Kansanedustaja Tuula Väätäinen (SDP) ratsastaa vaaleihin vanhalla hevosella. Hän selviytyy ansiokkaasti muutamista esteistä, mutta aitoja tipahtaa jo alkumetreillä.
Väätäinen varoittelee mielipidekirjoituksessaan äänestäjiään tietokonepelien vaaroista (Uutis-Jousi 21.1). Hän mainitsee, että 20 vuoden aikana tutkimukset ovat osoittaneet väkivaltaisten tietokonepelien lisäävän aggressiivisuutta lapsissa ja nuorissa. Taidokkaasti Väätäinen jättää mainitsematta nimeltä yhtäkään tutkimusta väitteen puolesta (tai vastaan).
Ansioksi Väätäiselle luettakoon se, että hän peräänkuuluttaa vanhempien vastuuta lastensa pelaamisesta. Vanhempien on säädeltävä kuinka paljon ja mitä pelataan. On muistettava, että vanhempien kontrolli ei riitä, mikäli jokainen yhteisön lapsiperhe ei standardisoi pelisääntöjä. Jos kotona "MurhaTappelu 5" - peli on kielletty mutta naapurissa ei, piltti alkaa kohdistaa vierailunsa sinne. Eikä kukaan voi valvoa lapsiaan olematta paikalla!
Valtion tai EU:n tehtävänä ei ole harjoittaa sensuuria, vaan peräänkuuluttaa vanhempien ja pelikauppiaiden vastuuta sekä tarvittaessa rangaista rikkomuksista. Kauppiaiden velvollisuus on olla myymättä K18 - pelejä muksuille, ja tarvittaessa kysyä täysi-ikäisiltä, minkä ikäisille pelit ostetaan, niin vaikeaa kuin se onkin. Valitettavasti pelit leviävät myös epävirallisten jakelukanavien kautta, eli laittomasti internetin vertaisverkkojen tai vähenevässä määrin piraattisivustojen välityksellä. Vastuu jää siis vanhemmille.
Väkivaltaisten pelien vaikutus pelaajiin ei ole vakio. Paljon riippuu kasvatuksesta, geeneistä, visuaalisesta esitystavasta ja ennenkaikkea siitä, minkälaisessa asiayhteydessä väkivalta ilmenee. Jos pelaajia, täysi-ikäisiä tai ei, halutaan järkevästi argumentoiden valistaa tietokone- tai konsolipelien vaaroista, on nämä vaarat ensin opittava tunnistamaan kirurgisen tarkasti. Hakuammunta isoilla pyssyillä lisää vain kapinahenkeä. Sama pätee kaikkeen valistukseen.
Televiossa näytetty japanilainen Pokémon - animaatiosarja on tietokonepelejäkin salakavalampi uhka, eikä se sovi lapsille. Kyseisessä sarjassa väkivalta, vaikkakin vain mielikuvitushahmojen harjoittama, esitetään paitsi hauskana ajanvietteenä, myös tavoiteltavana ja usein ainoana tapana ratkaista konflikteja ja saavuttaa menestystä. Tietysti on muistettava, että pokémonitkin aloittivat maailmanvalloituksensa peleinä, joista suurin osa keskittyy taisteluun. Kaikesta näkyy, etteivät japanilaiset ole tehneet tiliä menneisyytensä kanssa. (Edellistä lausetta ei tarvitse ottaa tosissaan.)
Entäpä tupakka, liiallinen alkoholi, huumeet ja liika kolesteroli? Eivätkö ne ole ajankohtaisia uhkakuvia? On täysin hyväksymätöntä, että yksi Suomen suurimmista puolueista elättää siivellään tällaisia pelleiliöitä [sic], jotka vaalien alla kaivavat naftaliinista 90-luvun mörköjä. Kaipa he luulevat, että äänestäjät ovat yhtä tietämättömiä kuin mitä itse ovat. (No nyt lähti laittomasti tuunattu mopo käsistä, mutta kuitenkin.)
Väätäinen varoittelee mielipidekirjoituksessaan äänestäjiään tietokonepelien vaaroista (Uutis-Jousi 21.1). Hän mainitsee, että 20 vuoden aikana tutkimukset ovat osoittaneet väkivaltaisten tietokonepelien lisäävän aggressiivisuutta lapsissa ja nuorissa. Taidokkaasti Väätäinen jättää mainitsematta nimeltä yhtäkään tutkimusta väitteen puolesta (tai vastaan).
Ansioksi Väätäiselle luettakoon se, että hän peräänkuuluttaa vanhempien vastuuta lastensa pelaamisesta. Vanhempien on säädeltävä kuinka paljon ja mitä pelataan. On muistettava, että vanhempien kontrolli ei riitä, mikäli jokainen yhteisön lapsiperhe ei standardisoi pelisääntöjä. Jos kotona "MurhaTappelu 5" - peli on kielletty mutta naapurissa ei, piltti alkaa kohdistaa vierailunsa sinne. Eikä kukaan voi valvoa lapsiaan olematta paikalla!
Valtion tai EU:n tehtävänä ei ole harjoittaa sensuuria, vaan peräänkuuluttaa vanhempien ja pelikauppiaiden vastuuta sekä tarvittaessa rangaista rikkomuksista. Kauppiaiden velvollisuus on olla myymättä K18 - pelejä muksuille, ja tarvittaessa kysyä täysi-ikäisiltä, minkä ikäisille pelit ostetaan, niin vaikeaa kuin se onkin. Valitettavasti pelit leviävät myös epävirallisten jakelukanavien kautta, eli laittomasti internetin vertaisverkkojen tai vähenevässä määrin piraattisivustojen välityksellä. Vastuu jää siis vanhemmille.
Väkivaltaisten pelien vaikutus pelaajiin ei ole vakio. Paljon riippuu kasvatuksesta, geeneistä, visuaalisesta esitystavasta ja ennenkaikkea siitä, minkälaisessa asiayhteydessä väkivalta ilmenee. Jos pelaajia, täysi-ikäisiä tai ei, halutaan järkevästi argumentoiden valistaa tietokone- tai konsolipelien vaaroista, on nämä vaarat ensin opittava tunnistamaan kirurgisen tarkasti. Hakuammunta isoilla pyssyillä lisää vain kapinahenkeä. Sama pätee kaikkeen valistukseen.
Televiossa näytetty japanilainen Pokémon - animaatiosarja on tietokonepelejäkin salakavalampi uhka, eikä se sovi lapsille. Kyseisessä sarjassa väkivalta, vaikkakin vain mielikuvitushahmojen harjoittama, esitetään paitsi hauskana ajanvietteenä, myös tavoiteltavana ja usein ainoana tapana ratkaista konflikteja ja saavuttaa menestystä. Tietysti on muistettava, että pokémonitkin aloittivat maailmanvalloituksensa peleinä, joista suurin osa keskittyy taisteluun. Kaikesta näkyy, etteivät japanilaiset ole tehneet tiliä menneisyytensä kanssa. (Edellistä lausetta ei tarvitse ottaa tosissaan.)
Entäpä tupakka, liiallinen alkoholi, huumeet ja liika kolesteroli? Eivätkö ne ole ajankohtaisia uhkakuvia? On täysin hyväksymätöntä, että yksi Suomen suurimmista puolueista elättää siivellään tällaisia pelleiliöitä [sic], jotka vaalien alla kaivavat naftaliinista 90-luvun mörköjä. Kaipa he luulevat, että äänestäjät ovat yhtä tietämättömiä kuin mitä itse ovat. (No nyt lähti laittomasti tuunattu mopo käsistä, mutta kuitenkin.)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.