Täällähän täytyy pitää kiirettä, että ehtii edes joka toiselle sivulle jatkokertomuksensa kirjoittaa. Edelliseen oli muutama vastaus, joista kiitos, mutta tässä lisää historian havinaa Jumalan omaisuuskansan vaellukselta.
Egyptin sotajoukko oli tuhoutunut luonnonvoimien myllerrykseen Punaisella merellä. Kuka oli komentanut Egyptin armeijaa menemään Punaisen meren halki avautuneeseen uomaan? Ei ainakaan Jumala. Seuraukset omapäisestä tottelemattomuudesta olivat kohtalokkaat. Luonnonvoimat tekivät tehtävänsä jälleen.
Kohta Punaiselta mereltä lähdettäessä Israelin historia kertoo, että kansa oli täydessä aseellisessa selkkauksessa amalekilaisten kanssa. Mistä kansa sai yht´äkkiä sota-aseet? Egyptistä lähdettäessä niitä ei ollut, mutta Punaiselta mereltä poistuttaessa Israelilla oli aseistettu armeija. Mistä erämaassa oleva sotajoukko oli saanut sellaisen määrän sota-aseita? Vain yksi selitys on mahdollinen, kun asiaa miettii. Aallot olivat heittäneet rannalle joukottain hukkuneita egyptiläisiä. Israelin miehet ryntäsivät sinne ja kokosivat aseita kuin innostuneet pojat olisivat tehneet.
”Nyt emme enää ole turvattomia, nyt meillä on oma ja hyvin varustettu armeija!” oli heidän haltioitunut huutonsa. Jumalan suunnitelma Israelista, joka kriisin tullessa kävisi vain rukoustaistelua taivaan Jumalan pitäessä huolen taistelusta, ei mennyt perille.
Kuluu 40 vuotta, ja Israelin kansa ylitti Jordan-virran Jumalan raivatessa heille tien joen ylittämiseksi. Edelleen Jumala antoi varustetun Jerikon kaupungin muurien sortua, mutta sitten alkoivat israelilaiset panna toimeen oman osuutensa, mikä se oli? Hirvittävä verilöyly! Aseet oli tuotu myös luvattuun maahan. Miksi Joosua antoi käskyn tuhota kaikki jerikolaiset? Ehkä sitä varten, ettei kansa saastuisi heidän epäjumalan palveluksistaan. Ainakin tällä tavalla päästiin ihmisistä, mutta kaikki kulta, hopea, vaski- ja rautaesineet jäivät kertomaan niiden omistajista Herran huoneen aartehistoon.
Jumala ei väkisin ruvennut riisumaan Israelia aseista. He olivat päättäneet ne pitää, ja tarpeen tullen myös niitä käyttää. Tämän jälkeen ei sodista ollut puutetta. Jeesus lausui tämän linjan ikuisen periaatteen näin: ”…Jeesus sanoi hänelle: "Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat.” (Matt. 26:52) Niin teki Israel, ja ikävä kyllä sille historiansa varrella on näin käynyt.
Jo luvatun maan alkuvaiheessa Israel esitti toisen periaatteellisen asian, jossa se ei tahdo mukautua siihen suunnitelmaan, jonka Jumala oli laatinut omaisuuskansaansa varten. Vaatimus esitettiin profeetta Samuelille, ja se koski kuningas-kysymystä, jonka Israel kaikkien muiden kansojen tavoin tahtoi ottaa esille. Samuel piti esitystä erittäin pahana, mutta Jumala antoi profeetallensa seuraavan sanoman:
”Niin Herra sanoi Samuelille: "Kuule kansan ääntä kaikessa, mitä he sinulle sanovat; sillä sinua he eivät ole pitäneet halpana, vaan minut he ovat pitäneet halpana olemaan heidän kuninkaansa.” (1. Sam. 8:7) Samuelin piti varoittaa israelilaisia niistä raskaista seurauksista, joita tämä toimenpide toisi mukanaan.
Näemme, että niin kuin ei aseistautumiskysymyksessäkään, ei Jumala tässäkään väkisin pakottanut omaisuuskansaansa ottamaan vastaan taivaasta annettuja ohjeita ja suunnitelmia, eikä Jumala vieläkään hyljännyt kansaansa, vaan pyrki johdattamaan sen kohtaloita sanansaattajiensa välityksellä, vaikka hän itse ei saanutkaan olla Israelin ylin käskynhaltija. Myös kuninkaiksi Jumala pyrki johdattamaan hyviä ja Jumalaa pelkääviä miehiä siinä kuitenkaan saamatta toimia tahtonsa mukaan.
Sanoihan Jumala eräästä Samuelille: 1. Sam. 16:7
"Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen." [1. Aik. 28:9; Jer. 11:20] (1. Sam. 16:7) Jumala pyrki oikeaan valintaan, mutta aina ei silti niin käynyt, että kuningas olisi ollut hyvä ja oikeamielinen, Jumalaa palveleva kuningas.
Egyptin sotajoukko oli tuhoutunut luonnonvoimien myllerrykseen Punaisella merellä. Kuka oli komentanut Egyptin armeijaa menemään Punaisen meren halki avautuneeseen uomaan? Ei ainakaan Jumala. Seuraukset omapäisestä tottelemattomuudesta olivat kohtalokkaat. Luonnonvoimat tekivät tehtävänsä jälleen.
Kohta Punaiselta mereltä lähdettäessä Israelin historia kertoo, että kansa oli täydessä aseellisessa selkkauksessa amalekilaisten kanssa. Mistä kansa sai yht´äkkiä sota-aseet? Egyptistä lähdettäessä niitä ei ollut, mutta Punaiselta mereltä poistuttaessa Israelilla oli aseistettu armeija. Mistä erämaassa oleva sotajoukko oli saanut sellaisen määrän sota-aseita? Vain yksi selitys on mahdollinen, kun asiaa miettii. Aallot olivat heittäneet rannalle joukottain hukkuneita egyptiläisiä. Israelin miehet ryntäsivät sinne ja kokosivat aseita kuin innostuneet pojat olisivat tehneet.
”Nyt emme enää ole turvattomia, nyt meillä on oma ja hyvin varustettu armeija!” oli heidän haltioitunut huutonsa. Jumalan suunnitelma Israelista, joka kriisin tullessa kävisi vain rukoustaistelua taivaan Jumalan pitäessä huolen taistelusta, ei mennyt perille.
Kuluu 40 vuotta, ja Israelin kansa ylitti Jordan-virran Jumalan raivatessa heille tien joen ylittämiseksi. Edelleen Jumala antoi varustetun Jerikon kaupungin muurien sortua, mutta sitten alkoivat israelilaiset panna toimeen oman osuutensa, mikä se oli? Hirvittävä verilöyly! Aseet oli tuotu myös luvattuun maahan. Miksi Joosua antoi käskyn tuhota kaikki jerikolaiset? Ehkä sitä varten, ettei kansa saastuisi heidän epäjumalan palveluksistaan. Ainakin tällä tavalla päästiin ihmisistä, mutta kaikki kulta, hopea, vaski- ja rautaesineet jäivät kertomaan niiden omistajista Herran huoneen aartehistoon.
Jumala ei väkisin ruvennut riisumaan Israelia aseista. He olivat päättäneet ne pitää, ja tarpeen tullen myös niitä käyttää. Tämän jälkeen ei sodista ollut puutetta. Jeesus lausui tämän linjan ikuisen periaatteen näin: ”…Jeesus sanoi hänelle: "Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat.” (Matt. 26:52) Niin teki Israel, ja ikävä kyllä sille historiansa varrella on näin käynyt.
Jo luvatun maan alkuvaiheessa Israel esitti toisen periaatteellisen asian, jossa se ei tahdo mukautua siihen suunnitelmaan, jonka Jumala oli laatinut omaisuuskansaansa varten. Vaatimus esitettiin profeetta Samuelille, ja se koski kuningas-kysymystä, jonka Israel kaikkien muiden kansojen tavoin tahtoi ottaa esille. Samuel piti esitystä erittäin pahana, mutta Jumala antoi profeetallensa seuraavan sanoman:
”Niin Herra sanoi Samuelille: "Kuule kansan ääntä kaikessa, mitä he sinulle sanovat; sillä sinua he eivät ole pitäneet halpana, vaan minut he ovat pitäneet halpana olemaan heidän kuninkaansa.” (1. Sam. 8:7) Samuelin piti varoittaa israelilaisia niistä raskaista seurauksista, joita tämä toimenpide toisi mukanaan.
Näemme, että niin kuin ei aseistautumiskysymyksessäkään, ei Jumala tässäkään väkisin pakottanut omaisuuskansaansa ottamaan vastaan taivaasta annettuja ohjeita ja suunnitelmia, eikä Jumala vieläkään hyljännyt kansaansa, vaan pyrki johdattamaan sen kohtaloita sanansaattajiensa välityksellä, vaikka hän itse ei saanutkaan olla Israelin ylin käskynhaltija. Myös kuninkaiksi Jumala pyrki johdattamaan hyviä ja Jumalaa pelkääviä miehiä siinä kuitenkaan saamatta toimia tahtonsa mukaan.
Sanoihan Jumala eräästä Samuelille: 1. Sam. 16:7
"Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen." [1. Aik. 28:9; Jer. 11:20] (1. Sam. 16:7) Jumala pyrki oikeaan valintaan, mutta aina ei silti niin käynyt, että kuningas olisi ollut hyvä ja oikeamielinen, Jumalaa palveleva kuningas.
Vastaukset 3
Vanhimmat
säilyneestä viestistä: Tämä viesti käsittää
vuotta 1450 Bc. Tällön on kirjoittaja recortoinut eräitä asioita joilla lienee yhteyttä todennäköidesti tähän punaisen meren
ylitykseen:
Tässä aineistossa kerrotaan tähän aikaan olleen
välimeressä eräitä luonnon ilmiöitä. silloin oli eräitä saaria kadonnut ja vastaavasti oli toisia
saaria noussut ylös merestä. Samainen kirjoittaja mainitsee myös punaisen meren kohdalta maan nousseen ylös joka oli jakanut
punaisenmeren kahtia, Kuitenkin pinen ajan päästä tämä kohonnut maa oli laskeutunut takaisin
sinne mistä se oli nousutkin.
Minä vain haluaisin kysyä sopiiko tämä aika
Tähän Israelin Exsodus aikaan. Tänä aikana olisi
mahdollinen tieto tapahtumasta. Lukiessani tämän selostuksen tuli mieleeni tämä ajan kohta, on
ehkä sattunut oikeaan aikaan. Joten sanoisin
tässä kohtaa suuren Arkkitehdin olleen työssä.
Ajoitus tuntuu lähinnä oikealta.
Maran ata
vierittää pedofilia-totuudet seuraavalle sivulle
On turha lähteä omaa kruunuaan kirkastamaan toisten kustanuksella.Meissä adventisteissakin on mielenvikaisia,kuten muissakin ihmisissä.Mutta ei se silti oikeuta kaikkia adventisteja leimaamaan,se on vähintäin yhtä sairasta.