Mikä muuttuisi, jos maahan tulisi porvarihallitus? Mikä muuttuisi Jaban elämässä paremmaksi, jos se olisi vaikkapa kokoomusjohtoinenkin? Mikä muuttuisi Seppo Hietasen elämässä paremmaksi, jos se olisi kepujohtoinen? Mikä muuttuisi Oiva Härkösen elämässä vielä nykyistä paremmaksi, kun tämä punamulta jo muutti kaiken niin hyväksi sinipunan jälkeen? Mikä muuttuisi Suomessa paremmaksi niin että sekä Jaba, Seppo ja Oiva voisivat entistä(kin) paremmin ja olisivat nykyistä(kin) onnellisempia?
Kyselen noita siksi, että omassa elämässäni en uskoisi yhtään minkään muuttuvan mihinkään suuntaan, en paremmaksi enkä huonommaksi. Enkä usko edellä mainittujenkaan elämässä minkään muuttuvan sen ansiosta tai siitä syystä, jos hallituksen kokoonpano muuttuisi.
Enkä uskoisi koko Suomessakaan juuri minkään muuttuvan mihinkään, paremmaksi tai huonommaksi, en ainakaan hallituksen ansiosta tai syystä, vaan jos jokin muuttuu, sille ovat ihan muut syyt. Kalle Isokallio sanoi eilen tv:ssa, jotenkin näin: ”Olemme eläneet nyt vuosia sellaista nousukautta, että meillä ei olisi voinut olla niin huonoa hallitusta, joka olisi pystynyt estämään kansantalouden kasvun ja sen seurannaisvaikutukset. Mikään viime vuosien hyvä ei ole tapahtunut haalituksen ansiosta, ei ainakaan nykyisen hallituksen, vaan paremminkin siitä huolimatta”.
Niin se on. Mikään hallitus ei voi meillä asioita juuri oleellisesti muuttaa, sillä oppositio pystyy aina suuret muutokset estämään, ja estäisi ne myös kansan enemmistö, joka ei ole koskaan kovin muutoshalukas. Poliitikot sen tietävät ja varovat tekemästä suuria muutoksia, kun pelkäävät puolueensa joutuvan niistä maksamaan seuraavissa vaaleissa.
Eikä suurilla puolueilla ole edes ohjelmallisesti kovin erilaisia tavoitteita. Kepulla taitaa olla kahta muuta enemmän kaipuuta niille mpp:n kuvaamille aitovierille, mutta olipa sillä hallituskumppanina kokoomus tai sdp, se estää ne pyrkimykset. Niinpä nytkään ei ole toteutunut se Oivan uhoama ”alueellisen ja sosiaalisen tasapainon palauttaminen”, vaan kehitys on kulkenut edelleen siihen suuntaan, johon se on ollut jo kauan pakotettu kulkemaan, ja eräistä surullisista lieveilmiöistä – Perlos viimeisimpänä – huolimatta hyvä niin. Parempaan mennään, ja niin on pakko mennäkin.
Mahdollinen sinipunakaan ei ainakaan minun, Jaban, Sepon tai Oivan elämään juuri mitenkään vaikuttaisi, kun sitä vetäisi joko Eero Heinäluoma tai Jyrki Katainen, eikä heillä ole Paavo Lipposen ja Sauli Niinistön visionäärisyyttä, tahtoa, rohkeutta ja kykyä. Näköpiirissä ei ole, eikä voi tyhjästä tulla miestä tai naista, jolla olisi noita mainittuja ominaisuuksia, joita välttämättä tarvittaisiin nykyistä paremman suunnan löytämiseksi ja maan sille ohjaamiseksi ja sillä pitämiseksi. Tarvetta kyllä olisi, vaikka juuri nyt ja jo kauan on varsin hyvin mennytkin.
Uusimmassa Suomen Kuvalehdessä suurkapitalisti, konsernijohtaja, tohtori Björn ”Nalle” Wahlroos kaipaa painopisteen muutosta politiikassa. Punaiseen nuoruuteensa viitaten hän kertoo, että oli Kekkosen linjoilla silloin kun Urkki painotti, että jos ”ulko- tai sisäpolitiikan on oltava rempallaan, olkoon se sisäpolitiikka”. ”Nalle” sanoo myöhemmin tulleensa päinvastaisiin näkemyksiin, mutta nyt taas olevansa ”kekkoslainen”, eli hänen mielestään ulkopolitiikkamme ei ole nyt Suomen edun mukaista, vaan se on linjatonta ja arkaa, joka ei johda tuloksiin, joita tarvittaisiin.
Maailma on Wahlroosin mielestä muuttunut vaarallisemmaksi paikaksi energiapolitiikan kytkeytyessä maailmanpolitiikkaan ja uusien kriisipesäkkeiden ilmaantuessa sinne tänne entistenkin ollessa täysissä lieskoissaan. Meille erityisen vaaralliseksi voi muodostua tosiasia, että energiapolitiikassa Venäjän ja Länsi-Euroopan maiden tavoitteet ovat pahasti ristissä. Ulkopolitiikassa olisi Wahlroosin mielestä nyt korkea aika kiinnittää enemmän huomiota Suomen etuun. Wahlroos tähdentää, ettei hän tarkoita tällä vain Nato-jäsenyyttä, vaan laajempaakin asiakokonaisuutta.
”Ennen Suomen ulkopolitiikkaa hallitsi perinteisesti yksi ainoa teema: Suomen etu. Sen jälkeen tuli tyhjää, tyhjää, tyhjää.. Nyt Suomen etu on jäänyt jonnekin kolmen, neljän muun teeman joukkoon”, sanoo Wahlroos. Risto E.J.Penttilää siteeraten Wahlroos kysyy ”onko Suomen viisasta irrottautua perinteisestä Venäjä-politiikastaan ja asettua ristiriitaan itänaapurin kanssa samaan aikaan kun suhteemme länteen ja läntiseen puolustusliittoon on vähintään epäselvä?”
Minunkin mielestäni suurimmat poliittiset muutostarpeemme olisivat ulkopolitiikassamme, juuri niissä asioissa, joita Wahlroos ja Penttiläkin tähdentävät, mutta en näe nykyisissä poliittisissa johtajissamme henkilöitä, joista olisi tarvittavan poliittisen muutoksen toteuttajiksi. Näin sanoessani en ole niinkään pessimisti kuin realisti. Ainakaan muutos ei tulisi yhtään lähemmäksi hallituskokoonpanoa muuttamalla.
Muuttukoon hallituskokoonpano porvarihallitukseksi, sinipunaksi tai pysyköön nykyisenä punamultana – yks ja sama Korhosen pojalle. Ja niin varmaan koko Suomellekin, kun realisteja ollaan.
Olenhan täällä melkoisesti propagoinut kepua vastaan, mutta enemmän olen tehnyt sitä huvikseni ja eräiden politiikkaan liian tosikkomaisesti suhtautuvien ja siitä minuakin vähemmän ymmärtävien kiusaksi kuin mistään muusta syystä. Olen toki sen verran järjissäni, että olen tiennyt vaikutusmahdollisuuteni olemattomiksi, enkä niin ollen ole lähetellyt Keriksen tai Jaban tavoin avoimia kirjeitä ylimmille poliittisille tahoille. Hauskaa kyllä on minulla usein ollut, ei vähiten juuri noiden tosikkojen tähden, ja olen jo kauan pystynyt vain huvittumaan noista minulle suunnatusta avuttomista törkyilyistä.
Hauskinta on ollut kirjoitellessani itsestäni, vaikkapa ”seiväsmatkastani Vieremälle”, kuten joku totesi, ja seuratessani niiden kirjoitusteni herättämiä reaktioita. Niitä ei ehkä kuvaavimmin luonnehdittaisi älykkyyden, sivistyksen tai huumorintajun osoituksiksi!
Eniten tosissani olen ollut turvallisuuspoliittisissa näkemyksissäni ja eräissä ulkoisissakin niihin vaikuttavissa tekijöissä. Mutta suun pieksäminen noistakin asioista on alkanut kyllästyttää, sillä eihän niissäkään kenenkään päätä täällä käännetä enempää kuin puoluenäkemyksissäkään, ja mitäpä se itse asialle merkitsisi, vaikka jokin pää täällä kääntyisikin? Ei yhtään mitään, sillä näillä päillä ei ole vaikutusta omaa lähipiiriään kauempana, eräillä tuskin edes siinä lähipiirissään.
Olen jo kauan aikonut vähentää surffailuani täällä, ja nyt sen teen, Rupean lukemaan noita kymmeniä lukemistaan odottavia tai keskeneräisiä kirjojani ja siinä sivussa työstämään lähipiirilleni tarkoittamieni muistelmieni myös kauan työn alla ollutta mutta huonosti edistynyttä jatko-osaa, jossa ehkä saan käsitellyksi sitä suruani ja ikävääni, joka minua edelleen vaivaa rakkaan vaimoni poismenon johdosta.
Ja uusia matkojakin on taas suunnitteilla. Ja onhan elämässäni aika paljon kaikkea muutakin, ja voihan tulla myös uutta, sillä hieman sellaistakin saattaisi olla tarjolla!
En tietenkään täältä tyystin pois jää, mutta lähes päivittäiset käynnit muuttuvat enintään viikoittaisiksi. Tietysti täytyy sitten vaalien aikoina tulla ainakin niiden tuloksia kommentoimaan, vaikka ne tulokset eivät siis mitään miksikään muuta. Joka muuta uskoo, ei todellakaan ymmärrä politiikasta sitäkään vähää kuin minä, se on fakta!
Kyselen noita siksi, että omassa elämässäni en uskoisi yhtään minkään muuttuvan mihinkään suuntaan, en paremmaksi enkä huonommaksi. Enkä usko edellä mainittujenkaan elämässä minkään muuttuvan sen ansiosta tai siitä syystä, jos hallituksen kokoonpano muuttuisi.
Enkä uskoisi koko Suomessakaan juuri minkään muuttuvan mihinkään, paremmaksi tai huonommaksi, en ainakaan hallituksen ansiosta tai syystä, vaan jos jokin muuttuu, sille ovat ihan muut syyt. Kalle Isokallio sanoi eilen tv:ssa, jotenkin näin: ”Olemme eläneet nyt vuosia sellaista nousukautta, että meillä ei olisi voinut olla niin huonoa hallitusta, joka olisi pystynyt estämään kansantalouden kasvun ja sen seurannaisvaikutukset. Mikään viime vuosien hyvä ei ole tapahtunut haalituksen ansiosta, ei ainakaan nykyisen hallituksen, vaan paremminkin siitä huolimatta”.
Niin se on. Mikään hallitus ei voi meillä asioita juuri oleellisesti muuttaa, sillä oppositio pystyy aina suuret muutokset estämään, ja estäisi ne myös kansan enemmistö, joka ei ole koskaan kovin muutoshalukas. Poliitikot sen tietävät ja varovat tekemästä suuria muutoksia, kun pelkäävät puolueensa joutuvan niistä maksamaan seuraavissa vaaleissa.
Eikä suurilla puolueilla ole edes ohjelmallisesti kovin erilaisia tavoitteita. Kepulla taitaa olla kahta muuta enemmän kaipuuta niille mpp:n kuvaamille aitovierille, mutta olipa sillä hallituskumppanina kokoomus tai sdp, se estää ne pyrkimykset. Niinpä nytkään ei ole toteutunut se Oivan uhoama ”alueellisen ja sosiaalisen tasapainon palauttaminen”, vaan kehitys on kulkenut edelleen siihen suuntaan, johon se on ollut jo kauan pakotettu kulkemaan, ja eräistä surullisista lieveilmiöistä – Perlos viimeisimpänä – huolimatta hyvä niin. Parempaan mennään, ja niin on pakko mennäkin.
Mahdollinen sinipunakaan ei ainakaan minun, Jaban, Sepon tai Oivan elämään juuri mitenkään vaikuttaisi, kun sitä vetäisi joko Eero Heinäluoma tai Jyrki Katainen, eikä heillä ole Paavo Lipposen ja Sauli Niinistön visionäärisyyttä, tahtoa, rohkeutta ja kykyä. Näköpiirissä ei ole, eikä voi tyhjästä tulla miestä tai naista, jolla olisi noita mainittuja ominaisuuksia, joita välttämättä tarvittaisiin nykyistä paremman suunnan löytämiseksi ja maan sille ohjaamiseksi ja sillä pitämiseksi. Tarvetta kyllä olisi, vaikka juuri nyt ja jo kauan on varsin hyvin mennytkin.
Uusimmassa Suomen Kuvalehdessä suurkapitalisti, konsernijohtaja, tohtori Björn ”Nalle” Wahlroos kaipaa painopisteen muutosta politiikassa. Punaiseen nuoruuteensa viitaten hän kertoo, että oli Kekkosen linjoilla silloin kun Urkki painotti, että jos ”ulko- tai sisäpolitiikan on oltava rempallaan, olkoon se sisäpolitiikka”. ”Nalle” sanoo myöhemmin tulleensa päinvastaisiin näkemyksiin, mutta nyt taas olevansa ”kekkoslainen”, eli hänen mielestään ulkopolitiikkamme ei ole nyt Suomen edun mukaista, vaan se on linjatonta ja arkaa, joka ei johda tuloksiin, joita tarvittaisiin.
Maailma on Wahlroosin mielestä muuttunut vaarallisemmaksi paikaksi energiapolitiikan kytkeytyessä maailmanpolitiikkaan ja uusien kriisipesäkkeiden ilmaantuessa sinne tänne entistenkin ollessa täysissä lieskoissaan. Meille erityisen vaaralliseksi voi muodostua tosiasia, että energiapolitiikassa Venäjän ja Länsi-Euroopan maiden tavoitteet ovat pahasti ristissä. Ulkopolitiikassa olisi Wahlroosin mielestä nyt korkea aika kiinnittää enemmän huomiota Suomen etuun. Wahlroos tähdentää, ettei hän tarkoita tällä vain Nato-jäsenyyttä, vaan laajempaakin asiakokonaisuutta.
”Ennen Suomen ulkopolitiikkaa hallitsi perinteisesti yksi ainoa teema: Suomen etu. Sen jälkeen tuli tyhjää, tyhjää, tyhjää.. Nyt Suomen etu on jäänyt jonnekin kolmen, neljän muun teeman joukkoon”, sanoo Wahlroos. Risto E.J.Penttilää siteeraten Wahlroos kysyy ”onko Suomen viisasta irrottautua perinteisestä Venäjä-politiikastaan ja asettua ristiriitaan itänaapurin kanssa samaan aikaan kun suhteemme länteen ja läntiseen puolustusliittoon on vähintään epäselvä?”
Minunkin mielestäni suurimmat poliittiset muutostarpeemme olisivat ulkopolitiikassamme, juuri niissä asioissa, joita Wahlroos ja Penttiläkin tähdentävät, mutta en näe nykyisissä poliittisissa johtajissamme henkilöitä, joista olisi tarvittavan poliittisen muutoksen toteuttajiksi. Näin sanoessani en ole niinkään pessimisti kuin realisti. Ainakaan muutos ei tulisi yhtään lähemmäksi hallituskokoonpanoa muuttamalla.
Muuttukoon hallituskokoonpano porvarihallitukseksi, sinipunaksi tai pysyköön nykyisenä punamultana – yks ja sama Korhosen pojalle. Ja niin varmaan koko Suomellekin, kun realisteja ollaan.
Olenhan täällä melkoisesti propagoinut kepua vastaan, mutta enemmän olen tehnyt sitä huvikseni ja eräiden politiikkaan liian tosikkomaisesti suhtautuvien ja siitä minuakin vähemmän ymmärtävien kiusaksi kuin mistään muusta syystä. Olen toki sen verran järjissäni, että olen tiennyt vaikutusmahdollisuuteni olemattomiksi, enkä niin ollen ole lähetellyt Keriksen tai Jaban tavoin avoimia kirjeitä ylimmille poliittisille tahoille. Hauskaa kyllä on minulla usein ollut, ei vähiten juuri noiden tosikkojen tähden, ja olen jo kauan pystynyt vain huvittumaan noista minulle suunnatusta avuttomista törkyilyistä.
Hauskinta on ollut kirjoitellessani itsestäni, vaikkapa ”seiväsmatkastani Vieremälle”, kuten joku totesi, ja seuratessani niiden kirjoitusteni herättämiä reaktioita. Niitä ei ehkä kuvaavimmin luonnehdittaisi älykkyyden, sivistyksen tai huumorintajun osoituksiksi!
Eniten tosissani olen ollut turvallisuuspoliittisissa näkemyksissäni ja eräissä ulkoisissakin niihin vaikuttavissa tekijöissä. Mutta suun pieksäminen noistakin asioista on alkanut kyllästyttää, sillä eihän niissäkään kenenkään päätä täällä käännetä enempää kuin puoluenäkemyksissäkään, ja mitäpä se itse asialle merkitsisi, vaikka jokin pää täällä kääntyisikin? Ei yhtään mitään, sillä näillä päillä ei ole vaikutusta omaa lähipiiriään kauempana, eräillä tuskin edes siinä lähipiirissään.
Olen jo kauan aikonut vähentää surffailuani täällä, ja nyt sen teen, Rupean lukemaan noita kymmeniä lukemistaan odottavia tai keskeneräisiä kirjojani ja siinä sivussa työstämään lähipiirilleni tarkoittamieni muistelmieni myös kauan työn alla ollutta mutta huonosti edistynyttä jatko-osaa, jossa ehkä saan käsitellyksi sitä suruani ja ikävääni, joka minua edelleen vaivaa rakkaan vaimoni poismenon johdosta.
Ja uusia matkojakin on taas suunnitteilla. Ja onhan elämässäni aika paljon kaikkea muutakin, ja voihan tulla myös uutta, sillä hieman sellaistakin saattaisi olla tarjolla!
En tietenkään täältä tyystin pois jää, mutta lähes päivittäiset käynnit muuttuvat enintään viikoittaisiksi. Tietysti täytyy sitten vaalien aikoina tulla ainakin niiden tuloksia kommentoimaan, vaikka ne tulokset eivät siis mitään miksikään muuta. Joka muuta uskoo, ei todellakaan ymmärrä politiikasta sitäkään vähää kuin minä, se on fakta!
Vastaukset 83
Vanhimmat
Kun eduskunnan keskeisin tehtävä on budjetin laadinta ja sellaisten lakien säätäminen, joiden kautta taloudellinen toiminta aktivoituisi siten, että bkt (= budjetin tulopuoli) kasvaa, työllisyys paranisi, työttömyys vähenisi ja kaikkien hyvinvointia pystyttäiai kohentamaan, niin tässä suhteessa on hyvin vähän sellaisia erilaisia poliittisia keinoja, jotka sulkisivat hallituksen ulkopuolelle minkään kolmesta suuresta puolueesta.
Suuria eroja elämään ei todellakaan tule, on hallitus millä pohjalla tahansa, koska suurissa linjoissa ei ole vaihtoehtoja.
Itse kannatan kokoomuksen hallituksessa oloa ensisijaisesti siksi, että kokoomus ymmärtää muita uolueita peremmin sen, miten talus- ja ulkopolitiikkaa tulee hoitaa globalisoituvassa maailmassa ja vapaan markkinatalouden ympäristössä, jossa me nyt elämme ja joka eniten vaikuttaa siihen, miten hyvin me tulevaisuudessa voimme.
Minusta hallituksessa tarvitaan ehdottomasti sellaista maltillista ja vastuullista oikeistoliberaalia otetta, jota kokoomus parhaimmillaan Niinistön hahmossa on edustanut. Henkilökysymys tämä ei ole, sillä vastaavasti ajattelevia "niinistöjä" kokoomuksen ehdokkaissa on useampia.
Sillä onko kokoomus hallituksessa keskustan tai SDP:n kanssa ei myöskään ole suurta eroa. tse näkisin, että SDP:lle tekisi hyvää miettiä asioita välillä oppositiossa. sen verran koppavaa demareiden touhu nykyisin on, kun eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja sisäministeri peräkanaa ilmoittavat keskustalle ja kokoomukselle, mikä on oikeaa ja mikä väärää politiikkaa, jos haluaa tulla demareiden johtamaan hallitukseen.
Kyse on jossain mielessä myös ideologiasta, koska vierastan tavattomasti sitä työväenliikkeen konservativismia, joka perustuu yli sata vuotta vanhalle ideologialle työn ja pääoman vastakkainasettelusta, ja jta ideologista vastakkainasettelua poliittinen vasemmisto pitää nykyisin lähes ainoana aatteenaan.
Mutta, jos edelleen käy niin, ettei yhteistyö kokoomuksen kanssa edelleenkään kelpaa keskustalle, niin en pane ollenkaan hantiin sinipunavaihtoehtoakaan. Se toimi kahdeksan vuotta erinomaisesti - paljon paremmin kuin Ahon pakkonaitettu eripurahallitus.
Punamultaa en kannata ollenkaan, vaikka on nsanottava, että SFP on tätä viimeistä johtanut aivan kuin kokoomus olisi ollut mukana. Sen verran hyvin on talous saatu pelaamaan juuri niillä eväillä, joita Itälä kokoomuksen puhenjohtajana neljä vuotta stten esitteli.
Ainoa ero on, että, jos kokoomus olisi ollut hallituksessa, niin kaqikkia verotuloja ei molisi pantu sileäksi saman tien, vaan jotain olisi jätetty sen varalle, että talouskasvu joka tapauksessa taittuu kansainvälisten suhdanteiden vuoksi ensi vaalikaudella.
Tämmöisiä tuli avauksestasi ensinäppäilyillä mieleen. Toivottavasti ne selvensivät, millä perusteilla suhtaudun hallitusvaihtoehtoihin niin kuin suhtaudun.
Suhteeni politiikkaan ei ole niin intohimoinen kuin sinulla, en ole "rakastunut" politikointiin, ja siksi voin tässä asiassa olla ilmeisesti kylmäpäisempi kuin Sinä, pitää paremmin erossa toisistaan toiveet ja realismin.
En siis todellakaan usko minkään juuri muuttuvan jos vaikka se porvarihallituskin tulisi. Ja ihan varmasti ei ainakaan minun kohdallani, tuskin Sinunkaan.
Kokoomuksella on monia sellaisia tavoitteita, joita itsekkäästi ajatellen voisin kannattaa, kun kohtuullisen hyväosoinen olen. Mutta oman taustani ja lähtökohtani muistaen näen ehkä Sinua paremmin myös yhteiskunnassamme edelleen vallitsevan suuren eriarvoisuuden, monien köyhyyden ja jopa hädän, enkä usko niihin parannusta tulevan kokoomuksen politiikalla. Se ei siinä liene ensimmäisenä tavoitteenakaan. Siksi tuskin tulen äänestämään kokoomusta, vaikka sitä usein äänestänyt olenkin.
Äläkä vain nyt ala pitämään minulle sitä täällä usein esittämääsi luentoa siitä, miten rikkaiden rikastuminen koituu myös köyhien hyväsksi, sillä vaikka teoria on virheetön ja kaunis, se ei vain näy toimivan käytännössä. Ehkä onneksi kokoomus ei ole juuri koskaan päässyt teorioitaan mielensä mukaan testaamaan.
Vielä epätodennäköisempaa on, että äänestäisin kepua, sillä vaikka se ei kokoomusta kummemmin pysty vaikuttamaan politiikkaan tahtomallaan tavalla. Mutta onhan se kuitenkin ilmaissut sellaista tahtoa, jota en voi olla tukemassa.
Mitä jää jäljelle minulle äänestettäväksi? Ehkäpä sittenkin demarit, vai olisinkohan jo niin rohkea, että äänestäisin vihreitä? Ei mahdotonta. En kyllä usko omalla äänestyskäyttäytymisellä mitenkään vaikuttamaan muuhun kuin omatuntooni.
Mutta jos puolueesta mistä tahansa astuu esiin henkilö, joka rohkeasti asettaa poliittisiksi tavoitteikseen asioita, joista täällä olen eniten tosissani puhunut ja joita esim. tuo suurpohatta Wahlroos näkyy pitävän tärkeimpinä, hänelle annan ääneni empimättä. Sillä uskoisin olevan vaikutustakin, sillä sellainen ehdokas saisi äänivyöryn. Mutta mistäpä se uusi Paavo Lipponen yht´äkkiä ilmestyisi!
Jos olisimme kaikessa samaa mieltä, nin vain toinen meistä ajattelisi.
Itse asiassa saattaisin ajatella samoin kuin sinä, ellen tuntisi kokoomusta aika tarkkaan, ja ellen asennoituisi työväenliikkeen konservatiiviseen herrat/duunarit-kahtiajakoidealismiin niin herkästi kuin asennoidun.
Sopivia henkilöitäkin minun on helppo löytää, kun olen päätynyt ensin valitsemaan puolueen sulkemalla huonommat vaihtoehdot pois ja päätymällä siihen, joka jää jäljelle.
Mitä intohimihin tulee, niin ei minulla niitä politiikkaan sen enempää ole, kuin tämä tapa tappaa aikaa kommentoimalla sitä, mikä kulloinkin on ajankohtaista.
Voi, jospa kokoomus onnistuisi myymään kepulle sen köyden, johon se hirttäisi itsensä!
Sanonpa tähän muutanman oman näkemykseni siitä, mitä asioita muuttuisi, jos Suomeen tulisi vihreänsininen hallitus.
1. Yritysten verotusta kevennettäisiin. Pääomaverotus on Suomessa kovin korkea. Harkittaisiin ehkä jopa Viron tapaan yritysvcerotuksessa ns. "aitaveromallia", jossa vain yrityksestä ulos otettua voittoa verotetaan.
2. Julkisia palveluja järjestettäisiin enemmän yrittäjien toimesta.
3. Passiivisesta "työvoimahallinnoinnista" siirryttäisiin aktiiviseen työelämäoppimiseen. Työttömyysturvan kestoa leikattaisiin - tai nopeammasta työhön/koulutukseen menosta palkittaisiin.
4. Sosiaalietuudet kohdistettaisiin aidosti heikompiosaisille.
5. Koulutus tehostuisi enemmän yritysmaailman ja muuttuvan työelämän tarpeiden mukaiseksi.
6. Tulo- ja perintöverotusta alennettaisiin.
4. Sosiaalietuudet kohdistettaisiin aidosti heikompiosaisille.
>> Keitä he ovat ja millaisia tukia heille kohdentaisit.
3. Passiivisesta "työvoimahallinnoinnista" siirryttäisiin aktiiviseen työelämäoppimiseen. Työttömyysturvan kestoa leikattaisiin - tai nopeammasta työhön/koulutukseen menosta palkittaisiin.
>> Mitä tekisit työttömille, jotka eivät opeillasi työllisty.? Millaista aktiivinen työsselämäoppinen on? Millainen minimiturva heille olisi järjestettävä ja kuinka paljon se käsittääkseni eroaa nykyisestä minimitoimeentulomallistamme?
...en usko, että niitä päästäisiin yhtään lähemmäksi porvarihallituksen johdolla. Ei ainakaan kepujohtoisella.
Varsinkin neljättä kohtaa kannatan sydämestäni, mutta sitä ainakaan porvarihallitus ei parantaisi. Sinipunakin olisi siinä uskoakseni paljon parempi kuin turkoosi eli sinivihreä.
Kuutoskohtaa, jota myös kannattaisin vilpittömästi, sen sijaan uskoisin porvarihallituksen pitävän tärkeämpänä kuin nykyisen punamullan, mutta tuskin se siihen muutosta aikaan saisi, sillä jos koko vasemmisto ja vihreät olisivat oppositiossa, niiden voima kyllä riittäisi sellaisen pyrkimyksen torppaamiseen.
Olen ihan rehellinen avauksessani, sen joka kohdassa - luitko loppuun asti? - enkä todellakaan usko minkään juuri miksikään muuttuvan hallituskoostumasta johtuen.
Lue myös Jaballe antamani vastaus, ole hyvä!
Yritysverotuksen uudistamisessa kannattaisi toimia perheyrittäjyyttä suosivaan ja sukupolvenvaihdoksia helpottavaan suuntaan.
Julkisissa palveluissa ryhdyttäisi soveltamaan tilaana/tuottaja-mallia, jossa poliittinen päättäjä määrittelee laatukriteerit, joiden perusteella julkinen sektori päättää tuottaako se palvelut itse vai ostaako se ne yrittäjiltä, jolloin ostaja on velvollinen valvoman laadun säilymisen kriteereiden tasolla.
Työllistävä koulutus muuttuisi radikaalisti, kun sillekin asetettaisi paremmin tavoitteet ja niitä myös valvottaisi paremmin kuin nyt. Koulutuksessa otettaisi selkeämmin huomioon se, että tulevaisuudessa työura ei ole 45 vuotta samassa yrityksessä työehtosopimuksen suojeluksessa pekkaspäivineen, vaan ihmisellä on 3-5 työuraa ja yhtä monta uudelleenkoulutuksen paikkaa.
Työttömyysturva rakennettaisi todella siten, että työttömyyden nopea loppuminen palkitsee enemmän kuin jääminen nauttimaan työttömyyskorvauksesta ja pimeistä sivutöistä.
Sosiaaliturvaa riittäisi tarvitseville paljon nykyistä runsaammin, kun työttömyys olisi ratkaisevasti alemmalla tasolla.
Perintöverotus poistettaisi polisoiden väliltä kokonaan ja rintaperillisten kohdalla sitä alennettaisi selvästi.
Tuloverotusta käytettäisi nykyistä joustavammin eri suhdannevaihtelujen mukaan.
Työvaltaisia palvelualoja kohtuuttomasti rankaisevasta 22% al-verosta pyrittäisi eroon, koska nykyisellään se on lähinnä ihmistyöhön kohdistuva haittavero, joka estää mm. sen, että palvelualat voisivat korvata muualle menetettävät teolliset työpaikat.
Kylläpä menit pilkunviilaukseen. Siksi sanonkin jo etukäteen, että tuo lista on suntta-antava. Seuraavat esimerkit eivät myöskään ole täydellisiä, vaan suuntaa-antavia, ette turhaan ryhdy nussimaan niiden pilkunvälejä...
Aidosti vähäosaisempia ovat pitkäaikaistyöttömät, pelkällä kansaneläkkeellä elävät ja työttömyydestä kärsivät lapsiperheet. Varmasti muitakin on.
Työttömät, jotka eivät opeillani työllisty, tulee sitten vain sijoittaa sellaisiin tehtäviiin, joissa he voivat tehdä jotakin hyödyllistä. Kyllä sitä sitten taas työllistyy tai menee koulun penkille, kun muutaman kuukauden siivoaa puistoja.
Oikeastipa on niin, että mm. oppisopimuskoulutukset ovat monille nuorille parempi tie työelämään kuin laitosmuotoinen koulutus, joka usein katekaa, kun huomataan että sossusta saa helpommin rahaa.
Viimeisen tiedän, kun satun olemaan erään ammattikoulutusyhtymän hallituksen jäsen. Suurinn ongelma ja työttömyysuran alku on keskytyvä II asteen koulutus. Siihen kyllä olisi konstinsa!
"Sosiaaliturvaa riittäisi tarvitseville paljon nykyistä runsaammin, kun työttömyys olisi ratkaisevasti alemmalla tasolla."
Meinaatko, että minimitoimeentulon turvaavaa toimeentulotukea voitaisiin nostaa runsaasti taloudellisten edellytysten niin salliessa?
Jos näin ajattelet niin "hats off for the Jäbä"
Vastaan molemmille samalla: monet kohdistani ovat jo nyt sellaisinaan keskustan ja osin kokoomuksen ohjelmissa. Niinpä Jorman väite, että keskusta ei veisi asioita mainitsemaani suuntaan, ei ole oikein pätevä.
Vaan nytpä minä lähden pelaamaan jääkiekkoa. Liikuntaa suosittelen muillekin, sillä "kotiinsa on moni kuollut", kuten meillä päin sanotaan!
Oppisopimuskoulutus toimii. Siihen kannattaa ilman muuta satsata.
Työttömäksi joutuneiden, varsinkin nuorten ja pidemmän aikaa työttöminä olleiden, koulutus on jo hankalampi paikka. Kouluttaja ei yksin pysty mitenkään synnyttämään opiskelun motiivia nuoriin, joilta motiivi itseltään puuttuu ja päällimmäisenä mielessä ei juuri muuta ole kuin se, mistä saisi vastikkeetonta rahaa ilmaiseksi tai vastikkeellista mahdollisimman vähällä vaivannäöllä.
Olisiko vika peruskoulussa? Mitä oppiaineita sinne pitäisi lisätä, että nuoret kokisivat työn tekemisen palkitsevammaksi?
'Tavoitteihisi' on ilmeisesti junttien harrastamaa Kainuun murretta. Suomen kielellä sanotaan 'tavoitteisiisi'.
"Kylläpä menit pilkunviilaukseen. Siksi sanonkin jo etukäteen, että tuo lista on suntta-antava. Seuraavat esimerkit eivät myöskään ole täydellisiä, vaan suuntaa-antavia, ette turhaan ryhdy nussimaan niiden pilkunvälejä... "
Kuinka voit noin sanoa? Eihän edellisessä listatassasi ollut mitään konkretiaa ja siksi sitä kysyin.
Älä huomi tuttu on minullekin ammatillisen koulutuksen kuntayhtymien hallinto sekä myös seutukuntahallinto
Kyllä minimitoimeentuloa pitää vpida nostaa, kun muiden sosiaalikulujen alenemisesta heltiää siihen rahaa.
Suhtaudun hyvin mielenkiinnolla vihreiden perustulomalliin (koskahan julkistavat sen) ja kannatan kovasti KELA:n pääjohtaja Jorma huuhtasen (k) ehdotusta koko sosiaaliturvajärjestelmän täydellisestä perkaamisesta ja uudelleenrakentamisesta, vaikka se lienee hyvin monille puolueille hyvin epäpopulaari aihe, kun joku kansalaisryhmä voi aina perustellusti väittää, että nyt tetaan heiltä pois ja annetaan joillekin muille enemmän.
Mutta niille, jotka eivät iän, sairauden, työkyvyttömyyden tai muun syyn vuoksi pysty itse palkkaansa ansaitsemaan, antaisin mielelläni minimitoimeentuloa paremmankin elämisen tason.
"Mutta niille, jotka eivät iän, sairauden,"työkyvyttömyyden tai muun syyn vuoksi pysty itse palkkaansa ansaitsemaan, antaisin mielelläni minimitoimeentuloa paremmankin elämisen tason."
Mihin vedät rajan tuon muun syy- kategorian osalta. Ovatko esimerkiksi ylen- ja väärinsyömisen takia aikuisiän diateksen saaneet ja työkykynsä menettäneet sellaisia?
Soísitko tupakoivalle keuhkosyövän saaneelle ja siten työkykynsä menettäneelle oikeuden noihin runsaampiin elämisen ehtoihin?
Mihin ryhmään rajaat alkoholistit? Ovatko he työkyvyttömiä ja sairaita ja pitäisikö yhteiskunnan pitää heistä huolta, kun he ovat työkykynsä menettäneet? Onko alkoholismi ja vaikkapa itsetuhoisa ylensyöminen mielestäsi ylipäätäänsä sairauksia?
Lääkäri kai diagnosoi työkyvyn. Se riittää mulle ilman sen kummampaa sairauksien määrittelyjä.
Noihin itse aiheutettuihin työkyvyttömyyksiin saattaisi olla paikallan kytkeä velvollisuutta osallistua vieroitukseen/kuntoutukseen, mutta tätä en ole mitenkään harkinnut, kunhan tuli nyt mieleen.
Turha moralisointi ja syyllitstäminen on muutoinkin liiaksi vallalla tässä maassa.
Toisaalta ongelma asiaan saattaa tulla politiikan puolelta, sillä poliitikothan ne viime kädessä säätävät myös lääkäreitä ja heidän toimintaedellytyksiään sitovat lait.
Sosiaalietuuden saamisen yhtenä edellytyksenä voisi todellakin olla osallistuminen vieroitukseen. Nykyäänhään asiaa ei kontrolloida mitenkään.
Samoin kuin työntekijän mahdollinen työkyvyttömyys ei mene työvoimatoimiston tietoon, jollei henkilö niin halua. Toisaalta se onkin ihan hyvä asia, ettei kaikki viranomaiset tiedä yksilöiden kaikkia asioita. Mutta on kuitenkin vähän kaksipiippuinen juttu.
Ilkka Taipaleen kaltaisia selvitysmiehiä tarvittaisiin oikeasti kuntiin työtä tekemään, jotta työvoimareservin todellinen työkuntoisuus selviäisi.
...olen kuitenkin saanut aikaan huomattavasti pitempiä kirjoituksia kuin tuo sinun esseesi. Olen jopa saanut kirjoituksistani tunnustusta ja tullut jopa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkitsemaksi.
Jos jollakulla on oikeasti jotakin sanottavaa, hän kyllä sanoo sen vaikka hieman murteellakin - kuten monet parhaimmat kirjailijamme - kunhan ei vain rääkkää kieltä niinkuin eräs täällä, eikä ole mieltynyt samanlaisiin törkeyksiin.
Mutta jos jollakulla ei ole mitään sanottavaa, esitys jää noin lyhyeksi, ja silloin on jokseenkin sama, millaiseen kieliasuun hän sen pukee.
Selvitysmiehet voisi korvata terveyskeskuslääkäreiden kouluttamisella työkuntoisuuden määrittäjiksi.
Työkyvyttömyyskorvauksen saamisen edellytyksenä voisi tosiaan pitää säännöllisiä lääkärintarkastuksia ja hoito-ohjeiden noudattamista sekä suostumista kaikkeen määrättävään vierotukseen/kuntoutukseen.
Vastaavasti saatettaisi löytää hyvää käyttöä sellaiselle työvoimaviranomaiselle - työhön ohjaajalle - joka erikoistuisi osittain työkyvyttömien työllistämiseen.
Lain säätämisiä tarvittaisi aika paljon, ennen kuin sosiaaliturvan porsaanreikäinen tilkkutäkki muodostaisi asiallisen turvaverkon ilman päällekkäistä byrokratiaa ja aivan liian väljää tulkinnanvaraisuutta.
Lääkäreiden täydennyskoulutus tulisi myös tarpeelliseksi, jos tälle tielle mennään
Älä turhaan röyhistele rintaasi, ei sinulla ole aihetta. En se ole minä, joka yleensä kommentoi toisten keskustelijoiden (oikein)kirjoitustaitoa, vaan sinä. Siksi kommenttini heitin. Oikeasti tällainen toiminta on äärimmäisen matalamielistä ja toisia keskustelijoita halventavaa. Kielivirheistä huomauttamiset jätettäköön opiskelijoiden ja heidän opettajiensa väliseksi asiaksi. Pyydän siis näyrimmästi anteeksi kaikilta myös JormaKKorhosen puolesta, koska hän ei itse osaa tekosiaan katua.
Nykyään työvoimatoimistojen yhteydessä toimivat vajaakuntoisyksiköt ja heidän kelanlausuntojen varassa toimiva byrokratiansa on todellakin aikansa elänyt.
Olen työskennellyt kuntoutusjohtajana yli 120 työvoimahallinnon vajaakuntoiseksi määrittämää työnhakijaa työllistäneessä yrityksessä, joka ei tosin kaikilta osin toiminut aivan samoin liiketaloudellisin perustein kuin normaaliliikeyritys, mutta nollatulosta tavoitellen kuitenkin. Nykyisin sitä kai nimitettäisiin sosiaaliseksi yritykseksi.
Siellä opin tuntemaan työvoimahallinnon kyvyttömyyden vajaakuntoisuuden määrittelyssä ja tällaisten ihmisten ohjaamisessa mielekkäisiin työtehtäviin.
Toisaalta on tunnustettava, että yritys käytti työvoimatoimistoa härskisti hyväkseen. Jokainen selkävaivainen tai kyntensä katkaissut työntekijä oli määritelty vajaakuntoiseksi ja siten erityistoimenpiteiden ja tukien kohteena, erilaisten tukityöllistämisapujen muodossa.
Taisin olla ao. yksi puulaakin ainoista henkilöistä, jota ei ollut määritelty virallisesti vajaakuntoiseksi. Siellä niitä oli niin suuri osa toimihenkilöistä, ylemmästä johdosta kuin suorittavasta portaastakin.
Hyvin raadollista bisnestä. En viitsi mainita tietenkään paikan nimeä, enkä edes kaupunkia, sillä silloin juttu olisi liian helposti identifioitavissa.
...urheiluharrastus siis.
Toivottavasti yhteiset ohjelmat löytävät tiensä myös vaaliohjelmiin, niin demarit huomaavat vaalipaneeleissakin, että heidän aikansa on jäämässä taakse.
No kun olet noin herkkätuntoinen, niin pahoittelen sanavalintaani.
Minusta kommentissani oli paljon konkretiaa: mm. palvelujen tuotantotapakysymys, veroasiat ja koulutus.
Minusta on selvää, että laitosmuotoinen ammatillinen koulutus on häviämässä. Nykyään esimerkiksi metallialan nuorisoasteen opiskelijat oppivat olennaisen vasta työmaallaan. Siksi viisas koulutuksen järjestäjä sijoittaa jo nykyään mm. koneinvestointeihin suoraan yrityksiin ja hakee niitä kumppaneiksi.
Minusta olisi parempi, että enemmän kuin työttömänä olemisesta, palkittaisiin nopeasta siirtymisestä uuteen työsuhteeseen.
Sosiaali-etuuksien osalta olen hieman vieraantunut. Viimeksi olen saanut opintotukierän joskus -90-luvun alkupuolella, sairaspäivärahaa 6 pv. tehtyäni "polvileikkauksen" moottorisahalla v. 1988. Työttömänä en ole ollut milloinkaan. Työnantajana sen sijaan monelle. Nykyään yksityisyrittäjänä ei paljon kiinnosta muu kuin se, että oma eläke- ja sairausvakuutus on kunnossa. Ei ehdi muiden äyrejä kadehtimaan eikä sosiaalisenttejä punnitsemaan.
Olen juuri samaa mieltä.
Ongelmana Suomessa on juuri se, että toimeentulomuotojen monimutkainen verkko ja päällekkäisyys ja toisaalta eräiden ryhmien poissulkeminen viimesijaisista tuista jättää kaikkein köyhimmät ja kurjimmat väliin. Ja sinne pitäisi se korotus saada!
hyvä. Kyllä tuo Jäbä on ihan kunnon keskustaporvari, jolla on moraalinen selkäranka.
Olet monessa suhteessa oikeassa. Kyllähän se vähän kaiken koulutuksen kanssa on niin, että koulussa opitut asiat muovautuvat käytännön osaamiseksi vasta työpaikalla.
Oppisopimuskoulutus ammatillisen koulutuksen muotona on iänkaikkisen vanha ja hyväksi havaittu tapa. Oppimestarit ja kisällit ovat vuosisadat siirtäneet osaamista sukupolvilta toisille.
Yrittäjien ongelma on usein se, (en nyt puhu sinusta, kun en sinua tunne) että ei "ennätetä sosiaalisenttejä" laskemaan. Toisin sanoen ei haluta jakaa hyvinvointia.
Kaikki ymmärtävät, että ilman yrittäjän alkupääomaa ja riskinottoa ei olisi yritystä syntynyt, mutta ilman osaavaa työvoimaa ja toimivaa yhteiskunnallista infrastruktuuria ei tuo ta pääomaa saataisi tuottavaan käyttöön, eli uuden luomiseen.
Yrittäjän riski yksin sen enempää kuin työntekijän panoskaan yksin eivät tuota tulosta ja se molempien osapuolten tulisi ymmärtää.
Tästä ymmärryksestä voi kasvaa oikeudenmukainen ja reilun tulonjaon uhteiskunta.
Minulle tulee usein lyöntivirheitä. Kun on oppinut yliopistoaikoina omintakeisen kirjoitusjärjestelmän, joka on kymmensormijärjestelmää nopeempi - mun opiskeluaikoihin sattui tämä murros, että proseminaarit tein vielä kirjoituskoneella ja niiden konseptit käsin, mutta gradun jo WP:lla...
Parhaat tekstit oli ne aikaisemmat. Nyt tulee lyöntiä ohikin, kun innostuu. Pahoittelen tätä huolimatonta kirjoitustapaani, mihin varmaan viittat sanalla uhteiskunta. Mutta asiassa olemme samoilla suunnilla.
Siksi minulle tuo kirjoitusvirhe "uhteiskunta" sinne jäi.
Minulla on usein tapana ensin kirjoittaa ja sitten miettiä. Joskus se on hyvä ja uutta luova tapa, välillä tulee ylilyöntejä :-( Pitäisi aina jaksaa oikolukea kuitenkin viestit ennen lähettämistä, se vain liian usein jää.
Toivottavasti ilmoituksesi vähentämisestä pitää paikkansa, saitti siistiytyy. Saas nähdä ketkä kaikki muut vähentävät samalla kirjoitteluaan, eihän noin lahjakkaalle kirjoittajalle kuin JKK ole koskaan yksi nikki riittänyt;--))
että et kokonaan jätä palstaa, muutenhan se tietäisi tämän palsta jos ei nyt ihan loppua niin kuitenkin melkoista näivettymistä.
Minä pelkään että kanssasi lähtee muitakin debattikavereitasi, tänne jäisi Vaitonaisen tapaisia veetuilijoita jotka eivät itse pysty minkäänlaista tekstiä kirjoittamaan, anteeksi Vaitonainen, pystythän sinä tuomaan saitille kateuden katkeraa kalkkia, onhan sekin jotakin.
Uusi-Ukki jatkaa saitin seuraamista lähinnä lukemalla, luulenkin että olen saitin inokkaimpia lukijoita, kirjoittamiseni onkin ollut vähäistä minulla kun on vielä käytössäni viisi ja kuusikymmenluvun Poliisin Yksisormijärjestelmä, siis yksi sormi tekee työtä ja yhdeksän lepää, jos tälläinen vaha ja naivi vitsi näin lopuksi sallitaan.
Jaa että Uusi-Ukkikin vähentää samaan aikaan kuin idolinsa. Olipa todella yllättävä tieto;-))))))
En olisi ikinä arvannut.
Kerropa Ukki ketkä kaikki muut lähtevät, että tulisivat muutkin (sivu)persoonat juluki...
...uutteramminkin, kun Sinulla on ehkä enemmän uskoa politiikkaan kuin minulla ja kun olet koko ajan kehittynyt myös tämän vempaimen käytössä.
Ajatuksistahan Sinulla ei todellakaan ole pulaa, vaan tuhatkertaisesti hakkaat niillä nuo vaitonaiset ja muut ilmeisen keskenkasvuiset räkänokat, joista ei varmaan koskaan aikuisia tulekaan. Ja tuskin saavuttavat koskaan meidän ikäämme ja saavat pitkän elämän myötään tuomia kokemuksia, ja vaikka saisivatkin, ei noilla älynlahjoilla niistä mitään opittaisi!
En minäkään täältä tyystin pois vetäydy, mutta todellakin aion nyt toteuttaa jo kauan aikomani vähentämisen mm. syistä, joita avauksessani mainitsin.
En minäkään suureen muutokseen usko olipa tuleva hallituspohja mikä tahansa. Erot tuleekin niistä pienistä painotuksista joita puolueiden perusohjelmissa on.
Tämän uuden punamullan, siis NL:n ja K-linjan vaikutuksesta vapaan, ensimmäinen kausi on pohjautunut niin voimakkaasti Lipposen demaripolitiikkaan ettei sen aikana ole sen enenpää tämän päivän demarijohdon kuin kepunkaa todellista karvaa katsottu. Molemmilta on kuitenkin kuultu jo selvää haikailua paluuseen sulle mulle linjalle, Vanhanen esimerkiksi on puhunut väljemmistä budjettikehyksistä, joka vain tarkoittaisi lyhytjänteisempää pekkarointia.
Keskustaoikeistolainen hallitus olisi selkeästi vastuullisempi talouden hoidossa, sen perinnön vaalimisessa jonka me jätämme tuleville sukupolville. Se perustaa politiikkansa työn tekemisen ja teettämisen kannattavuudelle, kansantalouden kakun kasvattamiselle, ei pelkkään kakun jakoon kuten vasemmistokeskustalainen tapa on.
SDP:n junttautuminen SAK:n melkeinpä tahdottomaksi käskyläiseksi on vaarallinen kehityssuunta, etujärjestön valta ei voi korvata poliittista päätöksen tekoa. Rajamäen onnettomat lausahdukset siitä, että kansallinen turvallisuus on vaarassa jos demarit syrjäytetään, kertoo karua kieltään siitä missä mennään. Tuo Rajamäen viestihän on selvä: jos SDP syrjäytetään niin yleislakkoa ja muuta levottomuutta on luvassa.
Tuo yhden etujärjestön vallan ylenmääräinen kasvu vain jatkuu jos demarit jatkaa, siinä jo riittävä syy vaihtaa takaisin riippumattomaan kansan valtaan, keskustaoikeistolaiseen hallitukseen.
joka uskoo että SAK:n asenteet yrittäjyyteen muuttuvat pikku hiljaa.
Kyllä siellä on tajuttu että maa tarvitsee uusia yrittäjiä ja kun kukaan ei tiedä miksi yritykset eivät halua kasvaa niin aletaan kysellä sosialipsykologeilta.
SAK on nyky Suomen vanhoillisin ja jäykin systeemi.
Se oppii kyllä yrittäjyyden ja monet muutkin terveen talouden ylläpitämiseen tarvittavat asiat. Mutta vasta pakon edessä sitten kun seuraava lama kaataa taas yrityksiä ja sysää työttömyyden kasvuun. Jos sittenkään.
En väitä vastaan, etteikö porvarihallituksella saattaisi olla mainitsemiasi ohjelmallisia pyrkimyksiä, mutta kokonaan toine asia on, toteutuisivatko ne. Uskon, että eivät juurikaan, sillä muutokset nykyiseen jäisivät minimaalisiksi poliittisen järjestelmämme jatkuvuus- ja konsensushakuisuuden johdosta. Voimakas oppositio - joka porvarihallitukselle ilemisesti syntyisi - pystyisi helposti estämään sille epämieluiset muutokset. Vaikkapa sitten lakkouhalla, jos ei muuten.
En minäkään kannata ammattijärjestöjen ylikorostunutta valtaa, tai ainakin tulopoliittisissa neuvotteluissa ja päätöksenteossa niiden rinnalle pitäisi saada muitakin tahoja, joita päätökset koskettavat. Kuten esim. 1,35 miljoonaa eläkeläistä, joilla ei ole sananvaltaa omien "tulojensa" muodostumiseen, eli kolmikannasta pitäisi tehdä nelikanta.
Mutta minusta kyllä hieman liioittelet tuota SAK.n valtaa. Täytyyhän palkansaajillakin olla oikeus ja mahdollisuus etujensa ajamiseen, sillä on se sentään suurin väestöryhmämme. Siitähän perimmiltään on kysymys, ja SAK:n "vallan" kaventamisyritykset pakkokeinoin tuottavat tarkoitukselle päinvastaisen tuloksen.
Olen tuolla edellä koettanut tuoda esille oamtuntoni ääntä, eli vaikka oma toimeentuloni on kohtuullisen hyvä ja turvattu, kaikilla ei ole niin, ja oman taustani ja lähtökohtanikin muistaen ja muutenkin kyllä olisin alkiolaisempi enemmän kuin nykykepu, eli kehottaisin kaikkia puolueita: älkää unohtako köyhän asiaa. Mutta eiväthän ne minun kehotuksiani kuule, ja siksi en niille avoimia kirjeitä täällä esitäkään. Enkä usko, että porvarihallitus lämpenisi tuolle asialle ainakaan paremmin kuin tämä punamulta, ja sekin kai lähinnä vain kiitos sen punan!
En ole asiaa paljonkaan ajatellut, mutta hetken ajateltuani ja jo näkemäänikin muisteltuani jaan kyllä optimismisi. Todellakin uskon, että myös SAK on ns. oppiva organisaatio, kuten muutkin ammattijärjestöt.
Sanaakaan en muuttaisi, jos olisi omaa tekstiäni. ;-))
perinteisestä Kekkoslaisesta venäjän politiikasta"
Sanoo Nalle. Minä olen kylläkin käsittänyt että, sinä olisit kannattanut Tannerin- Junnilan irtiottoa venäjän politiikassa?
Nytkö valitetaan että, venäjän politiikka ei ole tarpeeksi Kekkoslaista?
...repäisit vain muutaman sanan asiayhteydestään, jolloin sait niiden tarkoituksen vääristymään mieleiseksesi. Näin "Nalle" sanoi (tai oikeastaan siteerasi Risto E.J.Penttilää):
>>onko Suomen viisasta irrottautua perinteisestä Venäjä-politiikastaan ja asettua ristiriitaan itänaapurin kanssa samaan aikaan kun suhteemme länteen ja läntiseen puolustusliittoon on vähintään epäselvä?
öykkäripolitiikalla oltaisiin kyllä nahkurin orsilla!
.. MIKÄÄN MUUTTUISI. Se mikä tulee muuttamaan monet asiat on tuleva talousromahdus. Ns korjausliike osakemarkkinoilla, noin 20 %, on vasta alkusoittoa. Luulisi poliitikkojen ymmärtävän sen verran, että rahamiehet, siis tosikapitalistit ovat nyt pumpanneet ilmaa kiinteistöihin, osakkeisiin, asuntoihin jne sen verran, että on aika puhdistaa pöytä. Kansa sijoittaa rahastoihin ja arvopapereihin ja ostaa kalliilla kun nyt on korkea aika myydä. Onkin
mielenkiintoinen kysymys onko ehdokaskaarti uhrannut ajatustakaan sille, että talouskehitys ei ehkä olekaan niin ruusuinen kun on annettu ymmärtää.
Saattaapa hyvinkin tapahtua, sillä jokaista nousua on aina seurannut lasku, olkoon sitten kyse mistä tahansa, vaikkapa erektiosta.
Tuossa verotusta varten papereita kokoillessani totesin, että minunkin pienoiset sijoitukseni ovat nousseet aika kivasti taas viime vuonna, vaikka olen karttanut niissä riskiosakkeita (joissa myös voitot voivat olla suurimmat) ja enemmän minulla on sijoitusrahatoissa kuin osakkeissa ja niissäkin eniten yhdistelmärahastoissa, jotka sijoittavat paitsi osakkeisiin myös korkoinstrumentteihin.
Pitäisiköhän nyt ruveta myymään noita vähäisiä sijoituksiaan? Jospa kuitenkin antaisin olla ja jättäisin ne jälkipolvieni päänsäryksi, sillä todennäköistä laskua taas aikanaan seuraa todennäköinen nousu!
... puhut yleensä viisaita. Saattaapi olla, että pitkäaikaissijoitukset näin toimivatkin. Tietysti hienoa, että niitäkin on eikä kaikki laukkaa kvarttaalitalouden ehdoilla. Olen itsekin piensijoittaja, mutta pyrin hiukan tienaamaan osakekaupalla lyhyelläkin tähtäimellä. Olenkin sitä mieltä, että nyt pitää olla erityisen tarkka, koska notkahdus on jo näköpiirissä ja itse olen myynyt joitakin riski- osakkeita. Rahastoihin en sijoita ollenkaan vaikka ne ovatkin ehkä hyviä instrumentteja sellaisille, jotka eivät markkinoita ehdi seurata. Ennen kaikkea ne ovat hyviä pankeille, mutta sehän näkyy niiden markkinoinnissakin. Syytä olisi kuitenkin Vanhasen ja kumppaneiden miettiä millä siihen alamäkeen varaudutaan. Sen suuntaisia puheita ei juuri kuule.
Tietysti valtiovallan ohjelmassa on paljon näitä laihdutuskuuriohjelmia, mm vanhustenhoito, jota valtiovarainministeriö ja Hyssälän ministeriö ajavat omaisten hoidettavaksi. Tästäkään ei hiiskuta vaalikamppailussa mitään.
ja naurattaisi koko ajan kun tietäisi demarien olevan poissa vallankahvasta.
kun saataisiin Rajamäen kauhuvisiot toteutumaan!
Hulinat päälle vaan! Elä äänestä äs dee peetä!
SDP = Keskusta = Kokoomus
Mitä eroa? En minä ainakaan huomaa. Jotain pieniä korostuksia voi olla.
Suomesta tehdään parempi paikka, kun ensin irrotaan EU:sta, että voidaan ylipäätään päättää jotain itse. Sitten on mahdollista valita kohtuuden tie, eikä talouskasvu-ahnehtiminen.
http://www.itsenaisyyspuolue.fi
..alueellisen ja sosiaalisen tasapainon palautumisesta synnyisnseuduiltani päin:
Nurmeksen Kohtavaarassa, Pielisen itärannalla 9 km keskustasta etelään (Bombalta 6 km) hyvin kauniissa maisemassa sijaitsee eräs opisto, joka minulle kuten myös edesmenneelle vaimollenikin tuli läheiseksi yli 20 vuoden ajalla. Siellä vietimme kesin talvin lomia ”kuntokurssi”-teemoilla, kesäisin mm. Ruunaankoskia laskien, Jongunjokea meloen, salomaita patikoiden. laiva- ja veneretkillä Pieliselleä aina Kolille tai Eeva Ryynäsen ateljeelle Paateiin suuntautuen, myös Koiteretta (Oiva Härkösen synnyinseutuja) seilaten. Talvisin hiihdellen hyvillä laduilla vaativia murtomaita tai leppoisempia Pielisen rannan maisemia. Takavuosina myös läheisessä Jurttivaarassa lasketellen.
Yli 20 vuoden ajan olen siellä joka kesä ollut myös Helsingin Yliopiston vapaan sivistystyön laitoksen toimeenpanemilla karjalaisen kulttuurin kursseilla, joilla aina on ollut mielenkiintoinen ohjelma, ja siinä sivussa on osallistuttu erilaisiin tapahtumiin, kuten Kuhmon kamrimusiikkiin, Lieksan vaskiviikolle tai Nurmeksen nuori musiikki- tapahtumaan, Ilomantsin praasniekkaan ym.
Kyseessä oli evankelinen opisto, mutta Sley luopui pari vuotta sitten kannattamattomaksi käyneestä opistosta, jolla aikoinaan oli paljon ympärivuotisia kursseja, jotka antoivat lisäpisteitä muihin opiskeluihin pääsemiseksi, ja mm. matkailuopas- ja eräopaskoulutusta. Sen jälkeen opiston on ylläpitänyt ja koettanut pyörittää kurssitoimintaakin sen kannatusyhdistys Nurmeksen opiston ystävät ry, johon minäkin kuulun.
Nyt on tultu tien päähän silläkin linjalla. Johtokunta kutsuu yhdistystä koolle kokouksen ainoana asiana opistosta luopuminen. Sillä on varsin suuret mutta varojen ja hoidon puutteesta jo rapistuneet rakennukset ja parinkymmenen hehtaarin tontti upeassa maisemassa. Mutta saattaa olla vaikeaa löytää ostaja, joka maksaisi siitä kunnon hinnan tai edes sellaisen, jolla saisimme edes jo syntyneet velkamme - n. 100 000 euroa - maksetuiksi.
Minun syntymäpitäjäni Rautavaaran itäinen naapurissa Nurmeksessa on ollut aina maalaisliitto/kepu-yksinvalta. Oli jo silloin, kun Rautavaaran kunnanvaltuustossa oli SKDL:llä yksinkertainen enemmistö – 11 paikkaa 21:stä - ja myöhemmin vennamolaiset suurimpana puolueena, ja niin on jatkunut. Kun aikoinaan kauppala ja maalaiskunta yhdistettiin, tilanne ei muuksi muuttunut, sillä kauppalassa oli vain n. 1000 asukasta ja maalaiskunnassa n. 14 000.
Nyt koko yhdistyneessä Nurmeksessa on kai vajaat 9000 asukasta. Kaikki merkittävimmät työnantajat – Valion meijeri mukaan lukien – ovat sieltä kaikonneet. Saastamoinenkin taitaa teettää Sasta-tuotteensa Kiinassa, joskin tehtaan myymälä vielä on Porokylässä. Myös aikoinaan runsaat turistipalvelut ovat lähes loppuneet, etäinen sukulaiseni Matti Turunen lopetellee laivaliikennettään Pielisellä ja Jurttivaaran laskettelukeskuskin (myös Turus-Matin omistuksessa aikoinaan) on suljettu jo aikoja sitten. Bomba vielä jotenkin sinnittelee, vaikka sen yhteydessä oleva Sotka-kylpylä on vaihtanut omistajaa jo ainakin kolme kertaa.
Ja nyt siis lopettaa opistokin, jossa olen ainakin 40 kertaa jonkin lomakurssin viettänyt ja joilla on tullut hyvin paljon tuttuja, ystäviäkin, ja joilta on paljon kauniita muistoja. Viime kesänähän vielä olin siellä karjalaisen kulttuurin kurssilla –teemana Karjala kirjallisuudessa - ja ensi kesän kurssin teemaa jo hahmoteltiin, mutta kurssia ei siis tule.
Hyvin surullista. Niin tuoltakin osin palautuu se alueellinen ja sosiaalinen tasapaino, jota kepujohtoinen hallitus tietenkin palauttaa ainakin vankimmille kannatusseuduilleen!
Kerrottu ei ole ainoa esimerkki siitä, että polittikalla ei ole mitään mahdollisuuksia hoitaa ihmisille tärkeimpiä asioita. Päivittäin tulee esille samanlaisia. Rahatalous määrää ihmisten ja heidän kotiseutujensa kohtalosta, niihin politiikka ei pysty vaikuttamaan.
Kyllä kai keskusta olisi jotakin tehnyt siellä Nurmeksessakin, jos sillä olisi ollut siihen mahdollisuuksia. Mutta kun ei ole olleut, eikä tule olemaan vastaisuudessakaan, vaan kehitys samaan suuntaan jatkuu ja kiihtyy. Sen vuoksi kaikki puhe politiikasta ja puolueiden merkityksestä siinä on ihan turhaa lässytystä.
Jos niin tekevät, niin sitä samaa lisää vaan! Se olisi ihan oikein sellaisille, joita Siperiakaan ei ole opettanut.
... hyvin. Kävin kouluakin Nurkeksen lyseossa jonkin aikaa. Myöhemmin nuorukaisena ja vielä nuorena insinöörinäkin ollessani Metsähallinnon Itä-Suomen insinööritoimiston palveluksessa olin noilla nurkilla metsäautoteiden ja uittolväylien rakennusten tiimoilta. Jongunjoella olevalla Metsähallituksen kämpällä pidin joinakin vuosina Kotkan metsäkoulun oppilaille viikon/parin mittaisia kursseja metsäautoteiden rakentamisesta.
Nämä seudut ovat niitä syrjäseutuja, jotka eivät mitenkään voi elää entisenlaista elämäänsä, vaan sieltä vääjämättä työt vähenevät metsätöiden koneellistuessa ja vähäisen maatalouden käytyä kannattamattomaksi pientiloilla. Väki vähenee ja se on luonnollisena kehityksenä hyväksyttävä. Se vaikuttaa myös niihin vähäisiin keskuksiin kuten Nurmes/Porokylä ja Valtimo. Sen sijaan jo Lieksa ja Ilomantsi ovat suurempia pitäjäkeskuksia ja ovat säilyneet virkeinä.
Alueellisella tasapainolla ei tarkoitetakkaan sitä, että noissa Nurmeksen seudun paikoissa pitäisikään säilyä entinen asukasmäärä ja entiset toiminnot. Tuommoiset seudut sopeutuvat uusiin oloihin. Tätä muutosta ei vain pidä keinotekoisesti kiihdyttää ja sitä on yhteikunnan tasolta tasoitettava niin, ettei kohtuuttomia kärsimyksiä synny.
Sen sijaan maakunnan keskuksen kehitystä pitää aktiivisesti tukea valtiovallan taholta. Oli surullista kuunnella Lipposen hallituksen aikana kun radiossa haastateltiin Joensuun kaupungin korkeaa virkailijaa. Hän kertoi, että kaupungissa on runsaasti tyhjillään kaupungin vuokra-asuntoja. Asukkaat muuttavat työn perässä Helsingin seudulle ja asunnot jäävät tyhjilleen. On muistettava, heille piti rakentaa Helsingin seudulle uudet asunnt, infra ja palvelut.
Tämä älytön kehitys saatiin oikenemaan Vanhasen hallituksen aikana ja Pohjois-Karjalan kehittys oli maan nopeimta. Enkä usko, että jokin Perloksen tapaus sen pysäyttää. Perloksen tuotantotilat otetaan muun pienteollisuustuotannon piiriin.
"Alueellisella tasapainolla ei tarkoitetakkaan sitä, että noissa Nurmeksen seudun paikoissa pitäisikään säilyä entinen asukasmäärä ja entiset toiminnot. Tuommoiset seudut sopeutuvat uusiin oloihin."
Täällä päin siitä kyllä ajatellaan toisin, ja yhä kepua äänestetään, mutta jos tuo on kepun näkemys, niin se pitäisi saada yleiseen tietoon. Eiköhän silloin kepun kannatus loppuisi ja alkaisi parempi kehitys.
Lieksassa ei ole yhtään paremmin asiat. 1980-luvun alussa siellä oli runsaat 20 000 asukasta, nyt enää vajaat 15 000 ja työpaikat ja palvelut ovat kovasti vähentyneet sieltäkin. Ei ihan yhtä pahasti kuin Nurmeksesta, sillä Lieksassa ei kepulla ole koskaan ollut ihan yhtä suuri ylivalta.
Minua yllättää suuresti nyt esittämäsi näkemys, suorastaan hämmästyttää. Se yllättää ja hämmästyttää sen vuoksi, että olet historian harrastaja. Kun esim. tutkailee suomalaisen sosiaalipolitiikan historiaa ja vuosien saatossa politiikan avulla tehtyjä muutoksia, ero on valtaisa nyt verrattuna itsenäisyytemme alkuun. Samoin taloudellinen kehitys noista ajoista ja koko taloushistoria on mullistuksia pullollaan. Eivät nämä muutokset olisi ilman poliittisia päätöksiä kuten satsauksia koulutukseen ja yhteiskunnan infrastruktuuriin tulleet. Kokonainen hyvinvointivaltioluomuksemme on poliittisen päätöksenteoon tulos. Länsimainen oikeusjärjestelmämme, josta meidän on syytä olla ylpeitä, on poliittisen pätöksenteon tulosta. Erilaiset perusoikeudet ovat poliittisen päätöksenteon tulosta. Ja niin edelleen.
Kyllä äänestäjien poliittiset valinnat ovat hyvin pitkälle ratkaisseet sen, minkämuotoiseksi yhteiskuntamme on ajan saatossa muotoutunut.
Tällaisia aikoina kuin mitä nyt elämme, politiikan merkityksen pitäisi vain korostua. Sehän on tavallisen ihmisen ainoa väline suojatua yhä kovenevaa talouselämän ylivaltaa vastaan. Sinä ehkä näet hyvintoimeentulevana eläkeläisenä asian muuttumattomuuden, mutta nuoremmat polvet voivat elää hyvinkin suuressa epävarmuudessa jatkuvan muutospaineen alaisina. Tämä näkyy sitten erilaisilla pahoinvointimittareilla mitattuna.
Ihmisen elämisen kannalta on täysin järjetöntä korostaa ulkopolitiikkaa sisäpolitiikan ohi menevänä asiana. Kekkosen kuulu kommentti liittyi Suomen silloiseen tilaan, koska haluttiin ylikorostaa YYA-sopimuksen ja hyvien NL-suhteiden merkitystä. Filosofisesti ihmisen elämisen funktio ei voi kuitenkaan olla siinä, että ulkoinen turvallisuus on hoidettu. Koko eläminen on aika turhaa, jos se on tärkein asiammme. Minusta silloin kannattaisi harkita muuttoa Grönlantiin, koska se on ehkä vihoviimeisiä paikkoja, missä pitäisi olla huolissaan ulkoisesta turvallisuudesta.
Maailma on aivan riittävän militarisoitunut jo nyt. Ei siihen enää lisäpanoksia tarvita. Nykyisillä ydinaseilla maapallon asukkaat voidaan tappaa useampaan kertaan, jos eivät kerralla usko. Koko ajattelukehikko ulkoisen turvallisuuden merkityksestä on erittäin darwinistinen ja ihmisen älykkyttä ja koko ihmisyyttä - erotuksena kasveista ja vähemmän älykkäistä eläimistä - halveksiva.
Itse asiassa länsimaisten yhteiskuntien elämässä ulkoiseen turvallisuuteen on alettu kiinnittää suhteellisesti koko ajan vähemmän huomiota. Talouselämä on kokonaisuudessaan mennyt kaiken tuollaisen edelle. Talouselämästä näyttäisi tässä mielessä syntyneen kyllä myös korvike ulkoisen turvallisuuden torjunana. Amerikan Yhdysvallat ja EU ovat tästä hyviä esimerkkejä. Amerikan Yhdysvalloissa ei esiinny enää sotia osavaltioiden kesken ja EU:ssa jäsenmaiden osalta ollaan lyhyessä ajassa pääsemässä samaan tilanteeseen. Molemmat ovat vahvasti taloudellisia yhteisöjä ja taloudelliset arvot nähdään niin suurina ja merkityksellisinä, ettei niitä yksinkertaisesti haluta altistaa tuhottavaksi. Jokaisella on liikaa menetettävää.
Yhdysvallat kokee kyllä mukamas turvallisuusuhkia, mutta ne eivät ole todellisia, vaan peiteverhoja imperialismin toteuttamiselle. Miten joku kääpiövaltio Grenada tai köyhääkin köyhempi Nigaragua voisivat muka muodostaa jonkin uhan puhumattakaan merten takaisista maista, jonne USA on tunkenut ihan omasta halusta ilman, että Irak, Iran, Syyria, Libya, Sudan, Pohjois-Korea jne. olisivat millään lailla uhanneet USAta. Jos USA keskittyisi omien asioidensa hoitamiseen, sille riittäisi varmaan sadasosa niistä asevoimista, mitä sillä on. Ja tässä ei edes ole huomioitu ydinaseita.
Nykyisin eri valtioiden rajat ovat koko lailla tunnustettuja. Suuria rajakiistoja ei ole kuin muutamilla alueilla. Jos jokainen valtio pyrkisi hoitamaan omia asioitaan eikä lähtisi merten taakse kalaan, ulkoisia uhkia ei esiintyisi jatkuvalla syötöllä. Kyllä niitä joku on aina aikaansaamassa ja ne ovat enimmäkseen niitäm, jotka pyrkivät puuttumaan muiden maiden asioihin.
…olen todellakin historian harrastaja, kuten sinäkin. Sinä tiedät paljon historiasta ja ymmärrät oikein siihen – kehityskulkuihin - vaikuttaneita tekijöitä, joita nytkin tuot esille. En ole erimielinen niistä.
Mutta minä ilmeisesti olen tullut ymmärtämään historiasta vielä enemmän ja vielä tärkeämpää. eli syitä ja seurauksia noitakin tärkeämmille asioille, kuten kansamme kovimmille vaiheille, aivan olemassaoloamme koetelleille. Siksi minun painotukseni ovat toiset kuin sinun – esille ottamasi suurimerkityksellisen myönteisyyden tietysti myöntäen. Mutta ymmärtäen, että on jotain vielä tärkeämpää, sellaista, joka kaiken tuon tekee mahdolliseksi – tai estää siltä mahdollisuudet.
Olet ilmeisesti aito tannerilainen. Suuresti ihailemani Väinö Tanner oli kaltaisesi idealisti, joka ei voinut uskoa, että ”Venäjän johtajat olisivat niin hulluja, että aloittaisivat sodan”.
Toivottavasti Sinun ei tarvitse koskaan kokea sitä valtavaa pettymystä hyväuskoisuuteensa, jonka Tanner joutui kokemaan, eikä voinut sitä koskaan anteeksi antaa venäläisille enempää kuin niiden kanssa suhteisiin pyrkineillekään. Mutta jos ihailemasi poliittinen ”linja” – sitaatit eivät ole vahinko – saa tarpeeksi kauan jatkua ja Sinä tarpeeksi kauan elää, valitettavasti joudut ”tannerit” kokemaan, siitä olen varma.
Niin eri tavalla historia voi siis opettaa siitä kiinnostuneita ja siitä yhtä ja toista tietävääkin.
En minä itse asiassa ole täysin menettänyt uskoani politiikkaan yleensä, mutta olen tullut kyyniseksi meillä harjoitettavan politiikan suhteen. Mieluummin käytän jäljellä olevan varmaan jo melko vähäisen ajan johonkin mielenkiintoisempaan kuin tuollaisen melko turhanpäiväisen touhun seuraamiseen ja siitä debatoimiseen.
Mutta jatka Sinä vaan, jos intoa riittää; jatka niin kauan, kunnes tulet huomaamaan saman, jonka minä jo olen huomannut! Vaikka politiikalla ei juuri voida mihinkään tärkeimpiin asioihin vaikuttaakaan - kuten ihan oikein on todennut tuo Nurmeksesta kertomaani surulliseen tarinaan vastannut - niin ehkä ihan vähän kuitenkin, ja poimitaanhan se marjakin maasta. Mutta minä en ole enää vuosiin marjastanutkaan.
>>Kyllä äänestäjien poliittiset valinnat ovat hyvin pitkälle ratkaisseet sen, minkämuotoiseksi yhteiskuntamme on ajan saatossa muotoutunut.
Tämä historiallinen kehityslinja jota kuvaat on tarkennettavissa vaihtotalouden kasvun osalta. Pitkässä kehityskaaressa on nähtävissä että kun erikoistuminen ja kauppa astuivat kuvaan, entinen sitoutuminen maahan purkautui. 1800-luvun taloustieteilijöillekin vielä maaperä edusti arvonmuodostuksen premissiä ja oli lähtökohtainen realiteetti. Maiden valloittamisen tarve haihtui kun teollistuminen ja liikenne viime vuosisadan myötä nousivat. Asenteellisesti monet kuitenkin yhä elävät maailmassa jossa maa-arvo on kaiken, myös reviiriajattelun lähtökohta.
Kun nyt mielipidemittauksissa todetaan, että asevelvollisuusarmeijan vankimpia kannattajia ovat impivaaralaisilla syrjäseuduilla elävät kepulaiset, tavallaan tämäkin kaunis yksityiskohta kertoo saman tarinan kuin koko länsimainen historia. Siellä ei vielä olla kasvettu irti turpeeseen sidotuista arvoista ja ajatuksista.
... paljon vaikuta se, että onko meillä hallituksena sinipuna, punamulta tai sinimulta. Minua hetkauttaa vain, jos perustuslailla aletaan riisua minua. Mutta perustuslakia ei noista hallituksista mikään pysty radikaalista muuttamaan.
Minä olen kiinnostunut politiikasta paremminkin mielenkiinnosta niin entisaikojen kuin nykyisiin yhteiskunnallisiin ja maailmanpoliittisiin asioihin.
Kun Isokallio sanoi, että hallituskaan ei ole pystynyt tuhoamaan vuosikausia kestäneen voimakkaan noususuhdanteen hedelmiä. Eihän asia noin helppoheikkinen ole. On muistettava, että juuri samaisen hallituksen toimet ovat luoneet edellytykset tuolle korkeasuhdanteelle. Erityisesti Vanhasen hallituksen aikana kansantuote on kasvanut nopeimmin vanhoista EU-maista yhdessä Irlannin kanssa. Maassa vallitsee pohjoismainen hyvinvointi ja demokratia. Sen koulutusjärjestelmä ja innovaatiokultturi on maailman huippua.
Kepujohtoinen hallitus sai pysähtymään epäterveen sinipunan valtion varoilla keinotekoisesti kiihdyttämän keskityskehityksien ja maakuntien alasajon. Keskittymistä pääkaupunkiseudulle tapahtuu nytkin, mutta se on saatu hallittuihin rajoihin ja on luonnollista kehitystä. Näin peräänkuulluttamani "alueellinen ja sosiaalinen tasapaino" on saatu palautumaan. Nyt keskittyminen on saatu suuntautumaan myös suuriin maakunnallisiin keskuksiin.
Suomen ulkopolitiikkaa on myös hoidettu Suomen etua koko ajan ajaen. Meillä on asialliset suhteet naappureihimme, koko Eurooppaan, Amerikkaan ja kaikkialle maailmaan. Meidän kannaltamme vain on tärkeämpiä nämä läheisemmät alueet kuin Amerikka tai Kaukoitä. On myös muistettava, ettei meidän voimavaramme edes riitä pyörimään kaikkialla maailmassa samalla teholla.
Ulkopoliittisen johtomme huoli koko maailman "alueellisen ja sosiaalisen tasapainon" puolesta on myös Suomen edun ajamista. Suomellekin käy huonosti, jos kehitysmaiden kurjistuminen johtaa koko maailman seksortoon. On myös Suomen etu, että vauraus lisääntyy kaikkialla, jolloin korkeasti jalostetuille tuotteillemme tulee uusia markkinoita.
Sanot:
>> Kepujohtoinen hallitus sai pysähtymään epäterveen sinipunan valtion varoilla keinotekoisesti kiihdyttämän keskityskehityksien ja maakuntien alasajon.
Kepu-uskontunnustuksesi on vilpitön ja rehellinen. Juuri sinun näköisesi.
Mutta Oiva hyvä, me valitsemme maallemme päättäjiä, eduskuntaa ja hallitusta, seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Emme äänestä menneille vuosille, haemme suuntaa tulevaisuuteen, aina vaan nopeammin muuttuvaan maailmaan jossa työ ja toimeentulo on kiinni siitä että osaamme ottaa hetkestä kiinni, löytää parhaan tavan hyötyä globalisaatiosta, EU:n laajenemisesta, geopoliittisesta asemastamme, ison Venäjän turvallisesta naapuruudesta ja kaikesta mitä maailma eteen tuo. Tai sitten valitsemme päättäjiä jotka käpertyvät globalisaatiolta suojaan, piiloutuvat EU:lta, Venäjältä, USA:lta ja kaikelta kansainvälistymiseltä. Suojaamme itseämme kaikelta kosmopoliittiselta. Impivaaralaistumme. Ilomansilaistumme. Kepulaistumme. Tai mikä vielä pahempaa, SAK:laistumme, jäykistymme saavuttamiemme etuuksien verkkoon kuin kuha talvikalastajan pyydykseen.
Siinä valintoja sinullekin.
Siis perustelummempia kannanottoja sinultakin siihen miksi porvarihallitus on parempi vaihtoehto.
... kansan tahto. Porvaripuolueilla on jo kauan ollut eduskunnassa reilu enemmistö, mutta sossut siellä ja muissakin valtion tärkeissä tehtävissä ovat kukkona olleet.
Lipposen aikana demareissa oli se vika, että olivat oikeistolaisempia kuin kokoomukselaiset. Kieltämättä nykyisen hallituksen Lipposesta irtaantunut ministeriryhmä on yhteityökykyinen. Mutta Heinäluoma epäilyttää. Hän on vanha SAK:n järjestöjyrä ja pysyy uskollisena ihalaisille.
Sen sijaan Kokoomuksella ei ole sellaisia korporatiivisia rasitteita niin kuin ei enää kepullakaan. Keskusta ja kokoomus pysyisi avarakatseisina puolueina parhaiten sopeutumaan globaaliin maailmanmenoon. Sen sijaan sossut voivat joutua barrigaadeille SAK-sidonnaisuutensa ja eurooppalaisen joskus ahdasmielisen sosialidemokraattisen liikkeen osana.
Porvarihallitus olisi siis mielestäsi oikeistolaisempi kuin punamulta, ja siksi sitä toivot. Siis demarit ovat punamullassa riippana, kun ovat liian vasemmistolaisia.
Mutta kuitenkin ne demarit olivat pahoja sinipunassa, kun olivat niin oikeistolaisia. Samat demarit, joista ei monta henkilöä edes vaihtunut. Ja sama Lipponen jatkoi vielä pitkään puolueen puheenjohtajana. Eikä Lipposen jälkeenkään oli demarien ohjelmia muutettu eikä hänestä ole irtisanoutunut yksikään demari, sinä Oiva vain!
Puheesi kepun ja kokoomuksen rasitevapaudesta korporativismin suhteen on ihan puppua. Mitä ovat MTK, Teollisuuden työnantajat ja muut muita kuin SAK sillä puolella? Kepu sinänsä on jo korporatiivinen rakennelma.
Ja puheesi kepun sopeutumisesta demareita paremmin globaaliin maailmanmenoon on niin paksua, ettei se käy enää edes huumorista!
Olet toope, Oiva!
SDP, se "Vencheremos" puolue on jäänne DDR,n ajoilta.
Olet tehnyt itsesi naurettavaksi höpöttämällä jatkuvasti Lipposesta irtaantuneista demareista. Eivät demarit irtaantuneet Lipposesta, ei kepukaan, sillä Anneli halusi Paavon ulkoministeriksi, mutta Lipponen irtaantui koko porukasta.
Annelin saatua potkut eräät demarit yrittivät taivutella Paavoa valtiovarainministeriksi, sillä Kalliomäki olisi antanut hänelle tilaa, olipa puhetta jälleen myös ulkoministerin tehtävästä Tuomiojalta tosin kysymättä. Kepun ryhmä oli sitä mieltä, että mahdolliset demarien ministerivaihdokset ovat ryhmän sisäinen asia. Mutta Lipponen piti pintansa ja jyrisi, että "vain pääministerin vaihtamisesta oli puhe, ja se puhe pidetään".
Tiedän asian varmaksi, mutta eihän siitä ole julkisuudessa huudeltu, mutta varmaan saamme lukea siitä Paavon muistelmista.
Et kai sinäkään voi uskoa, että demarit tai edes kepu irtaantuivat Lipposesta, vaan asia oli päinvastoin. Paavo oli saanut tarpeekseen ja kun tiesi pääsevänsä parempipalkkaiseen ja tyynempään sekä protokollassakin korkeampaan eläkevirkaan, niin hänen oli helppo tehdä päätöksensä. Harmi vain Suomen ja suomalaisten kannalta.
olla harmillista että, työväenliikkeestä poistuu viidennen kolonnan petturi.
Se on aivan sama lähteekö hän omasta vai toisten tahdosta, sehän on pääasia että hänestä on päästy eroon.
Demaripuolueessa on aina kautta historian ollut käytäntönä että pahastikin mokanneelle annetaan itselleen tilaisuus vetäytyä. Siksi Lipposenkaan suhteen mitään riekkujaisia ei ole järjestetty. Tilanne olisi toinen jos Lipponen olisi mokannut Bushin kanssa lievemmin ja vielä hetken saanut olla vallassa. Silloin hän mahdollisesti olisi päässyt niin pahaksi ettei enää itse olisi ymmärtänyt väistyä.
Nuoret demarit eivät missään nimessä halunneet hirttäytyä Lipposeen kuten tämä hirttäytyi typerään bushismiinsa.
Tiedän asian varmaksi, mutta eihän siitä ole julkisuudessa huudeltu, emmekä varmaan saa lukea siitä Paavon muistelmista.
Sinä minua jäljitellen sanot tietäväsi varmaksi, mutta sinä valehtelet. Minä nimittäin tiedän varmaksi, tiedän ihan oikeasti, enkä kepulaisittain. Tulet vielä joskus sinäkin oikeasti tietämään.
Minä korostin, että Lipposen aikana demarit olivat oikeistolaisempia kuin Kokoomus ja niinpä sinipuna oli äärimmäisen oikeistolainen ja ajoi maahan uusliberaalin talouspolitiikan. Lipposesta irtaantuneet demaarit ovat jo perinteisempiä sossuja. Mutta heidän sidonnaisuutensa SAK:hon ja eurooppalaiseen sosialidemokratiaan pelottaa.
Jos nyt perustettaisiin porvarihallitus, olisi se vähemmän oikeistolainen kuin Lipposen hallitukset.
MTK:lla ei ole sananvaltaa nykyään kepun asioihin. Maanviljelijöiden osuus puolueen kannattajista on 8 %. Sen sijaan demarit ovat täysin työntekijäjärjestöjen ohjauksessa. Niiden korporatiivinen valta on valtava, jäseniä noin 3 miljoonaa, MTK:lla noin 0,1 miljoonaa. Kokoomuksella ei ole mitään erikoissuhdetta työnantajajärjestöihin. Se nähtiin äskettäin, kun TK oli sopimassa yhteistoimintamenettelyn laajentamista yhä pienempiin yrityksiin, mutta, jota kokoomus jyrkästi vastustaa.
Kepu on nykyisessä hallituksessakin osoittanut hyvän sopeutumisensa globaaliin menoon. Pääministeri Vanhanen, ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lehtomäki, kauppa-ja teollisuusministeri Pekkarinen ja puolustusministeri Kääriäinen ovat osoittaneet pätevyytensä maailmanlaajuisessa politiikassa.
"Jos nyt perustettaisiin porvarihallitus, olisi se vähemmän oikeistolainen kuin Lipposen hallitukset"
Kepu olisi siis kokoomukselle vasemmistolaisempi vastapaino kuin mitä demarit olivat. Nyt olet vihdoin sinäkin ymmärtänyt, että kepu ei ole mikään porvaripuolue, vaan agraari-vasemmistososialistinen tulonjakopuolue.
Tietysti tässä punamullassakin demarit ovat se oikeistolaisempi puolue, sillä eihän heissä mikään ole muuttunut Lipposen ajoista; samat ohjelmat ja samat henkilötkin siellä mukana ovat.
Että kepu ei olisi halunnut ja pyytänyt Paavo Lipposta nykyiseen hallitukseen? Kyllä se halusi ja pyysi Anneli Jäätteenmäen oikein anellessa sitä.
Älä pidä muita niin lyhytmuistisina, ettemme muistaisi hallitusneuvottelujen aikaisia tapahtumia. Muistat varmaan sinäkin, mutta yritätä vain uskotella. Vain tyhmä pitää muita niin tyhminä, että uskoo heidän uskovan tuollaista paremmin kuin omaa muistiaan.
Monta asiaa minäkin olisin tiennyt ellei niitä olisi minulle selitetty.
Asiat ovat tapahtuessaankin epäselviä ja monitulkintaisia, ja tieto on vain ideaali. Se joka väittää tietävänsä uskoo tietävänsä. Historiaa kirjoitetaan lähtien kysymyksistä mitä ja miksi, ja siinäkin on aina kyse mielekkyyden raameista.
Lipposen maailma on eri maailma kuin jonkun nuoren demarin maailma. Kun Lipponen poistuu, hän poistuu nuoren demarin maailmasta.
Itse asiassa en pidä mahdottomana että Lipppposen moka oli niin paha että Halonen ja Tuomioja eristivät hänet. Peli oli siitä poikki, eikä itkettäjä-Paavolla ollut enää paluuta. Tässä tosiasiallisessa tilanteessa on ihan se ja sama mitä julkisuudessa puhutaan. Ja jos näin on, silloinhan se mitä Jäätteenmäki ihan tv-kameroidenkin edessä vinosti hymyillen esitti, oli mitä raskaimman luokan vittuilua.
Mutta sellaista on politiikka. Kulissia, kulissia, kulissia.
uskolla tiedolla. Varman tiedon vastaiseen ei pitäisi kenenkään uskoa.
Vai onko se niin mukavaa kuvitella? Siis kuvittelet tuollaista tapahtuneen, vaikka tiedot kertoivat toista.
Miksi ihmeessä teidän kepulaisten pitää aina vain kuvitella, kaiken maailman salaliittoja ja muuta, jota oikeasti ei ole olemassa.
Onko oma elämänne niin tylsää, että siihen pitää saada väriä tuollaisita kuvitelmista?
Kerimäki ei todellakaan ole ainoa harhoissaan elävä kepulainen.
Vaiyritättekö te vaan uskotella muille sellaista, johon ette itsekään usko? Älkää hyvät kepulaiset pitäkö muita tyhminä, jos itse sitä olettekin!
... sosialistien käyttäytyminen nykyhallituksessa verrattuna Lipposen hallitukseen. Koko puolue ja ministeriryhmä olivat silloin Lipposen tiukassa äärioikeistolaisessa ohjauksessa. Tässä ei puolueohjelmilla ole mitään tekemistä.
Kepu on aina ollut vakaa porvaripuolue tai niin kuin ennen myös sanittiin ei-sosialistinen puolue, mutta ei niin oikeistolainen kuin Kokoomus puhuumattakaan Lipposen aikaisesta sos.dem.puolueesta.
Kenellä lienee tarve uskoa mitäkin -- omat käsitykseni perustan ihan suoraan useiden nuorten demarien, niin kansanedustajien kuin muuten vain aktiivien kertomaan. Sinä taas perustat merkillisiin kuvitelmiin, esimerkiksi kuvitelmaan että minä olisin "kepulainen".
kun jotkut historian uudelleenkirjoittajat väittävät että, suomessa asiat olisivat nyt paremmin mikäli Kekkosen ajan asemesta olisikin vallassa ollut joku Tannerilainen honkaliitto?
(kapi-ukkohan siitä "tiedosta" on ainakin ollut aivan haltioissaan) :))
Historia ei ole kontrafaktuaalinen tiede, eli jossittelu ei kuulu historiankirjoitukseen. Historiankirjoitus yrittää selvittää vain mitä tapahtui ja miksi.
Sikäli kun on kysymys ihmisistä, ajatusten ja tekojen selittäminen on aina tulkinnanvaraista. Olipa kyse minkä tyyppisestä historiankirjoituksesta tahansa, aputieteitä tarvitaan, tai oikeastaan jopa niin että aputieteet ovat likimain kaikki kaikessa, ja viime aikojen merkittävin muutos on mielestäni tapahtunut ns. psykohistorioinnin nousussa.
Harrastelijoita jossittelu kiinnostaa, ja on niitäkin joita ei mikään muu kinnostakaan. Kun ns. "objektiivisuus" on tiedonfilosofisesti ottaen osoittautunut hankalaksi ellei peräti harhaiseksi käsitteeksi, on tietysti houkuttelevaa johdattaa historiankirjoitustakin yhä enemmän jossittelujen ja juoruilujen suuntaan. Kun ihmisen tulkitseminen on aina kaikkein subjektiivisinta, tyypillistä halvalle historoinnille onkin ollut nimenomaan keskittyminen henkilöiden arvioimiseen.
On peri-inhimillistä ihailla yksiä ja puhua pahaa toisista. Henkilönpalvonta tai vahvojen johtajien kaipuu yhtäältä ja pahuudella leimaaminen eli kuvitelman perivihollisista toisaalta ovat vallankin kehittymättömissä yhteiskunnissa tyypillisiä asenteita. Juorupalstoillehan ne jo joutaisivat, mutta taitavat vaikuttaa vielä ainakin vanhemman polven suomalaisten keskuudessa vahvasti.
vaan täyttä tosiasiaa. Toivottavasti joku Lipposlainen tallentaa tuon tietokoneensa muistiin!
(Päähän se ei niillä kyllä mahdu).
Siinä tosiaankin puhui kaveri ihan oikein, että historia ei ole kontrafaktuaalinen tiede, eikä se pyri selittämään, miten olisi mennyt, jos...
Mutta te kepulaisethan puhutte yhtenään, että meillä olisi mennyt huonosti, JOS Tanner olisi ollut Kekkosen sijasta johdossamme.
Historia ei anna tukea enempää Tannerille kuin Kekkosellekaan. Mutta järkeillähän aina voi ja tehdä todennäköisyysarveluja. Todennäköisesti emme olisi joutuneet sillä tavalla Neuvostoliiton alistamiksi, jos Kekkosen sijasta olisi ollut vaikka Tanner. Todennäköisesti olisimme nopeammin päässeet pois alistetusta asemastamme, jos Kekkonen olisi syrjäytetty 1962 ja tilalle olisi tullut Olavi Honka.
Mutta historian perusteella tällaista ei voi päätellä, vaan ihan muihin perustuvin järkeilyin.
ja haluaa sanoa viimeisen sanan.
Sano sinä vaan se Jomppe! :))))
Olen jo sanottavani sanonut tästä asiasta ja lopetan tähän. Ja kun en todellakaan tule nyt ainakaan muutamaan päivään, tuskin muutamaan viikkoonkaan tänne debatoimaan, niin lähtiäisikseni haluan kiinnittää huomiotanne pitkän avaukseni muutamaan kappaleeseen, joissa sanon oleellista siitä, miksi niinkin paljon olen täällä ollut:
- - -
Olenhan täällä melkoisesti propagoinut kepua vastaan, mutta enemmän olen tehnyt sitä huvikseni ja eräiden politiikkaan liian tosikkomaisesti suhtautuvien ja siitä minuakin vähemmän ymmärtävien kiusaksi kuin mistään muusta syystä. Olen toki sen verran järjissäni, että olen tiennyt vaikutusmahdollisuuteni olemattomiksi, enkä niin ollen ole lähetellyt Keriksen tai Jaban tavoin avoimia kirjeitä ylimmille poliittisille tahoille. Hauskaa kyllä on minulla usein ollut, ei vähiten juuri noiden tosikkojen tähden, ja olen jo kauan pystynyt vain huvittumaan noista minulle suunnatusta avuttomista törkyilyistä.
Hauskinta on ollut kirjoitellessani itsestäni, vaikkapa ”seiväsmatkastani Vieremälle”, kuten joku totesi, ja seuratessani niiden kirjoitusteni herättämiä reaktioita. Niitä ei ehkä kuvaavimmin luonnehdittaisi älykkyyden, sivistyksen tai huumorintajun osoituksiksi!
Eniten tosissani olen ollut turvallisuuspoliittisissa näkemyksissäni ja eräissä ulkoisissakin niihin vaikuttavissa tekijöissä. Mutta suun pieksäminen noistakin asioista on alkanut kyllästyttää, sillä eihän niissäkään kenenkään päätä täällä käännetä enempää kuin puoluenäkemyksissäkään, ja mitäpä se itse asialle merkitsisi, vaikka jokin pää täällä kääntyisikin? Ei yhtään mitään, sillä näillä päillä ei ole vaikutusta omaa lähipiiriään kauempana, eräillä tuskin edes siinä lähipiirissään.
- - -
Hyvää jatkoa kaikille, sonnimiehellekin, jonka oma ei ilmeisesti mihinkään riitä!
Kyllä Jomppe osaa kirjoittaa hienosti!!!!!!!!!!!!!!!!
Lisäksi Jomppe on niin ihanan komea ilmestys. Jos olisin nainen koppaisin heti kainaloon!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Jompen aivot ovat suuremmat kuin tunnettu maailmankaikkeus, hän on universumin viisain ihminen!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Jomppe on hieno mies vai pitäisikö sanoa M.I.E.S!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Jompella on internetin isoin kokoelma Keskustan palstalla kirjoitettuja kirjoituksia. Erityisesti Seppo Hietasen kirjoitukset ovat Jompella tallessa. Jomppe on niin ahkera!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Jomppe osaa ottaa pienistäkin asioista terävästi onkeensa ja muistaa opastaa tietämättöiä. Jomppe on palstan ahkerin muiden ja omien kirjoituksiensa poistattaja!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Jomppe, sinä olet ottanut roolisi palstan pellenä ihailtavan vakavasti, sinä olet paras klovni kautta aikojen!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Jomppe, koko maailma jää kaipaamaan Sinua!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!