Saa mokata!

Sallitteko itsenne tehdä virheitä, erehdyksiä? Opimmeko virheistämme? Onko se tie kehittymiseen? Osaammeko olla riittävän armollisia itsellemme ja toisille ... pyytää ja antaa anteeksi?
19738
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 19

Vanhimmat

Mitä oikeen tarkoitat oudolla kysymykselläsi? Tottakai jokainen tekee virheitä, toiset ottavat niistä oppia ja toiset eivät vaan toistavat aina vaan samoja virheitä. Minulla on ainakin niin kova pää, että harvoin opin yhdellä kerralla mutta kertaushan on opintojen äiti. Toisille on vaikeempaa olla armollinen ja anteeksipyytäminenkin on joskus vaikeaa. Ei se, että on ortodoksi tee kenestäkään ihmistä kummempaa. Valitettavasti on kuitenkin niin, että aina on joukossa ihmisiä, jotka nostavat itsensä toisten yläpuolelle ainakin omissa ajatuksissaan. Toivottavasti emme me siihen kuitenkaan sorru.

Äänestä
  • tätä on ihan hyvä pohtia yleisellä tasolla. Virheillä on aina oma tehtävänsä. Myös se, että niistä voisi ottaa jotakin opikseen ja olla toistamatta niitä. Miksi kuitenkin jotkut pelkäävät niin kovin virheiden tekemistä elämässään? Virheettömiähän me emme ole, emmekä täydellisä.

    Äänestä

"Sallitteko itsenne tehdä virheitä, erehdyksiä?"

Teemme virheitä, erehdyksiä (lue syntejä). Emme niitä henkilökohtaisesti salli tapahtuneeksi. Siksi niitä kadumme.

"Opimmeko virheistämme? Onko se tie kehittymiseen?"

Näinhän meidän pitäisi tehdä. Oppia virheistämme ja sitä kautta kehittyä ainakin sillä sektorilla, missä virheitä teimme.

"Osaammeko olla riittävän armollisia itsellemme ja toisille ... pyytää ja antaa anteeksi?"

Vaikea sanoa. Monesti emme itse itseämme armahda. Jäämme syylisyyden ikeeseen. Emme haluakaan uskoa, että Kristus on jo meidät armahtanut. Kukas meistä täydellisistä nyt anteeksi pyytämään alkaisi?.

Äänestä
  • miksi uskoon tulleen tai uskossa olevan ihmisen on erityisen vaikea tunnustaa omat erheensä ja virheensä ja myöntää olevansa yhä ihmisenä keskeneräinen? Nolous, häpeä, pelko?

    Äänestä

  • - AuroraBorealis - kirjoitti:

    miksi uskoon tulleen tai uskossa olevan ihmisen on erityisen vaikea tunnustaa omat erheensä ja virheensä ja myöntää olevansa yhä ihmisenä keskeneräinen? Nolous, häpeä, pelko?

    Ensinnäkin me ortodoksit emme tule uskoon, me olemme uskossa hamasta kasteesta lähtien. Joskin maailman materialistinen meno meitä usein vieroittaa kutsumuksestamme. Mitä taas tulee kokonaan toiseen asiaan, omien virheiden ja vikojen tunnistamiseen (tunnustamiseenkin), silloin yksilön pitäisi mennä itseensä.

    Äänestä

  • miks mä näitä mietin kirjoitti:

    Ensinnäkin me ortodoksit emme tule uskoon, me olemme uskossa hamasta kasteesta lähtien. Joskin maailman materialistinen meno meitä usein vieroittaa kutsumuksestamme. Mitä taas tulee kokonaan toiseen asiaan, omien virheiden ja vikojen tunnistamiseen (tunnustamiseenkin), silloin yksilön pitäisi mennä itseensä.

    uskossa? Samaten, kun luterilaisessakin kirkossa kastettu lapsi. Vai tarkoitatko sitä, että kodin ja ympäristön vaikutuksessa siihen kasvetaan, joten sitä ei silloin koskaan niinkään kyseenalaisteta, ehkä vain monet etääntyvät siitä? Ei se silloin luterilaisuudesta mitenkään eroa. Tämän valossa en kyllä ymmärrä sitten enää lahkolaisuutta ollenkaan.

    Äänestä

  • - AuroraBorealis - kirjoitti:

    uskossa? Samaten, kun luterilaisessakin kirkossa kastettu lapsi. Vai tarkoitatko sitä, että kodin ja ympäristön vaikutuksessa siihen kasvetaan, joten sitä ei silloin koskaan niinkään kyseenalaisteta, ehkä vain monet etääntyvät siitä? Ei se silloin luterilaisuudesta mitenkään eroa. Tämän valossa en kyllä ymmärrä sitten enää lahkolaisuutta ollenkaan.

    jo kasteessa liitetty Kristuksen yhteyteen. Ei kukaan aikuinen ole niin täydellinen kuin pieni lapsi, Kristukseen kastettu. Jos pieni lapsi vaikkapa kuolee varhaisessa iässään, hän siirtyy suoraan taivaaseen. Miksi hänet otettiin pois? Meidän tänne jääneiden tähden. Hän siellä kantaa hedelmällisiä esirukouksia meidän syntisten tähden.

    Äänestä

  • miks mä näitä mietin kirjoitti:

    jo kasteessa liitetty Kristuksen yhteyteen. Ei kukaan aikuinen ole niin täydellinen kuin pieni lapsi, Kristukseen kastettu. Jos pieni lapsi vaikkapa kuolee varhaisessa iässään, hän siirtyy suoraan taivaaseen. Miksi hänet otettiin pois? Meidän tänne jääneiden tähden. Hän siellä kantaa hedelmällisiä esirukouksia meidän syntisten tähden.

    tuolla tavoin. Erään hyvän ystäväni pienokainen kuoli parin päivän ikäisenä selkeän hoitovirheen takia. Ei siinä ensimmäisenä tule mieleen, jotta sillä oli vain oma tarkoituksensa ja niin piti käydäkin ... meidän tähtemme. Onneksi virheen tehneet joutuivat kantamaan oman vastuunsa omasta osuudestaan, vaikka lasta se ei tuokaan enää takaisin.

    Äänestä

  • - AuroraBorealis - kirjoitti:

    tuolla tavoin. Erään hyvän ystäväni pienokainen kuoli parin päivän ikäisenä selkeän hoitovirheen takia. Ei siinä ensimmäisenä tule mieleen, jotta sillä oli vain oma tarkoituksensa ja niin piti käydäkin ... meidän tähtemme. Onneksi virheen tehneet joutuivat kantamaan oman vastuunsa omasta osuudestaan, vaikka lasta se ei tuokaan enää takaisin.

    Tämän tästä saamme kuulla terkkareidemme välinpitämättömistä lääkäreistä, jotka säästöjä tavoitellen kieltäytyvät lähettämästä jatkotutkimuksiin itselleen kysymysmerkkisiä potilaita. Potilaita menehtyy väärään diagnoosiin, lääkärit välttyvät vastuusta.

    Tarkoitin lähinnä niitä jo syntymästään saakka Jumalan katsomia lapsia, joilla on elämää suurempi tarkoitus. Jotka otetaan pois Jumalan tahdosta, viattomina, synnittöminä, meidän tähtemme pois otettuina.

    Äänestä

  • miks mä näitä mietin kirjoitti:

    Tämän tästä saamme kuulla terkkareidemme välinpitämättömistä lääkäreistä, jotka säästöjä tavoitellen kieltäytyvät lähettämästä jatkotutkimuksiin itselleen kysymysmerkkisiä potilaita. Potilaita menehtyy väärään diagnoosiin, lääkärit välttyvät vastuusta.

    Tarkoitin lähinnä niitä jo syntymästään saakka Jumalan katsomia lapsia, joilla on elämää suurempi tarkoitus. Jotka otetaan pois Jumalan tahdosta, viattomina, synnittöminä, meidän tähtemme pois otettuina.

    Esitin vain tämän eräänä näkökulmana asian tiimoilta.

    Tietysti lääkäritkin ovat erehtyväisiä ihmisiä, eivätkä hekään voi tehdä kaikkea aina oikein. Ja heilläkin on pomot, joita pitää totella (raha ratkaisee monesti)..(toisaalta konsultointikin voisi tehdä joskus hyvää kollegoiden kesken ... jos itselle joku potilas on kysymysmerkki, saattaa apu löytyä toisten kollegoiden suunnalta) ... valitettavasti!

    Äänestä

  • - AuroraBorealis - kirjoitti:

    Esitin vain tämän eräänä näkökulmana asian tiimoilta.

    Tietysti lääkäritkin ovat erehtyväisiä ihmisiä, eivätkä hekään voi tehdä kaikkea aina oikein. Ja heilläkin on pomot, joita pitää totella (raha ratkaisee monesti)..(toisaalta konsultointikin voisi tehdä joskus hyvää kollegoiden kesken ... jos itselle joku potilas on kysymysmerkki, saattaa apu löytyä toisten kollegoiden suunnalta) ... valitettavasti!

    kysyisinkin, mitä tekemistä tällä jutulla on ortodoksisuuden kanssa?:).

    Äänestä

  • miks mä näitä mietin kirjoitti:

    kysyisinkin, mitä tekemistä tällä jutulla on ortodoksisuuden kanssa?:).

    ...

    Äänestä

  • - AuroraBorealis - kirjoitti:

    ...

    Jos kaikki tekisivät niin kuin minä, mitään ongelmia ihmisten välillä ei olisi.

    Ja mitä minä teen?

    Minä istun kotona ja soitan höyry-urkuja! TOOT TOOT

    Äänestä

  • HÖYRY-URKUJEN SOITTAJA kirjoitti:

    Jos kaikki tekisivät niin kuin minä, mitään ongelmia ihmisten välillä ei olisi.

    Ja mitä minä teen?

    Minä istun kotona ja soitan höyry-urkuja! TOOT TOOT

    tyhmeliini.

    Äänestä

Eikö omien virheiden tunnistaminen juuri kasvata meitä ihmisinä? Katumuksen sakramentissa nimenomaan saamme tekomme/ajatuksemme/sanamme anteeksi Jumalalta ja tarkoitushan on sen jälkeen se että emme samaa virhettä/syntiä tekisi (valitettavasti ihminen toistaa itseään, jos ei ole oppinut virheestään mitään). Kysymyksesi armollisuudesta itseä ja muita kohtaan on hyvin syvällinen, se vaatii rehellisyyttä ja pohdintaa, kasvamista. Isä meidän rukouksessa sanotaan hyvin "anna meille meidän velkamme anteeksi niinkuin mekin annamme anteeksi niitä kohtaan joita vastaan olemme rikkoneet"

Äänestä
  • Olen ainakin huomannut sen, että välillä sitä on omaa itseä kohtaan hyvinkin armoton. Sitä ei aina osaa antaa kaikkea itselleen anteeksi, vaikka pitäisi. Toisia kohtaan on helpompi olla armollinen.

    Äänestä

  • puolensa. Olen elämässäni tehnyt asioita, joista olin ennen niiden tapahtumista varma, etten koskaan menettelisi noin.

    Katumistani, selkeäksi synniksi luokittelemistani tapahtumista on kuitenkin ollut oma hyötynsä. Olen oppinut niistä mielestäni tietynlaista nöyryyttä ja minäkuvani on realistisempi.

    Ihmiset joiden elämä menee ulkoisesti katsoen siloisesti ovat helposti alttiita omahyväisyyteen, toisten ihmisten alituiseen arvottamiseen, panetteluun ja paheksumiseen.

    Itse pyrin näkemään tekojen taakse ja ymmärtämään vaikuttimet.

    Äänestä

  • - AuroraBorealis - kirjoitti:

    Olen ainakin huomannut sen, että välillä sitä on omaa itseä kohtaan hyvinkin armoton. Sitä ei aina osaa antaa kaikkea itselleen anteeksi, vaikka pitäisi. Toisia kohtaan on helpompi olla armollinen.

    Meidän pitäisi oppia olemaan armollinen myös itseämme kohtaan, eikä ruoskia itseämme. Kristus sanoi "rakasta lähimmäistä kuin itseäsi" ja tämän ajatuksen käännän niin, että armollisuus pitää kohdistua lähimmäisiin kuin myös omaan itseensä. Itseänsä ruoskivilla on tässä myös (pitkä) kasvun paikka.

    Äänestä

  • olla hyvätkin kirjoitti:

    puolensa. Olen elämässäni tehnyt asioita, joista olin ennen niiden tapahtumista varma, etten koskaan menettelisi noin.

    Katumistani, selkeäksi synniksi luokittelemistani tapahtumista on kuitenkin ollut oma hyötynsä. Olen oppinut niistä mielestäni tietynlaista nöyryyttä ja minäkuvani on realistisempi.

    Ihmiset joiden elämä menee ulkoisesti katsoen siloisesti ovat helposti alttiita omahyväisyyteen, toisten ihmisten alituiseen arvottamiseen, panetteluun ja paheksumiseen.

    Itse pyrin näkemään tekojen taakse ja ymmärtämään vaikuttimet.

    Käsittääkseni olet ihanalla ihmisenä kasvun tiellä!!!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


- AuroraBorealis - kirjoitti:

Sallitteko itsenne tehdä virheitä, erehdyksiä? Opimmeko virheistämme? Onko se tie kehittymiseen? Osaammeko olla riittävän armollisia itsellemme ja toisille ... pyytää ja antaa anteeksi?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu