agnostikon mietelmä kävelyllä

Jep, tuli pieni miete mieleen pientä metsäpalstaa kiertäessäni. Kaikestahan voi vetää hengellisiä johtopäätöksiä, joten kommentoikaa olkaa hyvät.

Kun kävelemme syvässä lumihangessa, jätämme samalla jälkeemme polun.
Seuraavalla kerralla kun kuljemme samasta paikasta tai kun jälkeemme tuleva henkilö kulkee siitä, niin hänen on helpompi kulkea oikeita jälkiä. Ja vaikka kuinka lunta sataisi tai tuuli lakaisisi jälkemme peittoon, niin jäljet ovat yhä siellä, helpottaen seuraavan henkilön kulkua. Tamppautuneena syvään lumeen, odottaen seuraavia askeleita tukevapana jalansijana.

Vaikka kuinka yrittäisimme, leventävät jälkemme yhä leveämmän ja pitävämmän polun pohjaa. Koskaan ei voi pitkällä matkalla astua juuri samoihin jälkiin ja samalla poistua samalla tavalla jäljistä kuin edellinen kulkija. Ainahan saappaan varvasosassa tuntuu pientä vastusta kun osa lumesta nousee ylös.

Voiko tässä nähdä vertauksen profeettojen ja hyvien ihmisten kulkuun aikojemme saatossa? He näyttävät meille askeleemme ja helpottavat kulkuamme. Yritä, umpihanki on aina rasittavampi kuin jo kuljettu polku, tosin joskus palkitsevampi. Mutta samaan paikkaanhan polut kulkevat, kotiin.
1130
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Tunsit paikan ja polku vei kotiin !

Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Afterlander kirjoitti:

Jep, tuli pieni miete mieleen pientä metsäpalstaa kiertäessäni. Kaikestahan voi vetää hengellisiä johtopäätöksiä, joten kommentoikaa olkaa hyvät.

Kun kävelemme syvässä lumihangessa, jätämme samalla jälkeemme polun.
Seuraavalla kerralla kun kuljemme samasta paikasta tai kun jälkeemme tuleva henkilö kulkee siitä, niin hänen on helpompi kulkea oikeita jälkiä. Ja vaikka kuinka lunta sataisi tai tuuli lakaisisi jälkemme peittoon, niin jäljet ovat yhä siellä, helpottaen seuraavan henkilön kulkua. Tamppautuneena syvään lumeen, odottaen seuraavia askeleita tukevapana jalansijana.

Vaikka kuinka yrittäisimme, leventävät jälkemme yhä leveämmän ja pitävämmän polun pohjaa. Koskaan ei voi pitkällä matkalla astua juuri samoihin jälkiin ja samalla poistua samalla tavalla jäljistä kuin edellinen kulkija. Ainahan saappaan varvasosassa tuntuu pientä vastusta kun osa lumesta nousee ylös.

Voiko tässä nähdä vertauksen profeettojen ja hyvien ihmisten kulkuun aikojemme saatossa? He näyttävät meille askeleemme ja helpottavat kulkuamme. Yritä, umpihanki on aina rasittavampi kuin jo kuljettu polku, tosin joskus palkitsevampi. Mutta samaan paikkaanhan polut kulkevat, kotiin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu