Mistä löytyy ateisteja?
Tietenkin sieltä, missä asiat ovat hyvin. Eli esimerkiksi Suomesta. He ovat ihmisiä, jotka nauttivat hyvästä elintasosta, rauhallisesta yhteiskunnasta, laista ja järjestyksestä. Ihmisiä, joiden suurin ongelma on se, että söisikö tänään kiinalaisessa ravintolassa vai menisikö pizzalle. Tällaiset ihmiset eivät mielestään tarvitse Jumalaa.
Silloin kun nämä suomalaiset mukavasta elämästä nauttivat ateistit eivät keksi muuta tekemistä, kuluttavat he aikaansa markkinoimalla ateismiaan yleispäteväksi ratkaisuksi maailman ongelmiin. Tässä he muistuttavat äkkirikastuneita poroporvareita, jotka haluavat riistää köyhiltä kaikki tuet ja tarjoavat tilalle kylmää sosiaalidarwinismia tyyliin "köyhät ovat tyhmiä ja ansaitsevat siten köyhyytensä". Samalla tavalla nämä luxusateistit sanovat uskonnosta lohtua hakevalle kärsivälle ihmisille, että "Hylkää tuo hihhulismi ja ajattele selkeästi, niin vointisi paranee heti. Katso minua, minulla menee hyvin, koska olen ateisti!".
Vaikka ateistit mielellään jakavatkin maallista viisauttaan, heitä ei kuitenkaan näe esimerkiksi sairaaloiden saattohoito-osastoilla lohduttamassa kuolevia. Ehkäpä he jättävät suosiolla nuo hommat sairaalapapeille, koska tuntevat itsekin hieman häpeää oman henkisen ylimielisyytensä vuoksi. Ja ateistit tietävät jonain päivänä itsekin tekevänsä kuolemaa, kauan sitten hylkäämäänsä Jumalaa kaivaten... Mutta siihen päivään on vielä pitkä aika?
Tietenkin sieltä, missä asiat ovat hyvin. Eli esimerkiksi Suomesta. He ovat ihmisiä, jotka nauttivat hyvästä elintasosta, rauhallisesta yhteiskunnasta, laista ja järjestyksestä. Ihmisiä, joiden suurin ongelma on se, että söisikö tänään kiinalaisessa ravintolassa vai menisikö pizzalle. Tällaiset ihmiset eivät mielestään tarvitse Jumalaa.
Silloin kun nämä suomalaiset mukavasta elämästä nauttivat ateistit eivät keksi muuta tekemistä, kuluttavat he aikaansa markkinoimalla ateismiaan yleispäteväksi ratkaisuksi maailman ongelmiin. Tässä he muistuttavat äkkirikastuneita poroporvareita, jotka haluavat riistää köyhiltä kaikki tuet ja tarjoavat tilalle kylmää sosiaalidarwinismia tyyliin "köyhät ovat tyhmiä ja ansaitsevat siten köyhyytensä". Samalla tavalla nämä luxusateistit sanovat uskonnosta lohtua hakevalle kärsivälle ihmisille, että "Hylkää tuo hihhulismi ja ajattele selkeästi, niin vointisi paranee heti. Katso minua, minulla menee hyvin, koska olen ateisti!".
Vaikka ateistit mielellään jakavatkin maallista viisauttaan, heitä ei kuitenkaan näe esimerkiksi sairaaloiden saattohoito-osastoilla lohduttamassa kuolevia. Ehkäpä he jättävät suosiolla nuo hommat sairaalapapeille, koska tuntevat itsekin hieman häpeää oman henkisen ylimielisyytensä vuoksi. Ja ateistit tietävät jonain päivänä itsekin tekevänsä kuolemaa, kauan sitten hylkäämäänsä Jumalaa kaivaten... Mutta siihen päivään on vielä pitkä aika?
Vastaukset 51
Vanhimmat
sairaalapapit lohduttavat kuolevia ateisteja?
Kuulu urheilulääkäri, joka toimi koko uransa Meilahden terminaaliosastolla, sanoi:" Koko uransa aikana hän ei tavannut YHTÄKÄÄN ateistia kuolinhetkellään". Siis kun tosipaikka tulee, niin se Jumala alkaa ihmeesti löytyäkin. Mistä olen vilpittömän iloinen heidän kaikkien puolesta.
Koko ura Meilahden terminaaliosastolla?
Kysymyksessä on Pekka Peltokallio, tuttu lihava mies TV:stä takavuosina. Hän oli sivutoimenaan urheilulääkäri, mutta varsinainen virka hänellä oli Meilahdessa.
vielä nimenomaan kristinuskon jumalaa Jahvea, joka on tällä hetkellä sairaaloidemme ja valtiomme virallinen jumala.
Teisti sanoi:
>>Kuulu urheilulääkäri, joka toimi koko uransa Meilahden terminaaliosastolla, sanoi:" Koko uransa aikana hän ei tavannut YHTÄKÄÄN ateistia kuolinhetkellään". Siis kun tosipaikka tulee, niin se Jumala alkaa ihmeesti löytyäkin.
Tuo tarina on uskovia omaisia varten eikä pidä paikkaansa.
Erään ateistin hautajaisissa pappi antoi ymmärtää että kuollut olisi tullut uskoon kuolinvuoteellaan, mikä ei pitänyt paikkaansa. Pappi ei valehdellut vaan valitsi sanansa erittäin hyvin mahdollisia uskovia sukulaisia varten, jotta eivät turhaan pelkäisi kuolleen joutuvan "helvettiin".
Kai sitä nyt kuoleva, ei-koskaan-asioita-ajatellut tapakristitty joka on arkisesti kutsunut itseään ateistiksi vaikkei ole miettinyt pätkääkään koko juttua, huuaa hallelujaa kun pappi pyytää. Se ei jotenkin yllätä lainkaan.
Se "tosipaikka" on elämän loppuminen. On samantekevää miten se loppuu, ainakin sen loppumisen kannalta.
urheilulääkäri oli myöskin uskossa. Sitä taustaa vasten en ihmettele lainkaan tällaista kommenttia. Johan sen huomaa tätä palstaa lukiessakin, että uskovaiset tuntuvat tulkitsevan ateisminkin jotenkin tiedostamattomaksi Jumalan kaipuuksi. Kaikki kritiikki Jumalaa ja uskontoja kohtaan tulkitaan uskovien taholta osoitukseksi tästä kaipuusta. Ilmeisesti uskovaisen ihmisen on niin mahdotonta ajatellakaan, että ihan oikeasti ja todella on olemassa ihmisiä, jotka eivät jumaluskoa tarvitse millään tasolla, joten hän tulkitsee jopa ateisminkin kaipuuksi Jumalaa tai uskontoa kohtaan.
Luulisin siis, että jos kyseinen henkilö ei tulkitsisi kaikkea omasta uskovan näkökulmastaan, hän olisi löytänyt joukosta myös niitä loppuun saakka ateisteja. Itse kun en urani aikana ole kovinkaan usein nähnyt selvästi ateistisen kuolevan kääntyvän kristityksi edes kuolinhetkellään.
" Koko uransa aikana hän ei tavannut YHTÄKÄÄN ateistia kuolinhetkellään"
Onko se nyt ihme, että hän ei tavannut ateistiä kuolinhetkellään ja miten hän tuli sen kertomaan kuolemansa jälkeen.
Minä muuten olen nähnyt sellaisen ihmisen, joka oli juuri ennen kuolinhetkeään ateisti. Eikä hän tiettävästi muuttanut ennen kuolemaansa suhtautumistaan jumaliin.Sinänsä aika ihme, koska hän on ainoa, jonka olen tavannut niin vähän ennen hänen itse tiedostamaansa kuolemaa.
Ei kai ole missään vaiheessa mitään syytä valehdella itselleen tai muille.
On aivan turhaa vaahdota olemattomista paratiiseista/helveteistä oli sitten kyse elävistä tai kuolevista.
Rehellisyys joka hetki on loppujen lopuksi parasta.
En menisi ihan varmasti sanomaan, että kaikki päättyy kuolemaan.
En varsinkaan tämän videon jälkeen...
http://video.google.com/videoplay?docid=1095220859246890757&q=near death experiences
ammatti on kuin sairaanhoitaja. Lohduttavat potilaita hekin, epäilisin että enemmän ja paremmin kuin papit, tekevät paljon muutakin potilaan eteen. Ja pienemmällä palkalla.
Lähes kaikki pyytävät papin paikalle. Kaikella kunnioituksella sairaanhoitohenkilökuntaa kohtaan.
saattohoitajiksi tulisi palkata pappeja.
Mistä tämä sinun mielestäsi kertoo?
Äsken muka kaikki, nyt enää "lähes kaikki"...
Tärkeintä kärsivän kohtaamisessa on myötätuntoinen, lämmin sydän. Jostain syystä on vain niin, että nimenomaan kristityiltä tätä asennetta eniten löytyy. Sanoin tämän, koska kristittyjä on paneteltu melkoisesti tällä palstalla. Usein asenteellisesti, kärjistäen ja yleistäen.
Nyt alkoi omatuntoa kolkuttamaan :( tuli ihan syyllinen olo. Mutta tämänhän te uskovaiset osaatte erinomaisesti.
Jospa ensin oli ihminen joka lohduttaa toista ja sitten pienellä lopuksi että hän oli myös kristitty?
Mun mielestä se lämmin sydän ei millään kuviteltavissa olevalla tavalla liity kristillisyyteen. Tunnen oikein mukavia kristittyjä, toisaalta tunnen täysiä mulkkuja. Lause on edelleen paikkansapitävä vaikka vaihtaisi kristityn tilalle "ateisteja", "homoja" tai "verotoimiston asiakaspalvelijoita".
kuolevia pitäisi lohduttaa? Hehän ovat kuulemma kaikki uskiksia ja siirtymässä taivaaseen jossa on pelkkää iloa ja riemua.
Ajattelemattomuuttasi tuskin tällaista esittäisit. Sellainen on yleisempää kokemattomien keskuudessa.
"Miksi kuolevia pitäisi lohduttaa? Hehän ovat kuulemma kaikki uskiksia ja siirtymässä taivaaseen jossa on pelkkää iloa ja riemua."
Tuo kuulostaa kovin katkeralta. Otan osaa.
vaan (toivottavasti) viiltävän looginen.
En myöskään ole kokematon. Kuten arvelitkin.
tästä aina muistuttaa, se osoittaa, ettei juuri kukaan oikeasti, syvimmissä tunnoissaan usko siihen kuolemattomuuden antavaan jumalaan. Miksi emme näe kuolevia ja heidän omaisiaan ilosta ja innostuksesta hyppimässä kuoleman lähestyessä, jos he todella uskovat kuten väittävät?
täällähän ovat monetkin minulle antaneet ymmärtää, että jumala parantaa kaikki sairaudet, myös kuolemansellaiset, kun vain rukoillaan oikealla tavalla. No miksei se saattohoitaja tai pappi siis rukoile sillä oikealla tavalla ja paranna niitä sairauksia? Ei kai minulle ole kerrottu perättömiä juttuja?
kuolevan ateistin omaisille, että tämä joutuu sitten kadotukseen. Kun ette ole halukkaita päästämään sinne onnelaan kaikkia, niin on parempi, että kaikki saavat lopullisen rauhan kuolemassa. Ei ole iloja tiedossa, mutta eipä ole myöskään tuskia. Olemattomuus on itse asiassa varsin vapauttava juttu, sitä ei vain tunnu osa porukasta oivaltavan. Ei sen puoleen että olemassaolollakin on puolensa.
toi olemassaolo on kovin subjektiivinen ja sanoisinko itsekeskeisen rajoittunut näkemys. Et sinä kuoltuasikaan mihinkään katoa, vaan kaikki se materia mitä sinussa nyt on jatkaa edelleen olemassaoloaan ja vain muuttuu vähitellen joksikin muuksi. Oletko muuten koskaan tullut ajatelleeksi, että jokainen atomi josta sinun ruumiisi nyt muodostuu ei suinkaan ole kasvanut tyhjästä, vaan on aikaisemmin ollut jotain ihan muuta? Sielusta taas en sano mitään koska siitä minulla ei ole mitään havaintoja.
Luuletko, että olemassaoloaan pohtivalle ihmiselle on paljon merkitystä se, että hänen RUUMIINSA jatkaa jossain muodossa kiertokulkua?
nyt minuksi kutsutaan hajoaa ja häviää, vaikka materia ei mihinkään häviäkään.
Voihan olla, että atomini kootaan uudelleen samaksi kokonaisuudeksi ja muistot ladataan takaisin aivoihin, mutta mitkä ne sitten olisivat ne "minun" atomini, kun ne kulkevat yhtenä virtana koko systeemin läpi pysähtymättä kehenkään. Sitä paitsi tämä ylösnousemusruumis olisi pelkkä kopio joka tapauksessa.
mutta suhtaudun aika skeptisesti siihen, että Jahve kokoaisi sinua uudelleen, kun hän yhtä hyvin voi koota jonkun uudenkin luodun, joka laulelee hänelle enemmän ylistyslauluja.
sielusta minulla ei ole mitään havaintoja. Koska sinulla kai siis ilmeisesti on, niin miksipä et jakaisi tietämystäsi meidän muidenkin kanssa ja kertoisi meille havaintojasi siitä sielusta?
Ja tarkoitan siis sellaisia konkreettisia havaintoja joita me muutkin voimme tutkailla, eikä mitään mutu-juttuja.
kunhan siitä ei tehdä valtion virallista toivoa.
Ja aivan tasan takuulla on merkitystä. Kun tajuat tuon ihan oikeasti niin voit vapautua jumalapelosta ja suhtautua myös kuolemaan tyynesti.
Muistathan että tietoisuutta ei voi olla ilman aivoja ja kun aivot hajoavat, minkäänlaista sielua ei voi jäädä jäljelle.
Kaveri söi toissapäivänä raakasipulia ja paistettuja kananmunia oikein kunnolla. Sitten illalla istuttiin kattoon telkkaria niin kaveri päästi oikein kunnon "Pyhän Hengen".... turina kesti jotain 10 sekuntia ja sen jälkeen vielä 10 sekuntia sihinää... mutta ette usko mikä haju, koko tupa täytty hajusta joka ei vittu millään mienannu kadota mutta lopulta kun ikkuna aukastiin niin saatiin Pyhä Henki ulos talosta.
Taitaa olla niitä parhaita ateistien "hengentuotteita" tämä kirjoitus.
kyllä tuo juttu oli paljon hauskempi kuin se todellisuus, jossa isäni tapasi piiskata minua vyönsoljella ja lukita portaiden alla olevaan pimeään komeroon, kunnes oppisin uskomaan "oikein". No enpä vaan oppinut, mutta piiskaukset vyöllä muistan kyllä koko ikäni. Se oli varmaan sitä paljon mainostettua kristillistä lähimmäisenrakkautta? Jos minä joskus saan omia lapsia niin vannon, että he eivät tule koskaan kokemaan kristillistä lähimmäisenrakkautta, vaan saavat ihan vapaasti itse valita oman tiensä ilman mitään fyysistä tai henkistä pahoinpitelyä.
Kuvioitani et toki sotkenut mitenkään, joten sellaista sinun ei tarvitse anteeksi pyytää. Sen sijaan sitä, että kirjoitat tällaista soopaa, sinun kyllä sietäisi pyydelläkin anteeksi. Koko kirjoituksesi osoittaa hyvin selvästi sen, ettet oikeasti taida montaakaan ateistia tuntea, mutta asenteesi ateisteja kohtaan on niin negatiivinen, ettet välitä siitä, vaan kirjoittelet valheita vastoin parempaa ymmärrystäsi.
"Ihmisiä, joiden suurin ongelma on se, että söisikö tänään kiinalaisessa ravintolassa vai menisikö pizzalle. Tällaiset ihmiset eivät mielestään tarvitse Jumalaa."
Ja kuitenkin suurin osa ateisteista lienee ihan tavallisia pulliaisia, tavanomaisine ongelmineen, joista suurin tuskin on ravintolavalinta. Mikä teidän uskovaisten suurin ongelma sitten on, jollei ne tavanomaiset?
"Silloin kun nämä suomalaiset mukavasta elämästä nauttivat ateistit eivät keksi muuta tekemistä, kuluttavat he aikaansa markkinoimalla ateismiaan yleispäteväksi ratkaisuksi maailman ongelmiin."
Ai niinkö todella? Miten minä luulin, että tuo oman vakaumuksensa markkinoiminen olisi enemmän uskovaisten heiniä. Eikös se lähetyskäsky sisältynyt kristinuskoon, ei ateismiin? Myöskin ihan tämä normaali elämä puhuu sinun väitettäsi vastaan. Montako ateistia kiertelee ovelta ovelle käännyttämässä ihmisiä ateismiin? Moniko ateisti jakaa pieniä lehdyköitä ateismista kadunkulmissa? Moniko ateisti julistaa ateismiaan julkisissa tilaisuuksissa, kouluissa ja päiväkodeissa?
"heitä ei kuitenkaan näe esimerkiksi sairaaloiden saattohoito-osastoilla lohduttamassa kuolevia."
Mistäs sinä sen tiedät, kuinka moni saattohoito-osaston henkilöstöstä on ateisti? Oletko käynyt kyselemässä jokaiselta heidän uskonnollista vakaumustaan? Minun henkilökohtaisen työkokemukseni mukaan hoitoalan henkilöstö ei juurikaan töissä omia näkemyksiään julistele, vaan he tekevät työnsä uskontoon katsomatta. Ja valtaosa heistä tekee sitä työtä erittäin suurella sydämellä. Minä olen työskennellyt parissakin sairaalassa myöskin saattohoitoa tehden. En usko kenenkään potilaista eikä edes valtaosan työtovereista tietävän minun jumaluskon puutteestani. Tuskin edes ne sairaalapapit sitä tietävät. Siinä työssä on tärkeintä olla ihmistä lähellä, ei julistaa omaa uskoaan taikka sen puutetta. Hoitohenkilöstön henkilökohtaiset uskonnolliset näkemykset ovat hyvin hyvin toisarvoisessa asemassa tässä työssä. Tärkein on potilas, ja se, mikä hänelle lohtua tuo.
Jotkut ateistit yrittävät samaa kuin Jeesus.
Moni uskovainen tarvitsee uskontoaan. Se on hänelle eräänlainen henkinen kainalosauva. Ilman sitä hän kaatuu. Ja se kaatuminen voi olla niin raju, että se johtaa kuolemaan! Varsinkin monelle vaikeasti sairaalle ihmiselle uskonto on se ainoa asia elämässä, joka antaa toivoa paremmasta.
Sitten paikalle tulee ateisti. Hän tempaisee uskovaiselta kainalosauvat pois ja käskee tätä kävelemään omin jaloin. Ts. ateisti yrittää Jeesus-tyylistä ihmetekoa.
Mitenköhän tuossa mahtaisi käydä? Jos uskovainen kaatuu ja teloo itsensä, niin mitenkäs siitä eteenpäin jatketaan? Häipyykö ateisti vähin äänin paikalta?
Vai olisiko ateistilla todellakin samaa paratavaa voimaa kuin Jeesuksella? Toistaiseksi en ole vielä kuullut yhdestäkään tapauksesta, jossa ateismi olisi esim. parantanut alkoholismin ja masennuksen. En ole kuullut edes sen suuntaisia satuja ja legendoja.
Ennen kuin potkii toisilta pois kainalosauvoja, kannattaisi ehkä varmistua siitä, että omaa ihan oikeasti ihmeparantajan kykyjä?
Olen varmaan hengetön ihminen, koska en tajunnut edellisen kirjoittajan viestiä ollenkaan. Pointin kyllä tajusin, ateisti=paha uskovainen=hyvä.
...osasit kuvailla mielenhäiriöisiä, henkisesti heikkoja...uskovaisia.
"Henkinen kainalosauva".
Tuota noin. Elä nyt ota pahalla, mutta minusta vaikuttaa olevan näin, että tuo uskonto on ne kainalosauvat ja siinä välissä linkuttaa se henkinen riekale ihmisestä.
>>>Jos uskovainen kaatuu ja teloo itsensä, niin mitenkäs siitä eteenpäin jatketaan?
Miten vauraus ja elämänkatsomus muka liittyvät toisiinsa? Kyllä köyhäkin (kuten allekirjoittanut opintotuella kitkuttava) voi olla epäuskis.
Lopulta tämä keskustelukin päätyy samaan vanhaan uskisten teesiin: ateistit ovat moraalittomia ja ilkeitä ihmisiä, koska Jumala™ ei sanele heille käytössääntöjä. Noh, mätiä omenia mahtuu joka koriin, ja olen pahoillani jos tuo on ateismin julkikuva.
Uskomattomathan (kaikki maut, ateistit, agnostikot, jne.) tietävät, että tunteiden selittämiseen ei tarvita mitään yliluonnolista hypoteesiä. Kyllä ateistikin tulee surulliseksi, jos näkee pikkulapsen tuhertavan itkua. Se on empatian niminen ominaisuus, joka löytyy kaikista ihmisistä. Näin sanoi (suunnilleen) Dalai Lama.
Kaikillahan menee joskus huonosti. Kun elämä potkii päähän, ateisti kääntyy perheen, sukulaisten ja hyvien ystävien puoleen, jotka varmasti lohduttavat. Ei siihen tarvitse jumalolentoa.
ateismi ei maksa mitään, se on ilmaista. Mutta koulutus ja sivistys yleensä maksaa jotain, sen vuoksi kehitysmaissa ateismi on harvinaisempaa ja uskonnollisuus yleisempää. Sitä mukaa kun koulutustaso ja sivistys lisääntyy, lisääntyy myös ateismi koska fiksua ja lukenutta porukkaa on aina vaikeampi huijata alkukantaisella taikauskolla...
Ateisteja ja uskonnottomia näkyy kuolevien luona sairaaloissa (tai kotona) saattohoidossa erityisesti omaisina. Kuoleminen ja kuolema on luonnollinen tapahtuma, ja siinä loppuvaiheessa voivat läheisimmät olla parhaana hekisenä tukena.
Jotkut heistä ovat lisäksi vapaaehtoistyössä; esim. Vantaalla on kunnallsita koulutusta tukihenkilöiksi yksinäisten potilaiden saattohoitovaiheeseen; SRN.N kriisityössä on paljon uskonnottomia ja tavallisia ei-uskonnollisia ihmisiä.
Ammattiapua pitäisi saada sairaanhoitajien, perus- ja lähihoitajien ja muun henkilökunnan lisäksi myös esim. psykologilta. Sairaalapappia ei saisi ainakaan kutsumatta ohjata kuolevan vauoteen viereen.
Appiukko viime syksynä oli ainakin tyylipuhtaasti ateisti loppuunssa saakka.
Kun oma isäni kuoli, ateisti tietenkin, niin paikalla oli ateisti - minä. Isäni viimeiset sanat lämmittivät suuresti sydäntäni: "Viekää se pappi helevettiin, kyllä mie ilmankin ossoon kuolla."
Hyvä kirjoitus, juuri näin se menee. Omassa suvussa näitäkin on nähty,,,työnikin puolesta olen huomannut, että kun muut unohtavat vielä joku uskovainen jaksaa tulla vuoteen viereen katsomaan sairasta, kohta poisnukkuvaa,,,He eivät itsestään liikoja pidä ääntä,,,Ovat ihmisiä isaolla I:llä.
Helsingin Kirurgisessa sairaalassa huoltomiehenä otin epäviralliseksi velvollisuudekseni siivota leikkaussalijätteiden lisäksi myös lahkolaisten jättämät helvettipelottelulappuset sairaalan käytäviltä.
Testamentti jehovalle, niin sielu pelastuu ja uskovainen isolla lompakolla istuu vuoteesi vieressä ihan taatusti loppuun saakka, hätistellen samalla toista ahnetta haaskalta pois!
- onneksi! Ei kaikki ihmiset ajattele noin kuin sinä! Kyllä siellä vuoteen vieressä voidaan olla ilman oman edunpyyntiä. Luokkaantuisivat sitä, jos joku tulisi rahojaan tyrkyttämään.
Ei millään pahalla, mutta onko elämänkatsomuksesi oikeasti noin mustavalkoinen? Uskovaiset ovat hyviä ja haluavat auttaa maailmaa, mutta ateistit ovat kylmiä ja piittaamattomia?
"koska tuntevat itsekin hieman häpeää oman henkisen ylimielisyytensä vuoksi. Ja ateistit tietävät jonain päivänä itsekin tekevänsä kuolemaa, kauan sitten hylkäämäänsä Jumalaa kaivaten..."
Ironista on, että sinä itse olet todella ylimielinen tehdessäsi tuon oletuksen. Kuvittelet, että kuolinvuoteella ateistit katuvat sitä, että "hylkäsivät Jumalan". Miten voi hylätä jonkun jonka olemassaoloon ei usko.
Tai että koemme häpeää ateismin takia.
Tunnut tosissasi olevan sitä mieltä, että ateistit ovat jotenkin onnettomampia ja kylmempiä ihmisiä. Olen pahoillani, ettet kykene olemaan tuota avarakatseisempi.
Usko ei paranna elämänlaatua, mutta ehkä joillekin on helpompi elää jos uskoo, että kaikilla vastoinkäymisillä on syynsä jotka tuntee vain joku vieras olento. Itse taas koen elämän helpommaksi kun tiedän, että olen itse vastuussa elämästäni.
Kun ympärillä asiat ovat huonosti, ei ole varaa olla uskomatta satuihin? Se on siis aivan väistämätöntä?
Onneksi ei tarvitse uskoa tuota.
Panteistilla on ollut kaikki liian hyvin. Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä ja mennään historiassa hivenen taaksepäin -rapakon toiselle puolen,,,Jazzmusiikin alkulähteille puuvilla pelloille, jossa urjuutettuna tekivät juhtina tummaihoiset ihmiset töitä. Vailla ihmisarvoa,palkkaa, kunnioitusta,,,mutta he ylistivät Jumalaa. Tuskan, kärsimyksen ja pilkan teon alta löytyi toivo Jumalasta- ja ah niin kaunis musiikki. Jumalaa ylistettiin työn lomassa. Syntyi Gospel,,, Itse olen saanut tuosta musiikista virtaa elämääni. Musiikin kautta pystyn lähestymään muuten niin vaikeaa aihetta kuin Jumala ja usko.
Musiikin syntyminen ei vaadi jumalauskoa. Kärsimys ei aina aiheuta jumalauskoa, vaikka yhteiskunnallisesti surkeassa tilanteessa on helpompi ruveta uskomaan. Jos kaikilla olisi asiat suunnilleen yhtä hyvin, putoaisikohan jumalausko kokonaan pois?
Ei ateismi tuo helpotusta kuolemanpelkoon vaikka menisi kuinka hyvin...(en itse kuulu heihin joilla menee erityisen hyvin)
Useimiten sellainen joka on elämässään kokenut kaiken mitä halusikin ja enemmänkin ei pelkää kuolemaa(elämättä jäänyttä elämää) yhtä paljoa kuin sellainen joka on jäänyt paljosta paitsi..
Epäilemättä kurjuuteen syntyneellä on suurempi taipumus hakea tuskaansa helpotusta uskomalla johonkin, ilman muuta. Taivaassa kaikki on sitten paremmin jne.
Parhaimmillaankin usko lienee jokaisen sydämessä siltikin enemmänkin toive kuin mikään tieto, miten se voisi muutakaan olla?
Itsekin todennäköisesti toivon pääseväni jonnekin kuolinvuoteellani, kukapa ei toivoisi.
Mutta sitä ennen, toivominen ei muuta näkyviä tosiasioita miksikään...