Matkakokemus

Ensinnäkin, olen käännynnäinen suomalaismuslimi, toiseksi, olen henkinen isähahmo kahdelle nuorelle orvolle Jehovan todistajalle Afrikassa.

Ja miten ihmeessä, kysyy varmaan joku?

Kerron taustaksi, että olen tehnyt vapaaehtoistyötä mustan Afrikan alueen pakolaisleireillä. Autan malariasta, hivistä ja aidsista kärsiviä ihmisiä, joista osa on katolilaisia, osa muslimeja, osa adventisteja ja osa Afrikan alkuperäisuskontoihin kuuluvia.

Joukossa on myös kaksi jehovantodistajapoikaa, jotka kysyivät kerran minulta, voisinko olla heille isä. Vastasin siihen, että TOTTA KAI.

Ja mikä on ollut tämän kaiken opetus? Opetus on se, että lähimmäisen rakkaudessa ei auttajan tai autettavan uskonnollisella vakaumuksella ole merkitystä. Jokainen heistä tietää, että olen muslimi, mutta olen myös heille se viimeinen oljenkorsi. Haluan auttaa heitä, koska islamin uskon yksi peruspilareista on almujen antaminen köyhille. Koen sen henkisenÄ ja hengellisenä rikkautena, että voin tehdä tällaista työtä.

Ja lopuksi, haluan muistuttaa, että en koskaan toimisi niin, että tyrkyttäisin jollekin omaa uskontoani. Islam on minun tieni ja piste. Jollekin toiselle voi olla tarkoitettu toinen tie, mutta se ei saa olla esteenä lähimmäisenrakkaudelle.

Mikä on elämän tarkoitus? Mun mielestä niitä on kaksi:
- Aito nöyryys Jumalan edessä
- Pyyteetön ja ehdoton lähimmäisenrakkaus