Tänäin oli perheessäni kuolin tapaus,olin paikkalla,mutta mitään ei ollut tehtävissä,apu tuli liian myöhään.2-vuotta sitten menettin rakkaan poikani ja nyt taas rakkaan ihmisen.Eilen kävin katsomassa häntä ja hän oli ihan hyvässä kunnossa ja voi hyvin.Olen vielläkin ihan shokissa tästä kaikkesta.En voi uskoa ,että minulle rakas ihminen on poistunut läheltäni.suruni on sanatton ja itkennyt niin paljon kuin olen jaksannut,särkee jo päätäni enkä saa nukkutuksi.suruni on liian raskas olen ruokoillut,että jumala auttaisi tässä surussani.
tänäin oli kuolin tapaus perheessäni,sanat eivät riitä kertomaa,tätä ikävää
kaunismerenneito
133530
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Miten satuinkin lukemaan viestisi...
Itseltäni on viety liian monta liian läheltä...
Viimeksi kuoli lasteni isä ja ex-avopuolisoni. Siitä on jo aikaa, mutta edelleen suren häntä ja mietin, mitä olisin voinut tehdä... Hän todennäköisesti tappoi itsensä lääkkeillä.
Rukoilen sulle PALJON VOIMIA juuri tällä hetkellä.
Muuta en osaa sanoa. Rukoilla voin kuten kaikki muutkin!
Halauksia paljon!
Kiitos oikein paljon!
Suruni on tosi tuskallinen,olen tässä ajatellut ,kuinka olisi voinnut auttaa ennakolta ,ettei kuolemaa olisi tullut.sÉiln päivät on merkitty jokaiselle,mä olen kiittänyt kaikkista niistä päivistä,jotka sain elää hänen seurassaan.
pahoillani,puolestasi.Kylläpä sinua nyt koetellaan.Ihminen on sanaton kuoleman edessä,eli ei muuta kuin kovasti voimia sinulle surussasi.
uskon että olet aallonpohjassa vielä pitkään- mutta ihmeellistä tämä elämä- suru helpottaa kun sen helpotuksen aika on. Sille ei voi edes itse mitään. Jaksamisia.
...auttaa. Isäni kuoli viime kesänä. Suru kuitenkin vielä asuu sydämessä, vaikka ulospäin se ei juurikaan näy. Aina jotkin asiat tuovat erityisesti mieleen. Isäinpäivä, nimipäivä, joulu, kohta olisi ollut syntymäpäivä... Otan osaa suruusi (hali).
ex-mieheni ja lapseni isä kuoli silmiemme edessä
atonaattona massiiviseen sydänkohtaukseen.
Oltiin lapsen kanssa vieressä katsomassa elvytystä
joka ei johtanut tulokseen. Hän oli täysin terve
42-vuotias ihminen.
Järkytys ja shokki kestivät viikon-puolitoista.
Epäusko siitä että näin EI voi käydä.
Ruokahalua ei ollut, uni katkonaista painajaista
josta herää vielä pahempaan painajaiseen eli
todellisuuteen.
Viikko sen jälkeen kävimme kasomassa obduktoitua
vainajaa ja viiko siitä hautajaiset.
Todellisuus iski viikko hautajaisten jälkeen;
koko voimallaan, siihen asti sinniteltiin jollain
opilla. Nyt on tapahtuneesta aika kuukausi,
suru roikkuu yhä mustana pilvenä pään päällä
mutta on jo ollut joitakin valoisia hetkiä.
Kuuntelemme yhdessä Antti Tuiskun laulua Hiljaisuus , olemme vain yhdessä lähekkäin jos
sanat loppuvat.
Voimia, kaukohalauksia ja ymmärrystä täältä
sinulle ...
yksinkertainen tapaus? Selvästi sulla on lukihäiriö, ja muutenkin mieleltäsi taidat olla aika häiriintynyt? Melkein ulvoin naurusta kun luin aikaisempia juttujasi.
ON KIVA,KUN SULLA ON HAUSKAA,MUN SURUJEN TAKIA.
Kiitos mieli piteistäsi ja sehän saa muutkin ihmiset lukea.Sulla on nyt tosi hyvä mieli,nauti nyt siintä.!!!Hyviä nautinnollisia hetkiä,sen pitkän naurusi kanssa.Toivottasti sä kanssa saisit kokea suruja,niin tiedät mitä on kun on suru aika?Menettät äitisi?Etkä voi tehdä mitään,vaikka elvyttät ,ennen ambulanssin tuloa.poika kasva jo aikuiseksi!!!!!
jos on äitisi kuollut niin otan osaa suruusi,vaikka en häntä tuntenutkaan.voimia tuleville päiville.t.markku ps olen itse menettänyt äitini 9v ja isäni 14v sitten,mutta kauniit muistot usin mielessäni.pps jos haluat niin kirjoittele
Moi!
Kiitos osaan ottostasi!
Jos haluat kirjoittella niin laitama mailia [email protected]
Jos hän on vaikka ulkolainen,virosta tai jostain sieltä.Kaunis ainakin...
Kiitos sulle joka sanoit mua kauniiksi!
Hei!
Otan osaa suruusi.
Itsekin koin suuren menetyksen, vajaa viikon päästä tulee vuosi. Isäni teki itsemurhan.
Jaksamisia sinulle, kaunismerenneito!