Minä en ole elämäni aikana törmännyt mihinkään yliluonnolliseen ja sen perusteella olen melko varma, ettei mitään sellaista ole olemassakaan. Monet silti väittävät törmänneensä esim kummituksiin, poltergeist -ilmiöön tai vaikkapa UFOihin.
Miten on asia MAP-kirkon kannalta? "Uskooko" kirkko tällaisiin yliluonnollisiin?
Entä miten on tänne kirjoittelevien suhtautuminen vaikkapa kummituksiin ja poltergeistiin? Onko sellaista?
Miten on asia MAP-kirkon kannalta? "Uskooko" kirkko tällaisiin yliluonnollisiin?
Entä miten on tänne kirjoittelevien suhtautuminen vaikkapa kummituksiin ja poltergeistiin? Onko sellaista?
Vastaukset 8
Vanhimmat
se on institutio joka sisältää useita tavallisia ihmisiä jotka ovat kaikki erilaisia...
Hyvin monet mormonit ovat kokeneet tehdessään temppelitoimituksia kuolleiden puolesta, että edesmenneet seuraavat vierestä toimituksia. Tästä on mormonien parissa satoja ja taas satoja kokemuksia, jotkut ovat jopa kuulleet läheisen askeleet takanaan tai tunteneet esimerkiksi edesmenneen äitinsä istuvan niin lähellä, että käsivarren lämpö (!) on tuntunut.
Minulle erityisen läheinen kirkkonne jäsen pelkää kulkea hautausmaiden ohi, koska kokee vainajien lähtevän sieltä peräänsä. Tätä on jatkunut jo muutaman kymmenen vuoden ajan, joten ilmeisesti kummituksia ainakin mormoniuskoisten mielestä on, vieläpä runsaasti.
Itselläni ei ole kokemuksia vainajahengistä tai poltergeistilmiöistä.
Kuulopuheita ei täällä kannata levitellä. Oletko itse nähnyt tempelissä kummituksia?
Minä en ole nähnyt kummituksia temppelissä sen paremmin kuin muuallakaan. Sen sijaan olen joskus saanut kokea temppelissä edesmenneitten rakkaitteni läheisyyttä.
Hautausmaita en pelkää, vaan kuljeskelen niillä mielelläni niin pyhäinmiesten päivän pimeydessä kuin kesäiltoinakin. Kastelen siellä tuntemattomienkin hautoja, jos kukat ovat janoissaan, luen hautakiviä ja näen vuosi vuodelta enemmän tuttuja nimiä. Tunnen näkymättömän seurakunnan läsnäolon, en pelottavana, vaan lohdullisena. Kohta olen taas heidän luonaan.
Valaistu temppeli Espoossa muistuttaa siitä, että elämä on ikuista, ero vain väliaikainen ja perheet voivat olla yhdessä haudan tuolla puolellakin.
Minulle riittää ihan tavalliset kirkot. Silloin kun Kristus antoi henkensä ristillä, temppelin esirippu repesi kahtia. Temppeleitä ei ole tarvittu enää uuden liiton aikana.
Näistä mormonien kokemista vainajakokemuksista olen kuullut heiltä itseltään omin korvin, samoin tämä mormoni joka pelkää hautausmaita on itse puhunut minulle vainaja- ja hautausmaapelostaan.
että mormonismilla ei ystäviesi kummituspelon kanssa olisikaan mitään tekemistä. Syyhän saattaa olla muuallakin. Vai haluatko tämänkin työntää mormonismin syyksi, niinpä tietenkin.
Calmaton juttuihin, niin olen minäkin kuullut joidenkin kirkon jäsenten kertovan "kummitusjuttuja" temppelistä. Pistän tuollaiset kertomukset kertojan typeryyden syyksi. Yksi ex-lahtelainen veli kertoi, että välillä oli vaikea mahtua oviaukosta, kun "henkiä" oli niin paljon paikalla. Sitten eräs poika eräästä toisesta seurakunnasta on kuulemma nähnyt kovasti "ihmisiä", joita kukaan muu ei ole nähnyt. No, kyseessä on tietysti erityisyyden tavoittelu ja "kunnon kirkonjäsenen maineen kasvatus". Harmi vaan, että tuollaisia kertovat tyypit tekevät vain hallaa kertomuksillaan.
Suuri osa tutuistani on kuitenkin kertonut kokeneesa jonkinlaista selittämätöntä "yhteyttä" tehdessään toimituksia sukulaistensa puolesta. En tiedä meneekö tämä mielikuvituksen piikkiin vai onko siinä jotain perää.
Monen olen kuullut kertovan samaa.
Tunne siitä että joku kuollut läheinen on vieressä tms.
Tämä tosin ei ole ilmiönä rajoittunut kirkon jäsenistöön.
"Minulle erityisen läheinen kirkkonne jäsen pelkää kulkea hautausmaiden ohi..."
Kaikenlaisia kirkosta löytyykin...
Kirkon viralliselta sivulta:
"Maallisesta näkökulmasta katsottuna kuolema vaikuttaa lopulta. Mutta oikeastaan se on alku, aivan kuten syntymäkin on. Se on askel eteenpäin taivaallisen Isän suunnitelmassa. Kuolemassa henkesi erkanee ruumiistasi ja siirtyy henkimaailmaan. Se on paikka, jossa opitaan ja valmistaudutaan.
Jonkin ajan kuluttua ruumiisi ja henkesi yhdistyvät jälleen, eikä niitä enää koskaan eroteta. Sitä kutsutaan ylösnousemukseksi. Sen on mahdollistanut Jeesuksen Kristuksen kuolema ja ylösnousemus, ja se on lahja jokaiselle, joka on joskus elänyt."
Kirkon oppijen mukaan henkimaailma on täällä meidän keskuudessa. He näkevät meitä mutta me emme näe heitä. Me emme usko mörköihin, mutta siihen että ihmisten henget kuoleman jälkeen jatkaa elämää täällä meidän keskuudessa kunnes ylösnousemus tapahtuu.
V.Mayfield