Olen kehittänyt käsityksen siitä, että Suomessa vallitsee hierarkioita omistetun pääoman mukaan joko taloudellisesti, kulttuurisesti tai sosiaalisesti. Teorian mukaan hierarkian jäsenet toimivat aina joko lisätäkseen omistamaansa pääomaansa tai vähentääkseen toisten omistamaa pääomaa. Pääoman eri muodoilla tuotetaan toimintamahdollisuuksia itselle.
Pääoma jakautuu taloudelliseksi ja symboliseksi pääomaksi. Symbolinen pääoma jakautuu kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman alaluokiksi. Taloudellinen pääoma on institutionalisoitunut omistusoikeudeksi, jota sovelletaan muihinkin pääoman tyyppeihin. Kulttuurinen pääoma on joko 1. taidot ja kyvyt, 2. esineet, koristeet tai 3. institutionalisoituneet statukset. Sosiaalinen pääoma on normien ja arvojen noudattamisesta seuraava muiden langettama status, jonka mukaan muut suhtautuvat yksilöön. (Sosiologia, Jokinen, Saarinen, 2004, Werner Söderström Osakeyhtiö)
Olen alkanut käyttäytymään tarkoituksella ihmisten parissa siten, että en asetu kenenkään auktoriteetin alaiseksi. Se suututtaa ihmisiä, mutta myös lisää voimakkaasti omaa kulttuurista ja sosiaalista pääomaani.
Patriarkaalisuus on esimerkki kulttuurisesta pääomasta, statuksesta. Monet keski-ikäiset äijät, jotka ovat patriarkaalisessa yhteiskunnassamme usein korkeimmalla kaikessa sosiaalisessa toiminnassa, yllättyvät ja epäröivät, että pitäiskö heidän syyttää minua moraalisesta vääryydestä vai pitää minua vammaisena.
Tärkeintä on se, että kun käyttäydyn itsenäisesti, teen sen vakavasti ja asiallisesti, sillä muuten läsnäolevat auktoriteetit kallistuvat epäröinnissään ensimmäiseen vaihtoehtoon ja kääntävät sillä verukkeella yhteisön minua vastaan (menetän sosiaalisen pääomani). Tuloksena on parhaimmassa tapauksessa se, että kumoan kaikki perinteiset valtahierarkiat ja nousen omilla mielipiteilläni huomion ja vallan keskipisteeksi.
On tärkeää huomata, kuinka me kaikki elämme tiettyjen sosiaalisten odotusten eli normien mukaan, joiden perusteella me luovumme tietyistä haluista ja pyrkimyksistä saavuttaaksemme legitimiteetin. Me tottelemme toisia, koska heillä on valtaa, ei koska he ansaitsisivat korkean statuksen.
Kiusaajat, esimiehet, keski-ikäiset miehet, ammatti-ihmiset, isokokoiset, komentelijat ja kaikki jollakin tavalla sinua rikkaammat nauttivat Suomessa korkeampaa arvoa, ja odottavat sinun luopuvan alistuvan heidän tahtoonsa sen vuoksi.
Olen oppinut käyttäytymään itsenäisesti ja saan sen vuoksi vapauden normeista. Vasta nyt huomaan, etten enää tunne itseäni epävarmaksi ja huonoksi yhteisön normien rikkomisesta, ja saan aina auktoriteetit haastettua ja oman mielipiteeni ilmaistua, ennen kuin auktoriteetit edes ehtivät muodostamaan käsitystä siitä, että minä en toteuta heidän odotuksiaan.
Tunnen olevani vapaa, vaikutusvaltainen ja voitokas tämän yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudesta. Osaan konfrontoida ketä tahansa "pääomamogulia", ja kyseenalaistaa heidät niin tehokkasti, mihin kukaan muu tavallinen ihminen ei vielä pysty.
Pelkään vielä sanoa kaikkea mitä ajattelen, mutta ajoittain uskallan esittää kaikki vasta-argumenttini, eikä se todellakaan tee minusta kyvytöntä kunnioittaa auktoriteetteja, pakkomielteistä asioihin takertujaa tai pyhän yhteisön uhkaajaa, kuten itsenäinen ajattelu on tapana auktoriteettien toimesta leimata.
Olen nuoruuteni aikana ollut monissa yhteisöissä ja joutunut yleensä yhteisön erottamaksi. Olen nähnyt monia eri tasoisia autoritaarisia yhteisöjä. Auktoriteettien nauttiva arvo suhteessa yhteisön muihin jäseniin vaihtelee eri yhteisöissä. Eriarvoisimpia ovat ennakkoluuloisen auktoriteetin yhteisöt, joissa yhteisö on yhtälailla tavallista suvaitsemattomampi, normatiivisempi ja puolustaa itseään aggressiivisemmin.
Uusi kykyni on nyt saman tien löytänyt yhden vaikeimmista suomalaisista yhteiöistä, keski-ikäisten miesten johtaman urheiluseuran, jossa koko yhteisö yrittää viedä minulta sosiaalisen pääomani. Läpikäyn mielenkiintoista testivaihetta siinä, että pystynkö uhmaamaan seuran raivoavan ennakkoluuloisen johdon ja samaan aikaan osoittamaan, etten ole heidän tekosyytöstensä mukainen, joita he luovat perusteiksi pääomani poisviemiseen.
Pääoma jakautuu taloudelliseksi ja symboliseksi pääomaksi. Symbolinen pääoma jakautuu kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman alaluokiksi. Taloudellinen pääoma on institutionalisoitunut omistusoikeudeksi, jota sovelletaan muihinkin pääoman tyyppeihin. Kulttuurinen pääoma on joko 1. taidot ja kyvyt, 2. esineet, koristeet tai 3. institutionalisoituneet statukset. Sosiaalinen pääoma on normien ja arvojen noudattamisesta seuraava muiden langettama status, jonka mukaan muut suhtautuvat yksilöön. (Sosiologia, Jokinen, Saarinen, 2004, Werner Söderström Osakeyhtiö)
Olen alkanut käyttäytymään tarkoituksella ihmisten parissa siten, että en asetu kenenkään auktoriteetin alaiseksi. Se suututtaa ihmisiä, mutta myös lisää voimakkaasti omaa kulttuurista ja sosiaalista pääomaani.
Patriarkaalisuus on esimerkki kulttuurisesta pääomasta, statuksesta. Monet keski-ikäiset äijät, jotka ovat patriarkaalisessa yhteiskunnassamme usein korkeimmalla kaikessa sosiaalisessa toiminnassa, yllättyvät ja epäröivät, että pitäiskö heidän syyttää minua moraalisesta vääryydestä vai pitää minua vammaisena.
Tärkeintä on se, että kun käyttäydyn itsenäisesti, teen sen vakavasti ja asiallisesti, sillä muuten läsnäolevat auktoriteetit kallistuvat epäröinnissään ensimmäiseen vaihtoehtoon ja kääntävät sillä verukkeella yhteisön minua vastaan (menetän sosiaalisen pääomani). Tuloksena on parhaimmassa tapauksessa se, että kumoan kaikki perinteiset valtahierarkiat ja nousen omilla mielipiteilläni huomion ja vallan keskipisteeksi.
On tärkeää huomata, kuinka me kaikki elämme tiettyjen sosiaalisten odotusten eli normien mukaan, joiden perusteella me luovumme tietyistä haluista ja pyrkimyksistä saavuttaaksemme legitimiteetin. Me tottelemme toisia, koska heillä on valtaa, ei koska he ansaitsisivat korkean statuksen.
Kiusaajat, esimiehet, keski-ikäiset miehet, ammatti-ihmiset, isokokoiset, komentelijat ja kaikki jollakin tavalla sinua rikkaammat nauttivat Suomessa korkeampaa arvoa, ja odottavat sinun luopuvan alistuvan heidän tahtoonsa sen vuoksi.
Olen oppinut käyttäytymään itsenäisesti ja saan sen vuoksi vapauden normeista. Vasta nyt huomaan, etten enää tunne itseäni epävarmaksi ja huonoksi yhteisön normien rikkomisesta, ja saan aina auktoriteetit haastettua ja oman mielipiteeni ilmaistua, ennen kuin auktoriteetit edes ehtivät muodostamaan käsitystä siitä, että minä en toteuta heidän odotuksiaan.
Tunnen olevani vapaa, vaikutusvaltainen ja voitokas tämän yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudesta. Osaan konfrontoida ketä tahansa "pääomamogulia", ja kyseenalaistaa heidät niin tehokkasti, mihin kukaan muu tavallinen ihminen ei vielä pysty.
Pelkään vielä sanoa kaikkea mitä ajattelen, mutta ajoittain uskallan esittää kaikki vasta-argumenttini, eikä se todellakaan tee minusta kyvytöntä kunnioittaa auktoriteetteja, pakkomielteistä asioihin takertujaa tai pyhän yhteisön uhkaajaa, kuten itsenäinen ajattelu on tapana auktoriteettien toimesta leimata.
Olen nuoruuteni aikana ollut monissa yhteisöissä ja joutunut yleensä yhteisön erottamaksi. Olen nähnyt monia eri tasoisia autoritaarisia yhteisöjä. Auktoriteettien nauttiva arvo suhteessa yhteisön muihin jäseniin vaihtelee eri yhteisöissä. Eriarvoisimpia ovat ennakkoluuloisen auktoriteetin yhteisöt, joissa yhteisö on yhtälailla tavallista suvaitsemattomampi, normatiivisempi ja puolustaa itseään aggressiivisemmin.
Uusi kykyni on nyt saman tien löytänyt yhden vaikeimmista suomalaisista yhteiöistä, keski-ikäisten miesten johtaman urheiluseuran, jossa koko yhteisö yrittää viedä minulta sosiaalisen pääomani. Läpikäyn mielenkiintoista testivaihetta siinä, että pystynkö uhmaamaan seuran raivoavan ennakkoluuloisen johdon ja samaan aikaan osoittamaan, etten ole heidän tekosyytöstensä mukainen, joita he luovat perusteiksi pääomani poisviemiseen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mullon sulle puoltoista sanaa: Boudieun La Distinction. Kipase kipin kapin, saat voita leipäsi päälle (jos harrastat leipomista).
t: Myöhäismodernin giddensläisen eksperttijärjestelmän hierarkkiarakenteen tuottamaan legitimiteettiin nojaava aisan kannattaja
siis BouRdieu Pierre (jäi ärrä uupumaan). se on kovin sosiologijätkä ikinä ja puhuu aiheesta, jota pyörittelet, eikä edes sortunut elämässään niinkuin maanmiehensä Foucault, vaikka feministisen kirjan kirjoittikin.
Ei mulla muuta. Ainakin ketjusi elää, toisinaan simulaatio lyö aitouden kuusi nolla.