Miten te kaikki muut jumal-uskottomat määrittelette itsenne? Mulla on ollu aika vaikea päättää sopivaa nimitystä, sillä oikein mikään ei tunnu sopivan.
Omasta mielestäni jumala ihan vain käsitteenä on turha. Mihinkään ilmiöön ei tarvita yliluonnollista hypoteesia pätevän selityksen aikaansaantiin, joten mihin tarvitaan jumalaakaan? Koska hän on turha, on hänen olemassaolostaan väittely myöskin täysin irrelevanttia. Toisaalta, jos jollain ihmeen kaupalla saisin todisteita tuon satusedän olemassaolosta, hyväksyisin herran siltä istumalta. Mikä siis olen?
Miten teillä onnistui itsenne spesifiointi?
Omasta mielestäni jumala ihan vain käsitteenä on turha. Mihinkään ilmiöön ei tarvita yliluonnollista hypoteesia pätevän selityksen aikaansaantiin, joten mihin tarvitaan jumalaakaan? Koska hän on turha, on hänen olemassaolostaan väittely myöskin täysin irrelevanttia. Toisaalta, jos jollain ihmeen kaupalla saisin todisteita tuon satusedän olemassaolosta, hyväksyisin herran siltä istumalta. Mikä siis olen?
Miten teillä onnistui itsenne spesifiointi?
Vastaukset 14
Vanhimmat
en koe erityistä tarvetta määritellä itseäni tuossa suhteessa.
Minusta jos joku uskoo pikku-ukkoihin tai raamatun jumalasatuihin, hän on se joka tulee diagnostisoida.
Jumala sinänsä on tarpeellinen, sehän on hyvä nimitys sille mielikuvitushahmolle joka elää hihhulin aivoissa ja kuolee viimeistään hihhulin kuollessa.
Eikö 'ateisti' kelpaa..?
vaikeimpia kysymyksiä joita harvoin esitämme. Se on jotenkin itsestään selvyys puhua minästä ikään kuin se olisi yksiselitteisesti jotakin. Mutta kun se pitäisi pukea sanoiksi niin ei pitempikään lause taida riittää.
Onko mitään minää oikeastaan olemassa? Siis sitä fyysistä olentoa jota nimitetään minäksi on tietenkin olemassa ja se on ilmaistavissa pituutena, painona ja on silmin havaittavissa. Mutta tuskin vastaamme 175 centtiä ja 80 kiloa kysymykseen kuka minä olen.
Onko minää olemassa muuta kuin suhteessa siihen mihin olemme yhteydessä. Tarkemmin sanottuja minun perheeni, minun kotini, kaupunkini, maani. Minun kouluni, koulutukseni, tietoni, uskoni. Minun pankkitilini, rahani. Minun ajatukseni, tunteeni jne. loputtomiin 'minun' suhteessa johonkin.
Eikö 'minä' itse asiassa ole kaikkea tuota?
Jos kaikki tämä 'minuun liittyvä ja suhteessa oleva poistetaan niin mikä jää jäljelle?
Sanotan että minä ajattelen mutta eikö 'minä' ole juuri tuo ajatus? Vai onko jokin erillinen minä joka ajattelee?
>> Sanotan että minä ajattelen mutta eikö 'minä' ole juuri tuo ajatus?
en tajua miksi minun tai kenenkään muunkaan pitäisi määritellä itsensä millään tavalla. mitä hyötyä siitä on?
ei asiaa pohdi niin joutuu tavan takaa ristiriitaan sen kanssa mitä muka toisten mielestä olen ja mitä itse pitää itsenä.
Itsensä määritteleminen on mahdotonta mutta jos ymmärtää mitkä tekijät ovat minää niin säästyy monelta harmilta
Käsitykseni on se että jos ei ymmärrä mikä minä olen niin ei voi ymmärtää mikä jumala on.
>> en tajua miksi minun tai kenenkään muunkaan pitäisi määritellä itsensä millään tavalla. mitä hyötyä siitä on?
>> Itsensä määritteleminen on mahdotonta mutta jos ymmärtää mitkä tekijät ovat minää niin säästyy monelta harmilta
mielestäni Kristuksen sanoman keskeinen sisältö sen ydin.
"Ainoastaan minun kauttani pääsee isän luo" jossa 'minun' tarkoittaa minän rakenteen ymmärtämistä eli itsetuntemusta.
Ymmärtämistä tarvitaan eikä "sokeaa" uskoa.
Totta, en ole koskaan tullut ajatelleeksi. Kuinkahan tuo on ollut alkutekstissä, voiko sen kääntää toisella sanalla? Siis tuo "minun", tietääkö joku?
Tuossa "isä" voitaisiin ymmärtää sisäiseksi rauhaksi, "taivaaksi" eli osholaiseksi meditaatioksi. Itsetuntemus on tie itseluottamukseen, joka taas on tie yleiseen luottamukseen maailmaa kohtaan - siis sen tajuamista että mitään hätää ei ole, jumalan rangaistusta ei ole eikä mitään tarvitse pelätä koska olemassaolo on loppujen lopuksi "turhaa", tai siis olemassa vain itseään varten.
tämän palstan aihepiiriin keskustella uskonnon tulkinnasta mutta voinen lyhyesti yrittää kommentoida.
Lukiessani tuota kirjoitamaani niin huomasin että se tuskin avautuu ihan helposti ulkopuolisille keskustelematta pitempään. Se on ehkä hieman epätäsmällinen ja selvennykseksi voisi ehkä itsetuntemusta verrata tieksi. Vertaa "Olen tie, totuus ja elämä" eli itsetuntemus paljastaa totuuden itsestäni joka vapauttaa elämään.
Jos haluat keskustella aiheesta lisää niin kautta tavoitat suoraan.
Mielestäni ei 'uskoa' tarvitse jos on oivaltanut miten "minuus" toimii suhteessa ympäristöön. Voipa olla että nk. "elävä usko" ajaa saman asian. En tiedä enkä väitä.
vältän viimeiseen asti kaikenlaista lokeroitumista.
Mikä siinä on niin vaikeata lokeroida itseään? Kysymyshän oli selkeä ja tarkasti rajattu. Otetaan tämä nyt ihan vain akateemisen harjoituksen kannalta. Vastaushan on lopulta vain adjektiivi, ei sen enempää. Paikalla olevat psykotyyppiset persoonat voivat tietty keksiä hienompia merkityksiä.
Sitä paitsi, itsetutkiskelustahan ei ole ikinä haittaa.
normaaliksi ja tervejärkiseksi
(erotukseksi niistä jotka palvovat kuvitteellisia taruolentoja ja pitävät alkukantaista vuohipaimenten taikauskoa totena)