Jos saataisiin sata varma tieto siitä mitä kuoleman jälkeen on niin mitäs sitten? Ihmiset tuskin vois sinne teknologiaansa viedä tai muutenkaan suunnitelmallisesti pilata sitä. Senkin vähän elämisen mitä me täällä harrastetaan (ollaan pikemminkin horroksessa kun eletään) ihmiset heittäis kankkulan kaivoon ja rupeais suunnittelemaan elämää (tai miksi sitä vois sanoa) kuoleman jälkeen. Ja näin jatkuis ikuisuuksiin. Joten, miksi edes miettiä mitä kuoleman jälkeen on?
Mitä hyötyä
sitä on miettiä?
9518
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jokin tarkoitus elämällä on varmasti, koska muutenhan joku lähetettäisiin rajan takaa kertomaan mitä siellä on. Jospa sieltä tulisikin enkeli kristoffer ja kertoisi että kuoleman jälkeen on konkreettisesti joko taivas tai helvetti. Mitähän sitten tapahtuisi? Kai jokainen itsensä hyväksyvä ihminen eläisi siten, että pääsisi taivaaseen. Miksi kukaan ei sitten tule kertomaan sitä? Miksei Jumala ilmoita siitä telkkarissa.. yhtäkkiä joka kodin tvt napsahtaa päälle ja Jumala sanoisi "Te peijakkaat, olen tässä, uskokaa minuun muuten kidutte ikuisesti"
Noh jospa elämän tarkoitus onkin itse etsimällä löytää Jumala. Ihmisiä pidetään kuin labyrintissa, jossa jokunen polku johtaa uskoon. Mutta onko elämän tarkoitus pelkästään karsia "hyvät" "pahoista"? Ketä se hyödyttää? Ja voiko olla totta että etsimme pimeästä metsästä kuusien keskeltä yhtä katajaa? Kuinka hassulta se vaikuttaakaan...
ja olen varma, että se kataja löytyy, mutta monien elämien kautta ja pikkuhiljaa, mutta se tieto löytyy vuorenvamasti, ennemmin tai myöhemmin, riippuen itsestä, miten kauan sen tajuamiseen menee.
Joo sitä ollaan kuin labyrintissä. Yksi käytävä johtaa ikuiseen onneen ja toinen lihamyllyyn. Sitä vain on mahdoton tietää etukäteen mikä joghtaa mihinkin, kun ei ole tarpeeksi todisteita.
Voihan kouluaikanakin miettiä jo koulun jälkeistä elämää kuten työelämää. Voi tehdä valitoja ja suunniotelmia sitä varten, se on osoittautunut ihan hyödylliseski, eikä se toki pilaa kouluelämää.
Sama periaate tämän kuolemanjälkeisen elmän kanssa. Ei ns. normaaalin elämän tarvitse mihinkään hävitä.
ylläpitää sitä turvallista illuusiota joka meilla kaikilla on elämästä. Opiskelu, työelämä, perhe, volvo, omakotitalo ja kasvimaa, leppoisa eläke. Vaikka se on niin tavallista, niin kuka voi väittää varmasti tietävänsä, että se on todellista elämää? Minun mielestä Elämään kuuluu oleellisesti spontaanius ja nykyhetkessä eläminen. Vaikka mitä voi tapahtua siitä huolimatta että suunnittelee oman elämänsä viimeisen päälle. Eikä tarvitse edes viimeisen päälle suunnitella. Sitten ollaan vihaisia Jumalalle tai itselle siitä kun mikään ei menekään suunnitelmien mukaisesti. On muka jotenkin väärin, että esim. aviomies kuolee tai lapsi kuolee tai talo menee alta. "Mitä minä tein ansaitakseni tämän?" tai toisaalta "Minä varmasti jotenkin ansaitsen tämän. Minulle ei anneta tilaisuutta olla onnellinen."
No onko sinun järkevää pohtia tuollaisia, että jos saisimme varman tiedon mitä kuoleman jälkee on, kun emme tule saamaan!.. tai kyllähän monilla tuo tieto jo on, mutta mitenkään julkisuuteen se tuskin tulee koskaan leviämään sillä tavoin, että jokainen ihminen siihen uskoisi.
Kuoleman jälkeistä elämää on hyvä miettiä ja tutkiskella vaikkapa sen vuoksi, että se luo turvallisuuden tunnetta, varsinkin, jos tiedät sen, että kuoleman jälkeen elämä ei pääty tähän, vaan se on todellakin ikuista.
Ethän sinäkään halua kävellä kohti pimeyttä pohtimatta yhtään, että mitä siellä on, ethän?
sinne pitäisi viedä kaikki teknologia? Sehän on vain maallista.
Se ettemme me muista minkälaista on rajan takana johtuu siitä että emme kaipaisi sinne takaisin koko ajan vaan kehittyisimme täällä henkisesti ja saisimme erilaisia kokemuksia täältä. Jos tietäisimme minkälaista on "kotona" lähtisimme takaisin heti. Niinkuin monet kyllä tekevätkin kun huomaavat kuinka rasittavaa elämä täällä on.
Yritetään nyt elää tätä elämää ensiksi. Toki on sitä mielenkiintoista ajatella, että mitä kuoleman jälkeen jne, mutta mitä hittoa sillä asialla nyt päätään puhki vaivata, niin kuin jotkut täällä näkyy tekevän?! Itse haluan ainakin mieluummin elää tässä ja nyt, enkä miettiä missä ehkä "olen" sen jälkeen kun kuolen.
No, mutta meitä on moneksi... :) Jos kuolemanjälkeistä "elämää" tykkää pohtia, niin siitä vaan sitten.
Näkemiin vaan tällekin palstalle siis mun puolestani!
Entäs jos se tieto paljastaisikin että onkin tärkeää miettiä kuoleman jälkeistä ?
Olemme syntyneet tänne maapallolle oppiaksemme itse elämästä ja oppimaan positiivisia (rakkaus, myötätunto, jne) ja hallitsemaan negatiivisia (viha, kateus, jne) tunteitamme. Jos tätä ei ymmärrä niin elämä menee täysin hukkaan. Mitään ei tule opittua. Parhaiten elämän tarkoituksen ymmärtää kun ottaa selvää siitä mitä elämän jälkeen tapahtuu.
Suosittelen kirjaa Michael Newton: Sielujen matka.