Syyt miksi en äänestä ollenkaan:
Eduskunnan säätämillä laeilla ei juurikaan ole kuitenkaan mitään merkitystä, koska tuomioistuimet eivät kuitenkaan tee päätöksiään voimassa olevien lakien perusteella. Perustuslaissakin on sinänsä säädetty, että ”lakia on tarkoin noudatettava” (PL 2 § 3 mom). Laki on vain yksi pieni osa siitä, mihin tuomioistuimet päätöksensä perustavat.
Oikeudet tekevät ns. katsomispäätöksiä eli maailmankatsomuksensa mukaisesti tai jos oma tai jonkun läheisen, esim. kollegan etu vaatii päätöksen tekemistä jollakin erityisellä tavalla.
Kollegoita ovat mm. paikalliset asianajajat.
Lainaan tähän Helsingin oikeustieteellisen tiedekunnan Tapani Lohen oppeja, joita tuleville tuomareille opetetaan. Sen mukaan laki on vain jonkinlainen viite ja joku professori voi kirjallaan kirkkaasti ohittaa eduskunnan säätämän lain.
Lohi sanoo:
Kappaleen otsikko: ” Lainsäädäntö ja oikeusjärjestys ”
Ja teksti kuuluu seuraavasti” Oikeusjärjestystä ei pidä ymmärtää säädettyjen lakien muodostamaksi kokonaisuudeksi.
Oikeusjärjestyksen sisällön muotoutumiseen vaikuttavat lainsäädännön ohella monet muutkin seikat (esim. tiettyjen käsitysten vakiintuminen oikeusyhteisössä, korkeimman oikeuden käytäntö jne.).
Normi ei ole sama asia, kuin lakitekstin lause tai lain yksittäinen pykälä.
LAKITEKSTI ja muut oikeudellisesti relevantit tekstit VAIN ANTAVAT INFORMAATIOTA voimassa olevien oikeusnormien sisällöstä.
Informaatiota voimassa olevista oikeusnormeista tarjoavat mm. seuraavat lähteet:
Säädöstekstit, lainvalmistelutyöt, (komiteamietinnöt, hallituksen esitykset, työryhmämietinnöt, eduskunta-asiakirjat), KKO:n ratkaisut, oikeuskirjallisuus. ”
Noin siis sanoo prof Lohi. Hänen mielestään lakitekstit vain antavat informaatiota, ei muuta. Nythän on selvää kaikille oikeuspalveluja käyttäville, että tuomioistuinten päätökset ovat ihan mitä sattuu, eikä kansalainen voi mitenkään ennakoida mitä mistäkin seuraa. Tuomioistuinten päätökset eivät ole ennakoitavissa nykyään enää. Niinpä kannattaa valittaa aina kaikesta mahdollisesta, koska eihän sitä voi tietää vaikka onni jotenkin potkaisisi.
Eräät professorit ovatkin nyt menetelleet siten, että jos heidän eduskunnalle antamansa lausunto ei tule laissa näkyviin eli hyväksytyksi, niin professori kirjoittaakin kirjan, jota sitten pidetään oikeuskirjallisuutena. Näin siis hänen kannastaan sittenkin tulee sovellettavaa oikeutta ohi eduskunnan.
Miksi siis äänestäisinkään, kun lainsäädäntötyöllä ei enää ole mitään merkitystä eli se on vain yksi informaatiota antava oikeuslähde, jonka joku toinen oikeuslähde, kuten oikeustieteen alan professorin kirjassaan ilmaisema mielipide voi ohittaa. Sattuipa tässä käsiinikin eräs käräjäoikeuden päätös, jossa perusteena ei ollut yhtäkään lakipykälää, mutta oli sen sijaan lukuisia viittauksia erään asianajajana toimivan professorin kirjaan. Professori on erinomaisesti ottanut huomioon asianajotoimistonsa edut kirjaa kirjoittaessaan. Näin kirjamyynti kasvaa ja asianajo on tuottoisaa, eikä lainsäätäjällä ole nokan kopauttamista asioihin.
Eduskunnan säätämillä laeilla ei juurikaan ole kuitenkaan mitään merkitystä, koska tuomioistuimet eivät kuitenkaan tee päätöksiään voimassa olevien lakien perusteella. Perustuslaissakin on sinänsä säädetty, että ”lakia on tarkoin noudatettava” (PL 2 § 3 mom). Laki on vain yksi pieni osa siitä, mihin tuomioistuimet päätöksensä perustavat.
Oikeudet tekevät ns. katsomispäätöksiä eli maailmankatsomuksensa mukaisesti tai jos oma tai jonkun läheisen, esim. kollegan etu vaatii päätöksen tekemistä jollakin erityisellä tavalla.
Kollegoita ovat mm. paikalliset asianajajat.
Lainaan tähän Helsingin oikeustieteellisen tiedekunnan Tapani Lohen oppeja, joita tuleville tuomareille opetetaan. Sen mukaan laki on vain jonkinlainen viite ja joku professori voi kirjallaan kirkkaasti ohittaa eduskunnan säätämän lain.
Lohi sanoo:
Kappaleen otsikko: ” Lainsäädäntö ja oikeusjärjestys ”
Ja teksti kuuluu seuraavasti” Oikeusjärjestystä ei pidä ymmärtää säädettyjen lakien muodostamaksi kokonaisuudeksi.
Oikeusjärjestyksen sisällön muotoutumiseen vaikuttavat lainsäädännön ohella monet muutkin seikat (esim. tiettyjen käsitysten vakiintuminen oikeusyhteisössä, korkeimman oikeuden käytäntö jne.).
Normi ei ole sama asia, kuin lakitekstin lause tai lain yksittäinen pykälä.
LAKITEKSTI ja muut oikeudellisesti relevantit tekstit VAIN ANTAVAT INFORMAATIOTA voimassa olevien oikeusnormien sisällöstä.
Informaatiota voimassa olevista oikeusnormeista tarjoavat mm. seuraavat lähteet:
Säädöstekstit, lainvalmistelutyöt, (komiteamietinnöt, hallituksen esitykset, työryhmämietinnöt, eduskunta-asiakirjat), KKO:n ratkaisut, oikeuskirjallisuus. ”
Noin siis sanoo prof Lohi. Hänen mielestään lakitekstit vain antavat informaatiota, ei muuta. Nythän on selvää kaikille oikeuspalveluja käyttäville, että tuomioistuinten päätökset ovat ihan mitä sattuu, eikä kansalainen voi mitenkään ennakoida mitä mistäkin seuraa. Tuomioistuinten päätökset eivät ole ennakoitavissa nykyään enää. Niinpä kannattaa valittaa aina kaikesta mahdollisesta, koska eihän sitä voi tietää vaikka onni jotenkin potkaisisi.
Eräät professorit ovatkin nyt menetelleet siten, että jos heidän eduskunnalle antamansa lausunto ei tule laissa näkyviin eli hyväksytyksi, niin professori kirjoittaakin kirjan, jota sitten pidetään oikeuskirjallisuutena. Näin siis hänen kannastaan sittenkin tulee sovellettavaa oikeutta ohi eduskunnan.
Miksi siis äänestäisinkään, kun lainsäädäntötyöllä ei enää ole mitään merkitystä eli se on vain yksi informaatiota antava oikeuslähde, jonka joku toinen oikeuslähde, kuten oikeustieteen alan professorin kirjassaan ilmaisema mielipide voi ohittaa. Sattuipa tässä käsiinikin eräs käräjäoikeuden päätös, jossa perusteena ei ollut yhtäkään lakipykälää, mutta oli sen sijaan lukuisia viittauksia erään asianajajana toimivan professorin kirjaan. Professori on erinomaisesti ottanut huomioon asianajotoimistonsa edut kirjaa kirjoittaessaan. Näin kirjamyynti kasvaa ja asianajo on tuottoisaa, eikä lainsäätäjällä ole nokan kopauttamista asioihin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Heh heh...Elä kuule luovu toivostas...
Mielenkiintoinen aloite,tuonpa minäkin mielipiteeni esille, "Tekijänoikeuslain"perusteella. Me tavalliset taaplaajat joudumme hyvin harvoin lakimiesten kupattaviksi, itse en ole "Onnistunut" koskaan päästä Lainvalvojien, en edes Oulun Polliisin kanssa tekemisiin, mikä on kyllä ihme, ottaen huomioon rauhattoman jo melkein eletyn elämän aikana.
Kun kuuntelee noita Kansanedustajia, he julistavat kuinka suuriarvoista työtä he tekevät valiokunnissaan, he valmistelevat muun muassa lakeja ja asetuksia. tuntuu kuitenkin siltä kuten avaajakin viittasi että he suunnittelevat miten oikeudenmukaisuus voidaan kiertää.
Otampa yhden esimerkin jota ainakaan minä en jaksa ksittää, Tapahtuu miestappo kaveri saa juopottelukaveriltaan puukosta suoraan sydämeen, henkihän siinä lähtee. Sattuu että nämä kaverukset ovat molemmat rahakkaita miehiä, tässävaiheessa astuvat asianajajat mukaan tapahtumiin.
Nyt alkaa sellainen rumpa ettei premmasta väliä, nämä asianajajat ryhtyvät kiistelemään oliko kyseessä tappo vai murha, me kunnon kansalaiset tietäisimme heti, että joka toisen tappaa puukolla lyöden, on syyllinen. Mutta nämä ketkut asianajajat vedättävät juttua käräjistä käräjiin, tietenkin tämä tappaja rahojensa ja niinsanottujen "Hyvien" asianajajain tukemana kiistää tappaneensa miestä, vaikka teolla onkin todistaja joka näki tapauksen.
Tuntuu että onko väliä tappo tai murha, lyöjä on aina syyllinen mutta laki antaa näille asianajaja ketkuille kiertää lakia. Eise mikään vitssi ole, jossa mustalaismies sanoo oikeudessa,"Santeri vapaaksi ja vainajalle vähän sakkja".
Juu Vapauttaakkaa se Santeri...heh heh
Tavataan vaaliuurniloilla...heh heh
ja muustakin Suomen talouselämää heiluttamasta, minne sattuu.
Sie nyt tämän takkii suutu, kyll myö nyt ens kerral tuasiissa pietää luppaukst paremmin ku viimekerral.
Nähhää sit vua vualiuurnil, elä luovuta ku ei myökää.
Seppo on nyt hähyksissä eikä Maurikaa oo nyt näkyvissä missä lie piilos mut kyl myökii viel näytäänyttää kuha uottelet.