Tuolla eräällä toisella saitilla ahkerasti esiintyvän nimimerkki Mielipidepankki kehotuksesta luin Noam Chomskyn kirjan ”Maailmanvalta vai maailmanloppu?” Kirjahan pyrkii kuvaamaan Yhdysvallat maailman suurimpana roistovaltiona, joka keinoja kaihtamatta pyrkii vain pitämään maailmanvaltansa ja siten edistää maailmanlopun saavuttamista.
Chomsky on etevä kielitieteilijä, mutta mielestäni on hyvin virheellistä pitää häntä yhtä merkittävänä historioitsijana ja politiikan tuntijana. Hän on kyllä hyvin perehtynyt Yhdysvaltain politiikkaan ja sen ”huseeraamiseen” maailmalla, mutta hän sulkee silmänsä täysin Yhdysvaltain hyviltä tarkoitusperiltä, väittää niitä valheellisiksi, ja näkee sen kaiken toiminnan vain suunnattoman pahuuden ilmentymänä ja vain pelkkää kurjuutta ja tuhoa maailmaan tuottaneena ja edelleen tuottavana.
Eihän asia kuitenkaan niin ole. Historiaan perehtynyt ihminen tietää Yhdysvaltain panoksen ratkaisevaksi toisen maailmansodan lopputuloksessa ja kommunistista Neuvostoliittoakin iljettävämmän natsi-Saksan voiton estämisessä. Yhdysvaltain panos vapaan maailman rakentamisessa mm. Marshall-avulla oli apua saaneille maille valtavan suurimerkityksellinen. Yhdysvaltain panos oli lopulta ratkaiseva myös kommunistisen hirvityksen Neuvostoliiton romahtamisessa ja sen alistamien kansojen vapauden saavuttamisessa.
Kiistämättä Yhdysvaltojen politiikan valtapoliittisia tavoitteita ja sen tekemiä suuria poliittisia virheitä, joista yhtä pahinta se tekee parhaillaan Irakissa, on rehellisyyden nimissä kuitenkin tunnustettava sen suuret saavutukset historiassa ja sen olemassaolon ja toiminnan kaikille kansoille myönteiset merkitykset, joita sillä on edelleen ja varmaan myös tulevaisuudessa.
Chomskyn kuuluisa kirja on niin yksisilmäinen ja tarkoitushakuinen, että ajattelevan ja asioista jotain tietävän lukijan silmissä se kääntyy tarkoitustaan vastaan. Varmaan se antaa tukea niille, joilla syistä tai toisista johtuen on Yhdysvalloista niin vahvat kielteiset asenteet, että totuus ei niitä läpäise, mutta totuutta ymmärtämään pyrkivälle tuollainen kirja tulee yhä vastenmielisemmäksi mitä pitemmälle sitä lukee.
Minusta Chomskyn kirja on vain venytetty versio myös amerikkalaisen William Blumin kirjasta ”Roistovaltio – maailman ainoa supervalta”. Blum ja Chomsky kumpikin ovat kirjoittaneet useita jyrkästi amerikkalaisvastaisia kirjoja. Blumilla uskoakseni on Chomskya paremmat edellytykset Yhdysvaltain politiikan arvosteluun, sillä hän on entinen diplomaatti. Molemmat ovat muuten juutalaistaustaisia, ja silti he hyökkäävät erittäin voimakkaasti myös maailman ainoaa juutalaisvaltiota Israelia vastaan – onko se sitten osoitus heidän puolueettomuuspyrkimyksestään vai jostain muusta!
Paras todiste niin Chomskyn kuin Bluminkin kirjoissaan kertomaa vastaan on se, että heidän kirjansa on voitu julkaista Yhdysvalloissa. Vain vapaassa ja demokraattisessa maassa sellainen on mahdollista. Ainakaan missään arabimaassa tai muualla islamilaisessa maailmassa, ei Turkissakaan, olisi voitu julkaista kirjoja, jotka niin rajusti ja vääristellenkin hyökkäävät kirjoittajan omaa isänmaata vastaan. Jos yksikin sellainen kirja olisi julkaistu ulkomaillakin, sen kirjoittaja olisi etsitty maanpaostakin ja tapettu. Niin olisi varmaan tapahtunut myös sille venäläiselle kirjoittajalle, joka olisi kirjoittanut samoin oman maansa politiikasta.
Chomsky on etevä kielitieteilijä, mutta mielestäni on hyvin virheellistä pitää häntä yhtä merkittävänä historioitsijana ja politiikan tuntijana. Hän on kyllä hyvin perehtynyt Yhdysvaltain politiikkaan ja sen ”huseeraamiseen” maailmalla, mutta hän sulkee silmänsä täysin Yhdysvaltain hyviltä tarkoitusperiltä, väittää niitä valheellisiksi, ja näkee sen kaiken toiminnan vain suunnattoman pahuuden ilmentymänä ja vain pelkkää kurjuutta ja tuhoa maailmaan tuottaneena ja edelleen tuottavana.
Eihän asia kuitenkaan niin ole. Historiaan perehtynyt ihminen tietää Yhdysvaltain panoksen ratkaisevaksi toisen maailmansodan lopputuloksessa ja kommunistista Neuvostoliittoakin iljettävämmän natsi-Saksan voiton estämisessä. Yhdysvaltain panos vapaan maailman rakentamisessa mm. Marshall-avulla oli apua saaneille maille valtavan suurimerkityksellinen. Yhdysvaltain panos oli lopulta ratkaiseva myös kommunistisen hirvityksen Neuvostoliiton romahtamisessa ja sen alistamien kansojen vapauden saavuttamisessa.
Kiistämättä Yhdysvaltojen politiikan valtapoliittisia tavoitteita ja sen tekemiä suuria poliittisia virheitä, joista yhtä pahinta se tekee parhaillaan Irakissa, on rehellisyyden nimissä kuitenkin tunnustettava sen suuret saavutukset historiassa ja sen olemassaolon ja toiminnan kaikille kansoille myönteiset merkitykset, joita sillä on edelleen ja varmaan myös tulevaisuudessa.
Chomskyn kuuluisa kirja on niin yksisilmäinen ja tarkoitushakuinen, että ajattelevan ja asioista jotain tietävän lukijan silmissä se kääntyy tarkoitustaan vastaan. Varmaan se antaa tukea niille, joilla syistä tai toisista johtuen on Yhdysvalloista niin vahvat kielteiset asenteet, että totuus ei niitä läpäise, mutta totuutta ymmärtämään pyrkivälle tuollainen kirja tulee yhä vastenmielisemmäksi mitä pitemmälle sitä lukee.
Minusta Chomskyn kirja on vain venytetty versio myös amerikkalaisen William Blumin kirjasta ”Roistovaltio – maailman ainoa supervalta”. Blum ja Chomsky kumpikin ovat kirjoittaneet useita jyrkästi amerikkalaisvastaisia kirjoja. Blumilla uskoakseni on Chomskya paremmat edellytykset Yhdysvaltain politiikan arvosteluun, sillä hän on entinen diplomaatti. Molemmat ovat muuten juutalaistaustaisia, ja silti he hyökkäävät erittäin voimakkaasti myös maailman ainoaa juutalaisvaltiota Israelia vastaan – onko se sitten osoitus heidän puolueettomuuspyrkimyksestään vai jostain muusta!
Paras todiste niin Chomskyn kuin Bluminkin kirjoissaan kertomaa vastaan on se, että heidän kirjansa on voitu julkaista Yhdysvalloissa. Vain vapaassa ja demokraattisessa maassa sellainen on mahdollista. Ainakaan missään arabimaassa tai muualla islamilaisessa maailmassa, ei Turkissakaan, olisi voitu julkaista kirjoja, jotka niin rajusti ja vääristellenkin hyökkäävät kirjoittajan omaa isänmaata vastaan. Jos yksikin sellainen kirja olisi julkaistu ulkomaillakin, sen kirjoittaja olisi etsitty maanpaostakin ja tapettu. Niin olisi varmaan tapahtunut myös sille venäläiselle kirjoittajalle, joka olisi kirjoittanut samoin oman maansa politiikasta.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Vankkumattomasta USA:myönteisyydestäsi.
Jota porvarilliseksi aivopesuksi kanssa sanotaan.
USA hyvät tarkoitusperä, voisitko itse kertoa mitä ne sitten olisi!????
Minä en kesi koko valtiosta muuta hyvää kuin että siellä ei ole Hologausti-lakia!
ONKO muuta???
Siellä ei ole sananvapautta eikä poliittista vapautta.
Se riistää meitä länsivaltioita rahallisesti ja ohjaa meidän ulkopolitiikkaa.
Yrittää alistaa miedät sotilaalliseksi orjakseen.
Vapaamuurarijärjestön ym. salaseurojen kautta se vaikuttaa meidän sisäiseen politiikkaamme.
Se valoilee yritystemme tietoliikennettä ja myös kansalaistemme.
Sen CIA.lla on suomessakin lähes supoon verrattavat oikeudet toimia ja lupa käyttää tiettyjä sotilaskenttiä omiin salaisiin lentoihinsa.
Niillä on valmis suunnitelma natojäsenyyden kautta USA:n tukikohden perustamisesta mikkeliin.
USA on sotinut mailmalla koko länsimaisen historiansa ja tuottanut kurjuutta ja kuolemaa sadoille..sadoille miljoonille ihmisille mailmassa
Ne on aina arvostelemassa muiden sotilaallisa kokeita, mutta itse ne saavat tehdä mitä huvittaa.
Niitä vituttaa suunattomasti kun eurosta on tulossa mailmanvaluutta dollarin sijasta.
koska mailma on maksanut niiden elämän.
CIA-on terrorijärjestö todistetusti, yli 1000 kertaa yrittänyt tappaa Castronkin...
se on sitä niiden ihanuutta.
Kerroppa sinä nyt ne hyvät puolet!
Aloitan laulun sanoin,>>Amerikkaan amerikkaan, läksi nuoret miehet aikanaan
muiden kustannuksella ja sen 'demokratia' on rahan valtaa jota se haluaa levittää jotta sen oma eliitti saisi rosvota muuta maailmaa rauhassa.
USAn moraali on psykopaatin moraalia: minulle kaikki ja viis muista.Ja maailmankin se tuhoaa vain itsekkäistä syistä, viis veisaa planeetan vakavista uhkakuvista.Sikajengiä kun suoraan sanotaan.
... et ole pystynyt kehittämään yhtäkään asia-argumenttia chomskylaista analyysia vastaan?
...kehittämään mitään kohta kohdalta Chomskyn näkemykset komuovaa vasta-argumenttia, koska silloin tarvittaisiin n. 400-sivuinen kirjoitus, kuten on tuo kyseinen kirjakin.
Myös tässä pätee sama, jonka sanon osaa avauksestani toistaen tuolla kepusaitilla tästä asiasta:
En yrittänytkään tehdä mitään analyysia kirjasta, vaan sanoa ainoastaan vaikutelmani, joka on tämä:
>> Chomskyn kuuluisa kirja on niin yksisilmäinen ja tarkoitushakuinen, että ajattelevan ja asioista jotain tietävän lukijan silmissä se kääntyy tarkoitustaan vastaan. Varmaan se antaa tukea niille, joilla syistä tai toisista johtuen on Yhdysvalloista niin vahvat kielteiset asenteet, että totuus ei niitä läpäise, mutta totuutta ymmärtämään pyrkivälle tuollainen kirja tulee yhä vastenmielisemmäksi mitä pitemmälle sitä lukee.> Paras todiste niin Chomskyn kuin Bluminkin kirjoissaan kertomaa vastaan on se, että heidän kirjansa on voitu julkaista Yhdysvalloissa. Vain vapaassa ja demokraattisessa maassa sellainen on mahdollista. Ainakaan missään arabimaassa tai muualla islamilaisessa maailmassa, ei Turkissakaan, olisi voitu julkaista kirjoja, jotka niin rajusti ja vääristellenkin hyökkäävät kirjoittajan omaa isänmaata vastaan. Jos yksikin sellainen kirja olisi julkaistu ulkomaillakin, sen kirjoittaja olisi etsitty maanpaostakin ja tapettu. Niin olisi varmaan tapahtunut myös sille venäläiselle kirjoittajalle, joka olisi kirjoittanut samoin oman maansa politiikasta.
Yhdysvalloissa?
Mitäs tastä sanot??
http://www.mbnet.fi/net.nyt/juttu.aspx?id=1716
syytömät vankilaan ja iäksi!
siinä sun paratiisi...
muunkin! ja ne on lakanneet ajattelemasta omilla oivoillan, mitkä on ne hyvät arvot!
se selviäisi paremmin kun ajattelisi joskus itsensä siihen sorretun osaan!
http://www.cpusa.org/
"PNAC:n suunnitelmassa todetaan että Yhdysvaltojen tulee ehkäistä minkä tahansa muun valtion yritykset nousta voimatekijäksi ja esitetään jonkin verran huolta siitä että Eurooppa voisi yrittää kilpailla Yhdysvaltojen kanssa. Cheneyn ja Wolfowitzin vuoden 1992 suunnitelmassa sanottiinkin että Yhdysvaltojen tulee “ehkäistä kehittyneitä teollisuusmaita kyseenalaistamasta sen johtajuutta ja edes yrittämästä kasvattaa alueellista tai globaalia vaikutusvaltaansa”. Suunnitelma mainitsi Kiinan, Venäjän, Saksan ja Japanin tärkeimmiksi kurissa pidettäviksi.
PNAC:n suunnitelman hahmottelema tulevaisuus Yhdysvalloille on varsin militaristinen. Siinä julistetaan “useiden samanaikaisten merkittävien sotien käyminen ja voittaminen” Yhdysvaltain “ydintehtäväksi”. Yhdysvaltain armeijaa nimitetään “ratsuväeksi Amerikan uusilla rajaseuduilla”. “Amerikan rajaseudut” halutaan määritellä uudelleen paitsi maantieteellisesti myös käsitteellisesti. Suunnitelmassa ajetaan “USA:n avaruusvoimien” luomista ava-ruuden sotilaalliseen hallintaan, ja kyberavaruuden täydellistä kontrollia etteivät “viholliset” voisi käyttää Internetiä Yhdysvaltoja vastaan. Myös biologisten ja kemiallisten aseiden ottamista avuksi pidetään mahdollisena. Todetaan että tulevina vuosikymmeninä “kehittyneet biologisen sodankäynnin muodot, jotka kykenevät “kohdistumaan” joihinkin tiettyihin genotyyppeihin saattavat siirtää biologisen sodankäynnin terrorin valtakunnasta poliittisesti hyödylliseksi työkaluksi”."
http://www.newamericancentury.org/
http://www.anarkismi.net/kapis/33yhdysvallat.htm
http://www.anarkismi.net/kapis/30bushladen.htm
" Käynnissä on Pitkä Sota
Yhdysvaltain päivitetty
näkemys maailmasta
Sota terrorismia vastaan jatkuu loputtomiin ja laajenee alueellisesti. Afganistan ja Irak olivat vain alkusoittoa pitkässä sodassa...Raportin mukaan sotaa voidaan jatkossa joutua käymään yhtä aikaa monissa maissa ja se kestää vuosia.
Kylmä sota kesti vuodesta 1946 vuoteen 1991. Pitkä sota saattaa kestää yhtä kauan. Raportin mukaan siihen kytketään aiempaa voimakkaammin mukaan myös Yhdysvaltain liittolaiset, etenkin Britannia, mutta myös Nato.
Britannian armeija ja tiedustelupalvelut eivät pitäneet terrorismin vastaisesta sodastakaan. Nyt ne pelkäävät, että jatkuva, pitkä sota on omiaan lietsomaan lisää terrorismia, arvioivat analyytikot Guardian-lehdessä.
Rauhantutkimuksen professori Paul Rogers Bradfordin yliopistosta arvioi viikko sitten julkaisemassaan kolumnissa Yhdysvaltain muuttavan koko maailman taistelukentäksi.
http://www.defenselink.mil/qdr/
http://hirvasnoro.blogspot.com/2006/02/kynniss-on-pitk-sota.html
mainoksesta...
USA on out ja sen asema mailmassa on lopullisesti tuhottu Bushin toimesta.
Jos kirjan julkaisu tekee siittä maasta sananvapaan niin hah hah haaa.. olet todellakin tietämätön !
Piste.
jos ne ovat olleet seurausta ryöstöretkistä kuten on laita usan kohdalla.Tietenki Irakissakin jotkut hyötyvät bushismin ristiretkestä mutta tragediahan se kokonaisuutena on.
Ainahan siitä jotain hyvääkin voi seurata kun siirtomaita ryöstetään, ainakin siellä asuvalle ja korruptoituneelle eliitille joka sitten riistää kansaa.
Kaikki maat joissa usa on pannut pystyyn nukkehallituksen ovat saaneet siitä kärsiä, eliittiä lukuunottamatta joka siis ratsastaa riistäjän siivellä.
Todellinen kritiikki on kohdistettava - kuten Chomsky tekee - motiiveihin: itsekkäät motiivit on aina tuomittava koska ne eivät suo toiselle samaa kuin itselle.
Sinä et ilmeisesti tätä koskaan tajua mutta kehityksenä pidän että olet kirjan lukenut ja sitä miettinyt.
Jos vielä luet toisen juutalaisen, Emmanuel Toddin kirjan Imperiumin Jälkeen, niin olet päässyt vielä pidemmälle.Ja senjälkeen ymmärrät paremmin miksi usa on tuomittu romahtamaan.Syyt ovat psykologisia sillä mieli tai psyyke lopulta ratkaisee pitkällä aikavälillä - kuten jo Napoleon sanoi.
Sille, että päädyt johonkin vaikutelmaan omien ennakkoluulojesi johdattamana, ei voi mitään. Yhdessäkään kohdassa et kuitenkaan kykene esittämään yhtään faktaa Chomskyn tietojen virheellisyydestä. Chomskyn kirjoitusta voisi pitää helposti liioitteluna, jos siinä takerruttaisiin vain johonkin tapaukseen, joka on poikkeuksellista USAn toisen maailmansodan jälkeisessä historiassa. Ei takerruta, vaan vyörytetään koko törky lukijan silmille johdonmukaisena kertomuksena.
Ajattelusi on hyvin kummallista siinäkin, että hyväksyt kaiken tuon törkyisyyden sillä, että USA on jossain toimissa mielestäsi edistänyt kuitenkin hyviä asioita. Ikään kuin se saisi nyt palkkioksi siitä tehdä paljon pahoja asioita.
Chomskyn kirjan yksi kantava ajatus on universaalin yhdenmukaisuuden moraali, jota hän kutsuu truismiksi. Toisin sanoen yhdenmukaisen logiikan mukaan se, minkä USAerustellusti sallii itselleen, pitäisi olla sallittua myös muille. USAn politiikan peruste YK-päätöslauselmissä ym., joita Chomsky vyöryttää useita esille, USA kuitenkin kieltää tällaisen yhden truismin, yhden moraalin olemassaolon. Se voi vaatia muilta demokratian edistämistä, mutta sallii itselleen diktatuurien edistämisen jne.
Erittäin tärkeän havainnon Chomsky tekee siinä, että tällaisen yhdenmukaisen moraalin kielto johtaa mm. siihen, että USAn ns. roistovaltioksi luokittelemat varustautuvat ydinasein nimenomaan sen takia, ettei niillä enää ole muuta mahdollisuutta. USA käy ensimmäisenä heikkojen kimppuun kuten Irakin.
Chomsky ei suinkaan sulje silmiään USAn hyviltä tarkoitusperiltä. Päinvastoin hän paljastaa noiden tarkoitusperien todellisen luonteen faktojen avulla. Niitä esitetään paljon ja ne puhuvat johdonmukaisesti samaan suuntaan. Niitä on liian paljon, jotta voitaisiin puhua vain sattumasta.
Chomsky esittelee myös toisen supervallan, joka on ainoa vastus sille toiselle eli USAlle. Se on yleinen mielipide ja osin media sen välittäjänä. Yleinen mielipide saavuttaa myös silloin tällöin voittoja kuten Vietnamin sotaa lopeteltaessa. USAn toiminnan pääjuonne on turvata amerikkalaisten suuryritysten liiketoimintaa. Ne voidaan turvata vain vapaakaupan ja sitä tukevan globaalin hegemonian avulla. Vapaakaupan onnistuminen edellyttää näennäisvapautta ja näennäisdemokratiaa. Siltä suunalta kannattaa etsiä vastauksia siihen, miksi USAsta ei ole tullut totalitaristista suurvaltaa, joka kontrolloi myös omia kansalaisiaan. Tämä on epäilemättä riski USAn suurvaltapolitiikan kannalta, mutta kaikkea ei voi voittaa kerralla.
ontuu
"Vapaakaupan onnistuminen edellyttää näennäisvapautta ja näennäisdemokratiaa. Siltä suunalta kannattaa etsiä vastauksia siihen, miksi USAsta ei ole tullut totalitaristista suurvaltaa, joka kontrolloi myös omia kansalaisiaan. Tämä on epäilemättä riski USAn suurvaltapolitiikan kannalta, mutta kaikkea ei voi voittaa kerralla."
----------- minusta usa on hyvin pitkälle totalitaarinen suurvalta, joka vain pelaa 'demokratia' nimistä peliä ja jossa rahan valta lopulta nujertaa kaiken muun
eli ihmisillä on näennäisvapaus mutta ei muuta ja he elävät illuusiossa jota kutsuvat demokratiaksi - ovat siis menneet ns. halpaan huomaamatta itsekään sitä
En näe teksteissämme kuin korkeintaan vibahde-eron. Minulla oli tuo "näennäis" -etuliite näet mukana.
chomskyn kirjojen kyseenalaistaminen on ainut tapa jolla valtioterrorismin kannattajat voivat asiaa käsitellä. eli oikeastaankin ihan odotettavissa
oleva veto. tosin hieman alkukantainen ja simppeli defenssi, niin kuin aina.
chomsky kertoo tilanteista jotka kuitenkin ovat tapahtuneet ja joissa usa on ollut mukana, tavalla tai toisella. se on historiaa ja sitä ei ole kieltäminen. erittäin teräviä ja osuvia huomioita mielestäni, ja lisäksi hyvin perusteltuja. kyse ei myöskään ole tyhmästä tai yksinkertaisesta ihmisestä, vaan yksilöstä joka on nähnyt vaivaa asiansa eteen ja pysyy sanojensa takana. toisin kuten esim. bushit jotka vuoroin tukivat ja vuoroin vainosivat saddamia, riippuen siitä kuinka
paljon tästä heille oli kulloinkin hyötyä.
mutta kaikki arvostelu on vapaata, suotakoon se myös täällä. todistettakoon chomskyn hienot kannanotot/näkökulmat vääriksi jos ne kerran eivät pidä paikkaansa. en usko että näin tulee tapahtumaan. minulle chomsky on ainakin antanut paljon, nimittäin toivon paremmasta huomisesta; jos joku lätäkön tuolla puolen kykenee vielä kriittiseen ajatteluun, on kaikki vielä mahdollista.
on hienoa huomata että chomsky pilaa vieläkin monen valtioterrorismin kannattajan päivän. have a nice day :)
ja saa syyllisyyden pintaan, joskin usein alitajuisena ilman että syntyy kykyä muutokseen mutta kuitenkin niin, että syntyy tuo defenssireaktio: happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista.
Psykologinen fakta on, että riistäjän psyyke elää alitajuisen tai tiedostamattoman syyllisyyden alla jonka torjumiseen se joutuu kuluttamaan paljon psyykkistä energiaa
Esim. JKKn tapaiset joutuvat kirjoittamaan pitkiä ja seikkaperäisiä sepustuksia joilla yrittävät epätoivoisesti kiistää faktan, joka muille on selvää.
Syyllisyyden kohtaaminen taas voisi tuottaa masennuksen jota he siis pelkäävät.Mutta vain masennuksen kohtaamalla ja läpikäymällä syntyy kyky aitoon empatiaan.Ja se nöyryys ja kunnioitus elämää kohtaan jota tarvitaan kun tavoitellaan solidaarista elämänmuotoa.
unohtuiko kirjoituksestasi sanat kekkonen ja kepu?
mikä sinänsä ansioksi luettakoon
jatko näyttää miten hän pärjää täällä kovempien sarjassa
http://www.saunalahti.fi/wtc2001/
http://www.natall.com/finnish/04-10-30.html
Jos muistan oikein, sanoit kehotettuani sinua lukemaan Chomskyn kirjan, että uskot minun tulkitsevan häntä omista lähtökohdistani ja liioittelen luultavasti sanomaa (en muista sanatarkasti mutta sinnepäin). Nyt kävi ilmeisesti niin, että lukukukokemuksesi oli vielä karmaisevampi kuin esittämäni harvat otteet kirjasta. Ymmärrän, että sellainen on shokki, jos on vahvasti ennakkoluuloinen tai vahvassa uskossa.
Toinen huomautus käsittelee yhtä truismia, jota vastaan kampuroit nytkin kommentissasi. Ihmettelet Chomskyn ja Blumin juutalaistaustaisina hyökkäävän kirjoituksillaan voimakkaasti myös Israelia vastaan. Yhtä ihmeissäsi olet siitä, että he amerikkalaissena arvostelevat USAn politiikkaa. Sitten siirryt Venäjään ja sanot, että siellä tuollaiset arvostelijat tapettaisiin. Näin tehtiinkin kuten Polytkovskajan ja Litvinenkon tapaukset osoittavat. Mutta sinun logiikkasi mukaan nämä tapetut olivat kuitenkin isänmaansa vihollisia arvostellessaan maansa johdon politiikkaa. Samanmoinen oli aikoinaan neuvostovastaiseksi julistettu Alexander Solzenytshin.
Et siis kykene tekemään eroa valtion ja sen harjoittaman politiikan välillä. Tuollainen johtopäätös velvoitti siis saksalaiset olemaan Hitlerinsä ja venäläiset Stalininsa takana riippumatta siitä, mitä hän teki. Arvostelu ja vastustus olisi ollut epäisänmaallinen teko. Siitähän nyt syytät Chomskya ja Blumia sekä lisäksi siitä, etteivät he ymmärrä juutalaisuutensa vuoksi olemasta arvostelematta Israelin politiikkaa. Minusta lähestymistapasi ei ole yksisilmäisyyttä. Se on täydellistä umpisokeutta.
Sinullakin muuten silloin tällöin esiintyy ajattelussasi valtiomagiaa, eli muodostat ajatuksia ja selität historiallista tapahtumista kuvitellen toimijaksi valtiosubjektin. Korhosella tuo ajattelumagia on vahvaa ja nousee suoraan yhtenäiskulttuurin kumpujen yöstä, ja hänen jäsentymättömässä päättelyssään valtiosubjektilla jopa on ominaisuuksia joista suoraan seuraa että sen toimet ovat kunnioitettavia (eli päätellään kuin keskiaikaisessa ontologisessa todistuksessa ominaisuuksista olemassaoloon päin) -- mutta en nyt sanoisi etteikö sinunkin ajattelussasi joskus esiinny samaa perustavanlaatuista virhettä.
Chomsky kielifilosofina on tällaisiin seikkoihin varsin syvästi perehtynyt, ja epäilen, onko yhteiskuntakriitikko-Chomskya mahdollista täysin erottaa kielifilosofi-Chomskysta.
Minusta valta jossain valtiossa ei ole täysin toisistaan erotettavissa ole asia. Jos esimerkiksi otetaan USA, tiettynä aikana valtaa käyttävät jättävät perinnökseen jatkumon, josta seuraavaksi valtaa käyttävien on vaikeaa tai jopa mahdotonta poiketa uusille urille. Syntyy ikään kuin vaihtoehdottoman politiikan tilanne, joka pyritään tekemään kansalaisille selväksi ja usein kansa tavalla tai toisella saadaan sitä tukemaankin. Kun ensin on tehty ryöstöretki johonkin, niin sen jälkeen ryöstettyjen suojeleminen heiltä itseltään näyttääkin jo hyvältä teolta. Tämä näkemys sopii osin myös nyt Irakiin.
Eri aikoina eri paikoissa yhtenäiskulttuuri on hetkittäin olemassa. Esim. Suomessa NL:n hyökkäys vahvisti suomalaista yhtenäiskulttuuria. Voitiin unohtaa keskinäiset kinat, kun tuli yhteinen vihollinen. Ehkä tässä tapauksessa voidaan sanoa, että valtiosubjekti Suomi toimi kuten toimi. Tietysti on niin, että päätöksenteossa oli useita vaihtoehtoja toimia kuten myös silloin oli. Päätöksentekijät eivät olleet suinkaan yskimielisiä, mutta esittivät ulospäin yskimielisemmiltä ja tällöin kansalaisten oli helppoa omaksua virallinen näkemys. Perusasia taustalla kuitenkin oli se, ettei juuri kukaan hyväksynyt NL:n hyökkäystä.
Jatkanpa tässä joutessani näitä valtiosubjektierittelyjä kun näyt tuolla toisaalla jopa antropologi Toddin ajatteluun tutustuneen. Kysymyshän on perimmiltään nimenomaan kielen ja ajattelun suhteisiin liittyvistä käsitteenmuodostuksista, joilla on noin chomskylaisittain katsoen ihan keskeinen rooli siinä miten maailmaa kuvataan ja selitetään. Seurasin kerran nauhalta jotain nelisen tuntia kestänyttä Chomsky-dokumenttia, josta jäi mieleeni erityisesti se kuinka hän analysoi "salaliittoteorioita". Chomsky painotti sellaista näkökantaa, ettei salaliitto suinkaan ole mikään yhteiset edut ja päämäärät omaavan intressipiirin kulissientakainen operaatio, vaan kysymys on pikemminkin kielellis-käsitteenmuodotukselliselta pohjalta tapahtuvasta samanviritteisestä reagoinnista. Kun tiettyjä asioita aletaan käsitellä tietyistä näkökulmista tiettyjen käsitteiden ja kysymyksenasettelujen puitteissa, toiminta seuraa siitä sitten kuin itsestään. Kenenkään ei tarvitse erikseen manipuloida mielipiteitä, eikä mitään salaseurojen kokoontumisiakaan välttämättä tarvita. Se joka pääsee sanelemaan perustavanlaatuiset käsitteet ja kysymyksenasettelut hallitsee keskustelua, ja kun "realiteetit" on luotu -- sillä "realiteetit" ovat todellakin useimmiten vain yleiskäsitteillä noiduttua ymmärrystä -- toiminnalle on pian olemassa ikään kuin välttämättömyyden vaatimus.
Yleiskäsitteillä voidaan helposti noitua ymmärrys, ja onhan täällä palstallakin suoranaisia oppikirjatapauksia tyypeistä jotka pelkästään reagoivat yleiskäsitteellisiin avainärsykkeisiin uskoen juuri siten edustavansa "realismia". Yhteiskuntakritiikki on chomskylaisittain olennaisesti sitä että kirjataan kaikki ne yksittäiset kohdat joissa todellisuus ei vastaa sitä mitä yleiskäsitteiden tasolla on ilmoitettu. Tällaisen kritiikin hallitseminen vaatii koherenttia kokonaiskuvaa, ja sellaiseen tietysti liittyvät myös ne arvot joita tunnustetaan. Eräänlaisena työ-asenteena Chomsky käyttää oppia siitä että valtion tulisi itse noudattaa samaa moraalia jota se käyttää arvioidessaan muita. Ei pidä sallia itselle tekoja jotka toisen tekeminä tuomitaan. Eikä pidä nimittää omia tekoja toisenlaisilla yleiskäsitteillä kuin millä muiden vastaavanlaiset teot leimataan. Se että "asioilla on aina kaksi puolta" tarkoittaa sitä, että asioilla on moraalisen mädännäisyyden jäljiltä aina kahdet eri nimet: yhdet omaa käyttötarkoitusta, toiset muiden tuomitsemista varten.
Antropologisesta näkökulmasta yhteiskunnallisella vallalla ja yleiskäsitteiden käytöllä on syvät yhteiset kytkennät. Yleiskäsitteillä hallitaan paitsi tiedollista todellisuutta myös sosiaalista todellisuutta. Tunnustuksellisilla yleiskäsitteillä muodostetaan ristiriitoja ja rintamalinjoja. Vallankäyttö voi tässä suhteessa olla enemmän tai vähemmän analyyttista. Kritiikkiä ja järkeä käytetään eri yhteyksissä ja tilanteissa eri määriä. Antropologian suunnasta katsottuna yhteiskunnallinen kehitysaste on myös merkitsevä: primitiivisissä yhteisöissä jokainen johtajan signaali, ele tai sana, läpäisee koko yhteisön välittömästi ja vastuksetta. Niissä mitään muuta kuin eräällä tavalla täydellisen "tunnustuksellisia" totuuksia ei ole olemassakaan. Sen sijaan pitkälle yksilölliseen eriytymiseen perustuvissa demokratioissa nimenomaan kriittisyys on korkeassa kurssissa. Demokratia on kuitenkin käytännössä aina enemmän tai vähemmän puutteellista, koska ihmiselle lajityypillinen yhteisöllisyys painaa yksilöitä tunnustukselliseen suuntaan ja kriittisyys jää sitten chomskylaisen älymystön rooliksi.
Demokratioissa on aina mahdollista että yhteiskuntailmapiiri taantuu ja tunnustuksellisiin totuuksiin vaipuva totalitarismi saa vallan. Totalitarismi, patriotismi, auroritaarisuus -- ne esiintyvät aina yhdessä koska ne ovat vain saman psyykkisen regression eri nimiä. Diktaattori vastaa primitiisen lauman johtajaa, jonka jokainen ele ja sana otetaan välittömästi elimistöllisten reaktioiden tasolla vastaan. Käskyvaltasuhteiden militarisoituessa ajattelu lakkaa ja kritiikki eliminoidaan. Se mitä totalitaristisessa järjestelmässä antropologiselta näkökannalta selitettyvnä tapahtuu, on yksilöllisen eriytymisen ja vastuun katoaminen. Siksi esim. natsi-Saksassa tehdyt järjettömyydet, raakuudet ja ihmisoikeusrikokset eivät perustu mihinkään yksilöitävissä oleviin selviin päätöksiin tai tiettyjen ihmisten tietyillä perusteilla tekemiin ratkaisuihin, vaan ne ovat totalitaristisen regression tuotteita. Historian kirjoittaminen ei tällöin voi lähteä liikkeelle vääristä odotuksesta. Ei voi olettaa että totalitaristisen järjestemän toimintatavan ymmärtäminen olisi mahdollista, jos samannimiset teot vain siirretään nykyaikaan ja kuvitellaan että niillä on sama merkityssisältö joka vastaavalla teolla nyt on. Siksi tarvitaan psykohistoriakirjoitusta. Vain antropologian ja kehityspsykologian lähtökohdista voidaan ymmärtää sitä mitä esim. natsi-Saksassa tapahtui. Samoin vain tällaisilta premisseiltä voidaan arvioida suomalaisen yhteiskunnan kehitystä sotiaedeltävän ja vielä viisikymmenluvulla vahvana vaikuttaneen tunnustuksellisen yhtenäiskulttuurin tilasta kekkosvaiheen jälkeiseen kolmanteen tasavaltaan.
ole näiden mainittujen herrojen juttuja pystytty kiistämäänkään.
http://www.killinghope.org/
http://www.thirdworldtraveler.com/Blum/William_Blum.html
Monia muitakin kirjoittajia näiden herrojen lisäksi, nimekkäitäkin,
http://www.thirdworldtraveler.com/
http://www.hitchensweb.com/
Kissinger oikeuteen?
"Henry Kissinger alkoi ulkoministerikautensa päätyttyä kohennella omaa talouttaan vierailevana luennoitsijana. Siinä ominaisuudessa suuri joukko suomalaisjohtajiakin käytti firmansa edustustiliä päästäkseen kuuntelemaan suurta gurua edesmenneen Uuden Suomen järjestämässä seminaarissa.
Pääkohdat Hitchensin kirjelmässä ovat, että Kissinger olisi - myötävaikuttanut Indokiinassa siiviiliväestön tahalliseen joukkomurhaamiseen, - ollut tahallisesti osallinen joukkomurhiin ja myöhemmin salamurhaan Bangladeshissä, - henkilökohtaisesti osallistunut korkean virkamiehen murhan suunnitteluun demokraattisessa Chilessä, - ollut osallinen valtionpäämiehen murhan suunnitteluun Kyproksella, - yllyttänyt ja mahdollistuttanut kansanmurhan Itä-Timorilla, - ollut henkilökohtaisesti osallinen suunnitelmaan Washingtonissa asuneen journalistin kidnappaamiseksi ja murhaamiseksi."
http://www.tuomioja.org/index.php?mainAction=showPage&id=164&category=3
>> Chomsky on etevä kielitieteilijä, mutta mielestäni on hyvin virheellistä pitää häntä yhtä merkittävänä historioitsijana ja politiikan tuntijana.
Jos et satu tietämään, Noam Chomsky oli mm. vuosina 1980-1992 maailman siteeratuin elävä yhteiskuntatieteilijä (Arts and Humanities Citation Index).
Kun koko maailman yhteiskuntatieteilijät ovat siteeranneet tieteellisissä julkaisuissa Chomskyn ajattelua enemmän kuin yhtäkään toista tiedemiestä, mahtaako sellaisella joka sanoo että "on virheellistä pitää häntä merkittävänä politiikan tuntijana" olla vinttikomerossa ihan kaikki kohdallaan.
Palaan vielä aiheeseen, koska se on minusta kiinnostava ja tärkeä. Tällä erää Korhosen kirjoituksessa esitettyyn USAn hyvästä roolista menneinä historian vuosina. Tuollainen ajattelutapa edustaa tientynlaista pysähtyneisyyttä. Luodaan USAsta sellainen kuva, jossa ei ole sen jälkeistä historiaa tai se leimataan lähes merkityksettömäksi.
Itse erottaisin USAn historiassa ensinnäkin isolaatiovaiheen, jota kesti ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Toisena tuli sitten sotiin puuttumisen vaihe, joka teki USAsta vapauden puolustajan läntisessä ajattelutavassa ja vähän muuallakin. Tätä seurasi sitten kolmas vaihe, kylmän sodan aika. Siinä USAn rooli oli toisen supervaltablokin johdossa. Tämä oli kaksinapaistumisen aikaa, missä olivat ns. vapauden puolustajat ja toisella puolella kommunismi. NL:n ja kommunismin romahtamisen jälkeen tuli neljäs vaihe, mitä elämme edelleen. Siinä USAsta tuli ainoa supervalta, joka nähdään muualla kaikkivoipaisuuden paholaisena tai ainakin sitä pelätään.
Tuon kaikkivoipaisuuden vastinpari on tarpeettomaksi tulemisen pelko. Emmanuel Todd selittääkin USAn toimintaa paljossa tästä näkökulmasta. Tarpeettomaksi tulemisen pelko johtuu euraasialaisen maailman demokratisoitumisesta, mikä taas on johtanut sotien kaihtamiseen. Taloudellisessa suhteessa muu maailma on sen sijaan edelleen USAlle tarpeellinen.
En nyt kirjoita asiasta enempää, vaikka Toddin ja eräiden muiden kuten Brzesinskin analyysit antaisivat paljoonkin aihetta USAn nykyroolin ja tulevaisuuden analysoinnissa. Pointtini oli kuitenkin lyhykäisyydessään se, että USAn rooli on muuttunut ja muuttumassa. Toddin mukaan vanhojen demokratioiden demokraattisuus on häviämässä ja tilalle on tullut eliitin valta, mikä osaltaa selittää USAn toimintaa. USA on taloudellisesti riippuvainen muusta maailmasta, mutta muun maailman poliittinen riippuvuus USAsta on vähenemässä. Tämä on johtanut USAssa uuden isolaation pelkoon, tarpeettomuuden tunteeseen tai ainakin mahdollisuuteen tulla tarpeettomaksi, koska USA on maantieteellisesti eristyksissä uusista valtakeskuksista.
Minua ovat eräät vaatineet perustelemaan mielipiteitäni Chomskyn sanomisista, ja olen todennut, että siihen tarvittaisiin n. 400 sivua, joka on Chomskyn kirjan paksuus. Nimittäin lähes jokaiseen hänen mielipiteeseensä löytyisi vasta-argumentti.
Mutta kun vaatimukset ovat toistuneet, niin kai minun täytyy jotakin sanoa. Sillä en tietenkään pysty horjuttamaan niiden uskoa, joille Chomsky näkyy olevan Jumalasta seuraava – siis ylöspäin, tietenkin – siksi, että hän on eräs siteeratuimmista nykyisistä yhteiskuntatieteilijöistä. Kun minua tuo peruste ei vielä vakuuta Chomskyn ylivertaisesta viisaudesta, eräs chomsky-uskovainen epäilee, että minun vinttikomerossani ei ole kaikki kohdallaan.
Oikeasti Chomsky ei tosin ole yhteiskuntatieteilijä, vaan kielitieteilijä ja yhteiskuntapoleemikko. Netissä hänestä todetaan mm. näin: MIT:n kielitieteen professori Noam Chomsky on Yhdysvaltojen johtava poliittinen toisinajattelija. Suomenkielinen Wikipedia esittelee hänet näin: Noam Chomsky on tunnetuimpia amerikkalaisia vasemmiston edustajia. Hän pitää itseään anarkismin, tarkemmin sanottuna anarkosyndikalismin kannattajana. Suomen Rauhanpuolustajat ylläpitää arkistoa Chomskyn kirjoituksista (mikä sattuma!) ja sen johdannossa ulkoministeri Erkki Tuomioja määrittää hänet näin: "Chomsky esittää hyvin selkeitä analyysejä siitä, miltä osin asiat ovat huonosti maailmassa."
Kaikki edellä sanottu on varmaan totta. Yhtä totta on myös se, mitä minä sanon hänestä jo avauksessani, eli että Chomskyn kirja on niin yksisilmäinen ja tarkoitushakuinen, että se kääntyy tarkoitustaan vastaan. Varmaan se antaa tukea niille, joilla syistä tai toisista johtuen on Yhdysvalloista niin vahvat kielteiset asenteet, että totuus ei niitä läpäise. Ja paras todiste niin Chomskya vastaan ja Yhdysvaltojen puolesta on, että kirja on voitu julkaista Yhdysvalloissa. Vain vapaassa ja demokraattisessa maassa sellainen on mahdollista. Tuollaisen kirjan julkaiseminen ei olisi ollut mahdollista Chomskyn ihailijoiden ihannoimissa, ”Yhdysvaltain sortamissa maissa” ja jos tuollainen omaa maata syyttävä kirja olisi julkaistu ulkomaillakin, sen kirjoittaja olisi etsitty maanpaostakin ja tapettu.
Ihan muutamaan lisäperusteen jo esittämilleni näkemyksille vielä tuon. Kirjan luvussa ”Herruuden ongelmia” Chomsky erityisen katkerasti syyttää Yhdysvaltoja siitä, että se on kannustanut Neuvostoliiton herruudesta vapautuneita itäisen Euroopan maita liittymään osaksi vapaata Eurooppaa, EU:n ja Naton jäseniksi. Ja perusteena sille oli Chomskyn mukaan vain se, että Yhdysvallat halusi noin sitoa nuokin maat osaksi johtamaansa markkinataloutta ja tekemään kunniaa Yhdysvalloille ja huutamaan ”Yes sir”.
Tuollainen kertoo selvää kieltään siitä, miten ulkona todellisuudesta Chomsky tuossakin asiassa on. Tarvitsiko noita maita kenenkään kannustaa niin tekemään? Ei todellakaan, vaan he kilvan riensivät mukaan noihin yhteisöihin joissa kokivat paitsi saavansa turvaa myös siten pääsevänsä osaksi sitä vapaata maailmaa, josta he olivat kauan vain unia nähneet ja peitettyjä toiveita elätelleet. Kyllä noiden maiden kansalaisten ja johtajien käsitys omista eduistaan oli siinä ratkaisevaa, eivät he suinkaan ajatelleet Yhdysvaltain etua.
Toinen asia, joka kertoo joko Chomskyn olevan joko vasemmistoideologiansa täysin sokaisema tai tosiasioista piittaamattoman tarkoitushakuinen haluamaansa tulokseen pääsemiseksi on hänen näkemyksensä Israelin ja sen naapurien tilanteesta. Chomskyn juutalaisena täytyy tuntea sionismin synty vuosituhantisten juutalaisvainojen pohjalta, Israelin idean hyväksyminen jo Balfourin (Iso-Britannian ulkoministeri) pohjalta jo ensimmäisen maailmansodan loppuselvittelyissä 1917 ja Israelin valtion synty lopulta 1947 YK:n päätöksellä siksi, että niin länsimailla kuin Neuvostoliitollakin oli huono omatunto natsien hirmutöiden, kuuden miljoonan juutalaisen tuhoamisen paljastuttua.
Chomskyn täytyy tietää myös, että naapurit eivät koskaan tuota YK:n päätöstä hyväksyneet, vaan ovat kolme kertaa aloittaneet sodan, jossa ainoaksi tarkoituksekseen ovat ilmoittaneet Israelin tuhoamisen ja juutalaisten ajamisen Välimereen. Chomskyn mielestä juutalaiset eivät olisi olleet oikeutettuja panemaan vastaan, vaan heidän olisi täytynyt alistua kohtaloonsa. Yhdysvaltain eräs raskaimmista rikoksista Chomskyn mielestä on, että se on ollut toista mieltä, ja on aina tukenut Israelia.
Kyllä Chomsky puhuu myös monista asioista, joissa Yhdysvallat on menetellyt törkeästi omaa etuaan tai laajemmaksi näkemäänsä etua toteuttaen. Monissa tapauksissa Yhdysvallat on tukenut oman kansansa alistajia ja kurittajia, kun on nähnyt etunsa niin vaativan. Olihan Saddam Husseinkin sellainen Irakin käydessä sotaa Yhdysvaltojen inhoamaa Irania vastaan. Monet Väli- ja Etelä-Amerikan maat ja kansat ovat joutuneet Yhdysvaltain valtapolitiikan vuoksi kärsimään.
Yhdysvallat ovat sortuneet moniin vääriin tekoihin historiassaan. Enemmän kuitenkin se on tehnyt oikeita tekoja, joista maailma ja kansat ovat hyötyneet, monet maat ja kansat saaneet niiden johdosta vapautensa ja myöhemmin tukea ja turvaa vapaudelleen.
Totta kuitenkin on, että viimeisten vuosikymmenten aikana yhä enemmän väärille urille joutuneen politiikkansa johdosta Yhdysvallat ovat tällä hetkellä hyvin pahassa tilanteessa, jossa se menettää ystäviään ja kansainvälistä arvostustaan. Siitä monin hyvin esimerkein kertoo Chomsky kirjansa luvussa ”Vihanpidon noidankattila”. Siitä, että Yhdysvallat on joutunut terroristien ykköskohteeksi se saa todellakin syyttää eniten itseään.
Mutta on kuitenkin syytä huomata, että Yhdysvaltain kansalaiset ovat aikoinaan syystä tai toisesta halunneet sitä politiikkaa, jota heidän maansa on ruvennut kulloinkin toteuttamaan. Useimpien eurooppalaisten – minunkin – enemmän arvostama politiikka ei vain näy saavan kannatusta Yhdysvaltain kansalaisilta. Presidentti Jimmy Carter oli rauhantahtoinen mies ja teki mahdottomasta totta toimiessaan kummisetänä Israelin ja Egyptin rauhansopimuksen synnyttämisessä, mutta pian hän menetti suosionsa kansalaisten keskuudessa. Yksi syy siihen oli se, että hän epäonnistui Iranin ottamien amerikkalaisten panttivankien vapauttamisessa.
Yhdysvaltain kansalaiset itse ovat tieten tahtoen valinneet johtajansa, joiden ovat halunneet toteuttavan politiikkaa, jonka he ovat ohjelmakseen vaaleissa julistaneet. Ja 11.9.2001 terrori-iskujen tapahduttua Yhdysvalloissa ei olisi voinut olla presidenttiä, ei ainakaan kauan, joka ei olisi vienyt maataan Afganistaniin, jonka suorana jatkumona on pidettävä myös sen menemistä ja juuttumista Irakiin, vaikka se tapahtuikin osin valheellisin perustein, kuten nyt tiedetään.
Mutta Yhdysvalloilla on kyky korjata politiikkaansa, sillä se on vapaa ja demokraattinen maa, ja sen kansa ottaa ennen pitkää valtakirjan pois aikaisemmin kannattamiltaankin johtajilta, jotka sen mielestä toimivat väärin.. Niin voi tapahtua vain perusteiltaan hyvässä ja terveessä, vapaassa ja demokraattisessa maassa. Niin ei tapahtunut Neuvostoliitossa, eikä niissä edelleen pystyssä olevissa hyvin monissa maissa, joita Chomskyn ihailijat ihannoivat ja säälivät Yhdysvaltain valtapolitiikan kohteina. Niissä ei ole kansalaisilla muitakaan oikeuksia vähääkään, mutta sitähän eivät nuo yksisilmäiset huomaa.
Vaikka Chomsky (kuten myös William Blum) väittää, että Yhdysvalloilla ei ole kykyä pyytää anteeksi, he ovat siinäkin väärässä. Yhdysvallat on pyytänyt anteeksi monien presidenttiensä suulla juutalaisilta sitä, etteivät he riittävän tarmokkaasti ottaneet selvää natsien hirmutöistä juutalaisia kohtaan. Presidentti Clinton muistaakseni (vai olikohan isä-Bush) pyysi anteeksi myös uudelleen vapautuneiden itäisen Euroopan maiden kansalaisilta sitä, että Yhdysvallat aikoinaan jätti heidät liian helposti Neuvostoliiton armoille.
Yhdysvallat ja sen johtajat ovat kyllä joskus edes jälkeenpäin tunnustaneet virheitään, jollaista eivät ole koskaan tehneet niiden maiden johtajat, joita kohtaan täällä monet tuntevat lämpimiä tunteita. Pari vuotta virasta poistumisensa jälkeen myös presidentti Jimmy Carter puhui julkisuudessa näin:
”Lähetimme merijalkaväkeä Libanoniin, ja jos kävisitte Libanonissa, Syyriassa tai Jordaniassa näkisitte ihmisten vihan Yhdysvaltoja kohtaan. Me pommitimme ja tapoimme armottomasti täysin viattomia siviilejä –naisia, lapsia, maanviljelijöitä, kotiäitejä – noissa Beirutia ympätöivissä kylissä. USA:sta tuli jonkinlainen Saatana noiden syvästi loukattujen ihmisten mielissä. Tämä johti panttivankien ottamiseen ja erinäisiin terrori-iskuihin – jotka myös olivat täysin epäoikeutettuja ja rikollisia”.
Yllä oleva on William Blumin kirjan ”Roistovaltio – maailman ainoa supervalta” johdannosta. Kirja on vähintään yhtä raju kuin Chomskyn kirja, mutta paremmalla asiantuntemuksella tehty, sillä Blun on entinen amerikkalainen diplomaatti, joka tuntee myös politiikan Chomskya paremmin.
Enempää en tästä aiheesta puhu ainakaan tällä kertaa.
joilla oli siirtomaasodat käynnissä. USA halusi täten estää näiden siirtomaiden itsenäistymisen.
"Mutta on kuitenkin syytä huomata, että Yhdysvaltain kansalaiset ovat aikoinaan syystä tai toisesta halunneet sitä politiikkaa, jota heidän maansa on ruvennut kulloinkin toteuttamaan."
Tosin pitäisi mainita sekin, että kansa on ensin manipuloitu tehokkaalla propagandalla uskomaan hallinnon suoranaiset valheet. Ja joskus on provosoitu kulloinenkin vihollinen "uhkaamaan" USAa.
saavutukseksi?