Ajattelin kantaa oman vaatimattoman korteni tähän kiintiö keskusteluun.
Kiintiötä on perusteltu monin eri tavoin. Osa puolusteluista liittyy siihen, että naisia on sorrettu kautta aikain ja nyt kiintiöllä hyvitetään tätä asiaa. Perustelu kuulostaa hieman kollektiiviselta vastuulta ja rangaistukselta. Ehkäpä hieman kostonvivahteinenkin, eli isien pahat teot kostetaan heidän pojilleen. Kiintiöitä on perusteltu sillä, että ne ovat ainoa tapa rikkoa niin sanottu miesten hyväveli-järjestelmä. Kolmas suosittu perustelu on se, että nykyisin päätöksen teossa jää merkittävä voimavara käyttämättä; naiset.
Yhteiskunnallisessa päätöksen teossa on oikein pyrkiä päättäjien moninaisuuteen ja edustettavien ryhmien tasavertaisuuteen sekä yhtäläiseen määrään. Tuollainen päättäjistön koostumus takaa kenties oikeudenmukaisempia ja tasa-arvoisempia päätöksiä. Se myös opettaa tuleville sukupuolille ihmisten tasa-arvoa. Se opettaa, että tietyt ominaisuudet eivät merkitse yksilötasolla yhtään mitään.
Yrityksissä ei tasa-arvolla ole juurikaan merkitystä. Oikeudenmukaisuudesta ja muiden hyvin voinnista ei tarvitse välittää. Olisi omituista yrityksen johtamista, jos tavoitteena olisi mm. kilpailijoiden hyvinvointi. Tämän vuoksi yrityksiin ei tarvitse eikä pidä asettaa kiintiöitä. Yritys saa toteuttaa omaa henkilöstö ja palkkauspolitiikkaansa omien näkemystensä ja politiikkansa mukaan. Tietenkään laittomuuksiin ei saa mennä, mutta yhteiskunnan ei tule sanella yritykselle ketä he saavat ja ketä eivät palkata.
Yritys on oma yksikkönsä. Se toteuttaa omia näkemyksiään ja tavoitteitaan parhaaksi katsomillaan tavoilla (edelleen lain puitteissa). Yrityksen tulee saada päättää siitä ketä he palkkaavat ja mihin tehtäviin. Yhteiskunta ei saa sanella yritykselle ehtoja palkkauksesta. Tällainen ehto olisi väistämättä sukupuolikiintiöt.
Työskentelen itse asemassa, jossa voin vaikuttaa palkkaukseen ja jopa henkilöiden palkkojen suuruuteen. En voisi hyväksyä tilannetta, jossa minun olisi palkattava tehtävään mies tai nainen vai siksi, että yhteiskunta käskee minua palkkaamaan miehen tai naisen sukupuolen vuoksi. Sukupuoli on täysin yhdentekevä seikka. Tiedän monia päteviä miehiä ja naisia, mutta tiedän monta miestä ja naista, joita en palkkaisi tiettyihin tehtäviin missään nimessä koulutuksestaan riippumatta.
Yritys jossa työskentelen toteuttaa omaa politiikkaansa ja näkemyksiään. Samoin tekevät muut yritykset. Yrityksen politiikkaa ja näkemyksiä voidaan joskus pitää vanhoillisina tai jonkun mielestä väärinä, mutta yrityksellä on oikeus omaan politiikkaansa niin kauan kuin se toimii lain puitteissa. Ja niin kauan kuin yritys toimii lain puitteissa ei yhteiskunnan tule tähän toimintaan puuttua.
Lopuksi: Turha kysellä, että montako naista tai miestä on töissä yrityksessä jossa työskentelen tai millaisia palkkoja he saavat. Täällä työskentelee sekä miehiä että naisia ja he saavat palkkansa työtehtävien mukaan eivät haaruksiensa perusteella. Enkä muutenkaan aio täällä ruotia oman työpaikkani toimintaa sen tarkemmin.
Kiintiötä on perusteltu monin eri tavoin. Osa puolusteluista liittyy siihen, että naisia on sorrettu kautta aikain ja nyt kiintiöllä hyvitetään tätä asiaa. Perustelu kuulostaa hieman kollektiiviselta vastuulta ja rangaistukselta. Ehkäpä hieman kostonvivahteinenkin, eli isien pahat teot kostetaan heidän pojilleen. Kiintiöitä on perusteltu sillä, että ne ovat ainoa tapa rikkoa niin sanottu miesten hyväveli-järjestelmä. Kolmas suosittu perustelu on se, että nykyisin päätöksen teossa jää merkittävä voimavara käyttämättä; naiset.
Yhteiskunnallisessa päätöksen teossa on oikein pyrkiä päättäjien moninaisuuteen ja edustettavien ryhmien tasavertaisuuteen sekä yhtäläiseen määrään. Tuollainen päättäjistön koostumus takaa kenties oikeudenmukaisempia ja tasa-arvoisempia päätöksiä. Se myös opettaa tuleville sukupuolille ihmisten tasa-arvoa. Se opettaa, että tietyt ominaisuudet eivät merkitse yksilötasolla yhtään mitään.
Yrityksissä ei tasa-arvolla ole juurikaan merkitystä. Oikeudenmukaisuudesta ja muiden hyvin voinnista ei tarvitse välittää. Olisi omituista yrityksen johtamista, jos tavoitteena olisi mm. kilpailijoiden hyvinvointi. Tämän vuoksi yrityksiin ei tarvitse eikä pidä asettaa kiintiöitä. Yritys saa toteuttaa omaa henkilöstö ja palkkauspolitiikkaansa omien näkemystensä ja politiikkansa mukaan. Tietenkään laittomuuksiin ei saa mennä, mutta yhteiskunnan ei tule sanella yritykselle ketä he saavat ja ketä eivät palkata.
Yritys on oma yksikkönsä. Se toteuttaa omia näkemyksiään ja tavoitteitaan parhaaksi katsomillaan tavoilla (edelleen lain puitteissa). Yrityksen tulee saada päättää siitä ketä he palkkaavat ja mihin tehtäviin. Yhteiskunta ei saa sanella yritykselle ehtoja palkkauksesta. Tällainen ehto olisi väistämättä sukupuolikiintiöt.
Työskentelen itse asemassa, jossa voin vaikuttaa palkkaukseen ja jopa henkilöiden palkkojen suuruuteen. En voisi hyväksyä tilannetta, jossa minun olisi palkattava tehtävään mies tai nainen vai siksi, että yhteiskunta käskee minua palkkaamaan miehen tai naisen sukupuolen vuoksi. Sukupuoli on täysin yhdentekevä seikka. Tiedän monia päteviä miehiä ja naisia, mutta tiedän monta miestä ja naista, joita en palkkaisi tiettyihin tehtäviin missään nimessä koulutuksestaan riippumatta.
Yritys jossa työskentelen toteuttaa omaa politiikkaansa ja näkemyksiään. Samoin tekevät muut yritykset. Yrityksen politiikkaa ja näkemyksiä voidaan joskus pitää vanhoillisina tai jonkun mielestä väärinä, mutta yrityksellä on oikeus omaan politiikkaansa niin kauan kuin se toimii lain puitteissa. Ja niin kauan kuin yritys toimii lain puitteissa ei yhteiskunnan tule tähän toimintaan puuttua.
Lopuksi: Turha kysellä, että montako naista tai miestä on töissä yrityksessä jossa työskentelen tai millaisia palkkoja he saavat. Täällä työskentelee sekä miehiä että naisia ja he saavat palkkansa työtehtävien mukaan eivät haaruksiensa perusteella. Enkä muutenkaan aio täällä ruotia oman työpaikkani toimintaa sen tarkemmin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei, tuohon kirjoitukseesi (josta itse olen jotakuinkin samaa mieltä, kun tietynlaista vapaata yritteliäisyyttä ja kapitalismia kannatan...) kommentoin, että sitten siitä voi olla joku eri mieltäkin - riippuen hänen poliittisesta maailmankatsomuksestaan siinä, mikä on yrityksen raison d'etre.
1. Mikäli hyväksytään, että yrityksen tehtävänä on yksinkertaisesti tuottaa voittoa, niin sitten varmaan kaikki ovat suurin piirtein samaa mieltä kanssasi.
2. Mutta, jos joku alkaa puhumaan, että myös yrityksillä on yhteiskunnallisia velvollisuuksia (muitakin kuin veronmaksu maksimoiduista voitoista), niin sitten voi myös feministi, kuten ay-ihminenkin, alkaa esittämään tästä näkökulmasta mielipiteitään.
-> esim. jos yrityksen tehtävänä on työllistää (kuten esim. ammattiyhdistys tuntuu ajattelevan), niin sitten ay-feministi voi korostaa sitä, että yritysten tehtävänä on työllistää erityisesti naisia.
-> tai jos kapitaalin tehtävänä on edistää yhteiskunnallista "tasa-arvoisuutta" (jolle voidaan antaa eri määritelmiä, tätä esim. useat sosiaalidemokraattiset puolueet, joita suomessa on de facto tätä nykyä ainakin kolme, ajavat), niin sitten yksi aspekti voi olla juuri tuo, että pitää haaruksiin katsomalla myös jaella hallituspaikkoja (sekä munallisille että munattomille)
Siitä ei pääse mihinkään, etteikö yksityisen yrityksen tehtävä ole tuottaa voittoa. Kunnalliset ja valtiolliset toimijat ovat sitten asia erikseen. Esim. huumoriluontoiset tarinat Helsingin kaupungin lapioon nojaavista duunareista kuvaavat hyvin sitä julkisen yhteisön työllistävää tehtävää. Jos HKR yksityistettäisiin lähtisi puolelta duunareista työpaikka alta ja palvelun taso laskisi hieman, mutta voitot kasvaisivat runsaasti. Se on kapitalismin lakien mukaista.
Mielestäni on vaikea ajatella, että joku ihminen perustaa yrityksen muuta kuin rahanteon vuoksi. Tietenkin voidaan puhua erilaisista ajatuksista, joiden mukaan yrittäjä on itsensä pomo ja yrittäjä on sellainen ja tällainen. Loppuviimeksi kyseessä on rahan teko.
Kuitenkin tuohon kakkoskohtaasi:
Yrityksellä voi olla yhteiskunnallisia velvotteita. Yritys maksaa veroja. Näiden verorahojen vastineeksi yritys saa lähinnä valmiiksi (ainakin pitkälle valmiiksi) koulutettuja työntekijöitä. Autokorjaamon ei tarvitse aloittaa työntekijän koulutusta jakoavaimen ominaisuuksista. Toisaalta yritys joka maksaa veroja saa itse valita kenet se työllistää. Ay-henkilö, oli hän feministi tai ei, ei ole kuitenkaan oikeutettu sanomaan minkälaisen koulutetun henkilön yritys voi palkata veromaksujensa vastineeksi. Yritys voi kuitenkin nostaa yhdeksi omaksi arvokseen tasa-arvon edistämisen ja palkata yhtä paljon punatukkaisia ruotsalaisia miehiä ja musta tukkaisia afrikkalaisia naisia sekä samassa harmoniassa suomalaisia miehiä ja naisia. Yritys voi kuitenkin päättää, että tasa-arvo ei ole heille tärkeä arvo työpaikkoja jaettaessa.
Yhteiskunnassa on hyvä käydä arvokeskustelua tasa-arvosta. Kuten aiemmin kirjoitin niin yhteiskunnallisissa paikoissa voidaan toteuttaa tasa-arvoajattelua ja asettaa vaikka kiintiöitä ainakin päättäjän paikkojen suhteen. Muut yhteiskunnalliset paikat kuten poliisi, lääkäri, opettaja, katujen lakaisijat, terveydenhoitajat, KELAn henkilöstä, jne saavat hieman erilaista arvostusta osakseen. Mutta näissäkään ammateissa ei voida sanoa sukupuolella olevan merkitystä.
Pankki on taas monisäikeinen. Kansalaisen mielestä olisi varmasti hyvä (ainakin lyhyellä tähtäimellä), että pankki myöntää tunteen perusteella lainoja. Toisaalta meillä on tuoreessa muistissa mitä tapahtui kun lainoja myönneltiin. Pankki on kuitenkin liikelaitos, jonka tarkoitus on kuitenkin tuottaa rahaa. Toisaaltaan taas pankki on saanut erilaisia yhteiskunnallisia arvoja osakseen eikä sitä aina haluta käsitellä pelkkänä voittoa tuottavana instituutiona. Pankille esimerkiksi annetaan erilaista vastuuta asiakkaistaan kuin tavalliselle yritykselle. Pankilla on esimerkiksi vastuu asiakkaastaan ja hänen varallisuudestaan sekä siihen nähden myönnettävien luottojen ja lainojen summasta. Tavallinen yritys ei ole vastuussa siitä, ajautuuko asiakas kenties vaikeuksiin ostaessaan tavaraa luotolla tai lainalla.
Valtiollisissa yrityksissä, joissa valtio siis on omistajana, voi omistaja toteuttaa niissä mitä vain politiikkaa haluaa. Valtio voi päättää, että jokaisessa valtion yrityksessä on oltava saman verran miehiä ja naisia kaikissa tehtävissä jos näin valtio haluaa. Ykstyisellä yrityksellä on oikeus päättää toisin.
Mielestäni lähdemme vaaralliselle tielle, jos valtio alkaa sanelemaan ketä ja mihin tehtäviin ykstyinen yritys saa palkata. Seuraavaksi olisi varmaan vuorossa omistuspohja osakeyhtiöissä tai miesten ja naisten määrä asiakkaissa: ei saa myydä enempää miehille kuin myy naisille. Esimerkki on kärjistetty, mutta tietynlaiset päätökset avaavat tietä taas uusille päätöksille.....
...tästä olen siis tosiaan samaa mieltä, joskaan eivät ehkä kaikki.
Tosin tässä voisi joku sanoa, että juuri tuo tasa-arvoinen edustus olisi tekijä, joka tuottaisi sitten parempia päätöksiä -> enemmän voittoa.
Tässä olisi ehkä tilastollisen tutkimuksen paikka - katsoa, missä firmoissa on eniten naisia hallituksissa, ja sitten katsoa paljonko ne tuottavat voittoa, ja että korreloivatko nämä asiat keskenään.
Jos todettaisiin tällainen yleinen tilastollinen korrelaatio, niin sitten voisi jopa vakuuttaa patasovinistitkin siitä, että palkkaamalla hallitukseen puolet naisia, voi keskimäärin odottaa, että yrityksen voitot kasvavat...
Onkohan kukaan , ihan oikeasti, tehnyt tällaista vertailua tai tilastollista tutkimusta vielä. Luulisi löytyvän yrityksiä, jossa jo on 50% naisia, ja sitten samalla alalla toimivia vastaavia yrityksiä, joissa olisi vähemmän / ei lainkaan. Tällä voisi osoittaa tosiaan paatuneelle kapitalistillekin feminiinisen päätöksenteon paremmuuden! Nyt joku ekonomisti tekemään tästä tutkimusta, jolla saa paljon takuuvarmaa julkisuutta - olivat tulokset mitä tahansa. Kyllä tämä aihe sen verran olisi kiinnostusta ja intohimoja herättävä...
Mielestäni on vaikea ajatella, että joku ihminen perustaa yrityksen muuta kuin rahanteon vuoksi. Tietenkin voidaan puhua erilaisista ajatuksista, joiden mukaan yrittäjä on itsensä pomo ja yrittäjä on sellainen ja tällainen. Loppuviimeksi kyseessä on rahan teko.
Kuitenkin tuohon kakkoskohtaasi:
Yrityksellä voi olla yhteiskunnallisia velvotteita. Yritys maksaa veroja. Näiden verorahojen vastineeksi yritys saa lähinnä valmiiksi (ainakin pitkälle valmiiksi) koulutettuja työntekijöitä. Autokorjaamon ei tarvitse aloittaa työntekijän koulutusta jakoavaimen ominaisuuksista. Toisaalta yritys joka maksaa veroja saa itse valita kenet se työllistää. Ay-henkilö, oli hän feministi tai ei, ei ole kuitenkaan oikeutettu sanomaan minkälaisen koulutetun henkilön yritys voi palkata veromaksujensa vastineeksi. Yritys voi kuitenkin nostaa yhdeksi omaksi arvokseen tasa-arvon edistämisen ja palkata yhtä paljon punatukkaisia ruotsalaisia miehiä ja musta tukkaisia afrikkalaisia naisia sekä samassa harmoniassa suomalaisia miehiä ja naisia. Yritys voi kuitenkin päättää, että tasa-arvo ei ole heille tärkeä arvo työpaikkoja jaettaessa.
Yhteiskunnassa on hyvä käydä arvokeskustelua tasa-arvosta. Kuten aiemmin kirjoitin niin yhteiskunnallisissa paikoissa voidaan toteuttaa tasa-arvoajattelua ja asettaa vaikka kiintiöitä ainakin päättäjän paikkojen suhteen. Muut yhteiskunnalliset paikat kuten poliisi, lääkäri, opettaja, katujen lakaisijat, terveydenhoitajat, KELAn henkilöstä, jne saavat hieman erilaista arvostusta osakseen. Mutta näissäkään ammateissa ei voida sanoa sukupuolella olevan merkitystä.
Pankki on taas monisäikeinen. Kansalaisen mielestä olisi varmasti hyvä (ainakin lyhyellä tähtäimellä), että pankki myöntää tunteen perusteella lainoja. Toisaalta meillä on tuoreessa muistissa mitä tapahtui kun lainoja myönneltiin. Pankki on kuitenkin liikelaitos, jonka tarkoitus on kuitenkin tuottaa rahaa. Toisaaltaan taas pankki on saanut erilaisia yhteiskunnallisia arvoja osakseen eikä sitä aina haluta käsitellä pelkkänä voittoa tuottavana instituutiona. Pankille esimerkiksi annetaan erilaista vastuuta asiakkaistaan kuin tavalliselle yritykselle. Pankilla on esimerkiksi vastuu asiakkaastaan ja hänen varallisuudestaan sekä siihen nähden myönnettävien luottojen ja lainojen summasta. Tavallinen yritys ei ole vastuussa siitä, ajautuuko asiakas kenties vaikeuksiin ostaessaan tavaraa luotolla tai lainalla.
Valtiollisissa yrityksissä, joissa valtio siis on omistajana, voi omistaja toteuttaa niissä mitä vain politiikkaa haluaa. Valtio voi päättää, että jokaisessa valtion yrityksessä on oltava saman verran miehiä ja naisia kaikissa tehtävissä jos näin valtio haluaa. Ykstyisellä yrityksellä on oikeus päättää toisin.
Mielestäni lähdemme vaaralliselle tielle, jos valtio alkaa sanelemaan ketä ja mihin tehtäviin ykstyinen yritys saa palkata. Seuraavaksi olisi varmaan vuorossa omistuspohja osakeyhtiöissä tai miesten ja naisten määrä asiakkaissa: ei saa myydä enempää miehille kuin myy naisille. Esimerkki on kärjistetty, mutta tietynlaiset päätökset avaavat tietä taas uusille päätöksille.....
En ole aina yhtä mieltä siitä, että naisten päätöksenteko yhdistetään tunteellisuuteenkaan (kuten olit pankkeihin viitaten vähän vihjannut, kai?).
Esim. Maggie Thatcher Englannissa ei lie ollut ihan tunteellisimpia pääministereitä...
Ja tuossa 90-luvun alun pankkikriisissä juuri miespääjohtajat seurasivat sopuleina toisiaan ja "ottivat riskejä", jotka sitten lankesivat meidän kaikkien maksettaviksi - sitä en tiedä, olisivatko naispääjohtajat uskaltaneet sen enempää poiketa massasta.
(Itse olen edelleenkin ns. paikallisen pankin asiakas, joka ei lähtenyt hassuttelemaan - ei palvelumaksuja eikä mitään tarvi vieläkään, paikallisella toiminnalla hoidetaan kannattavasti pankkeja...)
Ehkäpä juuri naisille mielestäni tyypillisempi varovaisuus talousasioissa olisi ollut pankkikriisin aikana tarpeen, kuin "miehekäs" ja päätön riskinotto?
Mutta noin periaatteessa lienemme samaa mieltä perusasioista - arvokeskustelua yksityiskohtaisemmin tarvitaan ennemminkin kuin nykyiselle sos.dem. suomelle ominaista päätöntä yleistämistä. (Sos.dem. suomeen lasken kaikki nykyiset valtapuolueet... myös vihreät, RKP:n, ja SKL:n, vas:sta puhumattakaan, niiden kolmen lisäksi)
Niin, hieman huolimattomasti tuon kirjoitin. Tarkoitus ei ollut viitata naiseen tunteellisena päättäjänä vaan ihan yleisesti, että pankki ei välttämättä saa käyttää tunteita päätöksenteossa.
Tuo 90-luvun alku on hyvin muistissa. Mielestäni siinä oli kyse vain typeryydestä eikä niinkään riskinotosta. Yritysmaailmassa riskinoton ei pitäisi tarkoittaa samaa kuin siviilimaailmassa. On eri asia kuitenkin pelata taloudessa kuin esimerkiksi leikkiä hengellään extremelajeissa. Riskityypit ovat siis erilaiset. Typeryys on taas oma lajinsa.
"Ehkäpä juuri naisille mielestäni tyypillisempi varovaisuus talousasioissa olisi ollut pankkikriisin aikana tarpeen, kuin "miehekäs" ja päätön riskinotto?"
Enpä lähtisi lokeroimaan harkintaa ja riskinottoa miehisiin ja naisellisiin ominaisuuksiin. Riskinotto on kuitenkin päätön vasta sitten kun se epäonnistuu. Näin ainakin ajatellaan. Siitä seuraa sitten jossittelua ja "älykkäämpien" kommentit.
Toisaaltaan perussääntönähän on, että mitä suurempi riski sitä suurempi voitto. Ja voiton maksimointihan se on nykypäivää.
Historiasta voi vetää esiin minkälaisia henkilöitä tahansa. Sieltä löytyy todella julmia johtajia sukupuolesta riippumatta (miehet kuitenkin enemmistönä) ja vastaavasti todellisia valopäitä ja nyhveröitä (en tiedä tässä sukupuolista jakautumaa..) Historiaa vain vedetään esiin silloin kun se omaa asiaa parhaiten palvelee. Historiasta voi oppia, mutta tuskin se kelpaa yleistykseksi nyky-yhteiskuntaan, ei edes vertaukseksi kovin hyvin.
Arvokeskustelua tulisi käydä valtion laitosten ja yritysten toiminnasta tasa-arvoasiassa ja sen edistämisessä. Ykstityissektoria ei voida pakottaa esimerkiksi kiintiöihin. Suosituksia voidaan antaa, mutta ne eivät saa olla millään tapaa sitovia.
Vertailu ei valitettavasti ole ihan noin yksinkertaista. Yritysten menestymistä ei voi käyttää mittana, koska yritykset eivät välttämättä vastaa toisiaan, vaikka samalla alalla toimisivatkin. Pitäisi mitata sitä, mihin lopputulokseen nais- ja miesjohtajat päätyisivät saman datan pohjalta. Varmasti tätä on tutkittukin enkä usko, että tässä mitään eroja löytyy, koska edelleenkään päätöksiä ei tehdä jalkojen välissä.