USA:n valta-asema maailman politiikassa alkaa käydä sille itselleen kuolettavan kalliiksi. Kun siviilituotanto siirtyy Kiinaan ja Intiaan samalla kun sotilaallisen kaluston kysyntä rajoittuu vain puolipakolla ylläpidettyyn asiakaskuntaan, ei talous ole kovinkaan vahvalla pohjalla. Aseteollisuus on USAlle samaa kuin metsäteollisuus tai Nokia Suomelle.
Kuin pisteenä iii:n päällä on se tosiasia, että USA:n talous ja maailmanpolittinen hegemonia myös nojaa öljyyn, joka sen omalla maaperällä on kovaa vauhtia hupenemassa.
Hegemonia-asemansa ylläpiämiseksi USA on aina tukeutunut ja tukeutuu jatkossakin entistä avoimemmin aselliseen toimintaan ja "näennäisdemokratioiden" vääntämiseen väkivalloin alueilla, joilla on runsaat öljyvarat. Tämä on tänäänkin maallikon selvästi nähtävissä. Ilman mielipidevaikuttajiakin. Raskaaksi ja erittäin kalliiksi asian tekee se, että juuri nuo öljylähteet, joihin USA:n jäljellä oleva hegemonia vain ja ainoastaan perustuu, sijaitsevat USA:n kannalta raskaimmassa mahdollisessa paikassa: toisella puolella maapalloa.
Kenen tahansa nähtävissä on, että USA havittelee väkivalloin ja todellisuudessa sen itsensä käskyvallassa olevia hallitusmuotoja rakentamalla ja tukemalla viimeisiä suuria öljykenttiä, jotka teoriassa sen vallattavissa ovat. Tälläiset USA:n vallattavissa olevat öljykentät sijaitsevat vain ns. kehitysalueilla, joilla tekninen kehitys on lähes nolla uskonnollisuuden tai jopa alkuasukasmaisuuden ollessa enemmän sääntö kuin poikkeus. Kun Saudi-Arabia on jo ajat sitten saatu tiukkaan sotilaalliseen valvontaa ja siten puristusotteeseen, yritetään nyt Irakissa samaa. Suomettunut media arvuutteleekin jo seuraavaksi, mitkä ovat USA:n suunnitelmat Iranin suhteen.
Filippiineillä Azehin maakunta putkahti kuin vahingossa tsunamin seurauksena julkisuuteen alueesta, jossa amerikkalaisen aseistuksen tuen viidakkokansaa pidettiin kurjuudessa. Alueen öljyvarojen johdosta.
Suomettuminen suhteessa USA:n toimiin kukoistaakin aivan avoimesti mediassa kuin mediassa, joka saa toimeentulonsa liiketaloudellisin perustein, mainostuloista. Suomettunut ja vahvasti markkinoiden rahan käytöstä elävä media tyytyy toteamaan USA:n toimet sellaisenaan niitä kritisoimatta. Koska suomettunut media ei ole riippuvainen Iranista, Venäjästä tai Pohjois-Koreasta, kritiikki onkin aivan toinen näitä maita kohtaan vaikkeivan ne ole tehneet murto-osan murto-osaa niistä sotilaallisista aggressioista, joihin USA on syyllistynyt. Suomeettuneiden kritiikin ne saavat pelkistä puheistaankin, täysimääräisinä, ikään kuin USAn käskystä. Mutta tosiasiallisesti nuolennastahan on vain kyse. Sanat suuhun USA toki asettaa tälle "puolueettomalle ja riippumattomalle" suomettuneelle mielipidevaikuttajamedialle.
Vaikka kuka tahansa maallikkokin voi todeta mm. kansainvälisen oikeuden vastaisesta Irakin sotaretkestä, että nyt liikutaan Hitlerin jalanjäljillä, niin kritiikkiä emme sen suhteen uskalla "mielipidevaikuttajissa" USA:n suuntaan esittää, koska olemme suomettuneita ja elämme rahan vallasta. Siispä tyydymme olemaan suomettuneita. Jälleen kerran, ja syvästi.
USA:lle toiminta on myös kallista. Niin kallista, että puolet maan äänestämässä käyvistä joutuvat vakavissaan miettimään, mihin tämä kaikki johtaa. Sillä USA joutuu uhraamaan resurssejaan, hegemoniansa ylläpitämiseksi, monellakin tapaa ja raskaasti:
1) http://costofwar.com/index.html
2) http://www.brillig.com/debt_clock/
2) Menetetty maine.
Vaikka suomettunut ns. mielipidevaikuttaja-media tekeekin kaiken voitavansa USA:n toimien siloittelemiseksi, kritiikittömäst toistaen sen, mitä USA käskee niin 2000-luvun tietoyhteiskunnassa jokainen kuitenkin näkee, mitä USA tekee. Ristiriita oikeudenmukaisuuden ja "hyvän" toimien välillä on valtaisa, niin valtaisa, että mielipidevaikuttajien uskottavuus alkaa jo rapista. Internet on avainsana tiedon välityksen riippumattomuudessa. Rahan valta ei tätä voi enää kontrolloida, vaikka haluja kyllä riittää. Homma on jo riistäytynyt käsistä. Rahan vallan käsistä.
Kun ns. "tuomiopäivän" kelloa siirrettiin eteen päin, niin sitä ei tehty Pohjois-Korean takia, vaikka mielipidevaikuttajat tätä yrittivätkin selittää. Mielipidevaikuttajat eli rahan valta tietää kabineteissaan sen minkä tässä julki tuon: öljyn saannin alati vaikeutuessa USA:a alkaa valta-asemansa heiketessä muistutta yhä enemmän haavoittunutta, pahasti haavoittunutta karhua. Ja jokainen meistä tietää, että pahasti haavoittunut karhu on vaarallinen, erittäin vaarallinen. Siksi tätä leikillistä kelloa siirrettiin - eteenpäin.
t. Haans
Kuin pisteenä iii:n päällä on se tosiasia, että USA:n talous ja maailmanpolittinen hegemonia myös nojaa öljyyn, joka sen omalla maaperällä on kovaa vauhtia hupenemassa.
Hegemonia-asemansa ylläpiämiseksi USA on aina tukeutunut ja tukeutuu jatkossakin entistä avoimemmin aselliseen toimintaan ja "näennäisdemokratioiden" vääntämiseen väkivalloin alueilla, joilla on runsaat öljyvarat. Tämä on tänäänkin maallikon selvästi nähtävissä. Ilman mielipidevaikuttajiakin. Raskaaksi ja erittäin kalliiksi asian tekee se, että juuri nuo öljylähteet, joihin USA:n jäljellä oleva hegemonia vain ja ainoastaan perustuu, sijaitsevat USA:n kannalta raskaimmassa mahdollisessa paikassa: toisella puolella maapalloa.
Kenen tahansa nähtävissä on, että USA havittelee väkivalloin ja todellisuudessa sen itsensä käskyvallassa olevia hallitusmuotoja rakentamalla ja tukemalla viimeisiä suuria öljykenttiä, jotka teoriassa sen vallattavissa ovat. Tälläiset USA:n vallattavissa olevat öljykentät sijaitsevat vain ns. kehitysalueilla, joilla tekninen kehitys on lähes nolla uskonnollisuuden tai jopa alkuasukasmaisuuden ollessa enemmän sääntö kuin poikkeus. Kun Saudi-Arabia on jo ajat sitten saatu tiukkaan sotilaalliseen valvontaa ja siten puristusotteeseen, yritetään nyt Irakissa samaa. Suomettunut media arvuutteleekin jo seuraavaksi, mitkä ovat USA:n suunnitelmat Iranin suhteen.
Filippiineillä Azehin maakunta putkahti kuin vahingossa tsunamin seurauksena julkisuuteen alueesta, jossa amerikkalaisen aseistuksen tuen viidakkokansaa pidettiin kurjuudessa. Alueen öljyvarojen johdosta.
Suomettuminen suhteessa USA:n toimiin kukoistaakin aivan avoimesti mediassa kuin mediassa, joka saa toimeentulonsa liiketaloudellisin perustein, mainostuloista. Suomettunut ja vahvasti markkinoiden rahan käytöstä elävä media tyytyy toteamaan USA:n toimet sellaisenaan niitä kritisoimatta. Koska suomettunut media ei ole riippuvainen Iranista, Venäjästä tai Pohjois-Koreasta, kritiikki onkin aivan toinen näitä maita kohtaan vaikkeivan ne ole tehneet murto-osan murto-osaa niistä sotilaallisista aggressioista, joihin USA on syyllistynyt. Suomeettuneiden kritiikin ne saavat pelkistä puheistaankin, täysimääräisinä, ikään kuin USAn käskystä. Mutta tosiasiallisesti nuolennastahan on vain kyse. Sanat suuhun USA toki asettaa tälle "puolueettomalle ja riippumattomalle" suomettuneelle mielipidevaikuttajamedialle.
Vaikka kuka tahansa maallikkokin voi todeta mm. kansainvälisen oikeuden vastaisesta Irakin sotaretkestä, että nyt liikutaan Hitlerin jalanjäljillä, niin kritiikkiä emme sen suhteen uskalla "mielipidevaikuttajissa" USA:n suuntaan esittää, koska olemme suomettuneita ja elämme rahan vallasta. Siispä tyydymme olemaan suomettuneita. Jälleen kerran, ja syvästi.
USA:lle toiminta on myös kallista. Niin kallista, että puolet maan äänestämässä käyvistä joutuvat vakavissaan miettimään, mihin tämä kaikki johtaa. Sillä USA joutuu uhraamaan resurssejaan, hegemoniansa ylläpitämiseksi, monellakin tapaa ja raskaasti:
1) http://costofwar.com/index.html
2) http://www.brillig.com/debt_clock/
2) Menetetty maine.
Vaikka suomettunut ns. mielipidevaikuttaja-media tekeekin kaiken voitavansa USA:n toimien siloittelemiseksi, kritiikittömäst toistaen sen, mitä USA käskee niin 2000-luvun tietoyhteiskunnassa jokainen kuitenkin näkee, mitä USA tekee. Ristiriita oikeudenmukaisuuden ja "hyvän" toimien välillä on valtaisa, niin valtaisa, että mielipidevaikuttajien uskottavuus alkaa jo rapista. Internet on avainsana tiedon välityksen riippumattomuudessa. Rahan valta ei tätä voi enää kontrolloida, vaikka haluja kyllä riittää. Homma on jo riistäytynyt käsistä. Rahan vallan käsistä.
Kun ns. "tuomiopäivän" kelloa siirrettiin eteen päin, niin sitä ei tehty Pohjois-Korean takia, vaikka mielipidevaikuttajat tätä yrittivätkin selittää. Mielipidevaikuttajat eli rahan valta tietää kabineteissaan sen minkä tässä julki tuon: öljyn saannin alati vaikeutuessa USA:a alkaa valta-asemansa heiketessä muistutta yhä enemmän haavoittunutta, pahasti haavoittunutta karhua. Ja jokainen meistä tietää, että pahasti haavoittunut karhu on vaarallinen, erittäin vaarallinen. Siksi tätä leikillistä kelloa siirrettiin - eteenpäin.
t. Haans
Vastaukset 1
Vanhimmat
runsaasti. Hyvä analyysi siitä missä mennään ja miten käy.
Erityisesti tuo loppu oli osuva: haavoittunut karhu on vaarallinen ja arvaamaton. Toivotaan ettei tiallen silti karkaa käsistä mutta selvää on, että usan epätoivoinen yritys hegemonian ylläpitämiseksi kaatuu pian ja maa vajoaa syvään kriisiin koska uhoa seuraa yleensä tuho.