Valtio kustantaa kansalaisilleen ilmaisen koulutuksen joka valmistaa oppilaat ammattiin. Koulutuksen aikana kunkin opetusohjelman ja tiedekunnan menettely on määritelty yksityiskohtaisesti, mutta valmistumisen jälkeen side katkeaa.
Valtioneuvoston, kuten eduskunnan ja eri kuntien toiveet ammattitaitoisen henkilökunnan saatavuudesta ei toteudu.
Terveyskeskukset ovat vajaamiehitettyjä, tai ilman pätevää henkilökuntaa, monet hallinnon alat ovat alimiehitettyjä, myös teollisuus etsii koulutettuja ammattilaisia.
Kansalaiset, joilla kaikilla on lain vaatima velvollisuus osallistua peruskoulutukseen, tulee yläasteella profiloida aikaisempien vuosien seurantatiedon perusteella tulevaan ammatinvalintaan, jonka tekee, tehtävään valittu riippumaton lautakunta. Sammalla kullekin oppilaalle määritellään haittakorvausmaksu annetun perukoulutuksen pohjalta.
Profiloinnin kautta erotellaan kukin oppilas omiin ryhmiin jatkotutkimuksia varten, jossa eri menetelmin selvitetään heidän valmiudet eri ammatteihin.
Vapaan valinnan luovuttamista itse kullekin oppilaalle voidaan pitää hölmöläisen hommana. Kansantalouden niukkojen resurssien vapaa käyttö omien mielihalujen tyydyttämiseksi, joka ei johda mihinkään, on tilanteena kestämätön.
Kunkin koulutetun henkilön tulee tulouttaa takaisin saamansa opetuksen paras mahdollinen hyöty valtion, se on yhteiskunnan kassaan. Jatkuva niukkojen budjetti resurssien holtiton, jopa vastuuntunnoton käyttö tulee lopettaa.
Mitä lähempänä yhteiskunnan tavoitteita tulevan ammatin harjoittaminen on, sitä pienempi on tuo haittakorvausmaksu.
Koulutuksen tehokkuus tulee alistaa haittaverolle, jolla resurssien hallinta voidaan optimoida saaden sen myötä, yhteiskunnan kannalta paras mahdollinen tehokkuus, ja sen varojen mielekäs käyttö.
Jatkokoulutukseen ei enää sallittaisi menettelyä, jossa kunkin yksilöllinen, intuitiivinen halu ohjaa valintaa.
Halu lääkäriksi ei ole peruste, ellei henkilö kestä veren näkemistä, ruhjoutuneita henkilöitä.
Halu ammatteihin jossa edellytetään matemaattista kykyä ei voi olla hyväksyttävää, ellei henkilö kykene hahmottamaan ja ymmärtämään matematiikkaa.
Henkilö jolla ei ole hahmottelu kykyä rajaa jo luonnostaan hänen menestymistä eri ammateissa. Vuosia kestävä kallis koulutus, joka ei johda kykyyn ammatin harjoittamiseen on lopetettava.
Samalla tulee selvittää eri taidealojen koulutuksen mielekkyys ja sen tarve, niiden kyky vastata yhteiskunnan kehityksen haasteisiin. Kyseinen koulutus maksaa oppilasta kohden monin verroin enemmän kuin muut opetusohjelmat, jotka johtavat lääkärin, teknisten alojen, oikeustieteiden jne. tutkintoon.
Voiko tulevaisuutemme perustella mitenkään näyttelijöiden, ja muiden taidealojen nykyisen koulutusohjelmien kustannukset, niiden tarpeen olemassa oloon siinä laajuudessa missä sitä nyt harjoitetaan?
Entä tietokoneavusteisten ohjelmien käyttö henkilöillä, joilla ei ole matemaattisia taitoja eikä hahmottelukykyä? Niitä ovat esimerkiksi kuvankäsittely, musiikkiin liittyvät tehtävät, eri mallinnukset jne.
Oppilaat joilla ei ole edellytyksiä, ei edes haluja opiskella tuottavaan, muita palveleviin ammatteihin, joilla on voimakas vasemmistopoliittinen ja jopa anarkistinen elämänkatsomus, joille on usein mielenterveydellisiä ongelmia, tai opiskelevat vain, koska eivät halua tehdä muuta, että yhteiskunta antaa heille vuosia kestävän koulutuksen ammattiin jota ei ole, tai johon on vain rajoitettu määrä käytettävissä.
Yhden sellaisen oppilaan, taideteollisen ja muun vastaavan kustannuksilla voidaan kouluttaa jopa kolme lääkäriä, joista on huutava pula. Joillekin opiskelu on "ammatti", joilla ei ole edes haluja valmistua, mihinkään.
Kunkin opetusjakson päätyttyä, perusopetuksen ja yläasteen opetuksen jälkeen tehtävä profilointi selvittää kunkin oppilaan valmiudet. Profilointi perustuu pitkäaikaiseen seurantaan sekä eri testien tuloksiin.
Kokki ja keittäjä linjalle ei voida valita henkilöä, joka ei syö kaikkea sitä mitä ammatti edellyttää valmistettavaksi.
Sosiaali- ja Terveydenhoidon alalle ei voida valita henkilöä, joka ei kestä ihmisten kärsimyksiä, verta, ulosteita jne.
Kuljetusalalle ei voida valita henkilöä, jolla ei ole yhteiskunnallista vastuuta, oman ja toisen omaisuuden kunnioitusta, joka on jo päihdeongelmainen, alkoholi ja huume riippuvainen.
Kullekin löytyy tehtävä yhteiskunnan eri portaissa johon tehtävään valittu lautakunta suosittelee sopivan ammatin. Lautakunta myös huomioi eri alojen henkilöstötarpeet, hallinnoiden yhteiskunnan kannalta resurssien tarpeet, optimoiden niiden tehokkaan käytön.
Valmistumisen jälkeen kullekin määrätään haittakorvausmaksu perustuen siihen miten kukin täyttää yhteiskunnan hänelle asettamat odotukset.
Mikäli lääkäriksi koulutettu ei toteuta ammattiaan kotimaassa yhteishyödyllisesti, maksu määrätään haitan määrän mukaan. Niitä ovat mm. jonkun muun ammatin valinta, siirtyminen yksityiseen yritykseen, oman yrityksen perustaminen, siirtyminen ulkomaille.
Samalla yrityksille sektorille määrätään kunkin ammatin, koulutustason mukaan maksettavaksi haittakorvausmaksu valtiolle, ellei koulutus ole suunnattu juuri kyseisten yritysten tarpeisiin.
Esimerkiksi lääkäri, sairaanhoitaja, joka siirtyy suoraan yksityiselle sektorille, riippumatta onko se lääke- tai terveysalan yritys.
Koneistaja, rakennusalan henkilö, ym joka siirtyy muuhun tehtävään kuin mihin vuosia kestänyt koulutus antaa valmiudet.
Mikäli oppilas valitsee perusopetuksen, tai yliopistotutkinnon jälkeen yksityisen oppilaitoksen, kotimaassa tai ulkomailla, hänelle lasketaan myös haittakorvausmaksu siitä ilmaisesta koulutuksesta, jonka hän on saanut.
Mikäli ulkomaalainen valitsee maamme opiskelupaikaksi, käyttäen ilmaista opiskeluamme, hänelle määrätään sama haittakorvausmaksu, joka maksetaan vuosittain opiskeluajan ja valitun opetusalan keston mukaan.
Mikäli hän jää maahamme valmistumisen jälkeen, hänelle palautetaan osa maksamastaan haittakorvausmaksusta.
Kyseinen maksu ei ole vero, jonka kukin maksaa tulojen mukaan, jolla esimerkiksi taataan koulutus.
Nykyinen järjestelmä ruokkii verorahojen väärinkäyttöä, sen tuhlaavaa käyttöä turhuuteen.
Ei ole mielekästä, että verorahoilla koulutetaan yrityksille resursseja yhteiskunnan omien palvelujen jäädessä ilman tarvitsemaansa ammattilaista, tai saaden vain heikoimmat, jotka eivät yrityksille kelpaa.
Ei myöskään ole mielekästä kouluttaa ihmisiä ammatteihin joita ei ole, tai joiden paikkoja on rajoitetusti, tai missä heillä ei ole edellytyksiä toimia.
Moni projekti on epäonnistunut, jopa niin, että siitä on ollut haittaa ihmisten terveydelle, kun tehtäviin on valittu muodollisesti vaatimuksen täyttävä henkilö. Hänen tehtävänä on saattanut olla lujuuslaskelmien teko ilman matemaattista kykyä, ilman että hänellä on riittävä käytännön kokemus siitä mitä hän tekee.
Rakennuksia suunnittelevat ihmiset joilla ei ole ollut vasaraa ja sahaa koskaan kädessä. LVI alaa suunnittelee ihmisiä joiden käsiä likaiset putket ja ilmastointikourut ole koskaan lianneet.
Esimerkkejä on lukuisia. On aika miettiä asiat uusiksi.
Voisiko joku poliitikko rohkaista mielensä ja ottaa tämä asia nyt esille?
Valtioneuvoston, kuten eduskunnan ja eri kuntien toiveet ammattitaitoisen henkilökunnan saatavuudesta ei toteudu.
Terveyskeskukset ovat vajaamiehitettyjä, tai ilman pätevää henkilökuntaa, monet hallinnon alat ovat alimiehitettyjä, myös teollisuus etsii koulutettuja ammattilaisia.
Kansalaiset, joilla kaikilla on lain vaatima velvollisuus osallistua peruskoulutukseen, tulee yläasteella profiloida aikaisempien vuosien seurantatiedon perusteella tulevaan ammatinvalintaan, jonka tekee, tehtävään valittu riippumaton lautakunta. Sammalla kullekin oppilaalle määritellään haittakorvausmaksu annetun perukoulutuksen pohjalta.
Profiloinnin kautta erotellaan kukin oppilas omiin ryhmiin jatkotutkimuksia varten, jossa eri menetelmin selvitetään heidän valmiudet eri ammatteihin.
Vapaan valinnan luovuttamista itse kullekin oppilaalle voidaan pitää hölmöläisen hommana. Kansantalouden niukkojen resurssien vapaa käyttö omien mielihalujen tyydyttämiseksi, joka ei johda mihinkään, on tilanteena kestämätön.
Kunkin koulutetun henkilön tulee tulouttaa takaisin saamansa opetuksen paras mahdollinen hyöty valtion, se on yhteiskunnan kassaan. Jatkuva niukkojen budjetti resurssien holtiton, jopa vastuuntunnoton käyttö tulee lopettaa.
Mitä lähempänä yhteiskunnan tavoitteita tulevan ammatin harjoittaminen on, sitä pienempi on tuo haittakorvausmaksu.
Koulutuksen tehokkuus tulee alistaa haittaverolle, jolla resurssien hallinta voidaan optimoida saaden sen myötä, yhteiskunnan kannalta paras mahdollinen tehokkuus, ja sen varojen mielekäs käyttö.
Jatkokoulutukseen ei enää sallittaisi menettelyä, jossa kunkin yksilöllinen, intuitiivinen halu ohjaa valintaa.
Halu lääkäriksi ei ole peruste, ellei henkilö kestä veren näkemistä, ruhjoutuneita henkilöitä.
Halu ammatteihin jossa edellytetään matemaattista kykyä ei voi olla hyväksyttävää, ellei henkilö kykene hahmottamaan ja ymmärtämään matematiikkaa.
Henkilö jolla ei ole hahmottelu kykyä rajaa jo luonnostaan hänen menestymistä eri ammateissa. Vuosia kestävä kallis koulutus, joka ei johda kykyyn ammatin harjoittamiseen on lopetettava.
Samalla tulee selvittää eri taidealojen koulutuksen mielekkyys ja sen tarve, niiden kyky vastata yhteiskunnan kehityksen haasteisiin. Kyseinen koulutus maksaa oppilasta kohden monin verroin enemmän kuin muut opetusohjelmat, jotka johtavat lääkärin, teknisten alojen, oikeustieteiden jne. tutkintoon.
Voiko tulevaisuutemme perustella mitenkään näyttelijöiden, ja muiden taidealojen nykyisen koulutusohjelmien kustannukset, niiden tarpeen olemassa oloon siinä laajuudessa missä sitä nyt harjoitetaan?
Entä tietokoneavusteisten ohjelmien käyttö henkilöillä, joilla ei ole matemaattisia taitoja eikä hahmottelukykyä? Niitä ovat esimerkiksi kuvankäsittely, musiikkiin liittyvät tehtävät, eri mallinnukset jne.
Oppilaat joilla ei ole edellytyksiä, ei edes haluja opiskella tuottavaan, muita palveleviin ammatteihin, joilla on voimakas vasemmistopoliittinen ja jopa anarkistinen elämänkatsomus, joille on usein mielenterveydellisiä ongelmia, tai opiskelevat vain, koska eivät halua tehdä muuta, että yhteiskunta antaa heille vuosia kestävän koulutuksen ammattiin jota ei ole, tai johon on vain rajoitettu määrä käytettävissä.
Yhden sellaisen oppilaan, taideteollisen ja muun vastaavan kustannuksilla voidaan kouluttaa jopa kolme lääkäriä, joista on huutava pula. Joillekin opiskelu on "ammatti", joilla ei ole edes haluja valmistua, mihinkään.
Kunkin opetusjakson päätyttyä, perusopetuksen ja yläasteen opetuksen jälkeen tehtävä profilointi selvittää kunkin oppilaan valmiudet. Profilointi perustuu pitkäaikaiseen seurantaan sekä eri testien tuloksiin.
Kokki ja keittäjä linjalle ei voida valita henkilöä, joka ei syö kaikkea sitä mitä ammatti edellyttää valmistettavaksi.
Sosiaali- ja Terveydenhoidon alalle ei voida valita henkilöä, joka ei kestä ihmisten kärsimyksiä, verta, ulosteita jne.
Kuljetusalalle ei voida valita henkilöä, jolla ei ole yhteiskunnallista vastuuta, oman ja toisen omaisuuden kunnioitusta, joka on jo päihdeongelmainen, alkoholi ja huume riippuvainen.
Kullekin löytyy tehtävä yhteiskunnan eri portaissa johon tehtävään valittu lautakunta suosittelee sopivan ammatin. Lautakunta myös huomioi eri alojen henkilöstötarpeet, hallinnoiden yhteiskunnan kannalta resurssien tarpeet, optimoiden niiden tehokkaan käytön.
Valmistumisen jälkeen kullekin määrätään haittakorvausmaksu perustuen siihen miten kukin täyttää yhteiskunnan hänelle asettamat odotukset.
Mikäli lääkäriksi koulutettu ei toteuta ammattiaan kotimaassa yhteishyödyllisesti, maksu määrätään haitan määrän mukaan. Niitä ovat mm. jonkun muun ammatin valinta, siirtyminen yksityiseen yritykseen, oman yrityksen perustaminen, siirtyminen ulkomaille.
Samalla yrityksille sektorille määrätään kunkin ammatin, koulutustason mukaan maksettavaksi haittakorvausmaksu valtiolle, ellei koulutus ole suunnattu juuri kyseisten yritysten tarpeisiin.
Esimerkiksi lääkäri, sairaanhoitaja, joka siirtyy suoraan yksityiselle sektorille, riippumatta onko se lääke- tai terveysalan yritys.
Koneistaja, rakennusalan henkilö, ym joka siirtyy muuhun tehtävään kuin mihin vuosia kestänyt koulutus antaa valmiudet.
Mikäli oppilas valitsee perusopetuksen, tai yliopistotutkinnon jälkeen yksityisen oppilaitoksen, kotimaassa tai ulkomailla, hänelle lasketaan myös haittakorvausmaksu siitä ilmaisesta koulutuksesta, jonka hän on saanut.
Mikäli ulkomaalainen valitsee maamme opiskelupaikaksi, käyttäen ilmaista opiskeluamme, hänelle määrätään sama haittakorvausmaksu, joka maksetaan vuosittain opiskeluajan ja valitun opetusalan keston mukaan.
Mikäli hän jää maahamme valmistumisen jälkeen, hänelle palautetaan osa maksamastaan haittakorvausmaksusta.
Kyseinen maksu ei ole vero, jonka kukin maksaa tulojen mukaan, jolla esimerkiksi taataan koulutus.
Nykyinen järjestelmä ruokkii verorahojen väärinkäyttöä, sen tuhlaavaa käyttöä turhuuteen.
Ei ole mielekästä, että verorahoilla koulutetaan yrityksille resursseja yhteiskunnan omien palvelujen jäädessä ilman tarvitsemaansa ammattilaista, tai saaden vain heikoimmat, jotka eivät yrityksille kelpaa.
Ei myöskään ole mielekästä kouluttaa ihmisiä ammatteihin joita ei ole, tai joiden paikkoja on rajoitetusti, tai missä heillä ei ole edellytyksiä toimia.
Moni projekti on epäonnistunut, jopa niin, että siitä on ollut haittaa ihmisten terveydelle, kun tehtäviin on valittu muodollisesti vaatimuksen täyttävä henkilö. Hänen tehtävänä on saattanut olla lujuuslaskelmien teko ilman matemaattista kykyä, ilman että hänellä on riittävä käytännön kokemus siitä mitä hän tekee.
Rakennuksia suunnittelevat ihmiset joilla ei ole ollut vasaraa ja sahaa koskaan kädessä. LVI alaa suunnittelee ihmisiä joiden käsiä likaiset putket ja ilmastointikourut ole koskaan lianneet.
Esimerkkejä on lukuisia. On aika miettiä asiat uusiksi.
Voisiko joku poliitikko rohkaista mielensä ja ottaa tämä asia nyt esille?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.