Ateismihan on Jumalan torjuntaa ja kaiken Jumalaan viittaavan torjuntaa. Olen useasti hämmästynyt, miten vahvoja ateistien torjuntamekanismit ovat. Jotenkin tuntuu, että ateistien ajatusrakennelmat ovat aika tunnepitoisia ja asia-argumenteilla ei juurikaan ateistin päätä käännetä. Ateisti ei halua uskoa Jumalan olemassaoloon, eikä sille haluttomuudelle ole löydettävissä mitään järkevää syytä. En minä ainakaan ymmärrä, miksi joku ihminen ei haluaisi uskoa rakastavaan Jumalaan, joka on varannut Hänen poikansa sovitustyöhön turvaaville suurenmoisen osan taivaassa.
Olen huomannut, niinkuin monet muutkin uskovat ovat, että ateistit monesti ymmärtävät ja hyväksyvät johonkin tiettyyn pisteeseen saakka sanomamme, mutta sitten tulee jokin kynnyskysymys, jonka yli ateisti ei pääse.
Ateistit ovat usein ihmisiä, joiden arvomaailma on sangen kova. Heidän on monesti pakko menestyä. He eivät kestä, jos joku pitää heitä vähemmän kuin menestyneinä ja kykenevinä. He usein torjuvat tahtonsa avulla uskon siinä vaiheessa kun heille selviää, että he eivät voi uskoon tultuaan vetää kovan ihmisen roolia. He saattavat ymmärtää kristinuskon idean siitä, että kaikkia ihmisiä tulee kohdella hyvin, mutta he eivät itse halua elää toisia kunnioittaen. Atesti jopa saattaa ymmärtää, että kristinusko on moraalisesti hyvä usonto ja että se on totta. Silti ateisti valitsee Jumalan tietoisen kieltämisen, koska ei halua nöyrtyä. Hän haluaa olla oma herransa ikuisuuteen saakka ja ikuisuuden ajan.
Olen huomannut, niinkuin monet muutkin uskovat ovat, että ateistit monesti ymmärtävät ja hyväksyvät johonkin tiettyyn pisteeseen saakka sanomamme, mutta sitten tulee jokin kynnyskysymys, jonka yli ateisti ei pääse.
Ateistit ovat usein ihmisiä, joiden arvomaailma on sangen kova. Heidän on monesti pakko menestyä. He eivät kestä, jos joku pitää heitä vähemmän kuin menestyneinä ja kykenevinä. He usein torjuvat tahtonsa avulla uskon siinä vaiheessa kun heille selviää, että he eivät voi uskoon tultuaan vetää kovan ihmisen roolia. He saattavat ymmärtää kristinuskon idean siitä, että kaikkia ihmisiä tulee kohdella hyvin, mutta he eivät itse halua elää toisia kunnioittaen. Atesti jopa saattaa ymmärtää, että kristinusko on moraalisesti hyvä usonto ja että se on totta. Silti ateisti valitsee Jumalan tietoisen kieltämisen, koska ei halua nöyrtyä. Hän haluaa olla oma herransa ikuisuuteen saakka ja ikuisuuden ajan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
jotta olis sulla muutakin tekemistä ;)
>Olen huomannut, niinkuin monet muutkin uskovat ovat, että ateistit monesti ymmärtävät ja hyväksyvät johonkin tiettyyn pisteeseen saakka sanomamme, mutta sitten tulee jokin kynnyskysymys, jonka yli ateisti ei pääse.<
Ja mikä ihme tuo nyt on.
Onko tämä huonoa tekemistä? Aukoa päätä ihmisten kanssa? Minusta se on peräti luonnollista...
Kynnyskysymyksellä tarkoitan sitä, että on jotain, josta ihminen ei haua pelastuksen vuoksi luopua. Ihminen voi ymmärtää sen asian turmiollisuuden ja suoranaisen pahuuden, mutta silti se estää häntä tulemasta uskoon... Ihminen ikäänkuin rakastaa sitä asiaa...
sinun tulisi muuttaa sävyä keskuteluavakuksissasi.
Koska se lietsoo vihaa, ja kohdistuu ensikädessä , tuo mitä itse olet sanonut, miten he suhtautuvat uskovasiin, tarkoitan edellisessä avauksesasi mainitsemia "homo/ateisteja, jotka vihassa käyvät kimppuumme, siitä saa ensimmäiseksi kärsiä täällä kirjoittavat nimimerkit, jotka ehkä tunnetaan "siviilissä", siis ulkopuolella palstan oikeilta nimiltä.
Siksikin, tuo vihan lietsominen ei ole viisasta evankeliointia. Koska asetat siskosi ja veljesi vihollisen hyökkäyksille alttiiksi!
Olet ehkä saanut oman henkilöllisyytesi pidettyä salassa, mutta on kohtuullista ajatella muitakin, joiden "henkkari" on suuren yleisön tiedossa?
Vaihda rakkauden puolelle, sillä saat enemmän asiaasi eteenpäin vietyä, kuin tuolla ehdottomalla erottelulla, koska nuo vihaajatkin ovat Kristuksen rakkauden sisäpuolella ja voivat halutessaan pelastua Golgatan tähden !
Rakkaudella veljesi "RO" !
Ongelma on siinä, että en tee aloituksia vihassa. Olen hyvin tyyni ja rauhallinen niitä tehdessäni. En usko, että kykenen muuhun... Ajatteluni noudattelee tiettyja lainalaisuuksia, joita ei voi muuttaa. Tuutista tulee tavara tietyllä tavalla.
Toki minun täytyy harkita pehmeämpää sävyä, jos te joudutte kärsimään vuokseni. Luulen kuintekin, että se ärsyttävä piirre kirjoitusissani on jotain sellaista, jota ei itsekääm voi tavoittaa tai muuttaa.
Eikä Herramme kehoittanut meitä olemaan iloisia kui meitä vainotaan? Minun osaltani kyse on sitä, etä tietyntyypiset ihmiset suuttuvat minulle ja kiinnittävät minun huomiota. Kyse on ikäänkuin luonnonlaeista, joita ei voi muuttaa.
Meidän pitäisi keksiä join keno, mikä ohjaisi nämä ihmisen purkamaan suuttumuksensa minuun, ekä teihin minun synteihini viattomiin...
otettava siitäkin ohjeeksi, kun Paavali kehoittaa sanomalla, "olkoon puheenne suloista, suolalla höystettyä", no ymmärrän kyllä, ettei puheemme tällä palstalla ole suinkaan saarnoja, vaan asiapitoista keskustelua eriävin mielipitein.
Ymmärrän senkin, että palstan keskustelut eivät ole tavallisata pulinaa, vaan siinä on henkien taistelu mukana, on voimakkaat mielipide eroavaisuudet ismeissä ja elämän tavoissa.
Mitähän jos ei tästä lähin niin kovin moralisoitaisi väärää elämän tapaa harjoittavia, vaan alettaisiin evankelioimaan heitä Jumalan rakkaudella, totuudella tietenkin, eikä tekemällä syntiä synnittömäksi, Jeesuskin sanoi totuudet ketään kaihtamatta, mutta Hänellä oli katuville suurinta mitä ihminen voi saada ajassa, Hänen armahtava laupeutensa, ja Hän sanoo Kirjassaan, että "kauneinta ihmisessä on hänen laupeutensa", tämä nyt siihen kun sanoit, ettet juurikaan voi itsellesi mitään tämän keskustelun luonteen takia.
Jospa meidän kuitenkin pitäisi voida , jos olemme uusiluomus Kristuksessa?
Minusta on vaan alkanut tuntua siltä, että jotain muutosta pitäisi aikaan saada keskutelujen saamiseksi "lämpöisemmiksi", ei kukaan viihdy kylmässä viimassa, jos ei nyt suorastaan vihassa.
Mitä hyödyttää meidän oikeaoppisuus ilman rakkautta, ei Jumalakaan anna sille siunaustaan.
Kyllämaar 1Kor. 13 luku on voimassa vieläkin, se vaan niin helposti unohtuu! Olemme kuin kalisevia teräspalikoita, itsellemme mieliksi, olla viimeisen sanan sanojia, terävämpiä kuin kaksiteräinen miekka, siis Sana, jota meidän tulisi kuitenkin keskuteluissa pitää ohjeena, no olkoon tämä "papin saarna papille", vaikka ei olekkaan ?!
Niin. Vihaaminen on niin helppoa ja uskonnolliseen vihaan vajoaminen vielä helpompaa. Kun muut ovat ympyrän ulkopuolella, heitä on helppoa vihata, hehän ovat vääräuskoisia ja saastaisia ja vähintäänkin pakkokäännytyksen kohteita.
Pentecostalin ajatusmaailmassa ateisti on oikeutettu vihan kohde, koska ateisti ei usko samaan Jumalaan kuin Pentecostal itse. Eikä Pentecostal ymmärrä miten joku voi torjua hänen uskontonsa "totuuden" ja Pentecostalin viestin. Pentecostalille ei siis kelpaa vastaukseksi "ei kiinnosta".
Pentecostalilla on myös harhaluulo, että me ateistit vihaamme häntä ja hänen kaltaisiaan uskovaisia. En minä vihaa niin kauan kuin uskovaiset ymmärtävät jättää minut rauhaan. En kaipaa viestiänne, en kaipaa teitä ovelle aamu kahdeksalta jakamaan milloin mitäkin lippulappua, enkä myöskään kaipaa teiltä ohjeita siihen miten minun tulisi elää elämäni. Mutta en minä teitä vihaa ihmisinä.
Juttu on niin päin, että uskovaiset vihaavat ei-uskovaisia, kaikkein eniten ateisteja.
Teidän uskovaisten pitäisi ihan itse miettiä asenteitanne. Miksi te vihaatte ateisteja? Entäpä homot? Eikö homo olekin Jumalan edessä saman arvoinen kuin hetero? Miksi te vihaatte heitä?
Nykypäivän uskonto on menossa yksinkertaisesti vihan kylvämiseksi. Islam osoittaa sen kaikkein räikeimmin mihin pitkäaikainen vihan kylvö johtaa ja te muut uskovaiset olette sillä samalla tiellä. Muutama vuosikymmen lisää vihaa ja epäluuloja niin käynnissä on oikein kunnon massamurha. Muslimit aloittivat jo vihollistensa lahtaamisen 11/9 iskuissa viimeistään.
Eräs itseoppinut filosofi sanoi "älä häiritse ketään" Tällä hän tarkoitti uskonnollista häirintää.
Tie rauhaan kulkee molemminpuolisen suvaitsevaisuuden kautta. Uskovaisten on jätettävä muu maailma rauhaan (antakaa ihmisten olla, sillä he eivät tarvitse teiltä mitään) ja ateistien ja muiden uskontokuntien jäsenten on vastavuoroisesti jätettävä teidät rauhaan. Suvaitsevaisuus voi merkitä kylmää rauhaa jossa kumpikin osapuoli pitäytyy omissa oloissaan, suhteiden ei tarvitse olla mitenkään lämpimät. Ettehän te halua lämmintä kontaktia ei-uskovaisiin.
tapamme on ehkä sellainen, että siinä on korjaamisen varaa.
Jeesus sanoi, en minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan! Ehkä et tätä ymmärrä oikeassa mielessä, se ei tarkoita vihaamista, että olemme tappolinjalla, vaan evankeliumi ei ole ihmisen mielenmukainen, ja kuitenkin sitä ON saarnattava kaikille luoduille.
Jeesuksen käsky voitaa kaikkien muiden instanssien ja yksityisistä puhumattaan komentojärjestyksessä.
Evakeliumin julistaminen on tavallaan sotaa, kyllä Jeesuksen todistajat tietää, ettei heitä haluttaiaisi lainkaan evankeliointi mielessä lähellekkään!
Mä sanoin , että ei ateistit pääse meistä niin vähällä, että antaismme teidän olla rauhassa, paitsi siten, että jos olen esm. kerran saanut asiani, evankeliumin kertoa määrätylle ateistille, en tietoisesti häntä enää toista kertaa "vaivaa" sanomallani, hän on kuullut evankeliumin, vastuu siirtyy hänelle itselleen, olen Jeesuksen käskyyn nähden vapaa siitä yhdestä tietystä ateistista, mutta onhan tuhansia muita vuorossa kuulemaan evankeliumin.
Tuossa , että vihaisimme ei-uskovaisia ja eniten ateisteja ja homoja, ei kyllä pidä paikkaansa!
Evankeliumi vaan on kuin terävä kaksiteräinen miekka, se koskettaa, jokaista, joka sen kuulee, toinen otaa siitä vaarin, uskoo saa synnit anteeksi, pääsee sisään uskon elämään, eikä kukaan enää sitten siinä tilantessa sano, että häntä vihataan.
Se on henkien tasolla se "vihan" tunne, koska taistelu on nimenomaan hyvän ja pahan välillä, ei tarkoita sitä, että toinen ihminen olisi hyvä ,toinen paha!
Vaan on Jumalan Henki, joka yleensä hallitsee uskovaista, ja ateistilla on vastahenki, eli saatnan henki, ja nämä henget ei voi toimia yhteistyössä milloinkaan, siinä vallitsee se "viha", ei uskovaisen ja ateistin itsensä välilä, liha vaan sotii Henkeä vastaan, koska luonnollisessa kääntymättömässä tilassa ihminen on lihan vallassa, ja liha taas on liitossa saatnan kanssa.
Tämä tuntuu "rumalta" kun puhutaan, että lähimmäisessäni on saatanan henki, se kuulostaa todella kamalalta, mutta se on ihmisen lankeemuksen seurausta, ja on siis totuus ihmisestä, ei se ole uskovan eikä uskomattoman syytä.
Suhde Jumalaan vaan katkesi kerralla paratiisissa esiisämme Aadamin langetessa syntiin, siinä hän myi koko ihmissuvun saatanalle.
Ja Jeesus osti ihmiset takaisin Jumalalle ristinkuolemalaan, se vaan ei ole automattisesti valmis, vaan sen saa uskomalla Jeesukseen, muuta ehtoa ei ole, usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut"!
Toivon, että tämä vähän valotti sinulle tuota "vihaamista", että me uskovat emme vihaa ketään, emme ainkaan saisi, ilman rakkautta emme voi yhtikäs mitään, jos me vihamme, emme ole käännytettävää kohdetta yhtään kummoisempia, me emme ihmisenä ole sen parempia kuin kukaan muukaan, meidät eroittaa ei-uskovasta ainoastaan se, että olemme uskoneet Jeesukseen ja saaneet syntimme anteeksi, siinä ainut ero muihin ihmisiin, olemme monasti ehkä huonompia ihmisinä kuin monet ei-uskovat.
Meidän tehtävä vaan on evankelioida, siitäkin huolimatta, ettei meistä sentakia pidetä, koska evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen.
Siunasuta sinulle,ja se siunaus olkoon evankeliumin pelastava usko Jeesuksessa.
"Olemme myydyt synnin alaisuuteen"!