Miksi keskenmenoja pidetään niin poikkeavana ilmiönä? Eikö asiasta puhuta tarpeeksi, kun asia tulee niin monelle suurena järkytyksenä? Pitäisikö jo koulussa raskausasioista puhuttaessa puhua myös keskenmenoista. Todellisuudessahan keskimäärin neljästä alkaneesta raskaudesta yksi menee kesken. Eli keskenmenot ovat hyvin yleisiä.
miksi keskenmenoja pidetään poikkeavana?
Yksi vain
6897
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ei ehkä poikkeavana pidetä, mutta tuskin kukaan sitä on omalle kohdalle toivonut ja siksikin se saattaa olla todella suuri järkytys kun se kohdalle sattuu. jokainen kyllä varmasti tietää, että on aika yleistä, että raskaus menee varsinkin ennen 12 raskausviikkoa kesken, mutta silti se on yllätys aivan varmasti ihan jokaiselle. ja toisille enemmän kuin toisille. ei siihen voi mitenkään valmistautua etukäteen.
Tuntuu että kaikkea, mikä ei mene oppikirjan mukaan, pidetään poikkeavana. Huomasin tuon keskenmenojutun itsekkin, kun sain neuvolasta odotusoppaan. Keskenmenoon liittyvät tiedot oli oikein piilotettu kirjan loppuun juttu oli hyvin ylimalkaisesti kirjoitettu.
Mielestäni tämä on suoraa seurausta medikalisaatiosta ja raskauden muuttumisesta sairaudeksi. Oman neuvolantätini ei edes pystynyt kohtaamaan koko asiaa, eikä mitään muutakaan raskauteen liittyvää negatiivista asiaa.
kyllä varmasti moni raskaaksi tullut nainen kohtaa pelkoja keskenmenosta ja muista komplikaatioista, mutta voiko oikeasti kukaan valmistautua mihinkään vastoinkäymiseen niin, ettei se tulisi järkytyksenä? Kyllä minäkin tiedän ilman oppikirjoja tai koulua, että kuolemakin korjaa satonsa ennen pitkää, mutta mikään ennakkoajattelu ei anna valmiuksia kohottaa vain olkapäitään sellaisen sattuessa, ei edes keskenmenosta puhuttaessa.
En osannut valmistautua siihen, että raskauteni saattaisi päättyä keskenmenoon, vaikka sellaisesta hyvin tiesinkin.
Poikkeavaa tai ei, kun se sattuu omalle kohdalle niin kyllä se vaan sattuu. Itse olen sairaanhoitaja ja jo opiskellessa myös keskenmeno ja muut raskauden "poikkeamat" tulleen teoriassa tutuiksi, mutta kun sattui omalle kohdalle ei ammatistani ollut mitään apua. Kipu ja suru on edelleen kova ja minulle on ainakin ihan turha tulla selittämään mitään prosenttilukuja tai vastaavia!Varmasti jokaiselle odottajalle se oma tuleva lapsi se kaikkein tärkein ja silloin ei todellakaan voi käsittää miksi keskenmeno tapahtui juuri minulle, vaikka olisi sitten miten yleistä!!
Minä luulin todella kauan, että keskenmenot ovat harvinaisia (ikää mulla 35). Omien keskenmenojen (2 kpl) myötä minäkin tunnen nyt 7 naista (sukulaisia ja työkavereita), joilla on ollut ainakin yksi keskenmeno.
Näistä ei vaan paljon puhuta, lähinnä kai näillä tällaisilla palstoilla.
... keskenmenosta ei puhuta tarpeeksi. Itsekin olen kokenut vuosia sitten keskenmenon. Ja vieläkin se on itselleni arka puheenaihe, ja olen sen myös salannut lähimmäisiltäni. Luultavasti, sen reaktion takia. Mitään voivotteluahan kukaan keskenmenon saanut ei halua. Itse suren vieläkin, saamatonta lastani.
Olenkin tehnyt sen virheen, että siirsin tuskani ja suruni syrjään ja jatkoin eteenpäin. Asia jäi sisälleni möykyksi joka nyt myöhemmin on tullut esille voimakkaasti. Keskenmenosta kannattaa puhua heti eikä vuosien jälkeen, koska silloin se sattuu vielä enemmän.