Jos feministi on alusta asti ollut molempien sukupuolten tasa-arvoon pyrkivä, miksi se on nimetty naissukupuolen mukaan.
Askarruttaa hieman
......................
6583
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tasa-arvoa vaativaa henkilöö pitäs oikeastaan kutsua neutriksi=Henkilö, joka ei tunnusta sukupuolisia ominaisuuksia; sukupuoleton. j
Mitä ihmeestä olet saanut sen käsityksen, että feminismi ajaisi sp:n tasa-arvoa?
on suomeksi naisasialiike. Siksi etuliite femi.
Feministit pyrkivät saamaan naiset sukupuolena tasa-arvoisiksi suhteessa miehiin, ts. naisten asemaa on kohennettava, jotta tavoite saavutetaan. Naiset ovat useiden tasa-arvoindikaattoreiden mukaan vielä huonommassa asemassa.
Feminismissä ei joitain marginaalisia äärihuuhailijoita lukuunottamatta tavoitella ylivaltaa, naisvaltaa tai mitään epädemokraattista, pelkästään vain sukupuolineutraalia suhtautumista ihmisiin ihmisinä, yksilöinä, joilla on omat ominaisuutensa, kykynsä yms. Lähimmät huuhaat löytyvät Ruotsista, ja sielläkin heitä on minimaalisesti.
Naisilla on biologisina synnyttäjinä perheissä, ansiotyössä ja yhteiskunnassa myös erityisiä tarpeita, jotka olisi otettava huomioon siten, että jälkeläisten turvallisuutta ja hyvinvointia parannetaan sekä tasataan vanhemmuudesta johtuvaa työtaakkaa ja kustannuksia perhe- ja työelämässä.
Niiltä osin kuin miehillä sukupuolena on tilanteessaan korjaamisen varaa suhteessa naisiin, on vastuu epäkohtien esiintuomisesta miehillä itsellään, hehän kaiketi ne parhaiten tietävät. Miesten on myös itse ajettava asiaansa, ja mikäli tavoitteet ovat oikeudenmukaiset eikä siis tavoitella esim. privilegioita, niin varmasti miesjärjestöt saavat tukea naisjärjestöiltä. Olisi hullunkurista, jos naiset julistaisivat, mikä on miehille hyväksi. Parempi yhteiskunta on kaikkien yhteisessä intressissä.
onkin nykyisin syntynyt se, että tasa-arvottomuudesta aletaan olemaan montaa mieltä. Lisäksi tasa-arvon erilaiset määritelmät ihmisten keskuudessa vaikeuttavat todellisen tasa-arvon tilanteen näkemistä. Siinä missä toinen näkee epätasa-arvoisena sen, että johtajina on enemmän miehiä kuin naisia joku näkee tilanteen tasa-arvoisena koska mahdollisuudet ovat nykyisin jota kuinkin samat. Naisten pienempi määrä johtajina on toisten mielestä suoraan patriarkkaalista naisten alistamista. Toisten mielestä se on vain käyttämättömiä tilaisuuksia. Mene ja tiedä, ehkä molempia. Vaikea sanoa ja alkaa heitelle mitään mutuja. Itse tunnen montakin kunnianhimoista naista, jotka ovat myös menestyneet. Mutta tiedän myös vähempään tyytyneitä naisia. Tosin tunnen molemman kaltaisia miehiäkin.
Äärimuodot feminismissä tekevätkin itse feminismille suunnattoman karhunpalveluksen. Pelkästään se, että mediassa tällaiset muodot saavat paljon tilaa, aiheuttaa sen että käsitys feminismistä saattaa tavallisella duunarilla vääristyä rajustikkin. Jopa tällä palstalla on nähtävissä suuriakin eroja ajattelussa feministeiksi itseään sanovien kesken. Joistain asioista kuitenkin tunnutaan olevan jota kuinkin samaa mieltä. Nähdään samoja ongelmia, mutta syiksi ja ratkaisuiksi tarjotaan hieman erilaisia asioita.
Tasa-arvolakikin sanoo, että naista on raskauden aikana erityisesti suojeltava. Tässä ei luulisi tavallisella järjellä varustetulla ihmisellä olevan mitään nokan koputtamista. Raskaus on erityinen tila. Siitä ei välttämättä tarvitse tehdä mitään jumalallista, palvottavaa ja pyhää tilaa. Mutta pitää ymmärtää se, että raskaana oleva nainen tarvitsee jotenkin erityistä kohtelua ja palveluita (ihan terveydenhuollosta alkaen). Sinänsä raskaus itsessään on täysin luonnollista ja siksi siihen suhtautuminen jotenkin omituisena asiana on perin kummallista.
Miesten asiat ja epätasa-arvoisuudet eivät ole tällä hetkellä kovin mediaseksikkäitä. Luultavasti kuitenkin mies, joka nostaisi syytteen naista kohtaan seksuaalisesta ahdistelusta saisi runsaasti palstatilaa. Eri asia olisi se, miten vakavasti tähän suhtaudutaan. Miesten epätasa-arvoisuudet naiseen verrattuna ovatkin enemmän sosiologisia kuin esimerkiksi materiaalisia. Asevelvollisuuteen näkee usein vedottavan. Jos asiaa ajattelee hetken sisällään rauhassa niin voi nähdä, että muuta järkevää ratkaisua ei tällä hetkellä ole tarjolla. Puolustusvoimia rakennetaan ja kehitetään sodan varalle. Sodan sattuessa on muutakin tekemistä kuin rintamalla olo, jos sellaista nykysodassa edes olisi. Tällaisessa tiltanteessa miesten ja naisten jako sotilaisiin ja esimerkiksi sairaanhoitajiin on helppo, ei niinkään luonnollinen.
Ainakin minut on kasvatettu hoitamaan itse omat asiani. Asioista valittaminen ja huomauttelu (epäkohdat siis) ei ole soveliasta vaan ne tulisi hoitaa itse kuntoon. Perheen suhteen olen saanut sinänsä perinteisen kasvatuksen, jonka mukaan perheen perustanut asian myös loppuun asti vie. Ero on vastuusta luopumista.
Välillä on feministisissä kirjoituksissa (en puhu nyt tästä palstasta) havaittavissa, että naiset todellakin tietäisivät mikä on miehelle parhaaksi. Ne eivät välttämättä ole isoja asioita, vaan pieniä korjauksia miehiseen elämään. Vaikka nämä korjaukset olisivatkin oikeita niin mies ei välttämättä katso hyvälllä silmällä sitä, että joku sanelee miten hänen tulee elämäänsä elää. Perhevapaista ja lasten kanssa enemmän vietetystä ajasta olen feministien kanssa harvinaisen samaa mieltä. Nykylapset jäävät auttamatta liian vähälle huomiolle vanhempiensa taholta.
Parempi yhteiskunta on varmasti kaikkien intresseissä. Asian tekeekin vaikeaksi se, että hyvän yhteiskunnan määritelmä vaihtelee eri ihmisten kesken.
"Siinä missä toinen näkee epätasa-arvoisena sen, että johtajina on enemmän miehiä kuin naisia joku näkee tilanteen tasa-arvoisena koska mahdollisuudet ovat nykyisin jota kuinkin samat."
Totta. Muodollisesti sp.tasa-arvo on pitkällä (legaalisesti), mutta käytännössä se ei ole päässyt toteutumaan. Vanha hokema - ja samalla totuus - on, että vikaa on asenteissa. Sekä miesten että naisten asenteissa, en vapauta naisiakaan vastuusta. Mitä vanhemmista sukupolvista on kyse, sitä todennäköisempää asennevinoumaa löytyy. Tämä kulttuurinen haitta vähenee radikaalisti parissakymmenessä vuodessa luonnollisista syistä, oletan. Ja toivon.
Toinen juttu on sitten se, että miehet ja naiset tulevat kilpailemaan keskenään mahdollisuuksista, jotka eivät ole rajattomia. Tämä tilanne voi helposti johtaa houkutukseen käyttää sukupuolikorttia, esim. mies voi pyrkiä nyhtämään etua "patriarkaatin" maaperästä, jos sitä näyttäisi heltiävän, vaikkei itse oikein hyväksyisikään menettelyä, ja nainen voi heittäytyä korostamaan sp.syrjintään viittaavia seikkoja, vaikkei niistä siinä tilanteessa oikeastaan olisi kyse.
"Raskaus on erityinen tila. Siitä ei välttämättä tarvitse tehdä mitään jumalallista, palvottavaa ja pyhää tilaa."
Ei todellakaan. Ne palvovat raskautta, jotka haluavat, ja ne naista (tai miestä), jotka haluavat, mutta meille muille ne ovat reaalimaailmaan kuuluvia asioita. Tällä kohdalla kuitenkin on lainsäädännössä ja työehtosopimusneuvotteluissa reilusti korjaamisen tarvetta (vanhemmuuslomien tasaus, työnantajakustannusten tasaus), nykyisin naiset asetetaan jo sukupuolena huonompaan asemaan työnantajien silmissä.
"Äärimuodot feminismissä tekevätkin itse feminismille suunnattoman karhunpalveluksen."
Niin käy, ja se johtuu siitä, että feminismin tunnettuus on melko heikko, sana on kaikkien huulilla, mutta sisältö aika vieras. Julkistamiskynnyksen ylittävät jutut ovat lähes järestään niitä raflaavia, hyvät naurut tai kauhistelun takaavia. Sinänsä ne olisivat ihan hauskoja ja kommentointiin yllyttäviä, ja saisivat aikaan ilmaa raikastavaa keskustelua, mutta nykyään on sitten yhä vaarana, että äärileimat mielletään feminismin pääasialliseksi sisällöksi.
"Miesten asiat ja epätasa-arvoisuudet eivät ole tällä hetkellä kovin mediaseksikkäitä."
En ole varma tietenkään, mutta sellainen tuntu on, että miesten asiat ovat nousemassa ja nousseetkin kovasti esille, niitä tuodaan julki, niistä puhutaan. Aiheellisesti, joitakin relevantteja syitähän täytyy olla miessukupuolen oirehtimiseen siinä mitassa, mitä tilastot ja tutkimukset indikoivat (alkoholismi, itsemurhat, väkivalta, syrjäytyminen jne).
"Välillä on feministisissä kirjoituksissa (en puhu nyt tästä palstasta) havaittavissa, että naiset todellakin tietäisivät mikä on miehelle parhaaksi."
Sehän on selvä, ja niin miehetkin tietävät, mikä on naisille parhaaksi. Mielipiteitä ja ideoita saa olla taivaan ja maan väliltä yli rajojen, mutta tarkoitin, että naisjärjestöjen ei ole luontevaa ryhtyä ajamaan miesten asioita työkseen, eikä miesjärjestöjen naisten, mutta yhteisiä ehdotuksia ne toki voisivat trahteerata. Tai perustaa yhteisjärjestöjä. Mutta niin kauan kuin naisilla vielä menee keskimäärin huonommin mitattavissa olevien tasa-arvofaktoreiden suhteen, pidän naisjärjestöjen tehtäviä tarpeellisina.