Tulin uskoon, jonka jälkeen minun sekä poikaystäväni, ystäväni ja perheeni välille syntyi ristiriita. En voinut aavistakaa kuinka paljon vastustusta, pahaa mieltä ja riitaa se pystyi tuottamaan. Enhän voi kuitenkaan olla hiljaa, kun he kysyvät että mitä kuuluu ja mitä teet ja sanon että menen Jumalanpalvelukseen tai raamikseen tai kerron heille Jumalan rakkaudesta ja armosta. En voi ymmärtää tätä, koska olen ei-uskovaisenakin pitänyt kristittyjä ihmisiä tosi hyvinä tyyppeinä ja halunnut olla samanlainen kuin he. Perheeni mielestä uskovaiset taas ovat kaiken pahan alku ja juuri, pelkkiä hyväksikäyttäjiä ja painostajia, mikä ei minun seurakunnassani ole ainakaan totta.
Vaikka olen kaikista vaikeuksista huolimatta yhä uskossa ja nostan katseeni kohti Jeesusta joka hädän ja ahdistuksen keskellä huutaakseni apua, ja hän on todella auttanut; minun ei ole tarvinnut itkeä viikkokausin poikaystäväni perään ja minulla on uskomaton rauha sisimmässäni. Uskovan ystäväni monet läheiset, jopa äiti ja isä, tulivat uskoon kun ystäväni tarpeeksi kauan rukoili ja luotti kaikessa Jumalaan. Uskon, että tämä ihme voi tapahtua myös minun kohdallani.
Joskus tosin mietin, että jos minut onkin aivopesty ja manipuloitu niin kuin uskonnon uhrit nettisaitilla kerrotaan. Raamatussakin tosin kerrotaan kaikista niistä vaikeuksista joita kristitty kohtaa, muun muassa sen että läheiset hylkää eikä kristityn ihmisen elämä ole ongelmatonta; kärsimysten pitää tulla, jotta voisimme kasvaa uskossa. Onko kellään samanlaisia kokemuksia, haluaisin rohkaista kirjoituksellani kaikkia, jotka ovat joutuneet uskonsa takia vaikeuksiin.
Vaikka olen kaikista vaikeuksista huolimatta yhä uskossa ja nostan katseeni kohti Jeesusta joka hädän ja ahdistuksen keskellä huutaakseni apua, ja hän on todella auttanut; minun ei ole tarvinnut itkeä viikkokausin poikaystäväni perään ja minulla on uskomaton rauha sisimmässäni. Uskovan ystäväni monet läheiset, jopa äiti ja isä, tulivat uskoon kun ystäväni tarpeeksi kauan rukoili ja luotti kaikessa Jumalaan. Uskon, että tämä ihme voi tapahtua myös minun kohdallani.
Joskus tosin mietin, että jos minut onkin aivopesty ja manipuloitu niin kuin uskonnon uhrit nettisaitilla kerrotaan. Raamatussakin tosin kerrotaan kaikista niistä vaikeuksista joita kristitty kohtaa, muun muassa sen että läheiset hylkää eikä kristityn ihmisen elämä ole ongelmatonta; kärsimysten pitää tulla, jotta voisimme kasvaa uskossa. Onko kellään samanlaisia kokemuksia, haluaisin rohkaista kirjoituksellani kaikkia, jotka ovat joutuneet uskonsa takia vaikeuksiin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Löytyy kyllä. Kaikki aikuiset lapseni hylkäsivät minut uskon vuoksi. Kerran olen joutunut lähtemään työpaikastani koska kävi selville, että kuulun helluntaiseurakuntaan.
Mutta kuka ei ole hyljännyt, kuka on antanut sisäisen rauhan ja johdattanut uuteen työpaikkaan, hän on Jeesus.
Jeesuksen ystävyyttä ei voi mitata lasten kiintymyksellä eikä työpaikan ihmissuhteiden kautta tulevalla hyväksynnällä, hän antaa ehdottomasti vielä enemmän :-)
" Kerran olen joutunut lähtemään työpaikastani koska kävi selville, että kuulun helluntaiseurakuntaan. "
Näitä samankaltaisia valeita on vähän joka puolella Internetiä. Laumoittain helluntailaisia on kuulemma saanut potkut ihan vain uskontonsa tähden.
Että muka työnantajat utelevat työntekijöiden uskonnolliset mielipiteet ja sitten erottavat helluntailaiset? En ole pahemman laatuista paskaa kuullut.
Mutta helluntailaisuushan oikeuttaa valehtelemaan asiasta kuin asiasta jos vain on uskonnollinen käännytystarkoitus. Onhan olemassa paljon nenästä vedettäviä ihmisiä, joille voi uskotella kaikenlaista paskaa.
Kysynpä nyt vain näitä kirjoituksia lukevilta, onko työnantajanne vaatinut saada tietää henkilökohtaisen vakaumuksenne ja sitten erottanut uskovia? Että työnantajanne piittaisi, vaikka hilluisitte kaiken vapaa-aikanne ihmekokouksissa ja ylistysjuhlissa? Ei hän piittaa pätkääkään, ei häntä takuulla jaksa kiinnostaa, mitä hihhulit touhuavat.
Uskonnon tai uskomusten perusteella työpaikasta erottaminen on kiellettyä laissa. Nostaisin kyllä kanteen ja rikosilmoituksen, jos minut potkittaisiin pihalle töistä siksi että olen kristitty ja uskon.
Millä perusteella sanot että "helluntailaisuus
oikeuttaa valehtelemaan.." ja sanot paljon
muutakin. Minusta helluntailaisuus taas perus-
tuu raamatun oppiin, eri asia on sitten ihmisten
puutteet - onko sinulla niitä? Ihan totta,vaikut-
taisit viisaammalta jos olisit hiljaa - kun et
näytä mistään mitään tietävän. Suutaan osaa
pieksää jokainen!
Tuntematta tätä asiaa yhtään itse lauot todella kovia mielipiteitä. Se, että uhrista tehdään syyllinen, on lähinnä fasismia. Juutalaisethan ne natsien mielestä olivat syyllisiä melkein kaikkiin suuriin ongelmiin.
Kyllä se on tuttua meikäläisten piireissä, että joillekin uskoon tuleminen on todella merkinnyt työpaikasta lähtöä. Ei välttämättä irtisanomisen takia, voihan työyhtisö painostaa jäsenensä ulos monille keinoiulla, jos niin päättää.
Mutta totuude nimessä sanotaan tämäkin: eräs tuttu uskovainen sai monoa töistä kyllä ihan siitä syystä, ettei keskittynyt työhönsä, vaan käytti aikaansa saarnaamiseen. Olisi saarnannut vain elämällään, niin ei olisi ollut kellään valittamista. Hänen toimintansa ei ollut viisasta; intoa kyllä riitti, mutta viisaus puuttui.
Vedit esille natsikortin ja hävisit.
Jos ihminen sanoo, että hänet on erotettu työpaikastaan helluntailaisuutensa vuoksi, niin sanon edelleen, että tuo ihminen valehtelee. Työntekijän uskonnollinen vakaumus ei ole erottamisen aihe Suomessa ja mikäli työnantaja olisi niin tehnyt, niin hänet on helppo betää siitä oikeuteen.
Uskonnollisia haahuilijoita on työpaikoilla. Olen heitä nähnyt, parikin kappaletta. Työstä ei tule mitään, mitään ei osata, mitään ei haluta oppia eikä mistään oteta vastuuta. Työaika käytetään kaikennäköisten mannalappujen ja jeesusonherra -kylttien levittämiseen ja työtovereille saarnaamiseen ja lahkotovereita vedetään työaikana paikalla niin että työpaikalla ollaan kuin hihhuliseuroissa.
Sitten kun työnantaja ja työtoverit ovat saaneet jeesustelijan häirinnästä ja töiden laiminlyömisestä tarpeekseen ja hellari lentää pihalle, niin sitten itketään, kun "minua vainotaan uskoni tähden".
Tämä se on oikea selitys potkuille.
Se on uskonnollista häirintää ja työnantajatkaan ei sitä hyvällä katso jos työpaikassa saarnaa ja jättelee käännytysviestejä.
Ei ole mukavaa työpaikalla tauolla kuulla miten syntinen ihminen on toiselta ja kuulla uskonnollista höpinää.
Monet uskovaiset eivät huomaa että puhuvat liikaa uskonnostaan, käännyttävät ja syyllistävät toisia. Sitten leikitään marttyyriä kun sanoopi vastaan tai ilmoittaa pomoille että toinen häiritsee.
Uskonto on hyvä asia (jos ihminen tulee siitä onnelliseksi etc), mutta kohtuus kaikessa ja ei tarvitse kaikille höpöttää. Missä se kohtuus puheissa ja teoissa. Kehittäviä keskusteluita ei tunnu voivan harjoittaa jossa jaellaan mielipiteitä ja tutkitaan näkemyksiä, yhteisessä sovussa vaan se menee siihen että tuomitaan helposti toinen.
Kyllä, työelämässä käännyttäminen on paha etikettivirhe. Työelämässä pitää olla suvaitsevainen ja keskittyä hommiin.
Olen tismalleen samaa mieltä kanssasi siitä, että työyhteisössä keskitytään työhön ja jätetään saarnaaminen muihin yhteyksiin. Oman uskonnollinen vakaumus on toki merkityksellinen omistajalleen ja kokiessaan asian tärkeäksi, saattaa tulla ylitsevuotavia saarnoja väärässä paikassa. Asiassa on myös sananvapauteen liittyviä asioita, mutta ne eivät tietenkään oikeuta häirintään ja suoranaiseen verbaaliseen väkivaltaan. Kehittävät keskustelut avoimessa ilmapiirissä ovat sellaisia, joita itsekin kannatan ja kukaan "uskovainen" ei saa olla yksin oikeassa ja ryhtyä tuomitsemaan eriäviä mielipiteitä.
Vaikka olen pastori ja omistan todella vahvan kristillisen vakaumuksen, minulla ei minkäänlaista väkisin käännyttämisen pakkoa. Yritän kaikin tavoin noudattaa Jeesuksen opetuksia ihmisläheisestä elämästä piilottelematta omaa uskoani. Omaa uskonnollista vakaumustaan voi esitellä mielestäni tekemisen kautta paremmin kuin pelkästään sanojen varassa, varsinkin jos puheet ja teot ovat ristiriidassa. Raamatussa on itseasiassa todella hyvä ohje tähän, jos vaikka haluat tutustua mihin perustan näkemykseni: Jaakobin kirje 2. luku jakeet 18-20: Ehkä joku nyt sanoo: "Sinulla on usko, minulla teot." Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani. Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet - pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat. Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön?
Omassa opetuksessani seurakunnalle olen painottanut juuri tällaista tekojen ja sanojen välistä harmoniaa. Kun ihminen huomaa toisesta sellaisia piirteitä sanattoman viestinnän kautta, jotka viittaavat uskonnilliseen vakaumukseen syntyy keskustelu ilman uskiksen omaa aloitetta. Jos asiat saavat kehittyä ilman kiihkoilua uskon asioista ei synny ristiriitoja. Yleisesti ottaenkin luottamuksen täytyy syntyä ensin ja vasta sen jälkeen voi omia vakaumuksiaan menestyksellisesti julistaa, oli sitten kyse uskonnosta tai muuhun vakaumukseen viittaavasta sisällöstä. Menestyksellä tarkoitan muuten ystävyys suhteiden säilyttämista en käännyttämistä.
olet joutunut nyt paholaisen tulilinjalle,se haluaa sinun lopettavan uskonasiat.sinä tunnet itsesi vainotuksi,mutta niinhän meille JEESUKSEN seuraajille käykin lopun aikana.älä siskoni välitä siitä mitä muut sanovat,ole rohkea ja seuraa JEESUSTA jos tulee vaikeuksia niin pyydä Häntä avuksi kyllä Hän auttaa sinua.paholainen yrittää koko ajan kampittaa uskovia olen sen itse kokenut.pää pystyy sisko sinä kuulut kuninkaaliseen perheeseen sinä et ole enää tämän maailman asukas vaan toisen eli taivasten valtakunnan.joudut vaan olemaan täällä siihen saakka kun JEESUS noutaa omansa pois.toivoi sinulle kaikkea siunausta.
jopas on aivopestyn ihmisen puhetta,kaikki käännettään ja väännetään niin,että selväjärkistä
puhetta,ajatuksia ei ole eikä voi olla olemassakaan,hyvin olet pääsi saanut sekaisin.
Sinuun on varmasti tilanne koskenut, mutta pidä
silti kiinni siitä minkä olet saanut. Moni joutuu
perheensä hylkäämäksi, jopa tapetuksi esim. isla-
mistisissa maissa. Toivon että löydät itsellesi kristittyjä ystäviä, joilta saat tukea. On myös
mahdollista että läheisesi tulevat myös mielen-
muutokseen kun huomaavat ettet ole miksikään
"kummajaiseksi" muuttunut. Pidä itse välit omalta
puoleltasi avoimina. Ja muista että meillä on
rukouksia kuuleva Jumala. Siunausta ja terveiseni
Sinulle!
rakastavat sinua ihan yhtälailla kuin ennenkin. Mutta koita sinäkin kunnioittaa heidän mielipiteitään. Pidä usko sisälläsi, älä puhu siitä läheisellesi, jos he eivät sitä halua. Tuputtamalla monet uskovaiset vain levittävät pahaa oloa ympärilleen. Älä sinä tee sitä läheisillesi. Jos oma uskosi on vahva, sinun ei tarvitse hakea sille vahvistusta saarnaamalla muille. :)
Voisit tulla keskustelemaan vasta avatulle foorumille.
osoite on: http://groups.msn.com/Etsiville
Olisit uskonut ystäviäsi niin sulla olisi vielä heidät. Se joka onnistui aivopesemään sinut lopullisesti pitäisi teloittaa.