Heips!
Miten toimimme, kun äitimme on "manipuloinut" meitä koko elämämme lapsuudesta tähän keski-ikään asti.
Meitä on kaksi tyttöä ja vauhti äidillämme sen kun kiihtyy, kun ikää karttuu.
Myönteistä palautetta emme ole saaneet, emmekä saa edelleenkään mistään.
Lapsiamme emme osaa kasvattaa oikein, kodinhoidosta puhumattakaan.
Äitimme on SIIVOUSHULLU ollut 40 vuotta.
Lapsuusmuistoina meillä on päällimmäisenä se, kun kavereita ei saanut tuoda koskaan kotiin sillä he haisivat ulolle tai hiuksia saattoi tippua päästä lattialle.
Sama meno jatkuu yhä edelleen , ihmiset vaan vaihtuu.
Vanhemmillamme kun käy vieraita, heidän lähdettyään tarkastetaan sohvat, ettei vieraitten päästä ole tippunut hilsettä ja hiuksia.
Sen jälkeen alkaa imuri laulamaan ja desinfioidaan kaikki mihin äitimme tietää jonkun koskeneen.
Kun vanhempamme lähtevät itse kyläilemään, on äidillämme aina sisätossut mukana, ettei sukanpohjiin tartu toisten huushollista mittän sopimatonta kotiin vietävää kuten esim. hiuksia tai murusia.
Meillä tyttäristä toisella on pieni koira, ja sehän on täys kammotus äidillemme karvojen takia.
Kerroimme hänelle viime viikolla että ihmiseltä lähtee n. 100 hiusta joka päivä, johon äitimme sanoi että täytyy laittaa pussi päähän.
Vielä varmaan tulee semmoinenkin päivä jolloin äitimme on kietoutunut jätesäkkiin.
Vanhempamme ovat asuneet järviseudulla 6 vuotta uudessa omakotitalossa, ja joka ikisen saunaillan päätteeksi äitimme pesee tunnin saunaa , siis 2 kertaa viikossa ja ainoastaan he itse saunovat.
Likapyykkiä ei laiteta koneeseen, ennenkuin joka ainoa vaate on ulkona ravisteltu.
Sänkyvaatteet tuuletetaan joka helvetin aamu, takaovesta ravistelu, ja etuovesta tuulettumaan, ja matkalla kodinhoitohuoneesta etukuistille vaihdetaan kolmet jalkineet.
Onneksi meidän ei tarvitse olla näkemässä heidän "sänkypuuhastelujaan" jos heillä semmoista nykyään edes harrastetaan.
Onneksi me sisarukset emme ole samaistuneet äitiimme, vaan olemme saaneet isämme leppoiset ja normaalit elämäntyylit.
Kotihan on elämistä varten, silloin siellä viihtyy.
Äitimme lempilause on "PÖLYPESÄ"
Tässä lyhennettynä koko kirjo, saisihan tästä vaikka minkälaisen romaanin jos vaan oikein alkaisimme kirjoittamaan.
Toivomme että luette tämän ja laitatte jotakin kommentteja ja vaikkapa neuvojakin miten meidän tulisi menetellä. :) (:
Miten toimimme, kun äitimme on "manipuloinut" meitä koko elämämme lapsuudesta tähän keski-ikään asti.
Meitä on kaksi tyttöä ja vauhti äidillämme sen kun kiihtyy, kun ikää karttuu.
Myönteistä palautetta emme ole saaneet, emmekä saa edelleenkään mistään.
Lapsiamme emme osaa kasvattaa oikein, kodinhoidosta puhumattakaan.
Äitimme on SIIVOUSHULLU ollut 40 vuotta.
Lapsuusmuistoina meillä on päällimmäisenä se, kun kavereita ei saanut tuoda koskaan kotiin sillä he haisivat ulolle tai hiuksia saattoi tippua päästä lattialle.
Sama meno jatkuu yhä edelleen , ihmiset vaan vaihtuu.
Vanhemmillamme kun käy vieraita, heidän lähdettyään tarkastetaan sohvat, ettei vieraitten päästä ole tippunut hilsettä ja hiuksia.
Sen jälkeen alkaa imuri laulamaan ja desinfioidaan kaikki mihin äitimme tietää jonkun koskeneen.
Kun vanhempamme lähtevät itse kyläilemään, on äidillämme aina sisätossut mukana, ettei sukanpohjiin tartu toisten huushollista mittän sopimatonta kotiin vietävää kuten esim. hiuksia tai murusia.
Meillä tyttäristä toisella on pieni koira, ja sehän on täys kammotus äidillemme karvojen takia.
Kerroimme hänelle viime viikolla että ihmiseltä lähtee n. 100 hiusta joka päivä, johon äitimme sanoi että täytyy laittaa pussi päähän.
Vielä varmaan tulee semmoinenkin päivä jolloin äitimme on kietoutunut jätesäkkiin.
Vanhempamme ovat asuneet järviseudulla 6 vuotta uudessa omakotitalossa, ja joka ikisen saunaillan päätteeksi äitimme pesee tunnin saunaa , siis 2 kertaa viikossa ja ainoastaan he itse saunovat.
Likapyykkiä ei laiteta koneeseen, ennenkuin joka ainoa vaate on ulkona ravisteltu.
Sänkyvaatteet tuuletetaan joka helvetin aamu, takaovesta ravistelu, ja etuovesta tuulettumaan, ja matkalla kodinhoitohuoneesta etukuistille vaihdetaan kolmet jalkineet.
Onneksi meidän ei tarvitse olla näkemässä heidän "sänkypuuhastelujaan" jos heillä semmoista nykyään edes harrastetaan.
Onneksi me sisarukset emme ole samaistuneet äitiimme, vaan olemme saaneet isämme leppoiset ja normaalit elämäntyylit.
Kotihan on elämistä varten, silloin siellä viihtyy.
Äitimme lempilause on "PÖLYPESÄ"
Tässä lyhennettynä koko kirjo, saisihan tästä vaikka minkälaisen romaanin jos vaan oikein alkaisimme kirjoittamaan.
Toivomme että luette tämän ja laitatte jotakin kommentteja ja vaikkapa neuvojakin miten meidän tulisi menetellä. :) (:
Vastaukset 2
Vanhimmat
äitinne on yli-hygieenikko, se on mennyt pakkomielle puolelle ko.siivous desinfiointineen.
itse ihminen ei asialle voi mitään, niin kauan kun jaksaa sen kaiken itse tehdä, suokaa se hänelle.
Pakkoneuroosiin viittaa äitinne toiminta. Isänne ilmeisesti joutuu "peesaamaan", jotta saa olla rauhassa. Sitä se rakkaus teettää. Ajatelkaa todellakin, että miehen täytyy rakastaa vaimoaan, kun alistuu tuohon touhuiluun.
Eihän siisteydessä pahaakaan todellisuudessa ole. Pysyvät terveempänäkin. Kun ihminen ikääntyy ja eläköityy, tulee rutiineihin aukkoja ja jotkut täyttävät ne ihmeellisillä tavoilla ja teoilla.
Antakaa vanhempienne toki siivota ja höösätä. Se luo turvallisuudentunnetta heille. Ja päivät kuluvat nopsasti ikäänkuin työ touhussa.
Siivoushulluutta on jatkunut 40 vuotta ja se kertoo ehkä lapsuusajan traumaattisista kokemuksista. Kannattaisi ehkä käydä juttelemassa jonkun asiantuntijan kanssa, jos äiti siihen suostuu.
Äiti ei osaa antaa positiivista palautetta ehkä juuri omien lapsuusaikaisten traumojen takia. Voi kun syyt selviäisi, niin voisitte antaa hänelle anteeksi. Kukaan ei voi ylittää omia kykyjään, mitä on omasta kodistaan saanut. En usko, että hän ilkeyttään teitä on väheksynyt. Jonkun pitäisi availla lukkoja, jotka ahdistavat häntä.
Jaksamista ja ymmärtävää mieltä teille.