Otsikossa on tiivistetysti elämän tarkoitus. Tarkalleen ottaen noiden löytäminen sisältään. Rakkaus -sana ei tarkoita samaa kuin normaalissa merkityksessä, jossa se tarkoittaa kiintymystä johonkin henkilöön, esineeseen tai asiaan. Rakkaus tässä kohdistuu kaikkeen ja kaikkeen. Samoin myötätunto, joka taas pitää erottaa säälistä.
Tämä on kaikkien uskontojen ja mystikkojen ydinsanoma. Parhaiten ne tulevat esille buddhalaisuudessa, suufilaisuudessa ja gnostilaisuudessa. Näin myös yksittäisen ajattelijoiden, kuten Krishnamurtin opetuksissa. Se on myös Jeesuksen opetusten ydin.
Tärkeintä on siis näiden asioiden löytäminen sisältään itsetuntemuksen kautta. Tässä kehittymisessä ei tarvita uskoa Jumalaan, vaikka kaikki nämä traditiot sanovatkin kaiken perustana olevan "älyn" tai "absoluutin" tai "jumalan".
Tässä tullaan nyt siihen, miksi uskonnoissa puhutaan, että jumalaa ei löydä järjen ja viisauden avulla. Totuus ei löydy järkeilyn ja tutkimusten kautta, vaan intuitiivisesti ja oivaltamalla. Järjellä ja älyllä on käyttöä, kun selvitämme asioita maailmassa, mutta sisäisen rakkauden, myötätunnon ja perimmäisen viisauden löytämisessä niille ei ole käyttöä.
Tämä on kaikkien uskontojen ja mystikkojen ydinsanoma. Parhaiten ne tulevat esille buddhalaisuudessa, suufilaisuudessa ja gnostilaisuudessa. Näin myös yksittäisen ajattelijoiden, kuten Krishnamurtin opetuksissa. Se on myös Jeesuksen opetusten ydin.
Tärkeintä on siis näiden asioiden löytäminen sisältään itsetuntemuksen kautta. Tässä kehittymisessä ei tarvita uskoa Jumalaan, vaikka kaikki nämä traditiot sanovatkin kaiken perustana olevan "älyn" tai "absoluutin" tai "jumalan".
Tässä tullaan nyt siihen, miksi uskonnoissa puhutaan, että jumalaa ei löydä järjen ja viisauden avulla. Totuus ei löydy järkeilyn ja tutkimusten kautta, vaan intuitiivisesti ja oivaltamalla. Järjellä ja älyllä on käyttöä, kun selvitämme asioita maailmassa, mutta sisäisen rakkauden, myötätunnon ja perimmäisen viisauden löytämisessä niille ei ole käyttöä.
Vastaukset 70
Vanhimmat
on musta-valko-dualismi. Se on vahvasti imutettu läntiseen kulttuuriimme. Erotat älyn ja järjen (kylmiä, tunteettomia) rakkaudesta ja myötätunnosta (tunnetta). Minä väitän että ne ovat erottamattomia, samaa mössöä. Olen, siis olen.
Ota se uusiksi poistamalla koko viimeinen kappaleesi:)
Kajoanko johonkin pyhään ? Toisekseen, se mitä sanon on totta. Älyssä ja järjessä ei ole mitään pahaa, vaikka Raamatun lauseista niin usein päätellään. Älyllä ja järjellä on oma tehtävänsä. Enkä minä tätä ole keksinyt, joten miksi sensuroisin ?
"Kajoanko johonkin pyhään "
Pyhään saa kajota jos mikä nyt on pyhää?
"Toisekseen, se mitä sanon on totta"
Mutta mitä minä sanon, on totta!
"Älyllä ja järjellä on oma tehtävänsä"
Voi Jeesus, onko sulla aivoissa eri lokeroita, joita sitten eri aikaan aktivoidaan: nyt 1 minuutti järkeä, sitten 10 sekuntia intuitiota, sitten mikrosekunnin älynväläys, sitten rakastetaan 1 minuutti ...
"Enkä minä tätä ole keksinyt, joten miksi sensuroisin ?"
Olet omaksunut jonkun toisen mielipiteitä, joista pidät. Esittäisit lähteesi.
"Pyhään saa kajota jos mikä nyt on pyhää?"
Hyvä niin
"Mutta mitä minä sanon, on totta! "
Ok, täsmennetään. Mitä minä sanon noiden uskonnollisten traditioiden sanovan, on totta.
"Voi Jeesus.."
Äly on työväline. Rakkaus ja myötätunto kaiken perusta.
"Olet omaksunut jonkun toisen mielipiteitä, joista pidät. Esittäisit lähteesi."
Taisin lähteeni mainita jo aloituksessa. Kaikkihan me olemme omaksuneet toisten mielipiteitä. Toiset olemme hylänneet, toiset hyväksyneet ja osa on vielä harkinnassa.
ihmisen kanssa.
En plagiaatteja toistavan tietokoneen kanssa:)
Pitäisikö pyörä keksia aina uudelleen ?
jos keksiminen on muuten vain kivaa?
Mitä itse esittämääsi asiaan tulee, niin:
"Tässä tullaan nyt siihen, miksi uskonnoissa puhutaan, että jumalaa ei löydä järjen ja viisauden avulla"
Kokeillaanpa sitten negaatiota tuohon lauseeseesi:
Jumala löytyy siis hulluuden ja mielipuolisuuden avulla.
Sitähän uskonnot käytännössä tarjoavat ja vaikka et olisikaan keksimässä pyörää uudelleen, niin kuitenkin haluat saada sen pyörimään takaisin päin?
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että järjen käyttö on avain myös rakkauden löytämiseen. Se on miksi-kysymyksiin vastaamista loogisesti, ja kun tarpeeksi pitkälle pääsee, huomaa yhtäkkiä muutoksen tapahtuneen. Sitä ei voi kukaan toinen tarjota eikä yksikään jumala laittaa ihmisen päähän, vaan se tulee oman järjen kautta. Kun sen oikeasti tajuaa, SITTEN ei enää tarvitse järkeillä. Silloin sen vaan tuntee.
...pliis, edes vähän halua ymmärtää toisen pointti, jooko? Minä tajusin pointin, vaikka olen osin eri mieltä. Jos sinä olet eri mieltä, osaat varmasti kertoa ystävällisesti missä kohdassa olet eri mieltä ja minkä takia.
Ja vielä...
>> Olet omaksunut jonkun toisen mielipiteitä, joista pidät. Esittäisit lähteesi.
"Järjellä ja älyllä on käyttöä, kun selvitämme asioita maailmassa, mutta sisäisen rakkauden, myötätunnon ja perimmäisen viisauden löytämisessä niille ei ole käyttöä."
"rakkaus ja myötätunto ilmenevät ajatuskykymme ansiosta"
"rakkaus ja myötätunto ilmenevät ajatuskykymme ansiosta"
Ei, vaan siitä huolimatta ;-)
"Ei, vaan siitä huolimatta ;-)"
Nuo edellä mainitut käsitteet eivät "leiju" käsityskyvyn ulkopuolella ;)
Viha ja Vahingonilo? Ovatko ne olemassa ajattelukyvyssämme vaiko siitä huolimatta? Omasi mielipiteesi on :
"Nuo edellä mainitut käsitteet eivät "leiju" käsityskyvyn ulkopuolella ;)"
Jumalakaan ei "leiju" käsityskykymme ulkopuolella ;)
Mikään ei leiju, kaikki on ihmisessä sisällä.
Mutta kun siellä sisälläkin joillakin on leijoja.
Kyllä, sen ansiosta. Tavallaan ymmärrän kyllä pointtisi, mutta silti: nimenomaan järkeilemällä pystyy löytämään sen rakkauden. En usko että mikään meditointitekniikka todella auttaisi löytämään Sen Jutun, jos siihen ei liitetä järjen käyttöä.
Tästä aiheesta olis kivaa jatkaakin? Haluisin tietää tosta sun näkökulmasta vähän enemmän... Keskustelu vois sujua privaatisti rauhallisemmin, joten mikäli haluat: [email protected]
Meditointi ei ole järkeilyä. Joskushan sitä sanotaan mietiskelyksi, mutta sitä se ei todellakaan ole. Meditointi on mielen metelöinnin tarkkailemista ja sitä, että ei takerru ajatuksiin, jotka nousevat. Kun mielen 'järkeily' loppuu, nousee selkeys sen takaa. Meditointi on siis mielen selkeyttä, jonka pitäisi olla mukana kaikessa mitä ihminen tekee.
"Järjellä ja älyllä on käyttöä, kun selvitämme asioita maailmassa, mutta sisäisen rakkauden, myötätunnon ja perimmäisen viisauden löytämisessä niille ei ole käyttöä."
Melko hienosti laitoit sanoiksi uskontojen ehkä eniten levittämän harhaluulon; että rakkaus muka olisi jokin mystinen, järjestä erillään oleva asia. Näinhän asia ei ole. Minusta rakkaudessa on suunnattomasti järkeä. Siksi sen tarkoituksellisuuden voi myös löytää(ehkä jopa paremmin) tieteellisestä havainnoinnista kuin sisiäisestä, intuitioon perustuvasta tutkimisesta.
Rakkaus korreloi minusta täydellisesti tieteellisten havaintojen kanssa. Minusta asia menee niin, että koska rakkautta on, sen täytyy olla yhteydessä tieteellisiin havaintoihin, muutenhan sitä ei olisi. Se ei ole mikään materiasta erillään oleva mystinen lisäosa, niin kuin teistisissä näkemyksissä annetaan ymmärtää.
Taitaa mennä tämä aloituksesi samaan sarjaan sen "ovatko ateistit luovia"-ketjun kanssa;moelmmat sellaista kiikunakaakun-höpinää.
Kerroin uskonnollisten traditioiden opetuksen ytimen, en mitään muuta. Jos se on sinusta hölynpölyä, niin sitten on.
homoillu, hihihi...
painottaa rakkautta, buddhalaisuus painottaa myötätuntoa. Rakkaudella ei ole buddhalaisuudessa erityisempää merkitystä.Sillä ei ole samanlaista merkitystä kuin mikä rakkaudella on kristinuskossa.
Ydin on sama, oli painotus mitä hyvänsä.
vaatimus vaan on järjetön. Se on tehnyt ihmisistä enemmän tai vähemmän hulluja.
Miksi vaatia jotain noin idioottimaista ihmisiltä kun tietää ettei se ole mahdollista eikä tarpeellista. Miksi pitäisi rakastaa kaikkia ihmisiä? Ajatus on perseestä.
Zen buddhalaisuudessa ei onneksi ole tuota typerää ajatusta.
>>Miksi pitäisi rakastaa kaikkia ihmisiä?>Ajatus on perseestä.
Kukaan ei ole vaatimassa mitään, rakkaus nousee ihmisen sisältä, kun sille antaa mahdollisuuden. En ymmärrä, mikä aidossa rakkaudessa on perseestä.
Zen ei olekaan niin sympaattinen buddhalaisuuden laji kuin Tiibetin buddhalaisuus ;-)
Jos joskus tajuat mitä se buddhalainen rakkaus ja myötätunto tarkoittaa, tajuat että sitä se on pohjimmiltaan kristinuskossakin. Se on se oleellinen *hyvä* asia, joku pelastus on täyttä roskaa jolla ei ole sen oleellisen kanssa mitään tekemistä.
Pelastus on buddhalaisuudessa parinirvana. Eli elämän ja kuoleman kierrosta vapautuminen.
Kristinusko on mennyt hakoteille siinä, että se on poistanut opistaan jälleensyntymän. Se on tehnyt kristinuskosta epäloogisen monella tapaa. Karma ja jälleensyntymä ovat looginen selitys pahalle maailmassa.
riittää.Ilman suuria tunteita.
Rakkauttahan voi testata omassa lähiympäristössä päivittäin.
Lähimmäisenrakkauden vaatimus on suuri kupla, josta voi hyvin luopua.
No jaa, jotkut kaipaavat sympatiaa. Heh, en kaipaa erityisemmin sympatiaa enkä antipatiaa. Niitäkin ilman elämä on ihan mukavaa.
Zen kyseenalaistaa kaikki auktoriteetit. Se on sen hyvä puoli.
>> Ilman suuria tunteita. > Lähimmäisenrakkauden vaatimus on suuri kupla, josta voi hyvin luopua. > Zen kyseenalaistaa kaikki auktoriteetit. Se on sen hyvä puoli.
En usko sielunvaellukseen. Tehdään se nyt heti selväksi.
Kuitenkin: JOS ihmiset uskoisivat siihen, jokaisella olisi oikeasti intressejä tehdä maailmasta parempi paikka. Tähän tapaan: http://fi.wikipedia.org/wiki/Oikeudenmukaisuusteoria
Kun kukaan ei voisi olla varma siitä että syntyy rikkaaksi, olisi mielekästä pyrkiä kaikin tavoin parantamaan kaikkien ihmisten oloja.
Pidän kyllä todennäköisenä sitä että se sama aine ja energia, joka on toiminu mun tietoisena mielenä, voi olla osa jonkin toisen ihmisen tietoista mieltä myöhemmin. Sitä en kuitenkaan usko että juuri tämä persoona syntyisi uudelleen.
Buddha just todennut että tunteet eivät ole todellisia.
Mutta onhan se hyvä jos tunnet kaikkia ihmisiä kohtaan rakkautta, mukaan lukien kaikki sukulaiset ja tuttavat, rikolliset ja diktaattorit.
Jos se on sinun pysyvä mielentilasi joka hetki, olet harvinainen poikkeus.Normaalisti ihminen ei kauheasti jaksa rakastaa vaikkapa lapsensa raiskaajaa.
En vieläkään bonjaa miksi rakkauden kokeminen ihmisiä kohataan olisi järkevää. Riittää kun antaa heidän elää niinkuin he elävät, pyrkimättä muuttamaan ketään. Rittää kun hyväksyy asiat niinkuin ne ovat.
1) siitä tulee itselle hyvä olo
2) *todennäköisesti* silloin kohtelee muitakin ihmisiä paremmin
Ei kai siinä sen kummempaa.
ihmisiä voi rakastaa (jos lähdetään siitä, että rakkaus on toisen hyväksymistä sellaisena, kuin hän on) esim. siten, että oikeasti pitää saman arvoisina kuin itse on, mustia, mustalaisia, arabeja, juutalaisia, homoja, köyhiä, turkulaisia jne.(unohdetaan tässä yhteydessä pedofiilit ja diktaattorit).
Ei heille mitään tarvitse erikseen tehdä, eikä osoittaa mitään kiintymystunteita.
Lähimmäisen rakastaminen on mielestäni sitä, että osaa (suostuu) kohdata niitä ihmisiä, joiden kanssa on tekemisissä, ilman naamiota, on heille läsnä.
Jokaisen ihmisen aivan perustarpeisiin kuuluu tulla nähdyksi ja kuulluksi. Riittää, että oikeasti huomaat hänet. Hän puolestaan vuorenvarmasti kokee saaneensa hyväksyntää ja se on perin rakentava tunne se. Kuten huomaat, ollan jo aika lähellä esittelemääsi "elää ja antaa elää"-ideaa.
Oikea auttaminenkin tietysti kuuluu tähän aihepiiriin, mutta se onkin jo oma juttunsa.
elämän tarkoitus on jatkaa kyseistä elämänmuotoa.
Latvabeet ovat vain raiskanneet sanojen merkitystä ja tarkoitusperiä sopiviksi.
Kuinka mielekästä sit on ottaa kantaa koko elämäntarkoitukseen?
Jospa sitä vaan vinkkua sillontällön siemailis ja kartsalla kissoja naurattelis ;)
mutta ehkä se materialistisen hihhulin itselleen rakentama ego on niin suuri että sen tärkeys täytyy tuoda esille aivan erityisellä tavalla.
Luomalla Jumalia, joille ko. egon hyvinvointi on kaikkein tärkeintä, luomalla illuusioita kuolemanjälkeisestä elämätä ihanine taivaineen jne jne.
Sudella ja päästäisellä elämä on tuossa mielessä mielekkäämpää, kuten toki ateistillakin.
Paha mennä puhumaan muiden puolesta.
Jos joku haluaa rakennella kuolemanjälkeiselle ajalle jotain tiukkaa ohjelmaa, niin munpuolesta rakennelkoot aivan rauhassa.
Odotuksiin perustuva egon hyvinvointi tosin kuullostaa hauskalta.
Aina ei voi voittaa, voisi olla parempi palikka egon rakentamiselle ;)
Aloitus oli tarkoitettu niille, jotka haluavat ymmärtää. Ei niille, joille kaikki on jo selvää.
jumalat vaan eivät ole järin myötätuntoisia, ymmärtäväisiä tai empaattisia...
Eikö Jeesuskin ollut sillä linjalla etteivät kaikki pääse taivaaseen, esim. he jotka eivät usko jumalaan?
Enpä tiedä onko rakkaus jumaluuden viimeinen linnake sitten...vai evoluteerinen ratkaisu tunneperäisiin ongelmiin ihmisten kesken.
Olennaista on rakkaus ja myötätunto, kaikki muu on ylimääräistä roinaa.
Jos rakastamaasi kohdetta uhataan, mitä teet? Tartutko aseeseen ja tapat tunkeilijan. Väitän, että rakkaus ja myötätunto ei voi selviytyä ilman vihaa ja väkivaltaa. Ja jos se rakkauden jumalasi luuraa jossakin, pitääkö meidän käydä vielä 3s maailmansota ennenkuin ukko yli-ukko herää ja kailottaa "hei lapseni loppettakaa jo" ?
Vihasta pitää päästä eroon. En ole valaistunut, joten todennäköisesti tappaisin tunkeutujan. Silti se ei välttämättä olisi oikea ratkaisu.
Jumalkäsityksesi vaikuttaa naivilta, perehdy asiaan.
"Jumalkäsityksesi vaikuttaa naivilta, perehdy asiaan" - Äläpäs heittäydy muiden kouluttajaksi, (ja elele ylevässä jumalhengessä), korjaa ensin omat jumalkäsityksesi - kaikella friendship. :=
>>Vihasta pitää päästä eroon.
tiedät että se on olennaista? Tiedätkö perin juurin mistä asioista ja osatekijöistä ensinnäkin rakkaus syntyy tai koostuu? Onko se todellista vai haluamamme ja toivomamme illuusio?
Kamppailulajeissakin opetetaan aina oman pelon voittamista. Pelosta ei ole kamppailutilanteessa mitään hyötyä, vihasta vielä vielä vähemmän. Molemmat häiritsevät tilanteen näkemistä sellaisena kuin se on ja siten siihen reagoimista.
>>Kamppailulajeissakin opetetaan aina oman pelon voittamista. Pelosta ei ole kamppailutilanteessa mitään hyötyä, vihasta vielä vielä vähemmän.
>> Taidamme selittää samaa asiaa hiukan eri sanoin?
Buddhalaisuus, suufilaisuus ja gnostilaisuus ovat liian vaikeita asioita tämän palstan lukijoille. Tarvittaisiin ankaraa moraalista ja älyllistä itsekuria. Helppojen ratkaisujen hylkäämistä.
Pitäisi hylätä se välitön mielihyvä, minkä saa pilkkaamisesta ja irvailusta.
Mielikuvitustakin pitäisi olla, jotta pystyisi tulkitsemaan esimerkiksi Raamatun hienovaraista symboliikkaa. Ennakkoluulottomuutta...
Ei taida onnistua tämän palstan fundamentalistisilta ateisteilta, jotka lukevat Raamattuaan kuin kaikkein typerin fundamentalistikristitty. Eli kirjaimellisesti.
tuomaa palkitsemista osoittaa hyvin tuo "valaistumisen" tuoma tieto ja varmuus, onhan silloin itse muiden yläpuolella.
Valaistuminen tuo mukanaan kaikkea muuta kuin varmuutta. Se on paremminkin sen hyväksymistä, että kaikki muuttuu joka hetki. Mistään et voi olla varma.
Oikean opettajan tunnistaa siitä, että hän ei saarnaa. Hän ehdottaa. Kysyy. Koettelee toisten "viisautta".
Mm. Sokrates oli tuollainen oikea opettaja.
Toivon ja uskon, että lukijoissa on monia, joille kirjoitus antaa ajattelemisen aihetta. Totta on, että hc-ateistit ovat sellaisessa siilipuolustuksessa, että keskustelua on turha odottaa.
avauksessa ei ole mitää uutta joten ei se voi mitään uutta antaakaan.
Haet sisältöjä jostain sellaisesta, missä niitä ei ole. Jotta joku, esim. vertaus, oikeasti toimisi, sen täytyy toimia myös tasolla yksi. Jotta tasot kaksi ja kolme olisivat relevantteja.
Raamattu epäonnistuu kaikilla tasoilla, koska se on vain oman aikansa hourupäiden tuote.
Tämä sisällön etsiminen sieltä missä sitä ei edes ole, on kyllä inhimillinen piirre. Esim. beatlet olivat aina kovin kummissaan niistä tulkinnoista, joita heidän sanoituksensa lehdistössä herättivät.
Ja siitä on aikaan vain 40 vuotta:)
>"Raamattu epäonnistuu kaikilla tasoilla, koska se on vain oman aikansa hourupäiden tuote."
Höpöhöpö. Taidat olla piilokristitty, kun noin lempeästi arvioit kristittyjen "pyhää" kirjaa?
Minä olen oikea ateisti. Valitettavasti en voi kuitenkaan kirjoittaa tähän ajatuksiani Raamatusta. En halua ottaa vastuuta siitä, että jotkut tämän palstan kristityt lukijat joutuvat psykoosiin luettuaan kovat kommenttini Raamatusta.
(suomalaisissa) asuu pieni (kristitty) pyhä (arlalainen) muu:)
pilvilinnoissasi on tietysti mukava ajatella, että esim.multa puuttuisi "moraalinen" ja "älyllinen" itsekuri tai että pyrkisin jonkinlaiseen helppouteen ajattelussani...niinpä voitkin uskotella itsellesi tietäväsi jotain mitä kukaan muu ei tiedä...
Kerro ihmeessä vähän tarkemmin mitä hienovaraista raamatun symboliikkaa multa on mahdollisesti mennyt ohi?
Kun nytkin luen raamattua kuin runokirjaa jolla ei ole mitään ei-myytillistä annettavaa maailman luonteesta ja todellisuudesta...
Runot ovat runoja hyvä mies.
nähdä uskontojen todellista syytä jos sanot, että rakkaus on uskontojen ydinsanoma. Kyllä se on ilmiselvästi ihmispoloisen kuolemanpelko (alitajuinen tai tiedostettu) sehän on kaikissa uskonnoissa yhteinen tekijä - Että olis joku taivas ja elämä siellä - en voi kun säälivästi hymyillä.
No ehkä "rakkaus", siinä mielessä että uskovainen rakastaa itseään niin paljon, ettei voi hyväksyä maallisen tomumajansa muuttumista kuoleman jälkeen takaisin alkuaineikseen.
Vaikka uskonnot ovatkin mulle hölynpölyä, olen aika lähellä samaa elämän tarkoitusta kuin sinä. Minulle se on onnellisuus, itseni ja lähimmäisteni. Siihen yritän pyrkiä, vaikka välillä vaikeaa onkin.
Kuolemanpelosta meistä ei ole vapaa kukaan. Silti nuo traditiot opettavat enemmän kärimyksestä vapautumista elämän aikana, kuin sitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.
"Minulle se on onnellisuus, itseni ja lähimmäisteni. "
Siinä se kärimyksen lähde sitten on. Minä, läheiseni, minun tonttini, minun isaänmaani ...
Kun ihmisen saa irti yhdestä päähänpinttymästä, takertuu hän jo seuraavaan. Tämä pätee varsinkin uskovaisiin. Minä, minun uskontoni, minun Jeesukseni, minun totuuteni...
Näinhän se on. Kyllä se takertuminen pätee kaikkiin. Takertumisen kohde vain vaihtelee.
>>Otsikossa on tiivistetysti elämän tarkoitus.>Tarkalleen ottaen noiden löytäminen sisältään.>Rakkaus -sana ei tarkoita samaa kuin normaalissa merkityksessä, jossa se tarkoittaa kiintymystä johonkin henkilöön, esineeseen tai asiaan.
Tämä on lainaus Osholta, mutta olen itse ensin päätynyt samanlaiseen ajatukseen ennen kuin luin Oshoa. Ymmärrän kyllä mitä Osho tarkoittaa meditaatiolla mutta en pidä itse sanasta :P Muutaman muunkin termin kanssa käyttäisin itse jotakin muuta, koska tämä ei musta aukea kunnolla näin... Olkoot, kirjoitan silti :D
----
Jos meditoit, ennen pitkää tiellesi osuu rakkaus. Jos meditoit syvästi, ennemmin tai myöhemmin tunnet kuinka sisältäsi nousee suunnaton rakkaus, jonka kaltaista et ole aiemmin tuntenut. Se luo aivan uuden tunteen koko olemukseesi; on kuin sisäkkäsi aukeaisi uusi ovi. Sinusta on tullut liekki ja nyt haluat jakaa valosi.
Jos rakastat syvästi,huomaat vähitellen, että rakkautesi muuttuu meditatiiviseksi. Olemukseesi astuu hienovarainen hiljaisuus. Ajatukset katoavat, niiden tilalle syntyy aukkoja. Hiljaisuutta! Kosketat omia syvyyksiäsi. Rakkaus tekee sinusta meditatiivisen, jos se on oikean suuntainen. Meditaatio tekee sinusta rakastavan, jos se on oikean suuntainen.
Tavoittelemisen arvoista on vain rakkaus, joka on syntynyt meditaatiosta eikä mielestä. Tämä on sitä rakkautta josta puhun lakkaamatta. Miljoonat parit maailmassa elävät ikään kuin heidän välillään olisi rakkautta. He elävät maailmassa, jossa kaikki on "ikään kuin". Kuinka he voisivat olla onnellisia? Heistä on kaikki energia valunut hukkaan. He yrittävät saada jotakin irti rakkauden harhakuvastaan. Se ei pysty sitä heille antamaan. Näin syntyy turhautuminen, jatkuva ikävystyminen, nalkutus ja riidat rakastavaisten kesken. Molemmat yrittävät mahdotonta: molemmat yrittävät tehdä suhteestaan jotain kestävää ja ikuista, mitä se ei voi olla. Se on syntynyt mielen tuotteena ja ihmisen mieli ei kykene tarjoamaan mitään ikuista.
Meidän on ensin mentävä meditaatioon, sillä takkaus syntyy meditaatiosta; rakkaus on meditaation tuoksu. Meditaatio on kuin kukka, kuin tuhatlehtinen lootus. Anna sen avautua. Anna sen auttaa sinua liikkumaan pystysuoraan suuntaan, mielen ja ajan ulottumattomiin, ja yhtäkkiä huomaat sen tuoksun. Silloin se on ikuista ja ehdotonta. Silloin se ei kohdistu kehenkään tiettyyn henkilöön. Se ei edes voi kohdistua vain johonkin ihmiseen. Se ei ole suhde vaan ominaisuus joka ympäröi sinut. Se ei ole riippuvainen muista. Sinä olet rakastava; sinä olet rakkaus itse; silloin rakkautesi on ikuista. Silloin rakkaus on tuoksusi. Tuoksu on aikuinaan ympäröinyt Buddhan, Zarahustran, Jeesuksen. Se on täysin erilaista rakkautta, sen laatu on toinen.
"Kristinuskohan on kääntänyt tämän päälaelleen uskotellessaan, että rakkaus olisi tuolla jossakin ulkopuolella. "
Eikös Jesse sanonut jotakin, että "Rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi" ?
"Myötätunto (empatia) on käsittääkseni seurausta ihmisen sisäistämästä rakkauden kokemuksesta."
Kyllä näin on.
"Olisikin hauska kuulla, miten määrittelet rakkauden."
Oikeastaan se tavallinen 'rakkaus' pitää määritellä. Eikö ole kumma, että se tuppaa väljehtymään ja kuolemaankin ? Se ei olekaan rakkautta, vaan toiveita, takertumista, luulottelua, huumaantumista, hullaantumista jne.
>>Oikeastaan se tavallinen 'rakkaus' pitää määritellä. Eikö ole kumma, että se tuppaa väljehtymään ja kuolemaankin ? Se ei olekaan rakkautta, vaan toiveita, takertumista, luulottelua, huumaantumista, hullaantumista jne.
Ymmärrän niin, että ihminen tarvitsee toista ihmistä (sosiaalista vuorovaikutusta) ikäänkuin peilikseen, tunnistaakseen omia tiedostamattomia ja/tai torjuttuja tunteitaan. Tämä on välttämätöntä itsensä tuntemisen ja sitä kautta empatian kehittymisen edistämiseksi.
Useastihan ihminen kuitenkin tyytyy korvikkeeseen, esim kristinuskon jumalaan. Hän voi sen avulla kenties kokea hyväksytyksi tulemista ja vapautua siltä osin elämisen tuskasta. Se on kuitenkin mielestäni lavea tie, helppo ja vaivaton ratkaisu, pikaruokaa. Ei paranna ihmistä.
Kaita tie on itsensä tuntemisen ja ihmisenä kasvamisen vaivalloinen tie.
väheksyä meditaation merkitystä ja mielenterveyden kannalta suotuisaa vaikutusta. Siinähän ihminen ikäänkuin kääntyy sisäänpäin alitajuntansa puoleen ja voi kuunnella itseään.
Kaipa ihminen sitä määrätyt annokset tarvitseekin, onhan monet huomanneet tarvitsevansa hiljaisuutta tai luonnossa samoilua, ikäänkuin omien ajatustensa seurassa olemista.
Mielestäni se ei kuitenkaan ole yksin patentti, ainakin yksi hyvä ystävä tekee terää jokaiselle. No, toisaalta todella hyviä ystäviä ei kenelläkään voikaan olla useita.
...mä en tykkää siitä sanasta "meditaatio" :p
Sen enempää en väheksy. Itse menetelmistä ja niiden toimivuudesta olen kuitenkin Oshon kanssa eri mieltä.