Meidän toinen koira lopetettiin tänään. Se oli ollut jo pitkään sairas, eikä hoito tehonnut. Eikä eläinlääkärikään osannu sanoa varmemmin, että mikä sitä edes vaivasi..
Mutta nyt ei enää rakasta poikaa vaivaa mikään!
Itkettää, mutta samalla on helpottunut olo. Toisen kärsimystä ei ole kiva katsoa..
Että tämmöstä tällä kertaa...:(
Mutta nyt ei enää rakasta poikaa vaivaa mikään!
Itkettää, mutta samalla on helpottunut olo. Toisen kärsimystä ei ole kiva katsoa..
Että tämmöstä tällä kertaa...:(
Vastaukset 36
Vanhimmat
kun ikävä juttu..mut on vain ajateltava, et se oli varmaan koiralle parempi niin. Minäkin jouduin lopetuttamaan edellisen koirani, kun se tuli niin vihaiseksi, et oli riski pitää sitä, vaikka se oli lauhkeaa rotua, mut nykyään koirat jalostetaan niin pitkälle, ettei niiden vitsauksista aina tiedä..voimia sulle!!
oli tehdä se päätös.. Mutta tosiaan, pojalla on nyt hyvä olla. Se tieto helpottaa.
kyllä mun oli myös vaikea tehdä silloin se päätös, kun se oli mulle todella rakas koira ja seuras mua aina askel askeleelta, vieläkin monesti muistelen meidän yhteisiä ulkoiluretkiä, vaikka mulla on uusi koira, mut ehdin pitää edellistä kakstoista vuotta, että sitä ehti kiintyä kumpikin toiseensa..
että tietää jo etukäteen todennäköisesti joutuvansa sen päätöksen joskus tekemään... Se vaan sattuu... Mutta omistajanhan se päätös on tehtävä, vaikka olis miten vaikeeta.
mun oli vain silläkin vaikea tehdä päätös, kun koira oli muuten terve, mut se hyökkäävyys oli vain uhka, jotenkin tuntui niin väärältä lopettaa uskollinen hyvä ystävä, mutta pelkäsin, et se alkaa purra ihmisiä, kun se ehti purra hengiltä muutaman naapurin kissan ja jotenkin se sama toistu joka kerta, et aina kun oli silittänyt tiettyä kissaa, se pian nappas siltä hengen, se oli jotenkin niinkuin se olisi ollut minusta mustasukkainen, jotenkin aloin pelätä, et jos taputan jonku lasta vaikka vaunuihi tms, niin hyökkääkö koira sinnekkin ja puree raatelevasti..
mun lapsuuden kodissa kans semmoinen koira, joka puri kaikkia muita, paitsi meidän perheenjäseniä. Meillä ei käynyt ketään vieraitakaan enää, kun kaikki pelkäsivät sitä. Mutta me sinnikkäästi pidettiin sitä, kunnes sille tuli niveltulehdus, ja se oli lopetettava.
Mun mielestä sä teit oikean päätöksen koirasi kanssa, siinä olis voinut käydä niinkin, että naapurit olis tehneet siitä poliisiasian ja siitä olis voinut tulla paljon muitakin ikäviä seuraamuksia.
oli pakko lopetuttaa se koira..lähden teetä keittämään, kun yksi tuttava tulee käymään.Hyvää illan jatkoa sulle ja kyllä se siitä..
ja hyvää illanjatkoa sullekkin!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&subcat=1201
Kiitos tiedosta.
KOIN SAMAN 4.12.2006 JOUDUIN PÄÄSTÄMÄÄN KOIRANI
POIS SILLÄ SE KÄRSI.
IKÄÄ 15 V 6 PV
ITKU TULI TAAS KUN PALAUTIT ASIAN MIELEEN.
KYNTTILÄ PALAA JATKUVASTI HAUDALLA.
ITKE VAAN SIIHEN ON OIKEUS
Ja itken kyllä...varmaan vielä pitkään... Kokemuksesta tiedän, ettei tää ikävä ihan äkkiä helpota..
Se oli kuitenkin sille eläimelle helpotus! Hän pääsi tuskastaan. Minusta on hienoa, että ajattelin kuitenkin koirasi parasta. :)
Elämä on joskus julmaa! :(
se oli lopulta kai kaikille. Ainut vaan on se, miten toi sen velipoika pärjää ilman kaveria..
Ihmeen rauhallinen se on ollu, kaipa sekin aavistaa.
..kuten sanoit itse..nyt hän pääsi kivuistaan ja vaivoista.
On armeliasta omasta lupumisen tuskasta huolimatta auttaa uskollinen Ystävä lepoon.
oli kans sitä mieltä, että se piikki on paras ja armeliain vaihtoehto.
Välillä sitä miettii, et miks sitä edes hankkii eläimiä, kun niistä joutuu aina luopumaan... Mutta kun ne antavatkin niin paljon.. Iloa ja pyyteetöntä ystävyyttä ja rakkautta.
halitus Kamu...Tavoitan tunteesi.
..halituksesta...
Kun surun jakaa, niin se helpottaa... Ainakin vähän...
Ymmärrän minäkin sinua täysin!
Väittäisin silti, että on helpompaa luopua sairaasta eläimestä kuin 'terveestä'.
Meinaan tuolla, että minä tyhmä luovuin kahdesta kissastani yhden miehen takia! Sen jälkeen tämä mies käytti minun "avuttomuuttani" hyväkseen! >( Saamari, että suututtaa se! Grrr! *pihisee sen takia kiukusta*
Kyllä se tieto helpottaa, että pojan kärsimykset loppuivat. Varmasti surettaa ja suututtaa, jos joutuu luopumaan eläimestä ilman "järkevää" syytä!!
Minua surettaa ne kisulit kyllä :'( , mutta se mua suututtaa, että toinen käyttää hyväkseen! Saatanan äijä teki sen mulle "kostaakseen" yhden asian! Perkele! >(( Grrrr!
tohon mitään...
Kuulostaa kyllä semmoselta tyypiltä, josta olis ollu syytä pysyä kaukana.... Mutta eihän sitä päälleppäin näe, millainen kukakin on.
Pahalta tuntuu nyt sinun puolesta,mutta nyt hauvasi on eläinten taivaassa ja sillä on kaikki hyvin.
Itketään yhdessä :(
on nyt, koirien taivaassa, eli kuulemma oravien helvetissä....
Sori, pakko yrittää vähän huumoria väliin, muuten mä kohta kuivun kokoon tästä kyyynelehtimisestä....
helvetissä,empä ole ennen kuullutkaan tollasta ;))
Älä nyt multa mitään anteeks pyytele,sinulla on surua ja itkeä vaikka kuin suuret tomaatit silmiesi ympärille ;)))
tollasen määritelmän, että koirien taivas on oravien helvetti...hyvin mahdollista!:)
Pittää nyt yrittää olla vähän aikaa itkeä turjustamatta, kun enhän mä kohta enää edes näe mitään..
pojat haukkuu ja temmeltää kuin nuorena konsanaan.
On siellä ihanalle tuoksuvia tyttöjäkin...
Soma tunkea pitkä nenä sinne...
Tiedän tunteen...oma koiranpoika lähti autuaammille metsästysmaille joulukuussa!
Siellä on varmasti rutkasti kiinnostavia persuuksia nuuskittavana!!:)
Kiitos lohdutuksesta, raktori..
sulla on nyt raskasta...olet tehnyt raskaan,mutta oikean päätöksen luopua omasta lemmikistäsi...teit sen,koska rakastit koiraasi niin paljon,että halusit päästää sen kärsimyksistään ...nyt sillä on hyvä olla :) Onneksi sulle jäi ihanat muistot hauvelistasi...ja itke,itke niin paljon kun itkettää,sulla on hyvä syy nyt itkeä!! Iso hali multa :)
Raskasta on, mutta kyllä tää tästä ajastaan helpottaa... Sen tiedän. Aikaa se kyllä vie, ja itkut pitää itkeä pois sillo ku siltä tuntuu.. Eli tällä hetkellä vielä noin viiden minuutin välein....
tiän kokemumuksesta että on kova paikka....mutta aika parantaa....
Kyllä tää tästä...pikkuhiljaa..
outzak. Se on paras lääke suruun.
Tuli mieleeni, et mitenkähän koiran elämä lienee.
Mutta ihminen, kun on jo vanha ja sairas, toivoo usein, et pääsis jo kärsimyksistä.
Uni oli aika vähissä viime yönä, kun...noh, kyllä se tästä..
Piti eilen poistua täältä, kun meni hermo siihen yhteen...
ITKE SE HELPOTTAA, MUISTELE KAUNIITA HYVIÄ YHTEISIÄ HETKIÄNNE.
HALI JA VOIMIA SINULLE VARPUSELTA.
osanotostasi varpunen!! Kyllä tää tästä ajan kanssa helpottaa!!