Historia osoittaa selvästi, että Jumala ei onnistunut taivuttamaan uppiniskaista kansaansa tahtonsa tielle, rakkauden tielle. Sotia, hävitystä, pakkosiirtolaisuutta sai Israelin kansa kokea osakseen. Vuosituhansia vieri ja lopulta saavuttiin Israelin kansan kohtalon vuosiin. Jumaluuden toinen persoona, Jumalan Poika tuli ihmisenä Israelin kansan keskuuteen. Nyt sai Israelin kansa suoraan Jumalan suusta puhuttuna kuulla, miten Herra tahtoi omiensa suhtautuvan vihollisiinsa ja vainoojiinsa: ” Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat…” ( Matt. 4:5) Näin vuorisaarnassa Jumala julisti koko maailman kuullen. Jeesus näki omaisuuskansansa lähestyvän suurta ja ratkaisevaa hetkeä.
Hän, Jeesus, teki Jerusalemissa sen, mitä Jumala oli vuosituhansia sitten käskenyt Mooseksen tehdä faraon edessä. Jeesus tuli eräänä päivänä temppeliin. Siellä oli hälinää ja melua, myymistä ja ostamista. Jeesuksella oli köydestä tehty ruoska kädessä. Jumalallinen voima ja persoonallisuus välähti hänen olemuksessaan. Noilla sadoilla miehillä ei ollut pontta vastustaa tätä auktoriteettia, joka kaatoi kumoon rahanvaihtajien pöydät, karkotti eläimet ja hälisevän ihmisjoukon pois Isänsä tiloista, joka oli muodostuneet markkinapaikaksi.
Evankeliumeissa tulee selvästi esille se, mitä Jeesus teki, ja mitä hän ei tehnyt. Aineellisia arvoja Jumala kyllä kaataa kumoon, sillä niiden takia ovat monet ihmiset kadottaneet silmistään ne kalleudet, joita Jumala ihmisille suosittelisi ja tarjoaisi. Mutta Jeesus ei ruoskallaan sivaltanut yhdenkään ihmisen korville. Miksi ei? Syy oli se, että ruoska oli Jeesuksen kädessä. tuo ruoska oli nyt sama symboli kuin sauva Aaronin kädessä. Sekään ei vahingoittanut ketään, koska se oli Aaronin hallinnassa, mutta kun Aaron hellitti sen pois, muuttui se välittömästi kuolettavaksi käärmeeksi. Tämähän oli symboli luonnonvoimista, jotka ovat hyödyllisiä ja hyviä niin kauan kuin Jumala niitä hallitsee ja pidättää ja käyttää, mutta saavat aikaan tuhoa, kun Jumala joutuu irrottamaan otteensa niistä.
Tämän tutun tapauksen Jeesus esitti ihmisille Jerusalemissa. Kansa oli turvassa vielä niin kauan kuin ruoska oli Jeesuksen kädessä. Mutta pian tulisi tuon ruoskan ottamaan Rooman keisari, ja silloin Jerusalem tulisi hukkumaan verivirtoihin, ja koko kaupunki hajotettaisiin maan tasalle. Tämä on temppelin puhdistamisen sanoma Jerusalemin asukkaille. Jumala johdatti armossaan vielä niinkin, että Rooman imperiumin edustaja Jerusalemissa, maaherra Pontius Pilatus, esitti Jeesus Nasaretilaisen oman virkahuoneensa parvekkeelta sanoen, ettei hän löytänyt tästä miehestä mitään sellaista, mistä Israelin johtomiehet häntä syyttivät. Nimittipä tämä maaherra Jeesusta jopa Juutalaisten kuninkaaksi. Nyt oli siis tullut erinomainen tilaisuus, viimeinen mahdollisuus, palata Taivaan Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan, olla vuorisaarnassa esitetyn kansan ihanteen mukainen omaisuuskansa, joka käy rukoustaistelua silloin, kun vihollinen uhkaa, ja jonka ylimpänä käskynhaltijana olisi ”Rauhanruhtinas” ja ”Kuningasten Kuningas” , ”Taivaan ja maan Herra” ja ”Luoja”. Mutta mitä teki Juudan kansa tällä ratkaisun hetkellä? Se huusi: ”Ei meillä ole kuningasta, meillä on keisari!” Jos heidän tulisi hyväksyä Jumala kuninkaakseen, niin siinä tapauksessa he eivät huolisi koko kuningasta, vaan he halusivat pakanallisen keisarin, pakanallisen imperiumin hallitsijan ja käskynhaltijan. Maaherra tiedusteli, mitä hänen tuli tehdä tälle juutalaisten kuninkaalle, Jeesukselle? ja kansa huusi: ”Vie pois hänet, ristiinnaulitse hänet!
Kun nyt kysyn, vastaa, rehellisesti, olisiko taivaan Jumala voinut tehdä mitään enempää tämän onnettoman omaisuuskansansa hyväksi? On huomattava, ettei Jeesus nytkään poistunut Jerusalemista omasta aloitteestaan, vaan häntä ruoskittiin, pilkattiin, ja hänen päälleen pantiin risti, ja sitten potkimalla ja tuuppimalla hänet vietiin pois Jerusalemista.
Taas tulee huomioida eräs asia: Jeesus ei väkisin tullut takaisin Jerusalemiin. Väkivalta ja pakkokeinot eivät kuulu Jumalan periaatteisiin. Näin tämä jumalallinen periaate ilmaistaan eräässä teoksessa nimeltään Aikakausien Toivo, s. 11: ”Väkivallan käyttö on vastaan Jumalan hallituksen periaatteita, Hän haluaa vain rakkauden palvelusta, eikä rakkautta voida pakottaa. sitä ei voida herättää väkivallan eikä arvovallan avulla, vain rakkaus herättää vastarakkautta. Jumalan tunteminen on hänen rakastamistaan. Hänen luonteensa on ilmaistava saatanan luonteen vastakohtana.” Se oli Vapahtajamme, Jeesuksen Kristuksen tehtävä tässä maailmassa.
Hän, Jeesus, teki Jerusalemissa sen, mitä Jumala oli vuosituhansia sitten käskenyt Mooseksen tehdä faraon edessä. Jeesus tuli eräänä päivänä temppeliin. Siellä oli hälinää ja melua, myymistä ja ostamista. Jeesuksella oli köydestä tehty ruoska kädessä. Jumalallinen voima ja persoonallisuus välähti hänen olemuksessaan. Noilla sadoilla miehillä ei ollut pontta vastustaa tätä auktoriteettia, joka kaatoi kumoon rahanvaihtajien pöydät, karkotti eläimet ja hälisevän ihmisjoukon pois Isänsä tiloista, joka oli muodostuneet markkinapaikaksi.
Evankeliumeissa tulee selvästi esille se, mitä Jeesus teki, ja mitä hän ei tehnyt. Aineellisia arvoja Jumala kyllä kaataa kumoon, sillä niiden takia ovat monet ihmiset kadottaneet silmistään ne kalleudet, joita Jumala ihmisille suosittelisi ja tarjoaisi. Mutta Jeesus ei ruoskallaan sivaltanut yhdenkään ihmisen korville. Miksi ei? Syy oli se, että ruoska oli Jeesuksen kädessä. tuo ruoska oli nyt sama symboli kuin sauva Aaronin kädessä. Sekään ei vahingoittanut ketään, koska se oli Aaronin hallinnassa, mutta kun Aaron hellitti sen pois, muuttui se välittömästi kuolettavaksi käärmeeksi. Tämähän oli symboli luonnonvoimista, jotka ovat hyödyllisiä ja hyviä niin kauan kuin Jumala niitä hallitsee ja pidättää ja käyttää, mutta saavat aikaan tuhoa, kun Jumala joutuu irrottamaan otteensa niistä.
Tämän tutun tapauksen Jeesus esitti ihmisille Jerusalemissa. Kansa oli turvassa vielä niin kauan kuin ruoska oli Jeesuksen kädessä. Mutta pian tulisi tuon ruoskan ottamaan Rooman keisari, ja silloin Jerusalem tulisi hukkumaan verivirtoihin, ja koko kaupunki hajotettaisiin maan tasalle. Tämä on temppelin puhdistamisen sanoma Jerusalemin asukkaille. Jumala johdatti armossaan vielä niinkin, että Rooman imperiumin edustaja Jerusalemissa, maaherra Pontius Pilatus, esitti Jeesus Nasaretilaisen oman virkahuoneensa parvekkeelta sanoen, ettei hän löytänyt tästä miehestä mitään sellaista, mistä Israelin johtomiehet häntä syyttivät. Nimittipä tämä maaherra Jeesusta jopa Juutalaisten kuninkaaksi. Nyt oli siis tullut erinomainen tilaisuus, viimeinen mahdollisuus, palata Taivaan Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan, olla vuorisaarnassa esitetyn kansan ihanteen mukainen omaisuuskansa, joka käy rukoustaistelua silloin, kun vihollinen uhkaa, ja jonka ylimpänä käskynhaltijana olisi ”Rauhanruhtinas” ja ”Kuningasten Kuningas” , ”Taivaan ja maan Herra” ja ”Luoja”. Mutta mitä teki Juudan kansa tällä ratkaisun hetkellä? Se huusi: ”Ei meillä ole kuningasta, meillä on keisari!” Jos heidän tulisi hyväksyä Jumala kuninkaakseen, niin siinä tapauksessa he eivät huolisi koko kuningasta, vaan he halusivat pakanallisen keisarin, pakanallisen imperiumin hallitsijan ja käskynhaltijan. Maaherra tiedusteli, mitä hänen tuli tehdä tälle juutalaisten kuninkaalle, Jeesukselle? ja kansa huusi: ”Vie pois hänet, ristiinnaulitse hänet!
Kun nyt kysyn, vastaa, rehellisesti, olisiko taivaan Jumala voinut tehdä mitään enempää tämän onnettoman omaisuuskansansa hyväksi? On huomattava, ettei Jeesus nytkään poistunut Jerusalemista omasta aloitteestaan, vaan häntä ruoskittiin, pilkattiin, ja hänen päälleen pantiin risti, ja sitten potkimalla ja tuuppimalla hänet vietiin pois Jerusalemista.
Taas tulee huomioida eräs asia: Jeesus ei väkisin tullut takaisin Jerusalemiin. Väkivalta ja pakkokeinot eivät kuulu Jumalan periaatteisiin. Näin tämä jumalallinen periaate ilmaistaan eräässä teoksessa nimeltään Aikakausien Toivo, s. 11: ”Väkivallan käyttö on vastaan Jumalan hallituksen periaatteita, Hän haluaa vain rakkauden palvelusta, eikä rakkautta voida pakottaa. sitä ei voida herättää väkivallan eikä arvovallan avulla, vain rakkaus herättää vastarakkautta. Jumalan tunteminen on hänen rakastamistaan. Hänen luonteensa on ilmaistava saatanan luonteen vastakohtana.” Se oli Vapahtajamme, Jeesuksen Kristuksen tehtävä tässä maailmassa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jumala oli aiemmin käskenyt israelilaisia tappamaan vihollisensa, joskus jopa viimeiseen naiseen ja lapseen ja jopa nimittänyt itseään sotajoukkojen Jahveksi (Jahve tsebaot) joka sotii kansansa puolesta ja tuhoaa sen viholliset, jos nyt pitikin viholliskansoja rakastaa? Jumala oli itse näyttänyt huonoa esimerkkiä.
Ruoska temppelissä ei ole kovin on rauhanomaista, mutta rahanvaihto ja eläinten kauppa tapahtui temppelin ulkopuolella ja oli pakko koska laki sen määräsi, ei voinut olla uhreja ilman elikoita joita ei monikaan yksityinen pystynyt tuomaan mukanaan niin etteivät olisi matkalla vahingoittuneet.Rahoissa oli keisarinkuvia sun muita eivät ne kelvanneet temppelimaksuksi.
Temppelissä oli muutenkin hälinää, eläimethän uhrattiin niin että niistä laskettiin veri kun eläin vielä eli, eli siellä oli elikkojen tuskanhuutoa ja verenlotrausta ynnä tuhansien ihmisten hälinä ja hulina.Lisäksi uhrattiin viiniä ja olutta niitä juotiin siellä, samoin uhrilihaa joka keitettiin syötiin. Temppeli ei siis ollut hiljainen tai siisti paikka. Verta vihmottiin jatkuvasti alttareille, se haisi kuumassa ilmastossa, oli kärpäsiä ja vaikka mitä ääntä ja sotkua, ei suinkaan nykyajan teurastamon hygieniaa tai kirkkojen rauhaa.
Totta kai olisi ollut parempi jos Jeesusta ei olisi ristiinnaulittu, olisi kuollut vanhuuteen ja meillä suomalaisillakin olisi oma vanha tuttu muinaisuskontomme, ei helvetinpelkoa eikä muuta turhaa.
"Jahve on sotasankari, Jahve on hänen nimensä.
4 Faraon vaunut ja hänen sotajoukkonsa hän suisti mereen, hänen valitut vaunusoturinsa hukkuivat Kaislamereen." miksei näitä lähimmäisiä rakastettu, jopa viattomat esikoiset surmattiin -näytön vuoksi.
Tai:
"Ja Herra antoi senkin ja sen kuninkaan Israelin käsiin. Ja Joosua surmasi miekan terällä sen asukkaat, jokaisen, joka siellä oli, päästämättä sieltä pakoon ainoatakaan; ja hän teki sen kuninkaalle saman, minkä oli tehnyt Jerikon kuninkaalle"
"Sitten Joosua valtasi koko maan, Vuoriston, Etelämaan, Alankomaan ja Rinnemaat, ja surmasi kaikki niiden kuninkaat, päästämättä pakoon ainoatakaan, ja vihki tuhon omaksi joka hengen, niinkuin Herra, Israelin Jumala, oli käskenyt."
"Ja Herra lähetti sinut matkaan ja sanoi: 'Mene ja vihi tuhon omiksi nämä syntiset, amalekilaiset, ja sodi heitä vastaan, kunnes olet tehnyt heistä lopun'."
"Mene siis ja voita amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on; äläkä säästä heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, raavaat ja lampaat, kamelit ja aasit." Tähän ei kukaan tietenkään vastaa, tekopyhää "rakasta vihollista" satua sen kun suolletaan. Kristityt ovat itsekin osanneet tappaa ja sotia ja todella hyvin.
VT:ssä Jumalan viholliset piti tappaa tässä elämässä, UT:ssä heille kostetaan kuoleman jälkeen. Niin paitsi juutalaisille joille roomalaiset pantiin heti kostamaan vai mitä se annu tuolla pyhäkoulukirjoittelikaan.
kanssasi annu, Sodoman homojen kanssa taivaan enkelit joutuivat peräti käsirysyyn Lootia pelastaessaan.
9 Mutta he sanoivat: tule tänne. Ja sanoivat: tuleeko joku muukalaiseksi, ja kuitenkin tahtoo kokonansa hallita? nyt, me teemme enemmän pahaa sinulle kuin heille: ja he tekivät suurella väkivallalla miehelle Lotille ylläkön, ja juoksivat ovea särkemään.
10 Niin miehet ojensivat kätensä ulos, ja tempasivat Lotin tykönsä huoneesen, ja paiskasivat oven kiinni.
11 Ja miehet, kuin huoneen oven edessä olivat, löivät he sokeudella, pienet ja suuret, niin että he väsyivät ovea etseissänsä.
12 Ja miehet sanoivat Lotille: onko sinulla vielä tässä jouku? vävyjä, eli poikia taikka tyttäriä, eli kaikkia mitä sinulla on tässä kaupungissa? vie ne ulos tästä siasta.
13 Sillä me hukutamme tämän paikan: että heidän huutonsa on suuri Herran edessä, niin Herra lähetti meidät heitä hukuttamaan.
Synnin kanssa Aabrahamin aikalaisetkin ja myös seuraajat menivät todella pitkälle, joten puolustusta ei ole kenenkään kohdalla, ei edes meidän, joille "maailman loppukausi on tullut". Mitkähän ne meidän syntimme ovat? Mahtavatko olla ihan "silkkiin ja samettiin" puettuja, joita ei ensi näkemältä edes huomaa? Siis peitettyjä tarkoitan.
Tämä jatkokertomus on niin laaja, ettei yksityiskohtiin ole menemistä, koska se laajenisi valtavaksi. On kuitenkin hyvä, että tuotte sieltä sivulta omaia lisäyksiänne, koska ne vain syventävät kertomuksen sanomaa.
Parasta on lukea koko Raamattu läpi, niin sieltä löytyvät kaikki asiat oikeassa muodossa. Siellä kerrotaan meidän ihmisten raadollisuus todella tarkkaan. sieltä ei myöskään puutu mitään, mitä nykyajankin ihmiset tekevät sodan aikana, mutta myöskin rauhan päivinä.
Meille suomalaisille näyttää tämä maailma kotimaassamme niin auvoiselta, mutta sitä se ei ole, kun katsoisimme Jumalan silmin. Ei ole pitkä aika, kun joku johtavista sanoi, että elämme hyvin rauhallista aikaa suomalaisten kannalta. "Nyt on rauha, ei hätää mitään..., nousi mieleeni.
Kun sanon Jumalalle, Kaikkitietävälle, hyvää yötä iltaisin ja puhun rukouksessa, mieleeni nousee monesti, mitä kaikkea hän saakaan nähdä yön pimeydessä tapahtuvan. Oikeastaan uskon, että hänelle alkaakin silloin yöaikaan "työpäivä" kärsivän ihmisen rinnalla kulkien. Muistathan kertomuksen kuvan, kun rannalla oli vain yhdet jalanjäljet?
Muistan myös kertomuksen natsisaksan kuolemanleireiltä. Sieltä karkasi vankeja, ja rangaistukseksi kaikille valittiin muutama kurja vanki tapettavaksi hirttämällä. Heidän joukossaan oli pieni, laiha poika. Tuomio pantiin täytäntöön, ja muiden vankien tuli katsoa sivusta toimitusta, joka näin tuli varoituksena kaikille eloon jääville. Jos käänsi päänsä pois, kuolema tuli vartijan luodista ampumalla heti.
Niinpä he katselivat toisten kumppaniensa kuolinkamppailua. Muut kuolivat melko pian, mutta tuo pieni poika keveänä ei. Siinä hän kitui toisten silmien edessä tuskissaan. Kirjoittajan takana joku kysyi kuiskaten: "Missä on Jumala, kun tällaista tapahtuu?" Kirjoittaja tiesi heti, missä Hän oli. Hän oli siinä pienessä pojassa, joka oli heidän edessään hirsipuun narussa elämästään taistellen. Siinä Hän, Jumala, kärsi viimeiseen hengenvetoon asti, kuten ristillä Golgatalla --- ja toisten puolesta, kuten kuolemanleirilläkin tuo pieni poika.
Tuon kertomuksen luettuani olen ymmärtänyt kärsimyksen syvimmän merkityksen. Jumala on siinä kaikkein lähimpänä ihmistä. Hän on mukana, ja kärsii myös.
Hebrealaiskirje:
11:31 USKON KAUTTA pelastui portto Raahab joutumasta perikatoon yhdessä UPPINISKAISTEN kanssa, kun oli, rauha mielessään, ottanut vakoojat luoksensa.