Lypsävien

lehmille. Mikäli sinulla on halpaa työvoimaa, löpöä ja ennenkaikkea aikaa voit toki jakaa karjan ruokintaryhmiin ja tehdä appeen kaikille. Mutta unohda sitten että appeella saisit edullisuutta ruokintaan, terveysvaikutus jää enään jäljelle.

Voit toki täydentää apetta yksilökohtaisesti!

Suomessa parhailla petiloilla keskituotos on 11 000 kg ja maailmalla 14 000.

Itsellä ollut nyt 7 vuotta ja keskituotos nousuut sinäaikana 1500 kg ollen nyt noin 10 000. Syy nousuun ei ole appeen

Kannattavuuden vertailuun vaikuttaa monet asiat, joten suoraa vastausta kysymykseesi en osaa antaa. Kuitenkin tuo 400 l/lehmä/vuosi vaikuttaa ihan oikealta suuruusluokalta. Jotkut ovat saaneet kannattavuuden rajaksi hiukan pienenmänkin maitomäärän (esim. miten laskit viljan kulutuksen pienenemisestä syntyneen säästön?, tai miten huomioit nousseesta tuotoksesta johtuvan rehunkulkutuksen lisäyksen?).

Suomen rehun 135 ei ole aivan veratilukelpoinen A-rehun viljattoman kanssa, koska A-rehun viljaton puolitiiviste sisältää nimestään huolimatta n.10% vehnää. Näin se on huomattavasti tärkkelyspitoisempi, lisäksi sen raaka-ainepohja on kapeampi. Sinällään hyvä, jos toimii teidän navetassa, seuraisin kuitenkin tarkasti mahdollisia sorkka ja pötsi ongelmia (yleisimpiä korkean tärkkelyksen aiheuttamia vaikeuksia) ja lehmien yleiskuntoa (usein liika tärkkelys näkyy myös "huono tuuri"- tyyppisinä vaikeuksina, eli yksi ei tiinehdy, toisella poikimavaikeuksia, kolmas ei syö ja neljäs jotenkin elottoman oloinen...) Suomen rehun 135 kanssa vertailukelpoinen tuote on Raision Maituri 28.

Aperuokintaa toteutetaan kahdella mallilla eli täysaperuokintana ja osittaisaperuokintana.

Täysaperuokinnassa lehmille tehdään ape ryhmittäin tuotoksen mukaan (Suomessa navettojen pienen koon vuoksi yleensä kaksi ryhmää lypsävät vasikat ja umpilehmät hiehot). Etuina tässä menetelmässä on edullisempi konekustannus ja työn helppous verrattuna osittaiseen aperuokintaan. Ongelmana lehmien laihtuminen alkulypsykaudesta ja lihominen lypsykauden lopulla ja matalammat herumishuiput. Parhaat ovat päässet tällä kahden appeen mallilla n.10000kg tuotoksiin, mutta yleensä tuotokset pyörii 8000-9000kg välillä.

Osittaisessa aperuokinta on kuvailemasi malli, jossa ape tehdään matalamman tuotosvaiheiden lehmien tarpeiden mukaan ja korkeampi tuottoiset saa sen lisäksi väkirehutäydennystä väkirehurobotilta, kioskista tai lypsyrobotilta. Tässä ongelmana on korkeat kustannukset (apevaunu kioskit/robotti) ja monimutkaisuus ruokinnan suunnittelussa. Etuna on ruokinnan yksilöistämismahdollisuuden tuotosvaiheen mukaan.
Tällä systeemillä pääsee samoihin tuotoksiin, kuin erillisruokinnallakin, riippuen lehmien tuotospotenttiaalista ja käytetyistä rehuista. (erillisruokinta = säilörehu ruokintapöydälle ja väkirehu kullekkin lehmälle erikseen tuotoksen mukaan)

Mitä taphtuu, jos lehmät siirretään pelkälle säilörehu ruokinnalle (olkoonkin säilörehu kuinka hyvää tahansa)? Nykylehmiä on jalostettu maidontuotantoon niin voimakkasti, että ne heruvat poikimisen jälkeen vaikka oman terveytensä kustannuksella. Eli lehmäsi heruvat joka tapauksessa perinnöllisen kyvystään riippuen 25-35kg, alkavat laihtumaan.

Kun lehmä laihtuu voimakkaasti sen hedelmällisyys kärsii (ei kiimoja, huonot kiimat, tiinehtymisvaikeuksia, varhais luomisia). Luonnossa lehmä varmistaisi tällä oman hengissä säilymisen ja maidon riittämisen jo syntyneelle vasikalle.

Myös muut tuotantokauden sairaudet iskee helpommin, kun lehmän elimistö alkaa välittää viestiä ravitsemustila alentunut, käytetään olemassa olevat resurssit hengissä säilymiseen ja jo syntyneen vasikan elossa pitämiseen (eli lypsämiseen). Lehmillä alkaa olla enemmän tulehdussairauksia (utaretulehdus, niveltulehdukset...) ja muita tuotontosairauksia.

3-5kk poikimisesta tilanne tasaantuu. Tuotos on sopeutunut sopivalle tasolle ravontoon nähden (10-20kg/pv) lehmä alkaa vähitellen lihoa, kiimat palaa, jos lehmälle ei ole ehtinyt kehittyä rakkuloita tms. 6-8kk poikimisesta lehmä alkaa mennä umpeeen, tässä vaiheessahan vasikka alkaisi pärjäta jo luonnossa ilman maitoa.

Jos sinulla on ongelmia kiintiöiden kanssa suosittelisin ennemminkin vähentämään lehmiä, selviäthän navettatöistä helpommalla jos hoidettavia on komannes vähemmän (sen sijaan, että alentaisit keskituotosta kolmanneksella). Lisäksi tälläinen isompi "kertakarsinta", antaa mahsollisuuden poistaa ongelmalehmiä (soluttajat, potkurit, hitaat lypsettävät...) kerralla useamman.

Jos haluat laskea tuotoksia ruokintaa rajoittamalla kannatta herumishuippuja tasata vähän, mutta suurin rajoitus tehdä loppulypsykaudesta. Myöskään siemennysten aloittamista ei kannata kiirehtiä, vaan mielumminkin lykätä, jolloin lehmä ehtii olla pidempään ummessa.

Ruoki kaikki lehmät poikimisen jälkeen tuotosluokan 35( =35l maitoa päivässä) mukaan (tai tuotoksen mukaan, jos tuotos tuon alle) ja hiehot tuotosluokan 25 mukaan. Kun maitomäärä laskee tuon alle ruoki tuotoksen mukaan. Kun lehmä on tiineenä ja poikimisesta kulunut väh. 5kk pudota väkiret hiljalleen pois (kokonaan ilman väkirehua vasta, kun maitomäärä alle 20kg ja poikimisesta väh. 6kk ja uudesta tiinehtymisestä väh. 2kk (luomisriski)). Laita lehmä umpeen, kun maitomäärä 5-10kg päivässä. Jos siemennystä on viivytetty lehmä ehtii olle ummessa 3-5kk. Säästöä syntyy kun loppulypsykaudesta ja ummessaolokaudella ei väkirehuja anneta.