Kuljin eilen iltapäivällä kaupungilla toimittamassa asioita. Ihmiset tuntuivat tosi kiireisiltä ja kireiltä. Kaikilla tuntui olevan mielessä vain se, että kunhan itse ehtisi paikasta toiseen. Risteyksissä autoilijat kiihdyttivät päin punaisia, kääntyivät nenän edestä tyyliin "kyllä minä tuosta vielä ehdin". Ovissa ja ahtailla käytävillä ihmiset tuntuivat ajattelevan vain itseään, "Minulla on oikeus mennä ensiksi - minä, minä ja minä". Koin kaupungissa olevan hyvin ahdistavan ilmapiirin, monien ihmisten silmistä näkyi silkka välinpitämättömyys, itsekkyys ja aggressio. Minulla alkoi myös siinä ruuhkassa väistellessäni pinna kiristyä ja ajattelin, että "Mitä minäkään välitän mistään. Minäkin alan olemaan yhtä aggressiivinen, ylimielinen ja itsekäs oikein kunnolla."
Mutta eihän Jumala halua, että hänen omansa ajattelevat niin. Pyhä Henki puuttui heti asiaan. Jumala puhui minulle hiljaisen kuiskauksen omaisesti siitä, että kaikki se käsinkosketeltava paha tuntuu ja näkyy meidän arkielämässämme ja on todellisuudessa jatkuvaa henkivaltojen, hyvän ja pahan välistä taistelua. Jos yksikin Jumalan oma hylkää Hänen hyvät neuvonsa siitä, miten kanssaihmisiä tulee kohdella, niin silloin taistelussa on aina yksi soturi pois hyvän puolelta ja ilmapiiri vain pahenee.
Jumala käski tuona iltapäivänä katsella noita ihmisiä toisenlaisin silmin. Hän puhui siitä, että monet heistä ovat monin tavoin "ikeen alla olevia", ikäänkuin "talutusnuorassa", ihmisiä jotka ovat eksyneet Luojastaan ja kovettaneet itsensä. Tähän kovuuteen tulee kristityn vastata Jumalan antamalla lempeydellä. Jumalan Henki puhui niin voimakkaasti, että minä aloinkin vastata itsekkyyteen ystävällisyydellä, vihaisiin katseisiin lempeydellä ja jopa rukoilla siinä samalla ihmisille parempaa oloa.
Näin Jumala toimii meidän elämässämme, näin Hän haluaa meitä herätellä arkipäivän keskellä kirkastamaan Kristusta.
Filippiläiskirje 4:5 "Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä."
Mutta eihän Jumala halua, että hänen omansa ajattelevat niin. Pyhä Henki puuttui heti asiaan. Jumala puhui minulle hiljaisen kuiskauksen omaisesti siitä, että kaikki se käsinkosketeltava paha tuntuu ja näkyy meidän arkielämässämme ja on todellisuudessa jatkuvaa henkivaltojen, hyvän ja pahan välistä taistelua. Jos yksikin Jumalan oma hylkää Hänen hyvät neuvonsa siitä, miten kanssaihmisiä tulee kohdella, niin silloin taistelussa on aina yksi soturi pois hyvän puolelta ja ilmapiiri vain pahenee.
Jumala käski tuona iltapäivänä katsella noita ihmisiä toisenlaisin silmin. Hän puhui siitä, että monet heistä ovat monin tavoin "ikeen alla olevia", ikäänkuin "talutusnuorassa", ihmisiä jotka ovat eksyneet Luojastaan ja kovettaneet itsensä. Tähän kovuuteen tulee kristityn vastata Jumalan antamalla lempeydellä. Jumalan Henki puhui niin voimakkaasti, että minä aloinkin vastata itsekkyyteen ystävällisyydellä, vihaisiin katseisiin lempeydellä ja jopa rukoilla siinä samalla ihmisille parempaa oloa.
Näin Jumala toimii meidän elämässämme, näin Hän haluaa meitä herätellä arkipäivän keskellä kirkastamaan Kristusta.
Filippiläiskirje 4:5 "Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä."
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jumalaa elämässäsi. Se on erittäin hieno asia!
Tämä meidän pitäisi aina muistaa:
"Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa." Ef. 6:12
Jos kovuuteen vastataan lempeydellä, miten mielestäsi tulee vastata tunkeiluun tai ihmisten mahdottomiin odotuksiin?
esim. seurakunnassa saattaa törmätä helposti ihmisiin jotka tunkevat oitis liian lähelle ja yrittävät "imeä" jotain elämän tarkoitusta kohdehenkilöstään. Jos olet lempeä, annat heille vain luvan rakentaa "symbioosiaan" ja tunkea elämääsi.
No, minä omia kokemuksiani muistellen ajattelen näin:
Eihän meidän tarvitse olla sydänystäviä kaikkien kanssa. Emme me voi jakaa sydäntemme salaisuuksia läheskään kaikkien kanssa, toiset eivät pysty siihen kuin ihan lähimpien omaisten kanssa. Emmehän me täydellisesti voi luottaa muuhun kuin Jumalaan, ihmiset, lähimmätkin, ovat vajavaisia.
Psalmi 118:8 "Parempi on luottaa Herraan kuin turvata ihmisiin."
Mutta onko tuollaisissa mainitsemissasi tilanteissa oltava epäystävällinen? Yleensä kai ihmiset ymmärtävät aika pienistäkin vihjeistä, haluaako joku olla kanssakäymisissä toisen kanssa. Sitten on niitä, joille täytyy sanoa asiat vähän painavammin sanoa, "vääntää rautalangasta", että he ymmärtäisivät ottaa vähän etäisyyttä.
Kyllä meillä on seurakuntien sisälläkin mielestäni oikeus yksityisyyteen.
Erilaisiahan me kuitenkin olemme. Joku ystävystyy helposti, omaa laajan "kaveripiirin", mutta toisaalta ei ehkä omista yhtäkään kunnon ystävää. Toinen ihminen on viileämpi, haluaa pitää etäisyyttä kauankin, ei päästä niin helposti lähelle ja sehän on tämän ihmisen oikeus.
Gal 5:1 "Vapauteen Kristus vapautti meidät".
Vapaus Kristuksessa mielestäni merkitsee myös sitä, että omaa terveen arvostelukyvyn myös ihmissuhteisiin nähden.
Samaa mieltä olen itsekin, nyt alkaa vähän ihmetyttää miksi oikeastaan kysyin kun tiesin vastauksen ;)
Olen oppinut arvostamaan ihmisisten sosiaalista pelisilmää todella hienona ominaisuutena, vaatii kypsyyttä löytää se terve tie vainoharhaisen ylitulkitsemisen ja toisaalta sosiaalisen sokeuden väliltä. Mutta siitä ei pääse mihinkään että erittäin raskaita sellaiset tilanteet ovat joissa toinen ei vain tajua, kyseiset henkilöt kun eivät myöskään ymmärrä motiiveja omalle etäisyydenotolle ja loukkaantuvat. Jos he ymmärtäisivät, koko tilannetta ei olisi koskaan syntynytkään...
nimim. Just nyt kyseinen tilanne menossa...
tulisi toimia.
kirjoituksesta. Me valitsemme joka hetki ja kuinka suurta on, että Pyhä Henki auttaa meitä valitsemaan oikein.