Ihmisenkaltainen henkiolento, uskovaisten antamalta nimeltään Jehova (=Jahve), Alohim (=Allah), päätti kerran taikoa maailman, jossa kasvit, eläimet häntä ylistävät tottelevaiset ihmiset voisivat elää. Tavoite oli haastava ja loihdinta rasittavaa. Vaikka kaikki syntyikin sanan voimalla, niin häneltä kului työhön sittenkin kuusi päivää, ja seitsemäntenä hänen oli pakko kunnolla levätä.
Ensiksi hän loihti eteensä veden peittämän maan ja sen ympärille valaistukseen tarvittavat taivaankappaleet. Muutama sana, ja niiden voimasta alkumereen ilmestyi monenlaista maata ja siihen elävän luonnon sanoinkuvaamattoman run-
sas kasvien ja eläinten lajisto. Kun sitten oli ihmisen vuoro, Jumala ryhtyi käsityöhön, otti maasta savea ja sormeili siitä itsensä näköisen ja muotoisen patsaan johon pani sielun puhaltamalla sen sieraimiin. Kun patsas oli näin herännyt eläväksi, Jumala selitti sille: ”Sinä olet kuule Aatami, ymmärrätkö, ihminen! Tuossa on sinulle maailma, pidä hyvänäsi.” Jumala asetti hänet maailmaan erikoisen ihanaan paikkaan nimeltään Paratiisi, jossa Aatamin ei tarvinnut elääkseen vaivautua.
Vasta luotu yksinäinen mies ilman vanhempia ja menneisyyttä oli kuitenkin
ymmällään, ikävissään ja hyvin peloissaan, eikä tiennyt, mihin ryhtyisi, joten Jumala tajusi pian, että miehen ei olisi hyvä näin, joten hän nukutti Aatamin,
repäisi tältä kylkiluun ja täytti syntyneen kolon lihalla. Kylkiluuta hiukan loihtimalla siitä sukeutui ihana nainen Eeva. (Myöhemmin hän huomasi tarpeelliseksi tehdä Aatamille vielä uudestaan saman tempun, mutta ei sanonut Eevalle
mitään. Se selittää, miksi miehellä on yhtä monta kylkiluuta molemmin puolin.)
Jotain oli hengen puhaltamisoperaatiossa kuitenkin mennyt pieleen, koska Aatami ja Eeva osoittautuivat uppiniskaisiksi ja käyttäytyivät Jumalan mielestä niin röyhkeästi ja epäkunnioittavasti, että Jumala suuttui ja ajoi heidät rangaistukseksi Paratiisista avaraan maailmaan, ja määräsi heidät tekemään siellä työ-
tä otsansa hiessä.
Maa alkoi täyttyä pariskunnan liiankin ahkerista jälkeläisistä, mutta he olivat taas perineet esivanhempiensa tottelemattoman mielen ja elivät sekä ajattelivat Jumalan mielestä omavaltaisesti ja epäkunnioittavasti.
Tästä Herra vihastui lopulta niin hirmuisesti, että hän hukutti nostattamaansa suureen
vedenpaisumukseen kaikki elävät olennot paitsi erään vanhurskaan Nooan perhekuntaa, josta me kaikki nyt polveudumme. Nooa sai häneltä näet etukäteen tiedon täystuhon suunnitelmasta ja käskyn rakentaa jättimäinen proomu, johon
lastattiin hänen perheensä lisäksi myös parit maailman kaikista eläinlajeista
siis kotieläimistä, pedoista ja niiden saaliseläimistä ehkäpä myös lepakoista ja
maassa ryömivistä hyönteisistä, matelijoista ja muista hengittävistä olennoista,
jotka muuten tukehtuisivat ja hukkuisivat veteen.
Tuhotulva sitten tulikin ja sitä kesti ja kesti , mutta lopulta vesi alkoi laskea. Koska jättiläisproomua ei voinut ohjata, se veden laskiessa ja virtaillessa ajautui harmillisesti korkean Ararat vuoren huipulle, josta ihmisten ja eläinten piti veden kadottua kavuta suurella vaivalla alas raatojen ja hukkuneiden
kasvien täyttämälle kalmanhajuiselle maankamaralle.
Ensiksi hän loihti eteensä veden peittämän maan ja sen ympärille valaistukseen tarvittavat taivaankappaleet. Muutama sana, ja niiden voimasta alkumereen ilmestyi monenlaista maata ja siihen elävän luonnon sanoinkuvaamattoman run-
sas kasvien ja eläinten lajisto. Kun sitten oli ihmisen vuoro, Jumala ryhtyi käsityöhön, otti maasta savea ja sormeili siitä itsensä näköisen ja muotoisen patsaan johon pani sielun puhaltamalla sen sieraimiin. Kun patsas oli näin herännyt eläväksi, Jumala selitti sille: ”Sinä olet kuule Aatami, ymmärrätkö, ihminen! Tuossa on sinulle maailma, pidä hyvänäsi.” Jumala asetti hänet maailmaan erikoisen ihanaan paikkaan nimeltään Paratiisi, jossa Aatamin ei tarvinnut elääkseen vaivautua.
Vasta luotu yksinäinen mies ilman vanhempia ja menneisyyttä oli kuitenkin
ymmällään, ikävissään ja hyvin peloissaan, eikä tiennyt, mihin ryhtyisi, joten Jumala tajusi pian, että miehen ei olisi hyvä näin, joten hän nukutti Aatamin,
repäisi tältä kylkiluun ja täytti syntyneen kolon lihalla. Kylkiluuta hiukan loihtimalla siitä sukeutui ihana nainen Eeva. (Myöhemmin hän huomasi tarpeelliseksi tehdä Aatamille vielä uudestaan saman tempun, mutta ei sanonut Eevalle
mitään. Se selittää, miksi miehellä on yhtä monta kylkiluuta molemmin puolin.)
Jotain oli hengen puhaltamisoperaatiossa kuitenkin mennyt pieleen, koska Aatami ja Eeva osoittautuivat uppiniskaisiksi ja käyttäytyivät Jumalan mielestä niin röyhkeästi ja epäkunnioittavasti, että Jumala suuttui ja ajoi heidät rangaistukseksi Paratiisista avaraan maailmaan, ja määräsi heidät tekemään siellä työ-
tä otsansa hiessä.
Maa alkoi täyttyä pariskunnan liiankin ahkerista jälkeläisistä, mutta he olivat taas perineet esivanhempiensa tottelemattoman mielen ja elivät sekä ajattelivat Jumalan mielestä omavaltaisesti ja epäkunnioittavasti.
Tästä Herra vihastui lopulta niin hirmuisesti, että hän hukutti nostattamaansa suureen
vedenpaisumukseen kaikki elävät olennot paitsi erään vanhurskaan Nooan perhekuntaa, josta me kaikki nyt polveudumme. Nooa sai häneltä näet etukäteen tiedon täystuhon suunnitelmasta ja käskyn rakentaa jättimäinen proomu, johon
lastattiin hänen perheensä lisäksi myös parit maailman kaikista eläinlajeista
siis kotieläimistä, pedoista ja niiden saaliseläimistä ehkäpä myös lepakoista ja
maassa ryömivistä hyönteisistä, matelijoista ja muista hengittävistä olennoista,
jotka muuten tukehtuisivat ja hukkuisivat veteen.
Tuhotulva sitten tulikin ja sitä kesti ja kesti , mutta lopulta vesi alkoi laskea. Koska jättiläisproomua ei voinut ohjata, se veden laskiessa ja virtaillessa ajautui harmillisesti korkean Ararat vuoren huipulle, josta ihmisten ja eläinten piti veden kadottua kavuta suurella vaivalla alas raatojen ja hukkuneiden
kasvien täyttämälle kalmanhajuiselle maankamaralle.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.