EI KANNATA ÄÄNESTÄÄ OLLENKAAN

Syyt miksi en äänestä ollenkaan:

Eduskunnan säätämillä laeilla ei juurikaan ole kuitenkaan mitään merkitystä, koska tuomioistuimet eivät kuitenkaan tee päätöksiään voimassa olevien lakien perusteella. Perustuslaissakin on sinänsä säädetty, että ”lakia on tarkoin noudatettava” (PL 2 § 3 mom). Laki on vain yksi pieni osa siitä, mihin tuomioistuimet päätöksensä perustavat.
Oikeudet tekevät ns. katsomispäätöksiä eli maailmankatsomuksensa mukaisesti tai jos oma tai jonkun läheisen, esim. kollegan etu vaatii päätöksen tekemistä jollakin erityisellä tavalla.
Kollegoita ovat mm. paikalliset asianajajat.

Lainaan tähän Helsingin oikeustieteellisen tiedekunnan Tapani Lohen oppeja, joita tuleville tuomareille opetetaan. Sen mukaan laki on vain jonkinlainen viite ja joku professori voi kirjallaan kirkkaasti ohittaa eduskunnan säätämän lain.

Lohi sanoo:

Kappaleen otsikko: ” Lainsäädäntö ja oikeusjärjestys ”

Ja teksti kuuluu seuraavasti” Oikeusjärjestystä ei pidä ymmärtää säädettyjen lakien muodostamaksi kokonaisuudeksi.
Oikeusjärjestyksen sisällön muotoutumiseen vaikuttavat lainsäädännön ohella monet muutkin seikat (esim. tiettyjen käsitysten vakiintuminen oikeusyhteisössä, korkeimman oikeuden käytäntö jne.).
Normi ei ole sama asia, kuin lakitekstin lause tai lain yksittäinen pykälä.
LAKITEKSTI ja muut oikeudellisesti relevantit tekstit VAIN ANTAVAT INFORMAATIOTA voimassa olevien oikeusnormien sisällöstä.
Informaatiota voimassa olevista oikeusnormeista tarjoavat mm. seuraavat lähteet:
Säädöstekstit, lainvalmistelutyöt, (komiteamietinnöt, hallituksen esitykset, työryhmämietinnöt, eduskunta-asiakirjat), KKO:n ratkaisut, oikeuskirjallisuus. ”

Noin siis sanoo prof Lohi. Hänen mielestään lakitekstit vain antavat informaatiota, ei muuta. Nythän on selvää kaikille oikeuspalveluja käyttäville, että tuomioistuinten päätökset ovat ihan mitä sattuu, eikä kansalainen voi mitenkään ennakoida mitä mistäkin seuraa. Tuomioistuinten päätökset eivät ole ennakoitavissa nykyään enää. Niinpä kannattaa valittaa aina kaikesta mahdollisesta, koska eihän sitä voi tietää vaikka onni jotenkin potkaisisi.

Eräät professorit ovatkin nyt menetelleet siten, että jos heidän eduskunnalle antamansa lausunto ei tule laissa näkyviin eli hyväksytyksi, niin professori kirjoittaakin kirjan, jota sitten pidetään oikeuskirjallisuutena. Näin siis hänen kannastaan sittenkin tulee sovellettavaa oikeutta ohi eduskunnan.

Miksi siis äänestäisinkään, kun lainsäädäntötyöllä ei enää ole mitään merkitystä eli se on vain yksi informaatiota antava oikeuslähde, jonka joku toinen oikeuslähde, kuten oikeustieteen alan professorin kirjassaan ilmaisema mielipide voi ohittaa. Sattuipa tässä käsiinikin eräs käräjäoikeuden päätös, jossa perusteena ei ollut yhtäkään lakipykälää, mutta oli sen sijaan lukuisia viittauksia erään asianajajana toimivan professorin kirjaan. Professori on erinomaisesti ottanut huomioon asianajotoimistonsa edut kirjaa kirjoittaessaan. Näin kirjamyynti kasvaa ja asianajo on tuottoisaa, eikä lainsäätäjällä ole nokan kopauttamista asioihin.
2413
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

lakipykälies kanssa.

Sillä taka-ajatuksella, että osaat hiihtää.

Äänestä

seonneet kokonaan ja skannaavat tänne jotain vtun maratonkirjettä manun kassakaapista?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Nukun sikeästi kirjoitti:

Syyt miksi en äänestä ollenkaan:

Eduskunnan säätämillä laeilla ei juurikaan ole kuitenkaan mitään merkitystä, koska tuomioistuimet eivät kuitenkaan tee päätöksiään voimassa olevien lakien perusteella. Perustuslaissakin on sinänsä säädetty, että ”lakia on tarkoin noudatettava” (PL 2 § 3 mom). Laki on vain yksi pieni osa siitä, mihin tuomioistuimet päätöksensä perustavat.
Oikeudet tekevät ns. katsomispäätöksiä eli maailmankatsomuksensa mukaisesti tai jos oma tai jonkun läheisen, esim. kollegan etu vaatii päätöksen tekemistä jollakin erityisellä tavalla.
Kollegoita ovat mm. paikalliset asianajajat.

Lainaan tähän Helsingin oikeustieteellisen tiedekunnan Tapani Lohen oppeja, joita tuleville tuomareille opetetaan. Sen mukaan laki on vain jonkinlainen viite ja joku professori voi kirjallaan kirkkaasti ohittaa eduskunnan säätämän lain.

Lohi sanoo:

Kappaleen otsikko: ” Lainsäädäntö ja oikeusjärjestys ”

Ja teksti kuuluu seuraavasti” Oikeusjärjestystä ei pidä ymmärtää säädettyjen lakien muodostamaksi kokonaisuudeksi.
Oikeusjärjestyksen sisällön muotoutumiseen vaikuttavat lainsäädännön ohella monet muutkin seikat (esim. tiettyjen käsitysten vakiintuminen oikeusyhteisössä, korkeimman oikeuden käytäntö jne.).
Normi ei ole sama asia, kuin lakitekstin lause tai lain yksittäinen pykälä.
LAKITEKSTI ja muut oikeudellisesti relevantit tekstit VAIN ANTAVAT INFORMAATIOTA voimassa olevien oikeusnormien sisällöstä.
Informaatiota voimassa olevista oikeusnormeista tarjoavat mm. seuraavat lähteet:
Säädöstekstit, lainvalmistelutyöt, (komiteamietinnöt, hallituksen esitykset, työryhmämietinnöt, eduskunta-asiakirjat), KKO:n ratkaisut, oikeuskirjallisuus. ”

Noin siis sanoo prof Lohi. Hänen mielestään lakitekstit vain antavat informaatiota, ei muuta. Nythän on selvää kaikille oikeuspalveluja käyttäville, että tuomioistuinten päätökset ovat ihan mitä sattuu, eikä kansalainen voi mitenkään ennakoida mitä mistäkin seuraa. Tuomioistuinten päätökset eivät ole ennakoitavissa nykyään enää. Niinpä kannattaa valittaa aina kaikesta mahdollisesta, koska eihän sitä voi tietää vaikka onni jotenkin potkaisisi.

Eräät professorit ovatkin nyt menetelleet siten, että jos heidän eduskunnalle antamansa lausunto ei tule laissa näkyviin eli hyväksytyksi, niin professori kirjoittaakin kirjan, jota sitten pidetään oikeuskirjallisuutena. Näin siis hänen kannastaan sittenkin tulee sovellettavaa oikeutta ohi eduskunnan.

Miksi siis äänestäisinkään, kun lainsäädäntötyöllä ei enää ole mitään merkitystä eli se on vain yksi informaatiota antava oikeuslähde, jonka joku toinen oikeuslähde, kuten oikeustieteen alan professorin kirjassaan ilmaisema mielipide voi ohittaa. Sattuipa tässä käsiinikin eräs käräjäoikeuden päätös, jossa perusteena ei ollut yhtäkään lakipykälää, mutta oli sen sijaan lukuisia viittauksia erään asianajajana toimivan professorin kirjaan. Professori on erinomaisesti ottanut huomioon asianajotoimistonsa edut kirjaa kirjoittaessaan. Näin kirjamyynti kasvaa ja asianajo on tuottoisaa, eikä lainsäätäjällä ole nokan kopauttamista asioihin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu