Jos joku vois kertoo jotain buddhalaisuudesta, erityisesti tietoo puuttus naisten asemasta, naisen tehtävistä uskonnon kannalta... Nii ja sitte et onkos ne buddhalaiset silleen tiukkoja uskomustensa suhteen??? Halveksiiko ne muita uskontoja? ku jäi teeveestä kattomatta se buddhalaisuusdokumenttiki... Kertokaa vapaasti!!
Buddhalaisuudesta...
-Wildchild (f)-
15517
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
kääntymään sen lännestä nousseen jalokiven puoleen jonka Buddha sanoi tulevan.
Missä sanoi, koska sanoi, kenelle sanoi?
Ettet vain puhuisi omiasi.
Kahteen kuukauteen käynyt tällä palstalla ja heti ensimmäistä viestiketjua lukiessa EclipsE julistaa ja mystisoi tätä salamyhkäistä "Buddhan profetiaa"
Olen jo kahdesti viime vuoden aikana kysynyt EclipsEltä edes jotain lähdetietoa tästä väittämästä (kertaakaan saamatta vastausta)
Todellakin näyttäisi että eräs kristittyjen erityisluonteenpiirteitä on muokata sekä omia että toisten uskontojen uskonkappaleita oman edun mukaiseksi aina tilanteen tullen.
Nyt viimein ymmärrän miksi Pakana(M) ja niin monet muut palstalaisista ovat menettäneet hermonsa kyseiseen heppuun :-(
...kyse n.s. hullunkullituksesta kyse,kö ?!?
lol
;^D
Buddhalaisuus on ainoa järkevä uskonto! Ei todellakaan ole tiukkapipoisia. Olen ollut luostarissa, jossa oli sekä miehiä että naisia, eri osastossa kyllä. Eli nainen on ihan saman arvoinen uskonnon harjoittaja kuin mies.
Katsos buddhalaisuus on ateistinen eikä oikeastaan uskonto. Miten se siis voisi olla tuomitseva tai tiukkapipoinen? Siinä on kysymys oivalluksesta sinun todellisesta olemuksesta. Mihin siinä tarvittaisiin muiden halveksimista? Buddhalaisuus on suvaitsevaisin uskonto, paljon suvaitsevaisempi kuin kristinusko.
Ei ole olemassa jumalaa tai auktoriteettia sinun ulkopuolella, joka voisi tehdä sinut täydelliseksi. Sinä voit oivaltaa oman elämäsi. Jätä kaikki auktoriteetit!
Halusin kirjoittaa jotain buddhalaisuudesta, miten olen sen ymmärtänyt kirjoista ja juteltuani buddhalaisissa maissa asuneitten kanssa.
Buddhalaisuus on kylläkin uskonto, mutta ei todellakaan ateistinen. Oikeastaan buddhalaisuudesta ei voi edes puhua termillä "ateistinen", se olisi sama kuin puhuttaisiin kristinuskosta "ei-nirvanistisena". Siis Dei on sellainen termi, mitä ei voi edes käyttää buddhalaisuuden yhteydessä, koska se on täysin vieras termi sille eikä täten kuvaa sitä ollenkaan.
Lisäksi buddhalaisuudessakin on jumalia. Ne ovat vain samalla lailla elämän kiertokulussa mukana, kuin ihmisetkin. Buddhalaiset kääntyvät jumalien ja henkien puoleen neuvoja ja suojelusta yms. hakemaan, ja niille on toki alttareita ja temppeleitäkin rakennettu buddhalaisissa paikoissa.
Länsimaissa vaikuttava buddhalaisuuden "filosofinen" suuntaus voi toki olla ateistista, mutta niinhän olisi esim. kristinuskosta johdettu filosofinen järjestelmä. Tämän suuntauksen edustajat ovat juuri markkinoineet buddhalaisuutta ateistisena uskontona, vain vahvistaakseen omia ateistisia näkemyksiään. Tämän on kuitenkin kumonnut mm. buddhalaisuuden tutkija Gothoni kirjassaan "Uskontojen uustulkintaa".
Toki joissakin paikoissa nainen on samanarvoinen kuin mies. Ja en ole muutenkaan varma tästä problematiikasta, mutta käsittääkseni ainakin jossain vaiheessa naisen ei ollut mahdollista buddhalaisuudessa pelastua (eli vapautua elämän kiertokulusta), ennenkuin oli elänyt miehen elämän. Nyt tähän voi toki väittää vastaan, että ei ollut näin mutta ainakin siis _jossain vaiheessa_ juttu nimenomaan oli näin ja ainakin joissain buddhalaisissa paikoissa kuten Japani.
Buddhalaisuudessahan maallikoilla ei ole mitään mahdollisuutta vapautua elämän kiertokulusta ja heille on omat sääntönsä, jotka takaavat vain ihmisen osien paremman uudestisyntymisen. Vain munkit voivat "pelastua" noudattamalla omia sääntöjään, ja jokaisessa luostarissa ei tod edes ole naismunkkeja. Buddhalaisen naisen asema ei eroa tietääkseni mitenkään muitten Aasian naisten asemasta, mikä on paljon alistetumpi meidän mielestämme kuin länsimaissa. Se taas on kyllä mielestäni kulttuurikysymys enemmän kuin uskontokysymys, ja naisen asemaa on turha edes vetää mukaan koko uskontokeskusteluun.
No siinä voin olla samaa mieltä, että buddhalaisuus on ihan suvaitsevaa varmasti. Mutta en myöskään menisi haukkumaan muitten uskontoa suvaitsemattomammaksi kuin omani. Jokainen itse tekee uskonnostaan niin suvaitsevaisen kuin haluaa, ja onhan asia vähän niinkin, että Aasian huonosti koulutetulla väestöllä ei edes ole tietoa mistään muusta kuin omasta uskonnostaan. Silloin ei tarvitse olla "tiukkapipo" mitään muuta uskontoa kohtaan, kun ei tiedä muusta.
Kristinusko taas on kouluttanut Euroopassa ihmiset niin hyvin, että he ovat saaneet tietoa muustakin, ja tämä on lisännyt kriittisyyttä niin omaa (herätysliikkeet, kirkosta eroaminen jne.) kuin muitakin uskontoja kohtaan. Kansahan koulutettiin nimenomaan Raamatun lukua varten, ja se liike lähti nimenomaan uskonpuhdistuksesta. Mielestäni juuri sen lukutaidon vuoksi ihmisillä länsimaissa on paljon suurempi valinnan vapaus kuin missään muualla maailmassa, uskonnon ja muun elämän suhteen.
No joo se siitä. Buddhalaisuus on minusta ihan kiinnostavaa, mutta itselleni ei elämänjanon sammuttaminen ole päämäärä. Minusta on hienoa nauttia elämästä ja sen kaikista pienistä jutuista ja elää yksi ja ainutkertainen elämä. Käsittääkseni kristinuskossa ihmisellä on täysin vapaa tahto, joten en myöskään tunne olevani minkään "auktoriteetin" alla.
Mutta haluan vielä lopuksi tähdentää siis, että en tarkoittanut tässä morkata buddhalaisuutta, sanon vielä kerran, että se on hieno uskonto ja todella mielenkiintoinen ja toivon oppivani siitä vielä tulevaisuudessa lisää.
Halusin kirjoittaa jotain buddhalaisuudesta, miten olen sen ymmärtänyt kirjoista ja juteltuani buddhalaisissa maissa asuneitten kanssa.
Buddhalaisuus on kylläkin uskonto, mutta ei todellakaan ateistinen. Oikeastaan buddhalaisuudesta ei voi edes puhua termillä "ateistinen", se olisi sama kuin puhuttaisiin kristinuskosta "ei-nirvanistisena". Siis Dei on sellainen termi, mitä ei voi edes käyttää buddhalaisuuden yhteydessä, koska se on täysin vieras termi sille eikä täten kuvaa sitä ollenkaan.
Lisäksi buddhalaisuudessakin on jumalia. Ne ovat vain samalla lailla elämän kiertokulussa mukana, kuin ihmisetkin. Buddhalaiset kääntyvät jumalien ja henkien puoleen neuvoja ja suojelusta yms. hakemaan, ja niille on toki alttareita ja temppeleitäkin rakennettu buddhalaisissa paikoissa.
Länsimaissa vaikuttava buddhalaisuuden "filosofinen" suuntaus voi toki olla ateistista, mutta niinhän olisi esim. kristinuskosta johdettu filosofinen järjestelmä. Tämän suuntauksen edustajat ovat juuri markkinoineet buddhalaisuutta ateistisena uskontona, vain vahvistaakseen omia ateistisia näkemyksiään. Tämän on kuitenkin kumonnut mm. buddhalaisuuden tutkija Gothoni kirjassaan "Uskontojen uustulkintaa".
Toki joissakin paikoissa nainen on samanarvoinen kuin mies. Ja en ole muutenkaan varma tästä problematiikasta, mutta käsittääkseni ainakin jossain vaiheessa naisen ei ollut mahdollista buddhalaisuudessa pelastua (eli vapautua elämän kiertokulusta), ennenkuin oli elänyt miehen elämän. Nyt tähän voi toki väittää vastaan, että ei ollut näin mutta ainakin siis _jossain vaiheessa_ juttu nimenomaan oli näin ja ainakin joissain buddhalaisissa paikoissa kuten Japani.
Buddhalaisuudessahan maallikoilla ei ole mitään mahdollisuutta vapautua elämän kiertokulusta ja heille on omat sääntönsä, jotka takaavat vain ihmisen osien paremman uudestisyntymisen. Vain munkit voivat "pelastua" noudattamalla omia sääntöjään, ja jokaisessa luostarissa ei tod edes ole naismunkkeja. Buddhalaisen naisen asema ei eroa tietääkseni mitenkään muitten Aasian naisten asemasta, mikä on paljon alistetumpi meidän mielestämme kuin länsimaissa. Se taas on kyllä mielestäni kulttuurikysymys enemmän kuin uskontokysymys, ja naisen asemaa on turha edes vetää mukaan koko uskontokeskusteluun.
No siinä voin olla samaa mieltä, että buddhalaisuus on ihan suvaitsevaa varmasti. Mutta en myöskään menisi haukkumaan muitten uskontoa suvaitsemattomammaksi kuin omani. Jokainen itse tekee uskonnostaan niin suvaitsevaisen kuin haluaa, ja onhan asia vähän niinkin, että Aasian huonosti koulutetulla väestöllä ei edes ole tietoa mistään muusta kuin omasta uskonnostaan. Silloin ei tarvitse olla "tiukkapipo" mitään muuta uskontoa kohtaan, kun ei tiedä muusta.
Kristinusko taas on kouluttanut Euroopassa ihmiset niin hyvin, että he ovat saaneet tietoa muustakin, ja tämä on lisännyt kriittisyyttä niin omaa (herätysliikkeet, kirkosta eroaminen jne.) kuin muitakin uskontoja kohtaan. Kansahan koulutettiin nimenomaan Raamatun lukua varten, ja se liike lähti nimenomaan uskonpuhdistuksesta. Mielestäni juuri sen lukutaidon vuoksi ihmisillä länsimaissa on paljon suurempi valinnan vapaus kuin missään muualla maailmassa, uskonnon ja muun elämän suhteen.
No joo se siitä. Buddhalaisuus on minusta ihan kiinnostavaa, mutta itselleni ei elämänjanon sammuttaminen ole päämäärä. Minusta on hienoa nauttia elämästä ja sen kaikista pienistä jutuista ja elää yksi ja ainutkertainen elämä. Käsittääkseni kristinuskossa ihmisellä on täysin vapaa tahto, joten en myöskään tunne olevani minkään "auktoriteetin" alla.
Mutta haluan vielä lopuksi tähdentää siis, että en tarkoittanut tässä morkata buddhalaisuutta, sanon vielä kerran, että se on hieno uskonto ja todella mielenkiintoinen ja toivon oppivani siitä vielä tulevaisuudessa lisää.
Sinun juttusi on pelkkiä arvailuja ja "nähdäkseni" ja "mielestäni", täysin ulkopuolisen arvuuttelua.
Buddhalaisuus ei ole uskonto vaan tiede siitä miten vapautua ehdollistumisesta. Siinä prosessissa ei ole mitään sijaa jumalilla. Ulkopuolisesta saattaa näyttää, että tiibetiläisillä on jumalia ja kyllä he ovat tietoisia eri tasoilla olevista olennoista, mutta tietävät, ettei niiden apu voi johtaa valaistumiseen. Theravada buddhalaisuus on täysin ilman mitään jumalolentoja. Tämä ei suinkaan ole länsimaista filosofiaa, niin kuin arvuuttelet vaan täysin faktaa: buddhalaisuudessa ei ole jumalia.
Kirjoituksesi on kuin peruskoulun oppikirjasta ilman todellista ymmärrystä buddhalaisuudesta. Kolme jaloa totuutta ovat: Totuus dukkhasta (ehdollistumisesta/kärsimyksestä), dukkhasta voi vapautua, tie vapautumiseen on 8-osainen tie.
Tähän ei kuulu jumalat eikä uskomukset. Ja siten se on suvaitsevaista, koska väärät teot ovat vain tietämättömyyttä.
Ohhoh. Enpä arvannut aiheuttavani noin jyrkkää reaktiota, varsinkin kun juuri käytin noita lievennyssanoja ja lopuksi vielä sanoin, että ihailen buddhalaisuutta, vaikka se ei olekaan minun juttuni.
Minulla ei kylläkään ole oman käden tietoja, enkä ole niin väittänytkään. Turha silti yrittää mitätöidä tietojani, ne ovat Suomen ja muiden maiden johtavien asiantuntijoiden kirjoista sekä sellaisilta ihmisiltä, jotka ovat viettäneet kymmeniä vuosia buddhalaisten keskuudessa. Heillä tämä ei ole "ulkopuolisen tarkastelua", vaan he ovat olleet mitä läheisimmissä suhteissa buddhalaisiin ja ovat heidän tietojensa avulla tehneet tutkimuksensa ja johtopäätelmänsä. Eli ei mitään "arvuuttelua" : onhan tuolla tietysti helppo mitätöidä kaikkien muitten näkökannat: "ne eivät tiedä mitään, kunhan arvuuttelevat, minä vain olen oikeassa".
Ja kuten sanoin, buddhalaisuudessa on monia muotoja. Eli en voi puhua kaikista buddhalaisuuden muodoista, enkä puhunutkaan, niinkuin sanoinkin. Ja sanoin myös siitä, että buddhalaisuudessa ei ole sellaista "jumalaa", miten käsite ymmärretään esim. kristinuskossa, ja siksi käsite "Dei" ei kuvaa buddhalaisuutta.
Eli tiedän siis kaiken tämän, mutta yhtäkaikki, siinä kansanuskossa, mitä suurin osa maailman buddhalaisista edustaa, on henkiä ja jumalia. Ja kuten sanoin jo edellä, niin niiltä ei saa apua valaistumiseen, mutta kylläkin moneen _tämän elämän_ ongelmaan. Ja temppeleissä käymisestä rahvas saa ansioita syntyäkseen paremmin seuraavassa elämässä, ehkäpä munkiksi (rahvas ei voi vapautua, vain munkit). Jumalat ovat itsekin elämän kiertokulussa mukana, minkä sanoin myös jo ennemmin (joten kuinka niiltä saisi apua siitä vapautumiseen?). Miksi siis näitä samoja asioita yrität "opettaa" minulle, kun jo mainitsin niistä aiemmin, eli tiedän ne jo? Miksi olit niin hyökkäävä, yritit mitätöidä kaikki näkökulmani?
Ja olinhan jo samaa mieltä sen suvaitsevaisuuden kanssa. Miksi siis hoet sitäkin vielä? On kuin juttelisi parhaimmankin kristityn fundamentalistin kanssa: ei saa mitään kunnollista keskustelua, vain samojen juttujen uudelleen ja uudelleen hokemista.
Se, että buddhalaisuudessa vapautuminen ei riipu jumalista, ei tarkoita, että se ei olisi uskonto. Tuo olikin aika erikoinen väite, että buddhalaisuus ei olisi uskonto, mihin perustat sen? Nimittäin buddhalaisuus löytyy jokaisesta maailmanuskonnot-kirjasta (eikö sitä silloin virallisesti lasketa uskonnoksi?), ja kaikki tutkijat, joitten kirjoja olen lukenut, laskevat sen myös uskontojen pariin. Myöskään kukaan niistä ihmisistä, jotka ovat buddhalaisten keskuudessa asuneet, eivät ole sanallakaan maininneet tästä, ettei buddhalaisuus olisi uskonto (eivätkö silloin buddhalaiset itsekin laske sen uskonnoksi?). Onhan siinä kysymys asioista, joita ei voi todistaa, siinä on kyse siitä, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen, kuinka maailma on syntynyt ja mihin maailma on menossa. Eli samoista asioista kuin muissakin uskonnoissa. Siellä on munkkeja, kuten muissakin uskonnoissa. Siellä on temppeleitä, niinkuin muissakin uskonnoissa. Näin minun mielestäni. En toki sano, ettei joku muu voisi olla jotain eri mieltä (niinkuin eräät...).
Tämä "minun-uskontoni-ei-ole-mikään-uskonto-vaan-tiede"- asenne on minulle myös hyvin tuttu kristittyfundamentalistien suusta...
Buddhalaisuudella ei ole mitään tekemistä oletetun Gotaman opetusten kanssa. Aivan samalla tavalla kuin kristinuskolla ei ole mitään tekemistä oletetun Jessen opetusten kanssa. Molemmat olisivat niissä palvotuille henkilöille kauhistus, mikäli he olivat niin totuudenmukaisia kuin väitetään.
Kun jollekin opetukselle annetaan nimi, se johtaa väistämättä olevaisuuden luokitteluun ja lopulta väkivaltaan, takaisin siihen erillisyyden harhaan josta näissä kulteissa palvotut henkilöt yrittivät opastaa ihmisiä pois.
Buddhalaisuuden harhan osoittaa sen sisällä sikiävien lahkojen lukumäärä, aivan samalla tavalla kuin kristinuskonkin sisällä sikiää. Kumpikaan niistä ei ole kyllin lähellä totuutta selviytyäkseen muuttumattomana ja rauhanomaisena edes itseään kohtaan.
Buddhalaisuudella ei ole mitään tekemistä oletetun Gotaman opetusten kanssa. Aivan samalla tavalla kuin kristinuskolla ei ole mitään tekemistä oletetun Jessen opetusten kanssa. Molemmat olisivat niissä palvotuille henkilöille kauhistus, mikäli he olivat niin totuudenmukaisia kuin väitetään.
Kun jollekin opetukselle annetaan nimi, se johtaa väistämättä olevaisuuden luokitteluun ja lopulta väkivaltaan, takaisin siihen erillisyyden harhaan josta näissä kulteissa palvotut henkilöt yrittivät opastaa ihmisiä pois.
Buddhalaisuuden harhan osoittaa sen sisällä sikiävien lahkojen lukumäärä, aivan samalla tavalla kuin kristinuskonkin sisällä sikiää. Kumpikaan niistä ei ole kyllin lähellä totuutta selviytyäkseen muuttumattomana ja rauhanomaisena edes itseään kohtaan.
ei ole uskonto vaan lähinnä filosofia ja sen kautta oppii monia taitoja..
Vaikkapa zen buddhismi jonka tehtävä ja vaikeus on saada ihminen oivaltamaan, että elämä ja kuolema ei ole ongelma.
Vedantalaisuus, buddhalaisuus ja taolaisuus päätyvät samaan oivallukseen, siihen, että elämä lakkaa olemasta ongelmallinen, kun huomataan ,että ego on sosiaalinen kuvitelma.
Länsimainen esimerkki: me näyttelemme hyvää ihmistä ainakin meidän tulisi näytellä ja samalla podemme huonoa omaatuntoa koska osittain tiedostamme ettei se ole täysin aitoa ja niin me sitten yritämme lisää täyttää omat kuvitellut odotukset. Itseasiassa mitä enemmän me yritämme sen huonommin se sujuu ja ihminen saattaa vaikka sairastua tässä yrityksessään.
Zenin näkökulmassa tästä kaikesta voi luopua ja olla vain oma itsensä. Kun ei erityisemmin yritä mitään ei voi epäonnistuakaan.
Hetkessä elämisen taitoa ja itsensä hyväksymistä.
Esim.2. Länsimaisessa kristinuskossa ihminen taas uskoo ja mitä enemmän hän uskoo sitä parempi kristitty hän on. Samalla hänen on kuitenkin mahdoton tietää "totuutta" koska usko edellyttää sokeaa uskoa niinpä hänen tulee sivuuttaa tietäminen eikä hän voi siis koskaan tietää tai jos han "sortuu" tietämiseen ei hän olekaan hyvä kristitty.Hän ei siis koskaan pääse päämääräänsä yritti hän miten paljon hyvänsä. Eli mitä enemmän yrittää sitä kauemmaksi eetääntyy.
Kun luopuu yrittämisestä asiat vain tapahtuvat ja sinulla on suora kosketus asiohin, kun yritäminen, haluaminen tavoitteleminen ei erota sinua asioista..
Länsimaissa loputon vaatimus lähimmäisen rakkaudesta ,velvollisuuksista ja loputtomasta ymmärtämisestä tekee ihmiset hulluiksi sensijaan että maailma säilyttäisi oman yksinkertaisen luonteensa.
Lintu on valkoinen vaikkei se pese itseään joka päiva eikä korppi musta siksi että se olisi likainen.
Buddhalaisuutta tai itämaista ajattelua syytetään liiallisesta sisäänpäin kääntyneisyydestä. Jossain vaiheessa joku saattaa innostua mietiskelystä turhankin paljon eikä se edes sovi kaikille. Kannattaa olla varovainen. Sensijaan keskittymiskykyä, kurinalaisuutta ym hyödyllisiä ominaisuuksia oppii eri taistelulajeista laidasta laitaan , suosittelen.
Kun on aikansa ollut itämaisen ajattelun kanssa tekemisissä aukeaa siitä ehkä sen paras puoli sisäänpäinkääntyminen muuttuukin ulospäinkääntymiseksi luonnollisen prosessin kautta.
Esim. Dalai Lama on mitä iloisin ja erittäin ulospäinsuuntautunut henkilö. Zenin kautta arkipäivästä tulee juuri yhtä hauskaa kun mitä se oli joskus lapsena leikkiessä. Oivalluksen ja oppimisen kautta ilosta ja huumorista tulee mielentila. Se on zen buddhismin suurin anti.
>Länsimaissa loputon vaatimus lähimmäisen rakkaudesta ,velvollisuuksista ja loputtomasta ymmärtämisestä tekee ihmiset hulluiksi sensijaan että maailma säilyttäisi oman yksinkertaisen luonteensa.
Tämä oli hyvin sanottu. Länsimaisen mielen pitää ikäänkuin hakemalla hakea keinotekoisesti sitä mikä on oikeasti juuri tässä ja nyt, alati läsnä, ja mitä ei tarvitse etsiä kissojen ja koirien kanssa. Tämä varmasti johtuu siitä että ihminen on etääntynyt luonnollisesta olotilastaan kaikenlaiseen neuroottisuuteen korostaessaan materiapuolen tärkeyttä. Kaikki näyttää olevan pelkkää suorittamista suorittamisen päälle. Kaiketi joku keksii vielä mittarin sillekin rakastaako/saako rakkautta tarpeeksi.
Buddhalaisen filosofian (en sano uskonnon, koska b. ei kiinnosta minua uskontona, enkä siis voi sanoa b-lainen olevani) keskuudessa on tai pitäisi olla juuri se että kohtuus kaikessa. Se juuri on luonnollisuutta. Eivät eläimetkään tuolla pihalla syö, juo ja nai toisiaan hengiltä (no, ainakaan useimmat lajit...) Saati laihduta tietoisesti.
On vaikea kuvailla miltä tuntuu kun kaikki >tuntuu< ja tuntuu hyvältä: koko/pelkkä olemassaolo on silkkaa ekstaasia ja hurmiota ilman mitään yritystä, pakkoa ja tavoittelemista. Aivan viime kuukausina olen kokenut tuollaista tilaa silloin tällöin. En tiedä johtiko siihen vuosien ajattelutyö vaiko jonkinlainen sisäinen, psyykkinen vapautuminen; mutta varmasti joku voi päätyä siihen vaikkapa zenin kautta. Toinen voisi nimittää kokemustani uskoontuloksi - mutta minä vain en ole tullut mihinkään uskoon.
Yksinkertaisimmatkin ilot tai pelkkä oleminen voi olla täydellinen kokemus, eikä mitään tavoittelua ja neuroottista kaiken hamuamista enää tarvita...
arkipäivä kolahtaa eniten. Järkkyä on se, että juuri aivan mitättömät asiat, pelkkä elämä on täynnä "räjähtävää" iloa, hyvää oloa kun lakkaa tavoittelemasta sitä. Mitä vähemmän tavoittelee sitä paremmin voi, heh vaan on kolikolla kääntöpuolensakin.
Ihmiset erehtyvät etsimään onnea kirjoista ja uskonnoista ja ihmissuhteista ja juuri se etsiminen vie usein poispäin oleellisesta. Ja samalla kuitenkin kaikki se etsiminen on tarpeellista ja oikeaa eli ei voi hellittää ellei ole mistä hellittää.
Mutta kun on oikein takertunut kaikenlaisiin asioihin niin irtipäästö on suuri helpotus. Ehkä hetkessä elämistäkään ei ymmärtäisi ellei olisi itse ensin elänyt tavallaan päinvastoin niin kai se on.
Ihan sama mitä kautta ihminen saa jonkinlaisen yhteyden itseenä, millaisten oivallusten kautta,
kunhan saa eli taas tämä J.Lennoninlause:"elämä on sitä mitä meille tapahtuu, sinä aikana kun suunnittelemme jotain muuta" on aika hyvä.
Uskonnot tai b. tai zen jne ovat hyviä renkejä mutta huonoja isäntiä eikä mikään yksi ainoa tie. Sanoisin että kaiki tiet ovat samanarvoisia yhtähyviä tai -huonoja, sitä kun ei etukäteen voi tietää.
Pointti kai on se että kannattaa tehdä jotain, eli ei se päämäärä vaan se matka on tärkein kuitenkin, että uskaltaa päästää irti tutusta ja turvallisesta.
Unreachable destination is here
Chased images of myself
illusions of words and mind
by ideologies violently defined
Tried to be compassionate
strived for the escaping truth
constantly failing in both
Facing the endless dead end
gave up trying and striving
stopped the chase so exhausting
So did self reveal itself
part of truth inseparate
thus naturally compassionate