Mikseivät ortodoksit puhu uskoontulosta, uskonratkaisusta eivätkä uudestisyntymisestä.
Mitä ajattelette näistä asioista? Kertokaa näkemyksenne kaikista.
Mitä ajattelette näistä asioista? Kertokaa näkemyksenne kaikista.
Uskoontulo
kysymys.
211217
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Protestanttisten harhaoppisten ja lahkolaisten terminologiaa.
näin on. Lahkolaisethan viljelevät näitä sanoja ja korostavat niitä jatkuvasti. Siksi haluaisin uteliaana tietää että kuinka ortodoksit näkevät nämä asiat ja miten voin vastata niistä selittävälle lahkolaisille?
siitä, että Kristus sanoi:
* Ette te valinneet minua vaan minä valitsin teidät! * (Jh 15)
on erilainen.
siksi on turha korostaa miten kullekin sattuu käymään. Parempi on lukea pyhien teologi-isien jäsennystä siitä miten ihmisyydelle käy.
Mutta emme saa sanoa ääneen sitä minkä Origenes sanoi.
kuitennii mitä ne on ortotoksijen oekeet sanat ja terminolokijat näestä asijoista. Kae Sinä itekkii johonki uskot ja oot joskus alakanunna uskomaan?
Usko vaikkapa seuraavia.
Etsi kanonikirjat ja sieltä Pyhien isien kanoneista Basileios Suuren kirje Amfiliokselle ja sieltä kohta: "Jos tuo sama pakana tulee uskoon ..."
Katso Apt.15:5, joka kuuluun ortodoksiseenkin Raamattuun: "fariseusten lahkosta nousivat muutamat, jotka olivat tulleet uskoon." Myös pyhä Basileios Suuri kutsuu tätä katumukseen johtavaa kääntymystä uskoon tulemiseksi.
Lue lisää kirjoista "Salomonin oodit", "Filokalia", isä Tapani Revon toimittama "Pyhien muisto 1" (kohta 5.10. marttyyritar Mamelkta), jne.
Lue ja usko!
on demoninen laitos, täysin raamatun vastainen ja kehittellyt omia satujaan muka raamattua täydentävistä kirjoituksista. Kaiken maailman höpöukkojen ja akkojen juttuja jopa meediostakin
tehty pyhimyksiä.
En tohtinut uskoa tätä kun aikoinaan yksi uskova sanoi tämän, mutta nyt uskon kun he omin kirjoituksin paljastavat itsensä.
Pakkohan tämä totuus on sanoa!
!!!!!
vahvat ja järkkymättömät todistukset.
"Mikseivät ortodoksit puhu uskoontulosta, uskonratkaisusta eivätkä uudestisyntymisestä."
Ortodoksit eivät puhu uskoontulosta, uskonratkaisusta eivätkä uudestisyntymästä, koska ortodoksit eivät elä lahkolaisten hurmoskokemusoppien mukaista elämää, jolloin perusluterilaisesta tulee kertaheitolla hurahtanut "hellari" , "vapaaseurakuntalainen" tms, joka mukamas tulee uudellen uskoon, läytää Jeesuksen jaq syntyy uudelleen. Erittäin sairas tilanne, jossa apostolisen uskon sairaus (luterilaisuus), synnyttää sisäisen paiseen (harhaopin harhaopin sisällä).
Uskoontulo: Voihan ihminen olla kirkon jäsen vaikka ei uskoisikaan. Jos hän löytää Jumalan niin eikö silloin voisi puhua uskoontulosta?
Uskonratkaisu: Eikö se että seuraa Jeesusta vaadi ratkaisun? Teki Jeesuskin ratkaisun tullessaan maan päälle ja uhratessaan itsensä?
Uudestisyntyminen: Eikö raamattu opeta että jokaisen on synnyttävä uudesti jos haluaa taivaaseen päästä?
Jos nämä, myönnettäköön kuluneet termit poistetaan niin millaisia sanoja ja selityksiä tilalle?
Erittäin sairas tilanne, jossa apostolisen uskon sairaus (luterilaisuus), synnyttää sisäisen paiseen (harhaopin harhaopin sisällä).
-Rankkaa tekstiä Huhhuh! Onko kuitenkaan oikein suhtautua toisiin uskoviin noin kiivaasti?
vähitellen, eikä (yleensä) koe mitään äkkikääntymystä. Ortodoksi uudestisyntyy kasteessa, jolloin hän liittyy Kristukseen ja hänet otetaan Kirkon jäseneksi.
Ortodoksi on pikkulapsesta asti Kirkon täysjäsen. Hän käy jo vauvana ehtoollisella, ja voi osallistua esim sairaanvoitelun sakramenttiin. Hän käy seitsemänvuotiaasta alkaen synnintunnustuksella. Näin hän kasvaa vähitellen aikuiseksi uskossaan. Myös aikuisena kirkkoon liittyneet ovat yleensä kasvaneet uskoon vähitellen.
No, ehkä siksi ei puhuta uskoontulosta, että on tavallaan perusedellytys, että Jumalan olemassaoloon uskoo. Eikö Raamattukin sano, että myös sielunvihollinen uskoo (ja tietää) tämän? Monien protestanttisten lahkojen käyttämä ns. uskoontuleminen on siis vasta alku kristillisellä tiellä - alku, joka voi johtaa pelastumiseen.
Totta kai ortodoksit uskovat, että kasteessa ihminen "uudestisyntyy". Kasteessa synnit huuhtoutuvat pois ja kasteessa ja erityisesti varsinaista kastetta edeltävässä kasteen osiossa ihminen tekee "uskonratkaisun" (kieltää sielunvihollisen, sylkee hänen suuntaan ja kääntyy toiseen suuntaan, Jumalaa kohti). Eiköhän se suurinpiirtein näin mene...Kaste on ensimmäinen JA VÄLTTÄMÄTÖN askel pelastuksen tiellä, ensimmäinen askel kilvoituksen tiellä.
Tuosta viimeisestä - moni on samaa mieltä asiasta, vaikka se ehkä kuulostaa kovin "rankalta". Kirjoittaja ei mielestäni suhtautunut toisiin "uskoviin" kiivaasti vaan pikemminkin itse oppiin.
taivaaseen mennään Jumalan armosta, eikä oikeaoppisella kasteella tai sen puuttumisella?
Miten ihminen voi tehdä uskonratkaisun kastetta edeltävässä osiossa koska kaste suoritetaan vauvoille, eivät ne sitä voi ymmärtää?
Kristus itse asetti kasteen. Kristus pyhitti vedet käymällä itse kasteella. Kasteen kautta ihminen saa osakseen Jumalan armon. Armostahan siis taivaaseen mennään...
Oikeaoppinen kaste on tärkeä, sillä ei mikä tahansa kaste välitä Jumalan armoa.
Kaste on siis Kristuksen asettama "lääke" langenneelle ihmisluonnolle, minkä välityksellä ihminen voi päästä osalliseksi Jumalan armosta. Armo taas on yksi Jumalan luomattomista energioista, joiden kautta Jumala on läsnä luomakunnassa - toimii. Pääsemällä yhteyteen Jumalan luomattomien energioiden kanssa ihminen on yhteydessä Jumalaan. Varsinaisen Jumalan olemuksen (essence) kanssa ihmisellä ei voi olla suoraa yhteyttä.
Siitä että kaste tehdään vauvoille...itse olin melkein 30 vuotias saadessani ortodoksisen kasteen...
Vauvat sitten...kummi, joka pitää vauvaa sylissä, toimii vauvan "puolesta"...vauva on kuitenkin yhtä kykeneväinen kuin aikuinen saamaan osakseen Jumalan armon kasteessa, joten kaste on yhtä pätevä kuin aikuiskaste.
Koska vaivasin päänuppiani vastaavien aiheitten pähkäilyyn toisaalla tällä palstalla, saat käydä sieltä lukemassa. Osoite on:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000062&posting=22000000022982979
Tämän sunnuntain evank. teksti valmistaa meitä (ortodokseja) tulevaan Suureen Paastoon. Tämän valmistuksen aloittavan ketjun ensimmäinen kertomus on juuri Sakkeuksesta. Kun hän oli pienikokoinen, eikä siten väenpaljoudelta voinut seurata Jeesuksen vaellusta ihmisten keskellä, hän kiipesi puuhun niin kuin pikkupojat, vaikkakin oli erittäin varakas ja viisas mies. Kuinka nolo tapaus, Jeesus tunnistaa miehen nimeltä, käskee Sakkeuksen tulla alas puusta. Tapahtuu kaksi odottamatonta tapahtumaa. Ensinnäkin vastoin "faniensa" odotusta Jeesus meneekin illastamaan tämän ahneen kiskurin ja koviksen kotiin. Toinen odottamaton tapaus on Sakkeuksessa tapahtunut MIELENMUUTOS. Ennen niin kovasta ja ahneesta miehestä tulee Jeesuksen kohdattuaan mitä laupein ja rakastavin. Puolet omaisuudestaan hän jakaa köyhille ja niiltä joilta on vääryydellä anastanut antaa nelinkertaisesti takaisin. Sakkeus ei siis PARANTUNUT ja lähtenyt ympäri toria juoksemaan ja huutamaan "Olen tullut uskoon ja olen löytänyt Jeesuksen". Mitä taas tulee niihin henkensä Kristuksen tähden antaneisiin (marttyyrit), joita kidutettiin mitä raaimmilla tavoilla, eivätkä he silti luopuneet uskostaan, ei ole mielestäni mitään yhteyttä näiden viimeaikoina nähtyjen uuskarismaattisten protestanttisten fundamentalistien kanssa.
Esim; uskosta vanhurskaiksi tulleina meillä on pääsy tähän armoon.
"uskosta vanhurskaiksi tulleina meillä on pääsy tähän armoon."
Itse usko edellisessä ei ole se olennaisin. Ei edes sekään, että uskoessamme (täytettyämme Kristuksen lait , kaikki rakkauden osoittamisen eri muodot)tekojemme kautta meidät vanhurskautetaan, ei edes se ole asian ydin. Ydin on se pääsy ARMON vaikutuksen alaisuuteen.
usko tuomitaan kadotukseen.
Tässä Sana korostaa uskon tärkeyttä.
pikemminkin silleen, että kasteessa ihminen saa mahdollisuuden. Hän syntyy uudesti ylhäältä. Mutta kasvaessaan ihminen käyttää vapaan valinnan mahdollisuuttaan. Joko hän tavallaan luopuu tuosta uudesti syntymisen mahdollisuudesta, jättää kirkon yhteyden, ei usko, ei käy kirkossa. Tai sitten hän käy kirkossa, uskoo ja kasvaa hengellisesti.
Ortodoksit eivät puhu äkillisistä ratkaisuista, "uskoontulemisesta", koska se on aina henkilökohtainen asia. Ei julkinen, suureen ääneen julistettava. Jokainen tekee ratkaisunsa itse, yksin.
Ja mitä se uskoontuleminen sitten on? Jos käsitetään hurmoshenkiseksi, suureen ääneen halleluja ja kiitos Jeesus -huutamistouhuksi niin ei. Sillä tavalla ei tulla ort.kirkossa uskoon.
Uskoon tullaan (kukin siis omaan tahtiinsa, joko vähitellen tai nopeammin) kun sielu alkaa janota ehtoollista, kirkon yhteyttä, sakramentteja, opetusta, jumalanpalveluksia... jne jne. - Jos ne ovat yhdentekeviä asioita, vaikka kävisikin kirkossa, niin silloin ei olla uskossa.
Tässä vain ja ainoastaan omia mietteitäni.
tutustumaan ko. jutskasta asiantuntevasti kirjoittaneen Koptikirkon päämiehen, Paavi Shenoudan THE HERESY OF SALVATION IN A MOMENT -kirjaan.
Siellä kaikki ne raamatulliset ja patristiset ainekset, joita ko. asian "ongelmatiikan" ratkaisemiseen jokainen kristitty tarvitsee.