.
Tuolla alempana avauksessaan Jaba povaa nimenmuutosta Keskustalle jopa CITY-Keskustaksi. Ei ihan näin, ei ollnekaan luulen mä, mutta seuraavassa asiasta mietteitä laajennetussa vastauksessa Jaballe:
Sanot jutussasi:
*** Keskustalla lieneekin edessään Hietasen ehdottama nimenmuutos City-keskustaksi, koska Suomen kaupunkien väestökasvun on ennustettu olevan 24% luokkaa vuoteen 2015 mennessä. Kyllä Vanhasestakin varmaan ennen pitkää jonkun cityn asukas tulee Nurmijärven tulevien kuntaliitosten myötä.
****'
Olen asiasta periaatteessa samaa mieltä, en toki Keskustan nimenmuutoksesta mutta vahvasta tulemisesta kaupunkeihin, jonka uskon joskus tapahtuvan. Keskusta on käytännössä koko haja-asutusalueen pääpuolue, eikä siellä ole yhteisten asioitten hoitamisessa sanottavia ongelmia. Laajaa maaseutua ja pienempiä kaupunkeja rassaavat ongelma tiivistyvät valtakunnallisen lainsäädännön aktivoidessa monia vinoon vetäviä teemoja. Varsinkin Keskustan oppositiokaudella näin pääsi käymään, moni vaarallinen vinosuuntaus.
Väestön painopisteen Siirtymä kaupunkeihin on luonnillinen ilmiö niin meillä kuin maailmalaajuisesti. Yhtä selvää on myös se että yhteiskunnalliset ongelmat tiivistyvät varsinkin suuremmissa kaupungeissa. Keskustan valmistautuminen yleispuolueeksi suurempiin taajamiin on ollut käynnissä jo Virolaisen ajoista alkaen. Pitkällä juoksulla näkyy tiivistyvä Keskusta-Kokoomus yhteistyö selkeänä ratkaisuna myös kaupunkien yhteisissä asioissa. SDP:n apparaatti on pysähdyttänyt punakoneen, mutta sen luutunut voima, SAK:n kassa yhteen naitettu kummajainen pitää valtaa eikä siitä helpolla tule luopumaan.
Koska olin sattuman saattelemana mukana lähellä Keskustan ydintä tuolloin "Virolaisen aikaan" 1960 luvulla, sain niiltä ajoilta näihin päiviin ylettyvän mahdollisuuden keskiverto - stadilaiseen verrattaessa seurata monipuolisemmin tuota Keskustan voiman tuloa kaupunkeihin.
Miksi sitten puolue on suurissa kaupungeissa jäänyt kuin tiippoilemaan marginaalille?
Kyse on osittain Keskustan organisaation jäykkyydestä, joka korostuu silloin kun päätöksenteon ja toteutuksen itsestäänselvyys ei toimi kuten Keskustan vahvoilla alueilla. Suurissa kaupungeissa, varsinkin Helsingissä ja lähinaapureissa keskustalainen organisaatio näyttänyt heikoimmat puolensa. Helsinki on joutunut toimimaan pääasiassa vain joittenkin astinlautana, eikä tänne ole saatu kehittymään kertakäyttöisiin panokseen nähden merkittävämmin sellaista perustaa, joka olisi tuottanut laajemmin vastakaikua äänestäjien mielenkiinnon muodossa.
Ongelma ei kuinekaan ole ollut pelkästään täkäläisten piirien, vaan koko puolueen ongelma. Potentiaalisimman alueen jääminen marginaalille on ollut pahimpana vaivana. Ymmärrettää onkin ollut, että piirissä ja paikallisjärjestöissä on valta pysynyt niissä käsissä, joissa ei edes ymmärretä mistä kenkä puristaa. Nyt vasta, - syystä tai toisesta -, on Keskustalla ensimmäisen kerran sitten Virolainen-Väyrysen ajan mahdollisuuksia saada kasvua käyntiin halutulla tavalla. Sen tärkein alkuun pääsemisen edellytys, - puolueen johdossa täkäläisten pääasioitten riittävän selkeän ja laaja-alaisen ymmärtäminen - on nyt mahdollista.
Puoluesihteeri Jarmo Korhosen valinnalla ja hänen työnsä onnistumisella on tässä uudessa tulemisessa merkittävä osuutensa.
Nykyiset piirit ovat vain niin junttaantuneita vanhaan malliin, että ei se ihan niin vain sujukaan. Paikallisena, mutta kommari - idän ja lännen markkinoita kierrelleenä CITY-Kepuna sanoisin, että vielä taannoin oli tuo poliittisesti pahamaineinen kolmoskehä maalta tänne päin tultaessa huomattavasti korkeampi kuin päinvastoin. Toivon mukaan henkinen este madaltuu jo tuota pikaa, joka seikka samalla antaa happea täkäläisille pyrkimyksille. Helsingin nousun eräänä merkittävänä esteenä on jo mainittu "johdon kertakäyttöpolitikointi", sellainen toiminta jossa jo muutamaa johdon tekijää on käytetty täällä ottamassa nostetta puolueen imago-rahoilla, joka on sitten herkästi sulanut muitten käsiin kun kulloinenkin kertakävijä on siirtynyt muille markkinoille. Viittaan tässä osin Olli Rehnin, Esko Ahon, Anneli Jäätteenmäen ja viimeksi, jos toki valtakunnallisesti painottuen, presidentinvaaleissa Matti Vanhasen osuutta.
Helsingissä ei ole kepuille pöytää valmiiksi katettuna kuten sen vahvoilla alueilla maakunnissa, itsestäänselvyytenä kuten "manulle illallista". Tuttuun tyyliin ovat keskustalaiset osaavia monella tavoin, mutta myös uppiniskaisia jonkun iilin saatuaan! Jos täkäläinen korostunut muutosvastarinta saadaan kääntymään vastaiseen suuntaansa, niin hyvä tulee. Se ei muutu kuitenkaan säällisessä ajassa omin voimin; Muutokseen tarvittavaa uutta voimaa Korhosen mukana on nyt saatu Apolle, ja sen kautta saadaan myös tarpeellisesti muutamiin piireihin, toivon ma, sillä jos ei näin nyt kävisi, niin keppoisesti menisi toiset kolmekymmentä vuotta ihmettä odotellessa.
Seppo Hietanen
”kerimäki st”
CITY-Keskusta
Tuolla alempana avauksessaan Jaba povaa nimenmuutosta Keskustalle jopa CITY-Keskustaksi. Ei ihan näin, ei ollnekaan luulen mä, mutta seuraavassa asiasta mietteitä laajennetussa vastauksessa Jaballe:
Sanot jutussasi:
*** Keskustalla lieneekin edessään Hietasen ehdottama nimenmuutos City-keskustaksi, koska Suomen kaupunkien väestökasvun on ennustettu olevan 24% luokkaa vuoteen 2015 mennessä. Kyllä Vanhasestakin varmaan ennen pitkää jonkun cityn asukas tulee Nurmijärven tulevien kuntaliitosten myötä.
****'
Olen asiasta periaatteessa samaa mieltä, en toki Keskustan nimenmuutoksesta mutta vahvasta tulemisesta kaupunkeihin, jonka uskon joskus tapahtuvan. Keskusta on käytännössä koko haja-asutusalueen pääpuolue, eikä siellä ole yhteisten asioitten hoitamisessa sanottavia ongelmia. Laajaa maaseutua ja pienempiä kaupunkeja rassaavat ongelma tiivistyvät valtakunnallisen lainsäädännön aktivoidessa monia vinoon vetäviä teemoja. Varsinkin Keskustan oppositiokaudella näin pääsi käymään, moni vaarallinen vinosuuntaus.
Väestön painopisteen Siirtymä kaupunkeihin on luonnillinen ilmiö niin meillä kuin maailmalaajuisesti. Yhtä selvää on myös se että yhteiskunnalliset ongelmat tiivistyvät varsinkin suuremmissa kaupungeissa. Keskustan valmistautuminen yleispuolueeksi suurempiin taajamiin on ollut käynnissä jo Virolaisen ajoista alkaen. Pitkällä juoksulla näkyy tiivistyvä Keskusta-Kokoomus yhteistyö selkeänä ratkaisuna myös kaupunkien yhteisissä asioissa. SDP:n apparaatti on pysähdyttänyt punakoneen, mutta sen luutunut voima, SAK:n kassa yhteen naitettu kummajainen pitää valtaa eikä siitä helpolla tule luopumaan.
Koska olin sattuman saattelemana mukana lähellä Keskustan ydintä tuolloin "Virolaisen aikaan" 1960 luvulla, sain niiltä ajoilta näihin päiviin ylettyvän mahdollisuuden keskiverto - stadilaiseen verrattaessa seurata monipuolisemmin tuota Keskustan voiman tuloa kaupunkeihin.
Miksi sitten puolue on suurissa kaupungeissa jäänyt kuin tiippoilemaan marginaalille?
Kyse on osittain Keskustan organisaation jäykkyydestä, joka korostuu silloin kun päätöksenteon ja toteutuksen itsestäänselvyys ei toimi kuten Keskustan vahvoilla alueilla. Suurissa kaupungeissa, varsinkin Helsingissä ja lähinaapureissa keskustalainen organisaatio näyttänyt heikoimmat puolensa. Helsinki on joutunut toimimaan pääasiassa vain joittenkin astinlautana, eikä tänne ole saatu kehittymään kertakäyttöisiin panokseen nähden merkittävämmin sellaista perustaa, joka olisi tuottanut laajemmin vastakaikua äänestäjien mielenkiinnon muodossa.
Ongelma ei kuinekaan ole ollut pelkästään täkäläisten piirien, vaan koko puolueen ongelma. Potentiaalisimman alueen jääminen marginaalille on ollut pahimpana vaivana. Ymmärrettää onkin ollut, että piirissä ja paikallisjärjestöissä on valta pysynyt niissä käsissä, joissa ei edes ymmärretä mistä kenkä puristaa. Nyt vasta, - syystä tai toisesta -, on Keskustalla ensimmäisen kerran sitten Virolainen-Väyrysen ajan mahdollisuuksia saada kasvua käyntiin halutulla tavalla. Sen tärkein alkuun pääsemisen edellytys, - puolueen johdossa täkäläisten pääasioitten riittävän selkeän ja laaja-alaisen ymmärtäminen - on nyt mahdollista.
Puoluesihteeri Jarmo Korhosen valinnalla ja hänen työnsä onnistumisella on tässä uudessa tulemisessa merkittävä osuutensa.
Nykyiset piirit ovat vain niin junttaantuneita vanhaan malliin, että ei se ihan niin vain sujukaan. Paikallisena, mutta kommari - idän ja lännen markkinoita kierrelleenä CITY-Kepuna sanoisin, että vielä taannoin oli tuo poliittisesti pahamaineinen kolmoskehä maalta tänne päin tultaessa huomattavasti korkeampi kuin päinvastoin. Toivon mukaan henkinen este madaltuu jo tuota pikaa, joka seikka samalla antaa happea täkäläisille pyrkimyksille. Helsingin nousun eräänä merkittävänä esteenä on jo mainittu "johdon kertakäyttöpolitikointi", sellainen toiminta jossa jo muutamaa johdon tekijää on käytetty täällä ottamassa nostetta puolueen imago-rahoilla, joka on sitten herkästi sulanut muitten käsiin kun kulloinenkin kertakävijä on siirtynyt muille markkinoille. Viittaan tässä osin Olli Rehnin, Esko Ahon, Anneli Jäätteenmäen ja viimeksi, jos toki valtakunnallisesti painottuen, presidentinvaaleissa Matti Vanhasen osuutta.
Helsingissä ei ole kepuille pöytää valmiiksi katettuna kuten sen vahvoilla alueilla maakunnissa, itsestäänselvyytenä kuten "manulle illallista". Tuttuun tyyliin ovat keskustalaiset osaavia monella tavoin, mutta myös uppiniskaisia jonkun iilin saatuaan! Jos täkäläinen korostunut muutosvastarinta saadaan kääntymään vastaiseen suuntaansa, niin hyvä tulee. Se ei muutu kuitenkaan säällisessä ajassa omin voimin; Muutokseen tarvittavaa uutta voimaa Korhosen mukana on nyt saatu Apolle, ja sen kautta saadaan myös tarpeellisesti muutamiin piireihin, toivon ma, sillä jos ei näin nyt kävisi, niin keppoisesti menisi toiset kolmekymmentä vuotta ihmettä odotellessa.
Seppo Hietanen
”kerimäki st”
CITY-Keskusta
Vastaukset 9
Vanhimmat
Puoluesihteeri Jarmo Korhosen valinnalla ja hänen työnsä onnistumisella on tässä uudessa tulemisessa merkittävä osuutensa.
...vai sanoisiko että navetan takana!
Korhosen valinta, Väyrysen (mahdollinen) paluu eduskuntaan ja Jäätteenmäen salaliittoteoriat ovat vieneet keskustaa muutaman valovuoden verran takaisin kohti impivaaran ja maalaisliiton aikaa.
Keskusta teki todellisen emämunauksen puoluesihteerin (kepu taitaa olla ainoa puolue jossa puoluesihteerillä on merkittävää sananvaltaa puolueen linjauksiin) valinnassa!
31.5.2002 IL: ”Minne unohtuivat helsinkiläisäänestäjät?
Esko Ahon mykkä vaalikausi
Stadin kundiksi muuntautuneen keskipohjalaisen eduskuntavaalikampanja oli poikkeuksellisen pitkä ja kallis. Hänen tuliyhdistyksensä ”Uudistuva Helsinki” poltti vaaleissa 300 000-400 000 markkaa. Panostus oli selvästi suurempi kuin kahdella muulla politiikan titaanilla, Paavo Lipposella ja Sauli Niinistöllä. (127 000 & 240 000 mk).
Mitä helsinkiläiset Ahon äänestäjät ovat äänillään saaneet? Vaalikauden saldo on tähän mennessä jäänyt hyvin laihaksi. Ahon tavoitteet ovat olleet muualla kuin vaalipiirinsä asioiden hoitamisessa.
Ennen pääministerikauttaan (1991-95), keskipohjalaisena ”siltarumpupoliitikkona” Aho oli aktiivinen tekemään eduskunta-aloitteita kotimaakuntansa parhaaksi. Oli raha-asia- ja toivomusaloitteita kulttuuripäivien tukemiseksi, maanteiden kunnostamiseksi, kalanviljelylaitoksen perustamiseksi…
Siirryttyään helsinkiläisten äänillä Arkadianmäelle kaikki tällainen aktiviteetti lopahti kokonaan.
Harvoin äänessä
Puheenvuorojaankin Aho on pihtaillut melkein yhtä tiukasti kuin mykkäkoulua eduskunnassa pitänyt Sulo Aittoniemi (alk).
Kun muilla johtavilla poliitikoilla on kertynyt kolmessa vuodessa satoja puheenvuoroja, Aho on noussut puhujapönttöön tuskin 20 kertaa. Ei ihme, että kepun ryhmänjohtaja Mauri Pekkarinen onkin valittanut muun puoluejohdon jättäneen hänet yksin vetämään puolueen päivänpolitiikkaa.” - - -
Monesta sanomastasi olen samaa mieltä. Kepun organisaatio on rakennettu maakuntien hallitsemiseen, ei kaupunkien monisyisempään ja vivahteikkaampaan kansainvälistyvään ympäristöön sopeutuvaksi.
Kertakäyttöedustajien tuominen Helsinkiin on puolueelta ollut suuri virhe, olet täysin oikeassa. Aho, Jäätteenmäki ja niin edelleen. Uskottavan kaupunkilaitaustaisen ehdokkaan puute paistaa nytkin listoilta. Kiviniemi on Jalasjärven kasvatti, maakunnan tyttö, vaikka edustaakin jo parempaa harkintaa puolueen johdolta, onhan hän sentään kaupunginvaltuutettu täällä joten jonkinlainen näppituntuma myös pääkaupungin haasteisiin on olemassa.
Sen sijaan Korhosen valinta on pitkä askel takaisin kehäkolmosen taakse, jopa Impivaaraakin kauemmaksi. Se on paluuta maakuntien miesten, siis nimeomaan miesten, maailmaan. Maailmaan johon ei mahdu kaupunkien suvaitsevaisuus, avarakatseisuus tai kansainvälisyys. Jarmo tulee maailmasta jota hallitsee sukupolvia jatkunut vakaus, jäyhä ja turvallinen elämänmeno. Siinä nojataan koivuun ja tähteen. Eikä se tähti loista sen enenpää EU:n kuin USA:kaan lipussa vaan sysipimeässä maaseudun yössä.
Helsingin asukkaista on kautta aikojen ollut yli puolet muualla syntyneitä, ja stadilaisten (=syntyperäiset helsinkiläiset) hipiä on aina kestänyt tämän hyvin. Omilta edustajiltamme odotamme laatua ja osaamista, syntymäpaikka on toissijainen.
Raskaan sarjan vaikuttajat kuten Mari Kiviniemi ja Eero Heinäluoma kelpaavat meille stadilaisille mainiosti, vaikka kumpikin on muualla syntynyt. Me haluamme vain parasta. Siis sellaiset edustajat, jotka ovat ministeriainesta ja joilla on järkeä ja valtaa ajaa asioitamme menestyksekkäästi.
Vilttiketjun poliittiset jakojäännökset saavat puolestamme jäädä maakuntiin, he eivät meitä ymmärrä emmekä me heitä. Me stadilaiset tanssimme vain tähtien kanssa.
Sinun pitäisi tehdä näitä jatkossakin.
Kykenet aina välillä kirjoittamaan selkeästi ja asiallisesti. Kirjoituksesi on tällä erää kiitosta ansaitseva, vaikkein ole kaikissa kohdin lainkaan samaa mieltä.
Yksi kylähullu tuossa jo sanoi hyvin paljon olennaista kepulaisuudesta. Korhosen opeilla Kepua todellakin vain etäännytetään kaupungeista. Hänhän on leimautunut hyvin vahvasti aitovieriläiseksi kepulaiseksi, Korsimon perinteen jatkajaksi.
Perussyy sille, että Kepu ei ole onnistunut saavuttamaan kaupunkilaisten suosiota on Kepun vahva maatalous- ja aluepoliiittinen rooli. Tämä on leima, jota Kepu ei ole kyennyt poispyyhkimään. Päinvastoin se on esim. kuntauudistuskeskustelun yhteydessä vain korostunut. Samoin kuvaavaa oli se, että Kepu nosti hirveän älämölöön ja uhkasi kaataa hallistusta aivan minimaalisen rahasumman vuoksi, kun piti sopia maatalousyrittäjille annettavasta kompensaatiosta 141-tukileikkausten jälkeen. Summa joka johti kiistelyyn oli aivan naurettavan pieni ja merkityksetön, mutta Kepu halusi näyttää, minkäalainen maataslouspuolue se oikein on. Ryhmän puheenjohtaja Timo Kalli sitten kiitteli silmät itkussa Heinäluomaa tilanteen ratkaisemisesta ja kertoi, kuinka herkkä kysymys maatalous Kepuväelle on. Heinäluomalle annettiin kotimaista kantrimusiikkia kiitospalkinnoksi.
Kun noita tapahtumia seurasi, ei voinut jäädä epäselväksi, keiden asialla Kepu sydänverellään on. Kyllähän sellainen etäännyttää kaupunkilaisia vain lisää Kepusta.
kun aloittajan kello on vasta nuin vähän kirjoittaa myös asiallisesti. Pajavasara ohimoissa on jo vaiennut. Muutamaa tuntia myöhemmin kun on höyryissä tulee taas takuuvarmaa hagis/punakone/sdp-sak-akseli-soopaa. MOT.
Keskusta ei menesty kaupungeissa siitä syystä, että sen maalaisliittolaisen politiikan tavoite on edelleenkin siirtää kaupiunkilaisen palkansaajan ja yrittäjän ansaitsemat veromarkat muuttotappiokuntien rahoittamiseen, kun noiden kuntien veropohja on kadonnut kaupunkeihin.
Toinen syy on se, että kepukunnista kaupunkeihin muuttavilla on valittavanaan päteviä ehdokkaita myös muista puolueista. Kepukunnissahan muiden puolueiden on vaikea saada päteviä ehdokkaita, kun nämä joutuvat melkoisen pilkan ja ivailun kohteiksi, joten muiden puolueiden ehdokastaso ei ole kovin kummoinen, kun niiden on turvauduttava niihin, jotka onnistuvat saamaan.
Maaseudut saadaan vireimmiksi ja organisaatiot
jotka on siirretty joskus tarkemmin ajattelematta
kalliin kustannusrakenteen omaaviin paikkoihin
saadaan hajautettua takaisin sinne minne ne kuuluu.
Eli kannattaa hyvän kiinteistö kurssin aikaan
myydä toimistot pois ja rakentaa sillä rahalla
uudet toimivat,komeammat ja kustannus edullisemmat.
Kuntaliitoksissa kannattaa useamman pienemmän
ensin yhdistyä ja sopia yhteiset intressit
kokonaisvaltaisesti haja-alueiden kehittämiseen.
Kaupunki taajamia on ruokittu vuosi kymmenet
jonka seurauksena haja-alueet ei menesty.
Siirtämällä organisaatiota jo saadaan paljon aikaan esim.säästöä ja työtä haja-alueille
ja jää vielä sukanvarteenkin.
Keskustan siirtyminen kuntaliitosten myötä
kaupunkipolitiikkaan on haja-alueiden kehittämisen
uusi mahdollisuus.
Pelkoa on jo havaittavissa useilla sektoreilla.
Keskusta vahvasti mukaan kaupunki politiikkaan
kehittämään ja tasapuolistamaan kansalaisten
sijoittumista omille elinpaikoilleen.