilälle ja kysyy: "Leningradin lähellä lentokentällä on venäläisten pommituskoneita, jotka aikovat hyökätä kimppuumme. Voisikohan niitä vielä pommittaa?" Nihtilä tuskastuu ja toteaa: "Olemmehan sodassa, joten niitä kuuluukin pommittaa".
Leningrad olisi kukistunut syys-lokakuussa -41 ja sieltä olisi vapautunut sakuja kymmenisen divisioonaa Moskovan retkelle juuri ratkaisevalla hetkellä. Finskejä olisi vapautunut Syvärin ja Maaselän rintamille muutama divisioona.
Parhaiten kuvaa Leningradin ja Moskovan valloitusten epäonnistumisen "pienestä kiinni" tilannetta Paul Carell kirjassaan "Marssi Venäjälle". Ainakin siitä saa sen kuvan, että juuri ratkaisevilla hetkillä (ainakin Moskovan laitamilla) uupui vaivaiset pari divisioonaa viimeisen ponnistuksen onnistumisesta. Varsinkin Moskovan luoteis-pohjoispuolella sakujen eteneminen oli aluksi reipasta ja tilanne oli venäläisille erittäin paha. Jos saku olisi siellä päässyt läpimurtoon, olisi syntynyt ketjureaktio ja sekasorto, jota edes NKVD ei olisi saanut hallintaan. Mutta pari pataljoonaa uupui, eikä eteenpäin siis enää jaksettu.
Moskovan luhistuminen olisi romuttanut koko puna-armeijan logistiikan. Se taas olisi johtanut kommunistivallan hajoamiseen ja rintamasotaluonteisten sotatoimien päättymiseen muutamassa viikossa tai ainakin kesään -42 mennessä. Se taas olisi vapauttanut niin paljon saksalaisia joukkoja, että Egyptin ja lähi-idän sotaretki olisi ollut "kakkupala". Samoin Saksan sotakoneen energiahuolto olisi ollut turvattu - ei enäää Romanian öljyalueen menetyksen pelkoa ja lisäksi Kaukasuksen öljy kehiin. tynkä-Venäjälle olisi tod.näk. tullut joku Vlassovin tapainen pomo. Reuna-alueet olisivat jossain määrin itsenäistyneet.
Suomi olisi tullut suureksi ja niimpä täällä olisi nykyisin pienet verot ja ei-sosiaalidemokraattinen meininki. Kalja olisi halpaa.
Euroopassa ja koko maailmankaikkeudessa olisi nykyisin vähemmän peruuttamattomia ympäristötuhoja ja epäreilua meininkiä.
Tähän täytyy vielä lisätä, että Lähi-idän sotia ei olisi käyty ja öljy olisi halpaa.
Ruotsalaiset olisivat kumartaneet syvään Saksalle ja maksaneet Suomelle puolestaan käydyistä sodista.
Venäläisiä olisi kuollut Stalinin vainoissa vähemmän, mutta saksalaisten miehitys olisi tasannut tilanteen.
Ydinase olisi ollut Saksalla ja Yhdysvalloilla. Ne olisivat pitäneet kauhun tasapainoa yllä näihin päiviin saakka. Japanilaiset olisi painettu lättäjalaksi joka tapauksessa.
Pari pataljoonaa vain puuttui.
Mitenkä olis käynny persjalkaisten Savolaisten,ja
Lappalaisten?Emmekä taitaisi paljo vääntää näitä
"historiallisia totuuksia"esille.Helsingdorfissa
joku Friz Jungeman esikuntineen pitäisi ilmeises-
ti toimistoaan,joka hoitaisi valtakunnan pohjois-
ten osien läänitysasioita.Edistäisi Saksalaisten
Suomesta hakemien maa-alueitten omistusoikeuk-
sien siirtämistä ansioituneille arjalaisperäisil-
le Saksalaisille.
Norja, Tanska, Ranska ja muutkin miehitetyt olisivat jatkaneet onnellisina Saksan vasalleina.