Miehenä on mielenkiintoista seurata keskustelua koko feminismi aihepiiriin liittyen. Puhutaan epäkohdista, puhutaan palkkaeroista, puhutaan lasikatosta. Silti unohdetaan se, että naiset rikkovat ennätyksiä ja lyövät säröjä lasikattoon huikealla vauhdilla niin Suomessa kuin muuallakin. Suomessa on naispresidentti, Ranskassa ehdokas naispresidentiksi, Yhdysvalloissa nainen ulkoministerinä ja nyt nainen presidenttiehdokkaana. Naiset etenevät valtavalla vauhdilla niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Miesten puolesta ollaan jopa huolissaan, pärjäävätkö hulivilipojat enää kohta ollenkaan maailmassa? Naiset menevät ohi koulutuksessa ja ainakin perinteen mukaan sehän tarkoittaa, että ajan mittaan lopulta ohi palkoissakin. Koulutus ja osaaminen tarkoittaa kovaa palkkaa ja asemaa tämänpäivän maailmassa.
Mitä sitten kun lasikatot on rikottu? Mitä se merkitsee? Tuovatko naiset empatian uudella tavalla johtamiseen? Vaaditaanko miehiltä raa'an aggression lisäksi kykyä uudenlaiseen empatiaan johtamisessa tulevaisuudessa. Nykyäänhän naisilta oletetaan sopeutumista "äijäkulttuuriin" ja ehkä kovien miesten kerhoon. Vanhaa ajattelua lähitulevaisuudessa.
Mutta. Johtaminen on aina vaatinut jämäkkää otetta ja kykyä ottaa tilanne haltuunsa. Ei näissä ole mitään pelkästään miehille ominaista. Ei mitään mitä nainen ei voisi hallita. Ei yksinkertaisesti ole mitään johtamisen kannalta merkittävää eroa. Ei ainakaan mitään järkevää syytä miksi johtajien määrä ei voisi olla noin "fifty-fifty". On vain se tehtävään sopivin henkilö ja vain se merkitsee johdettavien kannalta pitkällä aikavälillä. Nykyään alkaa olemaan aina vain harvemmassa se ajatus, että johtaja ei voisi olla aivan yhtä hyvin myös huippuosaava nainen.
Myös perheet saattavat rakentua tämän mallin ympärille. On mies ja nainen. Kumpikin on tasa-arvoisia ja osallistuvat yhtälailla perheen hoitamiseen. Kummallakin on omat ammatilliset ambitionsa, omat harrastukset ja oma pieni yksityinen osa elämästä. Silti tietty osa elämästä on jaettu perheen ja lasten kanssa. Toisella osapuolella ei ole yleensä sanomista toisen elämän yksityiseen puoleen. On vapaus mutta myös vastuu. Loppujen lopuksi lasten hyvinvointi ratkaisee sen, mikä on vapauden hinta jollei vastuuta osata molemmin puolin riittävästi kantaa ja jakaa. Jakaminen tarkoittaa tasapuolisuutta, joka on vaikea laji kummaltakin osapuolelta.
Lopulta koko ajattelu kaventuu siihen, että on vain ihmisiä eri tilanteissa. Se alkaa olla paras ajattelutapa nykyajan yhteiskunnassa. Naiset antavat vapauden miehille olla miehiä aivan uudella tavalla. Toisinpäin ollaan menty eteenpäin jo hieman aiemmin.
Mitä sitten kun lasikatot on rikottu? Mitä se merkitsee? Tuovatko naiset empatian uudella tavalla johtamiseen? Vaaditaanko miehiltä raa'an aggression lisäksi kykyä uudenlaiseen empatiaan johtamisessa tulevaisuudessa. Nykyäänhän naisilta oletetaan sopeutumista "äijäkulttuuriin" ja ehkä kovien miesten kerhoon. Vanhaa ajattelua lähitulevaisuudessa.
Mutta. Johtaminen on aina vaatinut jämäkkää otetta ja kykyä ottaa tilanne haltuunsa. Ei näissä ole mitään pelkästään miehille ominaista. Ei mitään mitä nainen ei voisi hallita. Ei yksinkertaisesti ole mitään johtamisen kannalta merkittävää eroa. Ei ainakaan mitään järkevää syytä miksi johtajien määrä ei voisi olla noin "fifty-fifty". On vain se tehtävään sopivin henkilö ja vain se merkitsee johdettavien kannalta pitkällä aikavälillä. Nykyään alkaa olemaan aina vain harvemmassa se ajatus, että johtaja ei voisi olla aivan yhtä hyvin myös huippuosaava nainen.
Myös perheet saattavat rakentua tämän mallin ympärille. On mies ja nainen. Kumpikin on tasa-arvoisia ja osallistuvat yhtälailla perheen hoitamiseen. Kummallakin on omat ammatilliset ambitionsa, omat harrastukset ja oma pieni yksityinen osa elämästä. Silti tietty osa elämästä on jaettu perheen ja lasten kanssa. Toisella osapuolella ei ole yleensä sanomista toisen elämän yksityiseen puoleen. On vapaus mutta myös vastuu. Loppujen lopuksi lasten hyvinvointi ratkaisee sen, mikä on vapauden hinta jollei vastuuta osata molemmin puolin riittävästi kantaa ja jakaa. Jakaminen tarkoittaa tasapuolisuutta, joka on vaikea laji kummaltakin osapuolelta.
Lopulta koko ajattelu kaventuu siihen, että on vain ihmisiä eri tilanteissa. Se alkaa olla paras ajattelutapa nykyajan yhteiskunnassa. Naiset antavat vapauden miehille olla miehiä aivan uudella tavalla. Toisinpäin ollaan menty eteenpäin jo hieman aiemmin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen kyllä sitä mieltä,ettei tälläsestä kehityksestä hyvä seuraa.Katsokaa vaan ,että kun miehet antaa liikaa periksi niin naiset alkaa määräilemään.Ihmetyttää ne miehet ,jotka ei tajua mihin kehitys on menossa.Lapset voi huonommin rikollisuus ja väkivalta lisääntyy jne. kuten on jo tapahtunut.
Naisten aseman nousu perustuu siihen, että väestn vanhetessa seksin määrä pakostakin vähenee. Feminismin keskeinen väittämähän on se, että heteroseksi on se tekijä, joka johtaa naisen alistettuun asemaan.
Jokaisella kulttuurilla on aikansa ja hetkensä, kun kulttuuri on vahvimmillaan niin se on agressiivinen ja leviämishaluinen, se valtaa uusia alueita ja levittäytyy muiden kulttuurien alueelle.
Sitä voi sanoa kulttuurin miehiseksi vaiheeksi tai vaikka heterovaiheeksi ...
Kautta historian on sitten näitä sopeutumisvaiheista, jolloin jokin sammumisvaiheessa oleva kulttuuri joutuu sopeutumaan uuden vahvemman kulttuurin tahtoon.
Sopeutujan osa on naisen osa, se on kulttuurin femiinivaihe ja tarkoittaa aina vanhan kulttuurin katoamista tai sulautumista uuteen, valloittajan tahtoon.
Eurooppalaisen elämän menon ja kulttuurin loppu perinteisessä mielessä on näkyvillä, Euroopan asema keskeisenä mantereena romuttui kahdessa maailmansodassa, joiden seurauksena Eurooppalaiset kansat ja valtiot menettivät siirtomaansa ja ja kulttuurellisen leviämisensä maailmalla. Eurooppalaiset talousyhteisöt, jotka perustuivat siirtomaiden ja isäntämaiden keskinäiseen kaupankäyntiin hajotettiin uuden maailmanjärjestyksen tieltä.
Nyt on Euroopan osa olla vuorostaan sopeutujan osassa, Knsallisvaltioden aika on ohi, uusi järjestys rakentuu yhä enempi uskontojen ja ideologioiden kautta.
Kiina ja Islam on ne voimat, jotka muuttavat maailmaa seuraavat 200 vuotta.
USA luo omaa järjestystään omalla pallonpuoliskollaan, kristillisen fundamentalismin pohjalle. Krisnusko on läntisen pallon puoliskon mantereita yhdistävä asia, etelä amerikassa se on katolilaisuus ja pohjoisessa protestanttisuus.