.
Jarmo Korhonen on avainasemassa Keskustan tukemiseksi laajalla rintamalla myös suurimpiin kaupunkeihin. Totta on että aiheesta on käyty keskustelua ainakin yhtä pitkään kuin Keskustassa on toimenpiteitä siihen suuntaan esiintynyt. Puolueen nimen muutos Maalaisliitosta Keskustaksi ja sanomalehti Maakansan muuttaminen Suomenmaaksi 1965 paikkeilla kertoivat tavoitteenasettelusta.
Monesta syystä johtuen on Keskustan tulemista odoteltu pitempään varisinkin pääkaupunkiseudulle kuin monen mielestä olisi ollut kohtuullista. Seuraava juttu valaisee muutamin vedoin teeman taustaa, johonka suorassa syy-yhteydessä olevaa Apollon organisaatiossa toimeenpantua uudistusta on ehditty ulkopuolisten toimesta nimittelemään jo monin arveluttavin ilmaisuin. Eräs keskeinen tekijä Keskustan asemien lujittamisessa yleenäskin ja ennen muuta siirtymisessä myös suurimpien kaupunkien vaikuttajaksi liittyi Jarmo Korhosen valintaan puoluesihteeriksi. Jos Korhosta sitten onkin jo ehditty nimittelemään punamultamieheksi ja hänen mukanaan on Keskustalle maalailtu paluuta aitovierille.
Uuden nousevan voiman ja osaamisen kokoontumista ei kuitenkaan pidä vertailla menneeseen aikaan, ei laisinkaan puhua alentuvasti umpimielisestä paluusta maakuntiin, saatikka puolueen aitovierille viemisestä.
Keskusta on sadan vuoden aikaisen kehityksen tuloksena noussut maan suurimmaksi poliittiseksi voimaksi, isänmaalliseksi kansaliikkeeksi. Jos siirtyminen suurten kaupunkien ytimiin onkin ollut hidasta, ei se suinkaan tarkoita sitä etteikö sitä konsanaan tapahtuisi.
Jarmo Korhosen voima on kotoisin Vanhasen läheisen ryhmän tunnustaman värin vastapuolelta. Ei pidä luulla että Mikko Alkion häviö sihteerivaaleissa olisi tarkoittanut kaupungistuvalle Keskustalle hengenlähtöä. Turha on odotella Mikko Alkion leimautumista luuseriksi jäätyään puoluesihteerikivassa toiseksi. Sellaista on todella turha odotella, sillä keskustassa on tarjolla jatkuvasti eteen nousevia uusia haasteita ja huomattavan paljon työtä kun puolue siirtyy nyt vauhdikkaammin myös suurimpiin kaupunkeihin.
Jarmo Korhosen henkilöön väkisin liitettyjä maahenkisiä mielikuvia ovat lähinnä tuottaneet Keskustan kilpailijat. Alkion tappio ei kuitenkaan ollut kuolinisku pyrkimyksille suuriin kaupunkeihin. Asian todellinen tila on tasan päin vastainen. Keskustan laajenemisen perusedellytys on sen ytimen voiman tahdosta kiinni. Alkiolta puuttui se joka Korhosella on takanaan; Puolueen perimmäisen, viime kädessä vastaavan joukon tahtotila. Nyt vasta kehitys voi lähteä reippaammin käyntiin kun sen tukipiste on varauksetta puolueen voiman valinnan ytimessä!
Korhosen valinta edustaa samaan aikaan voiman ja järjen näyttöä, eikä kyseessä suinkaan ole paluu maahenkeen. Vanhasen saama epäluottamuslause presidentinvaaleissa oli fakta ja samalla selvä signaali jostain ongelmasta Vanhasen johtaman politiikan ja kentän voiman välillä. Korhosen valinta sinetöi asian. Riippumatta siitä miten Keskusta menestyy tulevissa vaaleissa, on Korhosen työn jälki jo nyt nähtävissä koko organisaation kehittämisessä, eikä suinkaan vain maakuntien voimannäyttönä. Seuraavat kuntavaalit syksyllä 2008 antavat jo varmuuden linjan nousukulmasta. Pitävä nousu on kyseessä, joskin Korhosella saattaa olla "yllättävän kyinen pelto kynnettävänään", kun hän saa vastaansa joitakin siilipuolustukseen käyneitä suurten kaupunkien piirejä. Jos jossain niin juuri näiden ytimissä saattaa esiintyä tuota maakuntien synniksi mainittua pinttynyttä peri-keskustalaista aitoviertä. Järjen käyttö ja sen mukana uudistuminen edustavat kuitenkin myös kehittyvää luonnonvaraa, joten juttu näyttää hyvältä jo nykyisellään.
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Jarmo Korhonen on avainasemassa Keskustan tukemiseksi laajalla rintamalla myös suurimpiin kaupunkeihin. Totta on että aiheesta on käyty keskustelua ainakin yhtä pitkään kuin Keskustassa on toimenpiteitä siihen suuntaan esiintynyt. Puolueen nimen muutos Maalaisliitosta Keskustaksi ja sanomalehti Maakansan muuttaminen Suomenmaaksi 1965 paikkeilla kertoivat tavoitteenasettelusta.
Monesta syystä johtuen on Keskustan tulemista odoteltu pitempään varisinkin pääkaupunkiseudulle kuin monen mielestä olisi ollut kohtuullista. Seuraava juttu valaisee muutamin vedoin teeman taustaa, johonka suorassa syy-yhteydessä olevaa Apollon organisaatiossa toimeenpantua uudistusta on ehditty ulkopuolisten toimesta nimittelemään jo monin arveluttavin ilmaisuin. Eräs keskeinen tekijä Keskustan asemien lujittamisessa yleenäskin ja ennen muuta siirtymisessä myös suurimpien kaupunkien vaikuttajaksi liittyi Jarmo Korhosen valintaan puoluesihteeriksi. Jos Korhosta sitten onkin jo ehditty nimittelemään punamultamieheksi ja hänen mukanaan on Keskustalle maalailtu paluuta aitovierille.
Uuden nousevan voiman ja osaamisen kokoontumista ei kuitenkaan pidä vertailla menneeseen aikaan, ei laisinkaan puhua alentuvasti umpimielisestä paluusta maakuntiin, saatikka puolueen aitovierille viemisestä.
Keskusta on sadan vuoden aikaisen kehityksen tuloksena noussut maan suurimmaksi poliittiseksi voimaksi, isänmaalliseksi kansaliikkeeksi. Jos siirtyminen suurten kaupunkien ytimiin onkin ollut hidasta, ei se suinkaan tarkoita sitä etteikö sitä konsanaan tapahtuisi.
Jarmo Korhosen voima on kotoisin Vanhasen läheisen ryhmän tunnustaman värin vastapuolelta. Ei pidä luulla että Mikko Alkion häviö sihteerivaaleissa olisi tarkoittanut kaupungistuvalle Keskustalle hengenlähtöä. Turha on odotella Mikko Alkion leimautumista luuseriksi jäätyään puoluesihteerikivassa toiseksi. Sellaista on todella turha odotella, sillä keskustassa on tarjolla jatkuvasti eteen nousevia uusia haasteita ja huomattavan paljon työtä kun puolue siirtyy nyt vauhdikkaammin myös suurimpiin kaupunkeihin.
Jarmo Korhosen henkilöön väkisin liitettyjä maahenkisiä mielikuvia ovat lähinnä tuottaneet Keskustan kilpailijat. Alkion tappio ei kuitenkaan ollut kuolinisku pyrkimyksille suuriin kaupunkeihin. Asian todellinen tila on tasan päin vastainen. Keskustan laajenemisen perusedellytys on sen ytimen voiman tahdosta kiinni. Alkiolta puuttui se joka Korhosella on takanaan; Puolueen perimmäisen, viime kädessä vastaavan joukon tahtotila. Nyt vasta kehitys voi lähteä reippaammin käyntiin kun sen tukipiste on varauksetta puolueen voiman valinnan ytimessä!
Korhosen valinta edustaa samaan aikaan voiman ja järjen näyttöä, eikä kyseessä suinkaan ole paluu maahenkeen. Vanhasen saama epäluottamuslause presidentinvaaleissa oli fakta ja samalla selvä signaali jostain ongelmasta Vanhasen johtaman politiikan ja kentän voiman välillä. Korhosen valinta sinetöi asian. Riippumatta siitä miten Keskusta menestyy tulevissa vaaleissa, on Korhosen työn jälki jo nyt nähtävissä koko organisaation kehittämisessä, eikä suinkaan vain maakuntien voimannäyttönä. Seuraavat kuntavaalit syksyllä 2008 antavat jo varmuuden linjan nousukulmasta. Pitävä nousu on kyseessä, joskin Korhosella saattaa olla "yllättävän kyinen pelto kynnettävänään", kun hän saa vastaansa joitakin siilipuolustukseen käyneitä suurten kaupunkien piirejä. Jos jossain niin juuri näiden ytimissä saattaa esiintyä tuota maakuntien synniksi mainittua pinttynyttä peri-keskustalaista aitoviertä. Järjen käyttö ja sen mukana uudistuminen edustavat kuitenkin myös kehittyvää luonnonvaraa, joten juttu näyttää hyvältä jo nykyisellään.
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Vastaukset 37
Vanhimmat
Mikko Alkio olisi ollut paljon enemmän porvarihallituksen kannalla kuin tuottajasiiven änkyröiden ja punamultakeppulien suosikki, Jarmo Korhonen.
Alkio olisi minusta enemmän Sinunkin kannallasi, kun hän vaaliteemoittelee omaa ehdokkuuttaan kysymällä pitääkö seuraavan pääministerinkin tulla SAK:sta kun meillä on jo presidentti SAK:sta.
Katsopa vain kokokuvaa siitä lähtökohdasta että VAIN Keskustan perimmäinen voima voi olla perustana millekään muutokselle.
Kun Korhonen nyt kutsui SAK:n Ihalaisen kumppaneineen Keskustan kampanja-avaukseen ei siinä teemassa ole kyseessä mistään muusta kuin SAK:n osallistumisesta. Se ei todellakaan tarkoita SAK-SDP-linjalle leimaatumista. Se on tosiasioitten tunnustamiseta mutta myös osoitus kyvystä pyrkiä yhteistyöhön. Tältä osin aloite on nyt Keskustalla, Vanhasella ja Korhosella.
Jos linjaa tarkistetaan vaalien jälkeen, ei nykyisen yhteisen asioinnin kieltäminen sitä parantaisi tai huonotaisi. Ihalaisen ja toki muittenkin toimialajärjestöjen edustajien paikalla olo todistaa myö sen että Keskustalla on laaja kannattajakunta, joita löytyy myös monen ay-järjestön lipun alta. Ei sitä pidä hävetä, mutta ei sen saa antaa leimatakaan, ei ainakaan ainakaan ennakkoon.
Seppo Hietanen
Lues Vanhasen blogi...
http://www.mattivanhanen.net/index.php?sivu=mvpvakir&blogid=208&PHPSESSID=a1ce8d1cf282c5eaed256459c31d72eb
...niin näät, että Vanhanen (ei Korhonen) kutsui kaikki kolmikannan osapuolet, mutta vain SAK lähti mukaan.
Sun ei siis tarvii jatkossa ryhtyä puolustelemaan Korhosta SAK/SDP-linjalle leimautumisesta. ;-))
Pöydälläni tuossa vieläkin Presson leike 3. kesäkuuta. Alkio ja varapuheenjohtajaehdokas Martikainen maalaavat keskustan yhteistyötä oikealle. Mutta valituksi tulivat Rantakangas ja Korhonen, jotka huutavat sitä vanhoillisen 60%:n virttä punamullan siunauksesta. Sen sijaan tuo martikainen antoi jo ennen edellisvaaleja Kauppalehdessä haastattelun, jossa vaati demarien ylivallan lakkauttamista. Keskusta on kyllä tulossa näiden voimien haltuun. Alkio oli myös taustavoimana erittäin rakentavassa Niinistö-Vanhanen-keskustelussa viikko sitten.
Olisi tosi hienoa, jos kepussa olisi 40% porvarihallituksen kannattajia, kun tuo luku oli neljä vuotta sitten vain 25%.
Kokoomuksessa taas on aina ollut selvä enemmistö keskustayhteistyön kannattajia.
kerimäki voitti jo; Anneli loistaa suorassa TV-ohjelmassa!
Lähettäjä: kerimäki-voitti 29.1.2003
No niin hyvät saitin lukijat
Edellinen nimimerkki "kerimäki voittaa" aiheutti saitin sisäpiirin kok-demuille paniikin!
Nimimerkki ajettiin dispoon elettyään saitilla noin 2 tuntia..!
Kukas teistä lokkiparvesta ehti ensin webbimestarille kantelemaan;
RR-Varis, Jaakko Tuomisto, Jäbä-eno, Sini vai fc-sekunda-riitta??
Lopputuloksen kannalta ei tekijällä sinällään ole mitään väliä, vaikka saitti-terroristien häiriö on toki ollut muille kirjoittajille merkittävä, kun saitilla on pelattu venäläistä rulettia ja sitäkin vain yhteen suuntaan!
MUTTA: Saitin tukkiva itseriittoinen "ydinparvi" toimii kuten aidossa sosialismuksen kollektiivisessa järjestelmässä toimitaan; Kuningatar keekoilee omilleen, omat kuhnurit suojaavat kuolemaa halveksien kuningatartaan ja muut ovat vihollisia joita kuuluu lyödä!
Tästä saamme esimerkkejä joka hetki, silloinkin kun kuningatar on lepäämässä poissa ohjaamasta keskustelua!
Kuhnuriparven huomiosta ja omasta erinomaisuudestaan hurmaantuneena ei kuningatar näe nokkaansa pidemmälle!
Niinpä kuhnureilta puuttuukin tolkku ja hyvät tavat; Rapa lentää, laakerit ja hihat palavat ylikierroksilla kaahatessa!
No niin;
Se siitä: Tämä Zinin grouppi tai Zinin pojat on itseriittoinen joukkio, jolla ei ole mitään merkitystä itse pääasiaan, tulossa olevaan porvareitten voittoon ja porvarihallitukseen!
Toki on selvää että Lokkiparvi taas kiiruhtaa kuin Musta surma ajamaan "kerimäen voittoa" ulos saitilta;
Mutta ei se enää mitään auta!
Voitte aloitta jo oman lähtolaskentanne:
Kun 16.3.03 ilta koittaa, otan vastaan suvereenin sivujen siivoajan ohjaajan aseman, ja sitten se on joka tapauksessa tiedossa liukasta lähtöä!
Voittehan te keekoilevat SDP:n desantit perustaa oman alaosaston SDP:n sivuille; Ehdotan slogania jonka käyttö on vapaa:
"Punaiset lokit, tai Desanttilokkien kosto", olkaa hyvä!
Siellä SDP-saitilla ovat Sossusympatianne jotenkin aidommassa paikassa!
Palataan asiaan porvarihallituksen merkeissä!
kerimäki voitti
- - -
17.3.2003 Yle Teksti-TV Sivu 106/1
KOTIMAA YLE24 MAANANTAI 1/2
”Puolueet varovaisia kannanotoissaan
Eduskuntapuolueet ottivat eilen vaalituloksen varmistumisen jälkeen hyvin varovaisesti kantaa hallituskuvioihin.
Keskustan Anneli Jäätteenmäki sanoi olevansa valmis yhteistyöhön SDP:n puheenjohtajan Paavo Lipposen kanssa.
- Minulla ei ole mitään sitä vastaan, Jäätteenmäki vastasi eilen kyselyihin.
Paavo Lipponen sen sijaan sanoi haluavansa laajapohjaisen hallituksen.
Lipposen mukaan hallituskuviot voivat tällä kerralla viedä tavallista enemmän aikaa. Sitä tarvitaan hyvän hallitusohjelman aikaansaamiseksi, hän totesi.”
18.3.2003 Nelonen: ”Keskustaedustajat haluavat punamullan
Kahteen kysymykseen ei tänään Keskustajohdolta tullut tivaamallakaan vastausta: kenen kanssa hallitukseen mennään ja onko hallitukseen menon ehtona Jäätteenmäen pääministeripaikka. Jäätteenmäen mukaan päätös on eduskunnan käsissä.
Päätöstä helpottaaksemme kysyimme asiaa Keskustan tuoreilta kansanedustajilta ja tulos on selvä. Vastanneista 49 eskustaedustajasta 40 haluaa punamultahallituksen; porvarihallitukseen toiveita on vain yhdellä. 8 ei ilmoittanut kantaansa.
Millä hinnalla tahansa keskustalaisedustajat eivät kuitenkaan punamultaa muodostaisi. Demaripääministeriä suostuu harkitsemaan edes mahdollisuutena 49 edustajasta 12. 28 tyrmää ajatuksen täysin. Neljännes edustajista ei siis poissulje Lipposen kolmatta hallitusta, jossa keskusta olisi kakkospuolue. Sitä ei tee myöskään puoluejohto.
- Siitä aletaan nyt neuvotella, Jäätteenmäki sanoo.
Eli kahta asiaa keskusta vielä tällä hetkellä haluaa: Punamultaa ja pääministerin paikan. Ja jos jommastakummasta tingitään, tämän päivän perusteella se vaikuttaa olevan pääministerin pesti. NELONEN”
Keskustassa hallitukseen menosta päättävät puoluehallitus ja puoluevaltuuskunta, eivät kansanedustajat kuten.
Vastikään tehdyn kyselyn mukaan keskustan piirijohtajista (usein myös puoluehallituksen jäseniä) 40% kannattaa vihreänsinistä hallitusta. Tämä luku on huomattavatsi korkeampi kuin ennen kaksia edellisiä vaaleja. Asian voi tarkistaa verkkolehti Apilasta. Sama kysely vahvisti myös sen, että selvä enemmistö piirijohtajista kannattaa kuudetta ydinvoimalaa.
Korhosen tahtopolitiikka vie kepun ennenpitkää oppositioon. Keskustan pitäisi ottaa mallia vaikka Olli Rehnistä niin kannatus kaupugeissa saattaisi olla ihan realistinen asia.
Nekin pari helsinkiläistä jotka ovat harkinneet varovasti keskustan äänestämistä suuntaavat Korhosen tähden katseet nyt muualle.
Miten perustelet näkemyksesi.
Kiistatta tri Olli Rehn nousi eduskuntaan helsinkiläisten äänillä, jossa runsaassa määrässä oli merkittävänä osuutena, - tehokasti organisoituna - täällä vakituisesti olevien opiskelijoiden tuki. Alkujaan Eteläsavon maakunnan miehen Olli Rehnin esimerkistä emme saaneet sitten pitempään nauttia kun hänen kohtalonaan oli olla mukana keskuslaisena juuri kun puolue otti raskaan vastuun lamasta selviätäksemme. Siitä seurannut vaalitappio ei ollut keskustalaisille itse aiheutettua eikäm olisi ollut ansaittua, mutta se vei mennessään Olli Rehnin suosion lisäksi paljon muutakin hyvää, jonka karvaasti muistamme 1995 vaalien tuloksista.
..Ja mistäpä me sen voismmekaan tietää millä mitalla juuri Olli Rehnin ohjeita sisältyisi uuteen tulemiseen?
Seppo Hietanen
Älä ta olli Rehniä noin konkreettisesti, vaan ajattele hänen kaupunkilaisen äänestäjän poliittisiin mielikuviin liittyvää imagoaan ikään kuin ehdokastyyppinä.
Mikko Alkiossa voisi olla samaa ja minusta Mari Kiviniemessä jo alkaa olla. Vanhasen yli puoluerajojen ulottuva suosiokin johtuu varmaan paljolti saman tyyppisistä piirteistä.
Olennaista on, että keskustalainen ehdokas kaupungeissa puhuu asiallisesti asioista, perustelee vakuuttavasti mielipiteensä, pysyy aina totuudessa eikä räksytä Jäätteenmäen ja Pekkarisen tyylillä aina jotain vastaan, politikoi, juonittele ja vääristele tosiasioita.
...
Cittari on saanut aikaan ihan asiallisen avauksen, joka koskee saitin aihetta.
Itse sisältö on kuitenkin hieman outo. Korhonen kulkee ämpäri punamultamaalia molemmissa käsissä ja tyhjäksi maalattu päässään...
Kerropa nyt edes vihjeeksi näkemyksesi perustasta joitakin olennaisimpia seikkoja.
...
Kuinkas itse sen hahmottaisitkaan, kun et lainkaan tunne keskusta-nimisen puolueen toimintaa! Korhonen omissa puolusihteerivaalin materiaaleissaan, haastatteluissaan ja vaalipaneeleissa liputti selkeästi punamultayhteistyön puolesta.
Hän on tällä maalillaan maalannut kaikki kannattajansa punamullan sokeiksi kannattajiksi.
Hän kävi itse ennen valintaansa vakuuttamassa uskollisuuttaan Heinäluomalle. Hän itse kertoi tästä vaalitilaisuuksissaan hurmioituneena toistellen: välini Heinäluomaan on hyvät jne...
Miten voisit tämän tietää, kun olet tässä Suomen keskustassa hieman ulkokehällä!
...kun sentään yrität pysyä aihepiirissä.
Kerropa siitä hieman tarkemmin, ja perustellen, jos sopii.
Ei sun kaikkea tarvitse tietää.
Tunnistan paskan kaukaa.
Siellä se on stadin seudun jättipaskiksella saasta kaikessa päällimmäisenä. Tule pois sieltä ja koeta lopultakin päästä asiaan.
Sulle pitäisi myöntää mitali jatkuvasta paskanjauhamisesta.
Mitä tarkoitat, kun sanot
"Monesta syystä johtuen on Keskustan tulemista odoteltu pitempään varisinkin pääkaupunkiseudulle kuin monen mielestä olisi ollut kohtuullista."
Kepuhan on jo täällä. Jo viime kunnallisvaalien alla tänne tuli eräs kepulainen huippupolitiikko, suosittu tuotemerkki ja tehokas voimavara, ja sai peräti 19 ääntä. Sehän oli melkein 0,0008 prosenttia n. 250 000 äänestä.
Mitä tarkoitat niillä monilla syillä,joista johtuen kepun menestys ei ole ollut mielestäsi tarpeeksi hyvä? Olisitko sinä itse yksi niistä syistä?
..puuhastelua pahan olon parantamiseksi?
Jospa kokeilisit ympäristöoppia ja askartelua sairan veetuilusi korvikkeeksi. Katsos' kapi-gubbe, kun tuota sairasta matraa ei kukaan muu ole kuuna päivinä enää esittänyt saatikka siitä kiinnostunut. Sinulle ukko-pahalle on jäänyt isohihna päälle ja sen imu vie pappaa, eikä pappa laisinkaan hallitse hyörimisensä suuntaa. Koeta päästä edes hetkeksi pois syöksykierteestäsi.
"kerimäki st
Lähettäjä: kerimäkiset-st 6.2.2003
> > Kenestä pääministeri? Vastaus otsikkoon!
> jos ei saa valtiovarainministerin salkkua ;-)
Onko näin oiken vai vahvistanko vielä tähän; kerimäki pääministeriksi.
Kyllä, kannatetaan!
kerimäkiset-st
PS -voi kyllä hoitaa molemmat salkut"
Kuuleppas, hupi-gubbe, ja usko kanssa, että on täällä muutama muukin selväpäinen kuin kapi, kaikki kunnia hänelle.
Ei ole eka kerta kun kapi saa sinulta kunnian minun viisauksistani. Kellekähän se onkaan juuttunut isohihna päälle ja miksi? Ettei vaan se Wellux olisi edelleen siellä ainoan aivorattaasi välissä?
1.2007 HS: "Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen kävi perjantaina henkilökohtaisesti kutsumassa SAK:n puheenjohtajan Lauri Ihalaisen mukaan keskustan vaaliavaukseen."
Tekstiäsi en viitsi alkaa repostelemaan yksityiskohtaisesti kuin toteamalla, että osa siitä on totta ja osassa mennään metsään niin että raikaa. Otsikko on kuitenkin lähes totta. Jarmo Korhonen on Kepun menestymisen takuumies. Korvaan siis vain sanan nousu sanalla menestyminen, koska mitään nousua ei ole näköpiirissä. Ennemmin voisi sanoa koko ajan odotettavan laskun torjumiseksi Korhonen on tarpeellinen.
Korhosen merkitys on Kepun ytimessä kuten sanot. Sen tahtotila ratkaisee ja maalailut paluusta maakansapolitiikkaan ovat liioiteltuja, minkä myös havaitset.
Mutta nyt tullaankin sitten siihen tahtotilaan. Se on ollut aina suunnaton vallanhimo keinolla millä hyvänsä. Juuri tästä ovat syntyneet Kekkosen konstit, K-linja, väyrystely, pekkarointi, iltalypsyt, siltarumpupolitiikka, lehmänkaupat ja puhuminen niin totta kuin osaa voi. Eivät nämä kepulit tyhmiä ole, juonikkaita kylläkin. Olikohan se peruskepulainen ja itseään superälykkääksi kehunut Muna-Mikko kun lanseerasi tällekin palstalle käsitteen kepulainen viekkaus.
Tämän kepulaisen viekkauden ehkä suurin nykypäivässä vaikuttava keksintö on, että puolue voi pitää valta-asemansa ja saa budjettipoliittiset tavoitteensa toteutetuksi parhaiten yhteistyössä SDP:n kanssa. Se on sitä kuulua tulonjakopolitiikkaa. Sellaiset miehet kuin Korhonen ja esim. Antti Rantakangas sekä entisistä puheenjohtajista Paavo Väyrynen ja Esko Aho ovat tämän välttämättömyyden sisäistäneet. Jäätteenmäkikin oli sen sisäistänyt, mutta nyt on sitten henkilökohtainen katkeruus eli se ns. tunne(äly) alkanut painaa päälle. Väykylläkin oli kyllä vähän samaa vikaa välillä.
Korhosen tärkein tehtävä on siis toteuttaa tuota ytimessä olevaa tahtotilaa eli punamultahallitusten jatkoa. Hän onkin ryhtynyt vastakampanjaan Kepun uusoikeistolaista klikkiä vastaan ja ajaisi Matti Vanhasenkin luiskaan, jos voisi. Paavo Väyrynen olisi Korhosen ihanne puheenjohtajaksi. Siinä olisi sitä ytimiin ulottuvaa tahtoa. SDP:tä ärsytettäisiin, minkä voitaisiin ja sitten päälle sovittaisiin neljän vuoden pituisesta hallitusyhteistyöstä.
Ei Kepu mihinkään kaupunkeihin halua, jos sen kannatus säilyy nykyisenä eli punamulta ei rapistu. Kaupunkeihin tulossa on vaarana politiikan oikeistolaistuminen, mistä on on merkkejä. Melkein kaikki siitä puhuvat kepulaiset ovat saaneet tartunnan tultuaan kaupunkien kosketukselle alttiiksi. Oikeistolaistuminen taas vaarantaa punamullan jatkumisen ja se vaarantaa Kepun valtapoliittisen aseman. Eli ytimessä todella ollaan.
Mistä löytyy poliitikko joka ei haluaisi valtaa?
Mistä löytyy poliitikko joka olisi saanut mitään merkittävää aikaiseksi ilman valtaa?
Poliittisen työn menetymisen perusta on vallassa. Onkin pähkäpäistä väittää Keskustan poliittisen toiminnan erästä osaa vallantavoittelua joksikin tuomittavaksi osaksi.
"Kepulaista viekkautta vastassaan hakaniemeläistä uhrautuvaa ylemmyyttä". Näin ajatuksesi asetelet. Samaan vinosuuntaukseen kuuluu käsitteesi Keskustassa esiintyvästä haluttomnuudesta edes pyrkiä tosissaan suuriin kaupunkehin. Siinä olet tyystin väärässä, täydellisesti.
Katsopa kartalta Keskustan etenemistä; Oulu, Juväskylä, Seinäjoki, Kuopio, Lahti..., mitä niissä onkaan tapahtunut ja edeleen tapahtumassa...? ..Liike jatkuu vääjäämättä kohti etelää.
Seppo Hietanen
Jäin miettimään tuota käyttämääsi ilmaisua maakansapolitiikka ja sen mahdollista paluuta. Tahtotila ja kepulaisen tahtotilan ilmenemismuodot ovat juuri sitä kepulaista politiikkaa aidoimmillaan ja raadoimmillaan.
En muuten täysin ymmärrä käsitteen maakansapolitiikan sisältöä.
Jotenkin luulen, että vanhan kepulaisen politiikan paluulla, jota korhonen ja väykky edustavat viitataan juuri noihin asioihin, joita itse luettelit: "suunnaton vallanhimo keinolla millä hyvänsä. Juuri tästä ovat syntyneet Kekkosen konstit, K-linja, väyrystely, pekkarointi, iltalypsyt, siltarumpupolitiikka, lehmänkaupat ja puhuminen niin totta kuin osaa voi."
Toinen mielenkiintoinen ajatus sinulla oli, ettei kepu oikeasti edes kaupunkeihin haluakaan. Tuossa voi olla totuuden siementä mukana, mutta luulen kyllä että listassasi ensimmäisenä mainittu suunnaton vallanhimo ajaa heitä sokeasti eteenpäin, ilman että he itse täysin ymmärtävät tuon ajatuskulun merkitystä.
Kyllä kepulaiset haluaisivat valtaa myös Helsingin asioihin, en epäile sitä lainkaan. Se on välttämätön osa pitkän tähtäimen kehityskulkua, jossa kepu yrittää uudelleen muovautua kaupunkilaiseksi puolueeksi maaseutujen tyhjetyessä ja kepulaisen identiteetin hiljalleen hävitessä, josta tuolla aiemmin eilen muistaakseni kirjoitin
Jyväskylä on (luojan kiitos) demareiden ja kokoomuksen hallinnassa.
Asian voit todeta tutkimalla kaupungin nettisivuja. Sieltä löytyy kaupunginvaltuuston rakenne.
Oulu taas on ollut kautta aikain kepulaisten ja korpikommunistien luvattua aluetta.
..ilman turhaa pyttyilyä, myös siellä Jyväskylässä, keskeisen suomen ydinalueella jossa perinteisesti on asunut valistunutta ja rauhallista väkeä. Vauraan maakunnan ympäröimässä kaupngissa ovat kauppa, teollisuus ja sivistyslatokset kehittyneet hyvässä yhteisymmärryksessä. Keskustan osuus tuossa kehityksessä on nousujohteista.
Seppo Hietanen
"myös siellä Jyväskylässä, keskeisen suomen ydinalueella jossa perinteisesti on asunut valistunutta ja rauhallista väkeä."
Mutta ei ole enää ihan yhtä hyvin. Sinnekin on jo tullut kepulaisia, jopa enemmän kuin sinne Hesaan ja suuremmilla kuin 19 äänen saaliilla, vaikka Jyskälä onkin pienempi kaupunki.
Rauhallista väkeä täällä kyllä ovat kepulaisetkin, ei heissä ole yhtään samanlaista heikkopäistä riehujaa kuin siellä Tsadissa se yx city-keppana.
31.5.2002 IL: ”Minne unohtuivat helsinkiläisäänestäjät?
Esko Ahon mykkä vaalikausi
Stadin kundiksi muuntautuneen keskipohjalaisen eduskuntavaalikampanja oli poikkeuksellisen pitkä ja kallis. Hänen tuliyhdistyksensä ”Uudistuva Helsinki” poltti vaaleissa 300 000-400 000 markkaa. Panostus oli selvästi suurempi kuin kahdella muulla politiikan titaanilla, Paavo Lipposella ja Sauli Niinistöllä. (127 000 & 240 000 mk).
Mitä helsinkiläiset Ahon äänestäjät ovat äänillään saaneet? Vaalikauden saldo on tähän mennessä jäänyt hyvin laihaksi. Ahon tavoitteet ovat olleet muualla kuin vaalipiirinsä asioiden hoitamisessa.
Ennen pääministerikauttaan (1991-95), keskipohjalaisena ”siltarumpupoliitikkona” Aho oli aktiivinen tekemään eduskunta-aloitteita kotimaakuntansa parhaaksi. Oli raha-asia- ja toivomusaloitteita kulttuuripäivien tukemiseksi, maanteiden kunnostamiseksi, kalanviljelylaitoksen perustamiseksi…
Siirryttyään helsinkiläisten äänillä Arkadianmäelle kaikki tällainen aktiviteetti lopahti kokonaan.
Harvoin äänessä
Puheenvuorojaankin Aho on pihtaillut melkein yhtä tiukasti kuin mykkäkoulua eduskunnassa pitänyt Sulo Aittoniemi (alk).
Kun muilla johtavilla poliitikoilla on kertynyt kolmessa vuodessa satoja puheenvuoroja, Aho on noussut puhujapönttöön tuskin 20 kertaa. Ei ihme, että kepun ryhmänjohtaja Mauri Pekkarinen onkin valittanut muun puoluejohdon jättäneen hänet yksin vetämään puolueen päivänpolitiikkaa.” - - -
Keskustapuolueen ainoa mahdollisuus saavuttaa edes väliaikaista jalansijaa suurissa kaupungeissa olisi ollut tämä Alkion ajatuksia kannattavien karismaattisten ehdokkaiden löytäminen puolueesta.
Ajatuksiltaan fiksu Mikko Alkio itse on liian Mikki Hiiri mieheksi, eikä hänellä ole johtajalta vaadittavaa karismaa, joka olisi voinutkaan viedä keskustaa esim. Helsinkiin tai Turkuun.
Puolueenne tarvitsee karismaattisen ja suuriin kansanjoukkoihin vetoavan, tunneilmaisultaan rikkaan ja tarvittaessa hieman populistisenkin city vihreän johtohahmon. Se teiltä puuttuu, eikä sellaista näytä olevan näköpiirissä. Hänen kaltaisen henkilön avulla sisäänpääsy suuriin kaupunkeihin voisi olla jopa teoreettisesti mahdollista. Ehkäpä sinusta arvoisa City.-Keskusta olisi sellaiseksi ;-)
Toinen täysin varma asia on myös se, että yritit tehdä mustasta valkoista väittäessäsi, että "Korhosen valinta edustaa samaan aikaan voiman ja järjen näyttöä, eikä kyseessä suinkaan ole paluu maahenkeen".
sitä se juuri nimenomaan edustaa. Pohjanmaalaisen jäärän ja pelinpoliitikon nostaminen puoluekoneen johtoon nimenomaan viestii vanhan kepun paluuta ja kun siihen liittää vielä tuon saman ajatuslinjan edustajan Paavo Väyrysen paluun takaisin hämmentämään asioita, ei voi kuin säälien ajatella niitä edistykselisiä keskustalaisia, jotka tulevat näkemään ponnistustensa valuvan aivan hukkaan.
"Alkiolta puuttui se joka Korhosella on takanaan; Puolueen perimmäisen, viime kädessä vastaavan joukon tahtotila"
Tämä on myös varsinaista soopaa. Maakuntien miesten tahtotilalla tai sen puuttumisella ei ole mitään tekoa sen kanssa menestyykö kepu kaupungeissa vai ei. Sitä ei vain yksinkertaisesti kysytä heiltä.
...
Arkadianmäelle voi tuoda pienen puolueen kautta
raipun-bloogi.blogspot.com