Äitini kuoli n. 3 vuotta sitten. Olen ollut kuin murrettu sen jälkeen. Äiti oli kuin aivot minulle. Jaksoi kannustaa, nauroi kanssani, itki kanssani kun oli hankalaa ja kaiken lisäksi piti vielä talouden pystyssä. Mihin nämä äidit pystyvätkään? Mutta miksi juuri minä? Miksi juuri minun äitini? Joulun aikaan, kun menin viikoksi mummolaan yöksi. Puhuimme äidin menetyksestä ja muusta aika meni hyvin rattoisasti. Kunnes mummo sanoi että on nähnyt äidin enkelin, olin aika huvittunut tästä. Sanoin mummolle että et varmasti ole nähnyt äitiä. Yöllä sitten kävin juomassa keittiössä, juuri kun olin menossa takaisin nukkumaan näin ikkunasta sinertävän kirkkaan valon. Katsahdin ikkunasta äiti katsoi ikkunasta. Viitoin äitiä sisään ikkunasta, mutta hän ei tullut pudisteli vain päätään. Hän näytti myös hyvin surulliselta. Ihan kuin jotain tulisi tapahtumaan. Kun viikko oli sitten mennyt hyvästelin haikeasti mummon ja lähdin kotimatkalle. Isä oli tullut hakemaan minua kello viiden maissa, joten oli jo hyvin pimeää. Pian kuului vaan kauhea paukausu ja sen jälkeen muistan vaan lääkärit ja sairaalan. Olimme ajaneet nokkakolarin ja syöksyneet katto edellä ojaan. Minulle jouduttiin tekemään käsi- ja jalkaleikkaus, ja toisesta silmästi lähti näkökyky. Isältäni poistettiin kolme sormea vasemmasta kädestä ja korjattiin rannetta. Ja nyt tiedän miksi äiti oli surullisen näköinen, hän tiesi mitä tulisi tapahtumaan. Mutta hän ei tiennyt että kuolisinko vai en. Hän tuli hyvästelemään minua, mutta en kuollutkaan.
Äidin menetys - Tosi tarina.
Äitiä odottaen
122010
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Joo. Se on jännää, että ns. edesmenneillä on "sisäpiiritietoa" tulevasta.
Itse olen keskustellut vaarini kanssa (unitilassa) ja hänelläkin näytti olevan "sisäpiiritietoa" eräistä asioista.
... mutta empatiani kohdallesi - oikeasti !!!
(siis mikäli asiat tapahtuivat kuten lausuit)
Mutta tiedostamattoman informaation tulkinta juuri esim. uni-/valvetilassa lienee todellakin todennäköisin selitys kohdallasi omien havaintojesi jälkianalysoinnissa...?!?
Ja isoäitisi tulkinnassa asioista !?!
Pahoittelen,mutta kyseessä lienee vain ollut aivotoimintojesi tulkinta k.o. asioista eli objektiivisessa tahdollisessa ajatusmallissa,kö ?!? Eli ei kyseessä liene mitään ylimaallista vaan ihan tavallista ihmisaivojen toimintaa,kö ?!?
;-)
En käsitä, miksi eräiden ihmisten on niin kertakaikkisen vaikeaa uskoa siihen, että ns. "yliluonnollisia asioita" todella tapahtuu.:)
Olen ihmetellyt aivan samaa, mikäköhän siinä on että kaikkea tämäntyyppistä pitää olla aina niin kovasti tieteellisesti analysoimassa. Itsekin näitä juttuja kokeneena tiedän että näitä juttuja ei aina ihmisjärjellä vain pysty selittämään. Tuntuu monesti olevan että mitä skeptikko ei pysty selittämään järjellä niin sitä ei yksikantaisen jyrkästi ole voinut tapahtua. Näitä juttuja yksinkertaisesti vain ihmisille tapahtuu, ilman sen kummempia selityksiä aivojen verenkiertohäiriöistä ym..
Olen kirkosta eronnut ja eronnut myös ev.lut uskonnosta mielessäni, mutta silti uskon, että on jotain, mitä ei näillä uskonnoilla selitetä.
Ensimmäinen vahva elämys tapahtui, kun pieni lapseni puhui sukulaisille asioita, jotka tapahtuivat seuraavan päivänä. Se tuntui pelottavalta, sillä asian olivat niin monet kuulleet lapselta, että oli pakko ajatella sen olevan jotain, eikä vain sattumaa.
Pian sen jälkeen minä näin unen ja se oli jotenkin outo, että kerroin sen puolisolleni aamukahvilla. Kun puolisoni tuli illalla kotiin, niin hän vain saattoi todeta, että minun uneni piti paikkansa. Uni koski hänen perhettään, mitään tietoa en ollut voinut saada asiasta, koska kaikki oli tapahtunut edellisenä iltana ja asuimme kaukana sukulaisista eikä meillä ollut edes puhelinta siihen aikaan.
Onneksi ei ole ollut muita näin toteen käyneitä asioita.
TARTTE TULLA KIRJOITTAMAAN PILLERI HUMALASSA PASKAA.
Tuliko mieleen kuinka paljon tuollainen voi loukata? Enkä todellakaan käytä minkäänlaisia päihteitä jos sitä yrität selittää!
Olen itsekin saanut nähdä enkelin ja uskon TÄYSIN asiaasi!!!!
Olen kaikessa mukana ja eikös ole IHANAA tietää, että äitisi odottaa sinua taivaassa sitten, kun sinun aikasi on lähteä!!
isä kuoli sairauskohtaukseen kohta 10 vuotta sitten. Muistan kuitenkin hyvin elävästi muutamat päivät ennen hänen poistumistaan. Etuhampaani heilui silmin nähtävästi- kuin maitohammas. Olin todella huolissani ja esittelin hampaan heilumista opiskelijakavereilleni, äidilleni ja isälleni, joka oli vielä elossa. Oli perjantai-iltapäivä ja isäni sanoikin, että pitää mennä maanantaina näyttämään sitä hammaslääkärille. Lauantaina aamulla hampaani heilui edelleen hyvin häiritsevästi. Menimme mieheni kanssa asioille ja itselläni aivan itku kurkussa hampaan heilumisen takia. Olin varma, että kohta hammas putoaa. Iltapäivällä menimme äidin luo syömään. Tiesimme,että isä oli lähtenyt harrastuksensa pariin. Kun tulimme äidin luokse, oli ovella kaksi vierasta miestä ja äitini hätääntyneenä. Miehet olivat poliisista ja tulivat ilmoittamaan isäni yllättävästä sairaskohtauksesta. Ilta meni sokissa ja itkussa, mutta kun olin menossa nukkumaan huomasin ettei etuhampaani heilunut enää yhtään! Vanha kansa sanoo, että etuhampaan heiluminen tietää kuolemaa,,,unessa. Minä nyt vaan satuin olemaan hereillä!
Olen myöhemmin nähnyt unia, jotka ovat käyneet toteen. Erityisesti uneen "putoamisen" aikana saatan havahtua ja jonkin asia tulee kirkaana mieleeni. Nämä ovat sitten osoittuneet todeksi. Esim. Työkaverin raskausuutinen oli tälläinen.
Uskon kyllä, että jotain on olemassa, mitä emme nyt pysty selittämään, mutta toivottavasti se ei ole sellainen taivas kuin kirkko opettaa. Kyllä minä ainakin kyllästyisin sellaiseen elämään alta aika yksikön. Toivon,ettei mitään elämää olisi kuoleman jäkeen. Ajatelkaa niitä ihmisiä, jotka tekevät itsarin tai ovat huonoissa väleissä esim. sukulaisten kanssa, kun luulee päässeensä heistä eroon joutuu olemaan ikuisesti heidän kanssa. Siinäpä yksi tapa katsoa asioita, vai mitä?
sillä ihminen joka tekee itsemurhan,ei useimmitenkaan luota Jeesuksen apuun asiassa kuin asiassa,mutta en nyt voi tuoita kadotukseenkaan,Herra tietää,ketkä omiaan ovat ja tuleeko viimehetkellä vielä Jeesuksen vastaanottaminen mahdolliseksi.Mutta enpä haluaisi ottaa siitä selvää ja siksi otinkin Jeesuksen vastaan kun Hän kolkutti sydämeni ovelle.
ettei enkeleitä saa palvoa,mutta toki ihmeissäni olisin jos sellaisen näkisin.Jeesuksen edessä olenkin varmaan sitten HYYTELÖÄ.
Jumala on vanhurskas ja oikeudenmukainen,siksi haluan totella Häntä,ettei tarvitsisi kerran hävetä,kun eteensä pääsen.