Yhdysvalloissa pidetään mielenkiintoiset presidentinvaalit marraskuussa 2008. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1928 mukana ei ole istuvaa presidenttiä tai varapresidenttiä. Sen sijaan tällä kertaa molemmilla puolueilla on varsin hyviä ehdokkaita senaattoreissa. Senaattorit joutuvat päivittäin äänestämään ja siten kertomaan mielipiteensä ja näkemyksensä joka asiaan. Jälkeenpäin vastustajat voivat arvostella rankasti kaikista päätöksistä, jotka osoittautuvat jälkikäteen vääräksi. Ehkäpä tämän takia USAn historiassa presidentiksi on noussut vain kaksi senaattoria: Warren Harding vuonna 1920 ja John F. Kennedy 1960. Jos haluatte tietää etukäteen miten vaaleissa käy, niin lukekaa tästä:
Alkuasetelma:
Republikaaninen puolue on alussa altavastaajana. Jo pitkään ennakkosuosikkina ehdokaaksi on ollut Arizonan senaattori John McCain, sotasankari ja vuoden 2000 esivaaliehdokas. McCain on poikkeuksellisen suosittu myös demokraattien keskuudessa, koska poikkeaa niin selvästi republikaanisen puolueen perinteisestä linjasta. McCainin heikkoutena on ennen kaikkea ikä, mies on jo 70-vuotias. Voittaessaan hänestä tulisi 72-vuotiaana kaikkien aikojen vanhin virkaanastuva presidentti. Tämän lisäksi McCain on ainakin toistaiseksi tukenut presidentti Bushia Irakin ristiretkellä. McCain tulee kuitenkin pitämään suosikin asemansa loppuun asti, esivaaleissa varsinkin perinteisissä demokraattiosavaltioissa McCain jyrää muut vastustajansa. Henkilökohtaisesti pidän McCainia parhaana republikaani ehdokkaana sitten Ronald Reaganin. Seuraavaksi parhaiten esivaaleissa menestyy New Yorkin entinen pormestari Rudolph Giuliani, jonka McCain valitsee varapresidenttiehdokaaksi vastapainoksi liberaalille maineelleen. McCain ja Giuliani ovatkin selvästi muita ehdokkaita suositumpia. Ulkoministeri Rice putoaa kisasta sitä mukaa kun tilanne Lähi-Idässä mutkistuu. Jeb Bushia saatetaan pyytää vielä mukaan, mutta ainakin tähän asti hän on kieltäytynyt. Jeb saattaa haluta McCainin varapresidenttiehdokkaksi, mutta Bushit on tuolloin niin epäsuosittuja että McCain päätyy mielummin Giulianiin. Massachusettsin ex-kuvernööri Mitt Romney ei missään vaiheessa nouse uhkaamaan kärkikaksikkoa.
Demokraattien leirissä suurin nimi on ilman muuta Hillary Clinton, joka on ollut McCainin tapaan ennakkosuosikkina jo pitkään. Etumatka suosiossa kestää loppuun saakka, vaikka vastustustakin löytyy omasta puolueesta. Kaiken kaikkiaan Hillary ei ole vuonna 2008 niin epäsuosittu kuin Bush oli vuonna 2000. Kakkospaikasta kamppailee John Edwards ja valokuvamalliksi itseään luuleva senaattori Barack Obama. Kaikki kolme ovat jo ilmoittautuneet kisaan, Edwards joulukuussa, "Tummaihoinen JFK" muutama päivä sitten ja Hillary lauantaina. Obamalla on valtavat määrät nuoria kannattajia imagonsa takia, mutta lupaavan alun jälkeen suosioluvut alkavat laskea. Vuoden 2004 varapresidenttiehdokas Edwardsilla on taas selvästi enemmän kokemusta, esivaaleissa varsinkin etelässä Edwards menestyy paremmin kuin Obama. Kun asiakeskustelu alkaa, Edwards voittaa muoti-ilmiö Obaman selvästi. Obamalla ei ole kokemusta kampanjoinnista ja ulkopolitiikasta läheskään niin paljon kuin Hillaryllä tai Edwardsilla, Obama on myös myöntänyt käyttäneensä huumeita nuoruudessaan. Edwards on myös selvästi parempi puhuja ja sellainen poliitikko, josta vain harvalla on pahaa sanottavaa. Hillary valitsee Edwardsin myös sen takia että Clinton-Obama kaksikko kuulostaa liian radikaalilta jopa demokraattiselle puolueelle. 90% mustista äänestää joka tapauksessa demokraattien ehdokasta, joten Hillarylla ei ole mitään syytä sivuuttaa Edwardsia. Obama ei ole missään nimessä huono poliitikko vaan ihan hyvä, mutta "ihan hyvä" ei riitä USA:n presidenttivaaleissa (kysykää vaikka Michael Dukakisilta).
Mustana hevosen väijyy tietysti Al Gore, joka osallistuessaan voi kääntää demokraatien asetelman uusiksi. Vaikka hän ei ole koskaan lopullisesti tyrmännyt mahdollisuutta osallistua vaaleihin, monet pitävät sitä epätodennäköisenä. Osallistuessaan Gore kuitenkin taistelisi tosissaan demokraattien ehdokuudesta ja koko vaalien voitosta, onhan mies jo kertaalleen voittanut kansanäänestyksen. Tässä tapauksesssa täytyy ottaa huomioon ettei Gore tai Hillary ole kiinnostunut ollenkaan varapresidenttiehdokuudesta vaan nimenomaan ehdokkuudesta presidentin virkaan. Gore tuntuu kuitenkin nauttivan nykyhommistaan niin paljon että hänen osallistumiselle ei ole riittäviä perusteita varsinkin kun omassakin puolueessa on kovia ehdokkaita (joissain kyselyissä Gore on vasta 4. Hillaryn, Edwardsin ja Obaman jälkeen). Jotenkin on vaikea kuvitella Goren käyvän kiivasta esivaalikamppailua hyvää ystäväänsä, Hillarya vastaan. Goren olisi kuitenkin hyvä ilmoittaa päätöksensä mahdollisimman nopeasti, itsensä ja puoleensa takia.
Kampanjointi:
Puoluekokouksien jälkeen Hillary on johdossa, mutta McCain alkaa kirimään kun hän saa yksinkertaisen viestin perille: hän ei ole Bush eikä ajattele samalla tavalla. Varsinkin perinteisillä demokraattialueilla McCainin suosio on korkeinta sitten Reaganin vuosien. Kansa on kuitenkin yleisesti ottaen samalla mielialalla kuin 1976 ja 1992. Yleensä väistyvän presidentin tuki on tärkeä, mutta McCain tulee ottamaan reipasti etäisyyttä herroihin Bush ja Cheney. McCain voi vielä muistaa katkeran esivaalikampanjan Bushin kanssa vuonna 2000. Bush mm haukkui että McCainillä on "musta lapsi", todellisuudessa McCain oli adoptoinnut lapsen Bangladeshistä. Hillaryn puolesta puhuu Al Gore, Barack Obama, Nancy Pelosi, Jimmy Carter, Ted Kennedy, John Kerry, Howard Dean ja tietysti Bill. Bill Clinton on kiistatta paras poliitikko kampanjointi-mielessä, kirjassaan Bill kertoi kuinka innoissaan hän on päästessään monien vuosien jälkeen kampanjoimaan niiden ihmisten puolesta jotka ovat tukeneet häntä vuosien ajan. Hillary ja Bill pystyvät keräämään huomattavan summan rahaa verrattuna edellisvuosien demokraattiehdokkaisiin. Tämän takia republikaanit eivät pysty toteuttamaan perinteistä strategiaansa: ostetaan presidentin virka rahalla. Hillary tulee saamaan taakseen myös suuren joukon rokkitähtiä ja Hollywoodin julkimoita, jotka kiertävät varsinkin ratkaisevissa "vaa'ankieli osavaltioissa". Jotku republikaanit saattavat jopa nähdä vaaleissa kaksi demokraatista ehdokasta, joten yllättävän monet saattavat yhtä hyvin äänestää Hillaryä.
Väittelyt:
Vaalitenteissä ehdokkaat ovat poikkeuksellisen paljon samoilla linjoilla, joten selvää voittajaa on vaikea määrittää. Molemmat osapuolet lupailevat vetäytymistä Irakista (ja Iranista jos Bush on sinne hyökännyt). Myös ilmaston lämpenemistä ja köyhien huolehtemisesta ollaan samaa mieltä. McCain rehvastelee kunniallisella sotilasurallaan (ja Giuliani 9/11 sankaruudellaan). Hillarylla on omat meriitinsä esim terveydenhuollosta Billin toimiessa presidenttinä. McCainiä kritisoidaan Irakin sodan tukemisesta, korkeasta iästään ja avioerostaan. Rudolph Giuliani ei pääse helpommalla: vastustajat tekevät täysin selväksi, että hän oli ensimmäisen vaimonsa kanssa naimisissa 14 vuotta kunnes sai tietää että tämä on hänen pikkuserkkunsa. Erottuaan tästä Rudy meni naimisiin journalisti Donna Hanoverin kanssa, huhujen mukaan petti tätä ja on nyt naimisissa kolmannen kerran tämän edellämainitun salarakkaan kanssa. Ex-vaimo Hanover sai tietää miehensä eroaikesta kun Rudy piti asiasta lehditötilaisuuden. TIME-lehti valitsi Giuliainin "Vuoden Mieheksi" seuraavana vuonna, mutta se taisi johtua toimista WTC-iskujen aikaan. Giulianin on kuitenkin vaikea vakuuttaa kansaa edustavansa perinteisiä perhearvoja. Hillaryllä ja Edwardsilla ei ole tällaisia ongelmia. Republikaanit saattavat kaivaa Whitewater ja Lewinsky-skandaalit uudestaan esille, mutta kansan mielestä se on epätoivoinen yritys, eihän Hillarylla ollut mitään osuutta ainakaan Monica-gateen. Yksi tärkeimpiä kysymyksiä on talous, joka ratkaisi Billin voiton 1992. Hillaryn uskotaan saavan McCainia todennäköisemmin talous kuntoon. Kansa ei äänestä pelkästään Hillarya Valkoiseen Taloon vaan myös Billin, jonka ansiosta USAssa koettiin historiallinen talousnousu. Loppusuoralla republikaanit aloittavat totuttuun tyyliin uhkakuvien maalailun: jos Yhdysvallat joutuu sotaan niin sotasankari McCain on turvallisempi valinta maalle kuin Hillary. Hillarysta yritetään antaa sellainen kuva että hän olisi kykenemätön ja empivä sotajohtajana. Hillary vastaa että hänellä ei olekaan mitään kokemusta sotimisesta ja hän pyrkii löytämään konfikteihin jonkin muun ratkaisun jotta presidenttikautensakin jälkeen hänellä ei olisi mitään kokemusta sotimisesta. Lähi-Idän tilanteeseen kyllästyneet amerikkalaiset pitävät Hillaryn vastausta loistavana. Jotku piikittelevät McCainille takaisin että sodan syttyessä olisi turvallisempaa ettei presidentti olisi ylittänyt miesten keskimääräistä elinikää.
Vaali-ilta 4.11.2008:
Hillary on lievässä johdossa kyselyissä, mutta vaaleista odotetaan tasaista. Ratkaisun ennustetaan menevän pitkälle yöhön ja oletetaan että vuoden 2004 valitsijamiestuloksiin tulee paljon muutoksia. Vaali-ilta alkaa McCainin voittaessa Georgian, molemmat Carolinat ja Virginian. Hillary voittaa perinteiset demokraattiosavaltiot kuten New York, Vermont, Maine ja Massachusetts, McCain yllättää nappaamalla New Hampshiren. Seuraavaksi ilmoitetaan vielä McCainin voitto mm. Mississippissä, Alabamassa ja Tennesseessä ja Floridassa. Tässä vaiheessa kaikki näyttää lupaavalta McCainin kannalta. McCain voittaa myös Texasin ja muut maan keskiosan ennakkoon varmat osavaltiot. Sitten tulee ratkaisu: Hillary voittaa Pennsylvanian, Ohion ja Michiganin vaa'ankieli-osavaltiot sekä Arkansasin, Iowan, Missourin, Minnesotan ja Wisconsinin. Tässä vaiheessa Hillaryn ennustetaan voittavan ja vaalit ovat käytännössä ohi. Loppuilta menee samoin kuin 2004 sillä erolla että Hillary voittaa vielä New Mexicon ja Nevadan. Valitsijamies äänissä lopputulokset ovat 302-236 Hillarylle eli voitto ei ole niin ylivoimainen kuin Billin vuonna 1992. Lopulta vain seitsemän osavaltiota äänestää toisin kuin 2004, Hillary voittaa 6 näistä. Kansanäänestys päättyy kuitenkin tasaisemmin Hillaryn saadessa 52% ja McCain 48%. Tammikuussa 2009 presidentti Hillary Clinton vannoo virkavalansa, päivälleen kaksi vuotta sen jälkeen kun ilmoitti hakevansa virkaa. Presidentti Bush jättää virkansa historian epäsuosituimpana presidenttiä, hänen suosionsa on noin 20%.
Alkuasetelma:
Republikaaninen puolue on alussa altavastaajana. Jo pitkään ennakkosuosikkina ehdokaaksi on ollut Arizonan senaattori John McCain, sotasankari ja vuoden 2000 esivaaliehdokas. McCain on poikkeuksellisen suosittu myös demokraattien keskuudessa, koska poikkeaa niin selvästi republikaanisen puolueen perinteisestä linjasta. McCainin heikkoutena on ennen kaikkea ikä, mies on jo 70-vuotias. Voittaessaan hänestä tulisi 72-vuotiaana kaikkien aikojen vanhin virkaanastuva presidentti. Tämän lisäksi McCain on ainakin toistaiseksi tukenut presidentti Bushia Irakin ristiretkellä. McCain tulee kuitenkin pitämään suosikin asemansa loppuun asti, esivaaleissa varsinkin perinteisissä demokraattiosavaltioissa McCain jyrää muut vastustajansa. Henkilökohtaisesti pidän McCainia parhaana republikaani ehdokkaana sitten Ronald Reaganin. Seuraavaksi parhaiten esivaaleissa menestyy New Yorkin entinen pormestari Rudolph Giuliani, jonka McCain valitsee varapresidenttiehdokaaksi vastapainoksi liberaalille maineelleen. McCain ja Giuliani ovatkin selvästi muita ehdokkaita suositumpia. Ulkoministeri Rice putoaa kisasta sitä mukaa kun tilanne Lähi-Idässä mutkistuu. Jeb Bushia saatetaan pyytää vielä mukaan, mutta ainakin tähän asti hän on kieltäytynyt. Jeb saattaa haluta McCainin varapresidenttiehdokkaksi, mutta Bushit on tuolloin niin epäsuosittuja että McCain päätyy mielummin Giulianiin. Massachusettsin ex-kuvernööri Mitt Romney ei missään vaiheessa nouse uhkaamaan kärkikaksikkoa.
Demokraattien leirissä suurin nimi on ilman muuta Hillary Clinton, joka on ollut McCainin tapaan ennakkosuosikkina jo pitkään. Etumatka suosiossa kestää loppuun saakka, vaikka vastustustakin löytyy omasta puolueesta. Kaiken kaikkiaan Hillary ei ole vuonna 2008 niin epäsuosittu kuin Bush oli vuonna 2000. Kakkospaikasta kamppailee John Edwards ja valokuvamalliksi itseään luuleva senaattori Barack Obama. Kaikki kolme ovat jo ilmoittautuneet kisaan, Edwards joulukuussa, "Tummaihoinen JFK" muutama päivä sitten ja Hillary lauantaina. Obamalla on valtavat määrät nuoria kannattajia imagonsa takia, mutta lupaavan alun jälkeen suosioluvut alkavat laskea. Vuoden 2004 varapresidenttiehdokas Edwardsilla on taas selvästi enemmän kokemusta, esivaaleissa varsinkin etelässä Edwards menestyy paremmin kuin Obama. Kun asiakeskustelu alkaa, Edwards voittaa muoti-ilmiö Obaman selvästi. Obamalla ei ole kokemusta kampanjoinnista ja ulkopolitiikasta läheskään niin paljon kuin Hillaryllä tai Edwardsilla, Obama on myös myöntänyt käyttäneensä huumeita nuoruudessaan. Edwards on myös selvästi parempi puhuja ja sellainen poliitikko, josta vain harvalla on pahaa sanottavaa. Hillary valitsee Edwardsin myös sen takia että Clinton-Obama kaksikko kuulostaa liian radikaalilta jopa demokraattiselle puolueelle. 90% mustista äänestää joka tapauksessa demokraattien ehdokasta, joten Hillarylla ei ole mitään syytä sivuuttaa Edwardsia. Obama ei ole missään nimessä huono poliitikko vaan ihan hyvä, mutta "ihan hyvä" ei riitä USA:n presidenttivaaleissa (kysykää vaikka Michael Dukakisilta).
Mustana hevosen väijyy tietysti Al Gore, joka osallistuessaan voi kääntää demokraatien asetelman uusiksi. Vaikka hän ei ole koskaan lopullisesti tyrmännyt mahdollisuutta osallistua vaaleihin, monet pitävät sitä epätodennäköisenä. Osallistuessaan Gore kuitenkin taistelisi tosissaan demokraattien ehdokuudesta ja koko vaalien voitosta, onhan mies jo kertaalleen voittanut kansanäänestyksen. Tässä tapauksesssa täytyy ottaa huomioon ettei Gore tai Hillary ole kiinnostunut ollenkaan varapresidenttiehdokuudesta vaan nimenomaan ehdokkuudesta presidentin virkaan. Gore tuntuu kuitenkin nauttivan nykyhommistaan niin paljon että hänen osallistumiselle ei ole riittäviä perusteita varsinkin kun omassakin puolueessa on kovia ehdokkaita (joissain kyselyissä Gore on vasta 4. Hillaryn, Edwardsin ja Obaman jälkeen). Jotenkin on vaikea kuvitella Goren käyvän kiivasta esivaalikamppailua hyvää ystäväänsä, Hillarya vastaan. Goren olisi kuitenkin hyvä ilmoittaa päätöksensä mahdollisimman nopeasti, itsensä ja puoleensa takia.
Kampanjointi:
Puoluekokouksien jälkeen Hillary on johdossa, mutta McCain alkaa kirimään kun hän saa yksinkertaisen viestin perille: hän ei ole Bush eikä ajattele samalla tavalla. Varsinkin perinteisillä demokraattialueilla McCainin suosio on korkeinta sitten Reaganin vuosien. Kansa on kuitenkin yleisesti ottaen samalla mielialalla kuin 1976 ja 1992. Yleensä väistyvän presidentin tuki on tärkeä, mutta McCain tulee ottamaan reipasti etäisyyttä herroihin Bush ja Cheney. McCain voi vielä muistaa katkeran esivaalikampanjan Bushin kanssa vuonna 2000. Bush mm haukkui että McCainillä on "musta lapsi", todellisuudessa McCain oli adoptoinnut lapsen Bangladeshistä. Hillaryn puolesta puhuu Al Gore, Barack Obama, Nancy Pelosi, Jimmy Carter, Ted Kennedy, John Kerry, Howard Dean ja tietysti Bill. Bill Clinton on kiistatta paras poliitikko kampanjointi-mielessä, kirjassaan Bill kertoi kuinka innoissaan hän on päästessään monien vuosien jälkeen kampanjoimaan niiden ihmisten puolesta jotka ovat tukeneet häntä vuosien ajan. Hillary ja Bill pystyvät keräämään huomattavan summan rahaa verrattuna edellisvuosien demokraattiehdokkaisiin. Tämän takia republikaanit eivät pysty toteuttamaan perinteistä strategiaansa: ostetaan presidentin virka rahalla. Hillary tulee saamaan taakseen myös suuren joukon rokkitähtiä ja Hollywoodin julkimoita, jotka kiertävät varsinkin ratkaisevissa "vaa'ankieli osavaltioissa". Jotku republikaanit saattavat jopa nähdä vaaleissa kaksi demokraatista ehdokasta, joten yllättävän monet saattavat yhtä hyvin äänestää Hillaryä.
Väittelyt:
Vaalitenteissä ehdokkaat ovat poikkeuksellisen paljon samoilla linjoilla, joten selvää voittajaa on vaikea määrittää. Molemmat osapuolet lupailevat vetäytymistä Irakista (ja Iranista jos Bush on sinne hyökännyt). Myös ilmaston lämpenemistä ja köyhien huolehtemisesta ollaan samaa mieltä. McCain rehvastelee kunniallisella sotilasurallaan (ja Giuliani 9/11 sankaruudellaan). Hillarylla on omat meriitinsä esim terveydenhuollosta Billin toimiessa presidenttinä. McCainiä kritisoidaan Irakin sodan tukemisesta, korkeasta iästään ja avioerostaan. Rudolph Giuliani ei pääse helpommalla: vastustajat tekevät täysin selväksi, että hän oli ensimmäisen vaimonsa kanssa naimisissa 14 vuotta kunnes sai tietää että tämä on hänen pikkuserkkunsa. Erottuaan tästä Rudy meni naimisiin journalisti Donna Hanoverin kanssa, huhujen mukaan petti tätä ja on nyt naimisissa kolmannen kerran tämän edellämainitun salarakkaan kanssa. Ex-vaimo Hanover sai tietää miehensä eroaikesta kun Rudy piti asiasta lehditötilaisuuden. TIME-lehti valitsi Giuliainin "Vuoden Mieheksi" seuraavana vuonna, mutta se taisi johtua toimista WTC-iskujen aikaan. Giulianin on kuitenkin vaikea vakuuttaa kansaa edustavansa perinteisiä perhearvoja. Hillaryllä ja Edwardsilla ei ole tällaisia ongelmia. Republikaanit saattavat kaivaa Whitewater ja Lewinsky-skandaalit uudestaan esille, mutta kansan mielestä se on epätoivoinen yritys, eihän Hillarylla ollut mitään osuutta ainakaan Monica-gateen. Yksi tärkeimpiä kysymyksiä on talous, joka ratkaisi Billin voiton 1992. Hillaryn uskotaan saavan McCainia todennäköisemmin talous kuntoon. Kansa ei äänestä pelkästään Hillarya Valkoiseen Taloon vaan myös Billin, jonka ansiosta USAssa koettiin historiallinen talousnousu. Loppusuoralla republikaanit aloittavat totuttuun tyyliin uhkakuvien maalailun: jos Yhdysvallat joutuu sotaan niin sotasankari McCain on turvallisempi valinta maalle kuin Hillary. Hillarysta yritetään antaa sellainen kuva että hän olisi kykenemätön ja empivä sotajohtajana. Hillary vastaa että hänellä ei olekaan mitään kokemusta sotimisesta ja hän pyrkii löytämään konfikteihin jonkin muun ratkaisun jotta presidenttikautensakin jälkeen hänellä ei olisi mitään kokemusta sotimisesta. Lähi-Idän tilanteeseen kyllästyneet amerikkalaiset pitävät Hillaryn vastausta loistavana. Jotku piikittelevät McCainille takaisin että sodan syttyessä olisi turvallisempaa ettei presidentti olisi ylittänyt miesten keskimääräistä elinikää.
Vaali-ilta 4.11.2008:
Hillary on lievässä johdossa kyselyissä, mutta vaaleista odotetaan tasaista. Ratkaisun ennustetaan menevän pitkälle yöhön ja oletetaan että vuoden 2004 valitsijamiestuloksiin tulee paljon muutoksia. Vaali-ilta alkaa McCainin voittaessa Georgian, molemmat Carolinat ja Virginian. Hillary voittaa perinteiset demokraattiosavaltiot kuten New York, Vermont, Maine ja Massachusetts, McCain yllättää nappaamalla New Hampshiren. Seuraavaksi ilmoitetaan vielä McCainin voitto mm. Mississippissä, Alabamassa ja Tennesseessä ja Floridassa. Tässä vaiheessa kaikki näyttää lupaavalta McCainin kannalta. McCain voittaa myös Texasin ja muut maan keskiosan ennakkoon varmat osavaltiot. Sitten tulee ratkaisu: Hillary voittaa Pennsylvanian, Ohion ja Michiganin vaa'ankieli-osavaltiot sekä Arkansasin, Iowan, Missourin, Minnesotan ja Wisconsinin. Tässä vaiheessa Hillaryn ennustetaan voittavan ja vaalit ovat käytännössä ohi. Loppuilta menee samoin kuin 2004 sillä erolla että Hillary voittaa vielä New Mexicon ja Nevadan. Valitsijamies äänissä lopputulokset ovat 302-236 Hillarylle eli voitto ei ole niin ylivoimainen kuin Billin vuonna 1992. Lopulta vain seitsemän osavaltiota äänestää toisin kuin 2004, Hillary voittaa 6 näistä. Kansanäänestys päättyy kuitenkin tasaisemmin Hillaryn saadessa 52% ja McCain 48%. Tammikuussa 2009 presidentti Hillary Clinton vannoo virkavalansa, päivälleen kaksi vuotta sen jälkeen kun ilmoitti hakevansa virkaa. Presidentti Bush jättää virkansa historian epäsuosituimpana presidenttiä, hänen suosionsa on noin 20%.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Siinä mielessä tosiaan mielenkiintoinen tilanne, että istuva presidentti tai varapresidentti ei ole ehdokkaana. Ihan vuoteen 1928 ei tarvitse mennä, että löytäisi vastaavan tilanteen. Vuoden 1952 (Eisenhower vs. Stevenson) vaaleissa oli sama asetelma.
Mutta matka on pitkä ja paljon ehtii vielä tapahtua. Kannattaa muistaa Harold Wilsonin kuuluisa sanonta: "Viikko on pitkä aika politiikassa".
osittain virheellinen.. Mccain nimittäin vie californian.. ja tulee valituksi.. ORAAKKELI on puhunut..
Republikaanien ehdokas on voittanut Kalifonian viimeksi vuonna 1988. John Kerrykin voitti Bushin, istuvan presidentin, kymmenellä prosentilla (54%-44%). Eiköhän Hillary voita McCainin vieläkin selvemmin. Kalifornia on täynnä noitä Hollywoodin julkkiksia valmiina kampanjoimaan Hillaryn puolesta. McCain voitaa korkeintaan siinä tapauksssa että kuvernaattori Arska lupaa McCainin voittaessa palata takaisin elokuvien pariin ja tehdä ihan oikeasti hyvän leffan...
on paljolti kiinni tästä miehestä:
http://www.house.gov/emanuel/
"Tammikuussa 2009 presidentti Hillary Clinton vannoo virkavalansa, päivälleen kaksi vuotta sen jälkeen kun ilmoitti hakevansa virkaa. Presidentti Bush jättää virkansa historian epäsuosituimpana presidenttiä, hänen suosionsa on noin 20%."
Sen päivän haluaisin periaatteessa kyllä nähdä kun nainen tai musta voittaa USAn pressanvaalit. Ei valitettavasti tule tapahtumaan minun elinaikanani. Demokraateilla ei ole mahiksia, ellei Edwards tai joku yllätysnimi tee Clintoneita.