ensin Hän näyttää meille, millaisia armottomia, pahoja, valehtelevia paskiaisia me todella olemme. Ja sitten. Hän rakastaa meitä!
Jumalan rakkaus
sören
2163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
hän rakastaa meitä juuri siksi, koska hän on ITSEKIN armoton, paha, valehteleva paska?
Ootkos ajatellu sitä?
Minä en voi koskaan olla oma itseni,
ellen ota vastaan sitä, mikä minä olen nyt.
Nykyhetken hyväksyminen johtaa meidät kohtaamaan itsemme ja löytämään sen mitä me olemme: toisinaan epätoivoinen, murtunut, itseään vihaava, yrittävä ja pyristelevä. Ellemme me kohtaa tätä ihmistä, me emme voi kohdata sitä puolta itsestämme, mistä me unelmoimme. Niin kauan kuin me pakenemme tätä surullista itseämme unelmiin, me emme pääse niihin. Mutta heti kun alamme rakastaa tätä ihmistä, me elämme siinä mitä äsken vielä tavoittelimme.
Se ei tunnu miltään. Ei ainakaan aluksi. Tai se voi tuntua typerältä. Mutta jos rakastaisimme itseämme vain siksi, että se tuntuisi joltakin, me käyttäisimme itsemme rakastamista välineenä muuttaa itseämme. Me sanoisimme itsellemme "en hyväksy sitä miltä minusta tuntuu, ja niinpä rakastan itseäni, jotta minusta tuntuisi paremmalta". Et ole tarpeeksi hyvä. Rakastaminen pakenee meitä heti, kun yritämme tavoitella tulevaisuuden suuruutta halveksimalla nykyhetkeä.
Nykyhetken todellisuus on ainoa, mikä meillä on. Tulevaisuudessa se voi olla toisen muotoinen, ja tulevaisuudessa se on aivan varmasti toisen muotoinen. Mutta jos emme ota alati muuttuvaa todellisuutta vastaan nyt, me emme halua tunnustaa, että joka hetki asiat ovat vain niin kuin ne ovat. Nämä ajatukset estävät meitä myöhemminkin tunnustamasta, että todellisuus on vain yksi ja sama, mutta jatkuvasti muuttuva. Me voimme joka hetki tehdä oman osamme ja vaikuttaa siihen, mitä todellisuus on seuraavassa hetkessä, mutta juuri nyt me voimme vain ottaa sen vastaan. Todellisuus on jatkuvasti muuttuva ja jokaisen nykyhetken mukana virtaava. Se on ikuinen jatkuvuus, joka vaihtaa muotoaan koko ajan. Mikään sen muoto ei ole pysyvä. Niin kauan kuin me tarraudumme menneeseen muotoon tai odotamme tulevaisuudelta pysyvää muotoa, me tarraudumme johonkin, joka ei säily. Todellisuus saattaa hetken aikaa olla jonkin muotoinen, mutta kohta se esittäytyy meille toisessa muodossa. Me voimme vain virrata sen mukana, sen muuttumista katsellen, tarrautumatta sen hetken kestäviin ilmenemismuotoihin. Todellisuus on yhtä elävä kuin sen jokainen osa, ja sen jokainen osa on yhtä elävä kuin kokonaisuus.
Kirjoitus on lainaus seuraavalta sivulta:
http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/kunnioitus.html