Päivän lehdessä kerrotaan, että Linzin (Itävalta) katolisen yliopiston rehtori Michael Rosenberger on puhunut laskettelurinteiden lumettamisesta. Moraaliteologi Rosenberger arvioi rinteiden lumettamisen olevan rikos luontoa vastaan, koska lumitykit kuluttavat paljon energiaa.
Lyhyt uutisteksti pani miettimään. Meillä on moraaliteologi piispana. Olen kauan ihmetellyt, miksi hän ei kirjoita eikä puhu mitään ympäristön ja moraalin suhteesta, näinä aikoina kun ilmastonmuutos puhuttaa kaikkia.
Józef Wróbel on kirjoittanut useita saarnoja ja paimenkirjeitä seksuaalimoraalista. En ole huomannut hänen juurikaan käsitelleen moraalin muita alueita, ja suhteestamme ympäristöön en ole huomannut hänen lausuneen yhtään mitään. Miksi ei? Piispa Verschuren otti synnit ympäristöä vastaan esiin ainakin jossakin paimenkirjeessä.
Moraaliteologi Rosenberger puhui asiasta, joka on vain hyvin pieni tekijä ilmastonmuutoksessa, mutta uutinen antoi viitettä siitä, millaisia tämän hetken käytännön asioita moraaliteologit muualaa pohtivat. Minä toivoisin piispa Wróbelin myös ottavan laajasti ja yksityiskohtaisesti kantaa ympäristökysymyksiin. Haluaisin katolisen näkökulman jokapäiväisen elämämme valintoihin, joilla vaikutamme ympäristön tilaan.
Piispa Wróbel, kysyn, temmekö syntiä matkustaessamme yksityisautolla, tai jopa lentokoneella, lumetetuille rinteille laskettelemaan?
Moraali on paljon muuta kuin esiaviollinen seksi tai homoseksi tai kondomin käyttö. Olisi jo aika meidänkin saada piispaltamme asiallista tietoa katolisen kirkon moraaliopetuksesta sen kaikessa laajuudessa ja aika myös voida järjestetyissä tilaisuuksissa keskustella piispamme kanssa erilaisista moraalikysymyksistä, esimerkiksi ympäristöön liittyvistä valinnoistamme. Hyvä piispa Wróbel, olisiko teillä professorintoimeltamme aikaa meille hiippakuntalaillenne?
Lyhyt uutisteksti pani miettimään. Meillä on moraaliteologi piispana. Olen kauan ihmetellyt, miksi hän ei kirjoita eikä puhu mitään ympäristön ja moraalin suhteesta, näinä aikoina kun ilmastonmuutos puhuttaa kaikkia.
Józef Wróbel on kirjoittanut useita saarnoja ja paimenkirjeitä seksuaalimoraalista. En ole huomannut hänen juurikaan käsitelleen moraalin muita alueita, ja suhteestamme ympäristöön en ole huomannut hänen lausuneen yhtään mitään. Miksi ei? Piispa Verschuren otti synnit ympäristöä vastaan esiin ainakin jossakin paimenkirjeessä.
Moraaliteologi Rosenberger puhui asiasta, joka on vain hyvin pieni tekijä ilmastonmuutoksessa, mutta uutinen antoi viitettä siitä, millaisia tämän hetken käytännön asioita moraaliteologit muualaa pohtivat. Minä toivoisin piispa Wróbelin myös ottavan laajasti ja yksityiskohtaisesti kantaa ympäristökysymyksiin. Haluaisin katolisen näkökulman jokapäiväisen elämämme valintoihin, joilla vaikutamme ympäristön tilaan.
Piispa Wróbel, kysyn, temmekö syntiä matkustaessamme yksityisautolla, tai jopa lentokoneella, lumetetuille rinteille laskettelemaan?
Moraali on paljon muuta kuin esiaviollinen seksi tai homoseksi tai kondomin käyttö. Olisi jo aika meidänkin saada piispaltamme asiallista tietoa katolisen kirkon moraaliopetuksesta sen kaikessa laajuudessa ja aika myös voida järjestetyissä tilaisuuksissa keskustella piispamme kanssa erilaisista moraalikysymyksistä, esimerkiksi ympäristöön liittyvistä valinnoistamme. Hyvä piispa Wróbel, olisiko teillä professorintoimeltamme aikaa meille hiippakuntalaillenne?
Vastaukset 7
Vanhimmat
puhu lumettamisesta!
Viimeisin moraalisaarna oli perheistä - ja hieno saarna olikin. Fideksestä voit katsoa lisää. En todellakaan kaipaa piispaa, joka saarnaa laskettelurinteistä...
Kaikki kunnia saarnoille perheestä.
Mutta katolinen moraaliteologia maailmalla käsittelee hyvin monenlaisia elämän alueita. Miksi meille ei saisi puhua kaikesta? Piispa Wróbel moraaliteologian professorina tuntenee muualla käytäviä keskusteluja.
Meidän jokapäiväiseen elämäämme liittyy jatkuvasti moraalisia valintoja. Jos laskettelurinteiden lumetus on osaltaan lisäämässä tulvia ja hirmumyrskyjä, joissa ihmiset kuolevat tai menettävät kotinsa, eikö meillekin ole syytä puhua laskettelurinteistä? Onko sinusta niin, että meidän ei tarvitse välittää ollenkaan asiasta, joka itävaltalaisessa katolisessa diskurssissa katsotaan synniksi? Miksei meidänkin pitäisi keskustella ympäristökysymyksistä katolisesta näkökulmasta?
Todellako otsikkosi mukaisesti kiität Jumalaa siitä, että meidän ei tarvitse miettiä ilmastoon vaikuttavia moraalisia valintojamme?
Minä lupaan lukea piispan saarnan perheestä. Lue sinä puolestasi luomiskertomus ja paneudu sen sanomaan ihmisen vastuusta luonnosta.
isääsi pissimään. Kukaan ei ole kieltänyt sinua tai ketään muuta puhumasta lumettamisesta ja sen vaaroista. Ilmaistiinpa vaan MIELIPIDE (sen kai saa vielä tehdä ilman haukkuja ja nenäkkäitä opastuksia) että piispan tehtävä ei ole saarnata laskettelurinteistä. Olen ihan varma että jos k.o aihe olisi esiintynyt saarnassa, puolitusinaa katkirkkolaista olisi valittamassa miten saarnojen taso on pahassa laskussa - kun pitää rinteistä vuolla saarnoja. Ketään ei ole tyydyttäminen kun kristillisen rakkauden sijaan teillä on mieli täynnä mustaa.
Ja yritäpä vaihteeksi lukea toisten tekstejä ilman ennakkoluuloja. Toisin kuin sinä, en ole fasistimaisesti yrittänyt hiljentää ketään, en ole edes viitannut mahdollisuuteen että keinolumesta keskustelu pitäisi kieltää tai että sitä pitäisi edes itsessään mollata (tosin nyt voin sanoa että tosi naurettavahan aihe on). Jos sinua se kiinnostaa niin seuraa itävaltalaisten diskurssia, mutta älä vaadi että Helsingin piispan pitäisi lasten, perheiden, Kirkon opetuksen ja vaikkapa sitten sen seksuaalimoraalin sijaan (tosin viimeksi olen kuullut k.o. aiheesta saarnan toissavuonna) puhuu laskettelurinteistä - ei lisää katu-uskottavuutta...
ja toivottavasti ei noin voimakkaaseen sävyyn, kuin sinun kirjoutuksesi oli. Ensinnäkin jos piispa joskus olisi puhunut vaikka laskettelurinteestä, olisimme olleet hyvin iloisia, että vihdoin piispa on huomannut myös ympäröivän, kirkon ulkopuolisen maailman. Laskettelurinteestä sanan varsinaisessa merkityksessä ei ole kysymys. Se on lähinnä vertauskuvallinen ele. Ihmettelemme sen, miksei tämä piispa pysty sisältämään saarnoihiinsa myös yhteiskunnallisia, sosioloogisia elementtejä. Niin kuin Paul piispa teki, vahvistaen homiliansa kristillistä sanomaa. Tällä on tusinoittain todistajia. Kirkon sanaa kuunellaan ja siksi luulisi, että olisi jo aika puhua - muustakin kuin alinomaisesta, lähes pakollisesta seksuaalisuudesta. Kun nimittäin happi joskus loppuu tai vesi, silloin ei ole moraalista puhujiakaan enää.
Edellinen kirjoittaja ei opettanut lainkaan, hän oli vain ennakoinut.
" kristillisen rakkauden sijaan teillä on mieli täynnä mustaa."
"puolitusinaa katkirkkolaista olisi valittamassa"
"Toisin kuin sinä, en ole fasistimaisesti yrittänyt hiljentää ketään"
Aika hyökkäävä keskustelutyyli sinulla. En ymmärrä, missä olen fasistimaisesti yrittänyt hiljentää muita kirjoittajia. Olen ollut pitkään poissa palstalta ja nyt viime päivinä muutamalla viestillä yrittänyt osallistua keskusteluihin, ihan rauhallisesti mielestäni.
Mistä päättelet, että mieleni on täynnä mustaa? Itse koen olevani hyväosainen ja onnellinen ihminen, minulla on ihana puoliso ja ihanat lapset. Tunnen suurta kiitollisuutta ja iloa elämästä joka ikinen päivä.
En muuten ole katkirkkolainen; mistä sinä katkirkon tähän vuodatukseesi tempaisit? Arvostan eräiden katkirkossa kirjoittavien näkemyksiä, en silti aivan kaikkea siellä julkaistua.
"Jos sinua se kiinnostaa niin seuraa itävaltalaisten diskurssia"
Mielestäni olisi tärkeää, että meille kerrottaisiin laaja-alaisesti maailmalla käytävistä moraaliteologisista diskursseista. Pieni sanomalehtiuutinen Itävallasta oli osaltaan valaiseva siinä suhteessa, että se osoittaa meikäläisten katolisten diskurssien kapeutta.
En halua roikkua tuntikausia netissä googlaten muun katolisen maailman moraalikeskusteluja laajentaakseni omaa ajatteluani. Päivisin teen töitä ja iltaisin haluan viettää aikaa perheeni parissa. Minun mielestäni tiedon etsiminen ja jakaminen on Fideksen toimituksen tehtävä, ja piispa Wróbelin tehtävä on osallistua keskusteluihin ja kannustaa meitä ajattelemaan valintojamme.
Piispan saarna perheistä oli kovin etäännytettyä tekstiä, kovin "työpöydän ääressä tuotettua". Sen joka lauseen sisältö oli jonkun toisen miettimää. Se oli kooste lainatuista ajatuksista, ihan mukiinmenevä ja hallittu kooste, mutta vaikeaa siitä on löytää mitään koskettavaa.
Feminismikappale on yhtä soopaa. Piispa ei tunnu tietävän feminismistä oikeastaan mitään; hän lainaa teesinsä tässäkin muualta. Kappale jää täysin ilmaan roikkumaan.
Mitäs jos piispa jalkautuisi perheiden pariin, tutustumaan tosielämään. Rentoutuisi, aistisi, kuuntelisi, keskustelisi, osallistuisi. Jättäisi ennakkokäsitykset syrjään ja avaisi silmänsä ihmisten toiveille, huolille, ahdistukselle, ilonaiheille ja kivuille. Ja saarnaisi sitten uuden saarnan.
Kyllä ilmastonmuutos on mittasuhteissaan suurempi uhka tuleville sukupolvillekin kuin ihmisten erilainen seksuaalinen käyttäytyminen. Tietysti HIV uhka on muistettava, varsikin Afrikan kansa kärsii siitä suhteettoman paljon tällä hetkellä.
Voisiko se olla niin että Puolassa ei vielä oikein puhuta ilmasto ja ympärinsuojelu asioista, siellä tullaan jälkijunassa näissä keskusteluaiheissa. Vastahan se kommunismikin sieltäkin kaatui, joka ei aatteena kyllä välittänyt ympäristökysymyksistä,tietääkseni.
Ehkä piispa Josefia voisi "hiukan" informoida uudentyyppisten saarnojen aihepiireistä, eikö niin.