Katekismus adventi§teillä

Kun seitsemännen päivän adventistit alkoivat järjestäytyä seurakunnaksi 1861, he eivät omaksuneet mitään uskontunnustusta. Tämä jätti oven avoimeksi Raamatun tutkistelun ja profetian hengen opastuksen kautta saatavalle lisävalolle.

Vuosina 1845 ja 1846 totuuden suuret linjat alkoivat vähitellen hahmottua näille Raamatun tutkijoille. Ellen (Harmon)White sai näkyjä, jotka kumosivat harhaoppeja, vastustivat fanatismia ja tukivat niitä opinkohtia, jotka oli löydetty ahkeran Kirjoitusten tutkimisen kautta. Näiden totuuksien liittäminen yhdeksi opinkokonaisuudeksi tapahtui 1848 sapattikonferensseissa ja muissa saman tapaisissa neuvottelutilaisuuksissa yhden tai kahden seuraavan vuoden aikana. Ensimmäisissä kokouksissa oppeja selviteltiin ja koottiin yhteen, kun taas myöhemmissä kokouksissa pääpaino oli niiden opettamisessa ja yhteensovittamisessa.

Jumala suojeli ja johti kansaansa antamalla sanansaattajalleen yhden tai kaksi näkyä kussakin konferenssissa. Näyt eivät kuitenkaan olleet tutkimuksen lähtökohtana tai korvanneet Raamatun tutkimista. Ellen White kirjoitti tästä kokemuksesta: ”Monet meidän kansamme jäsenistä eivät tajua, kuinka vankalla perustalla uskomme lepää. Mieheni ja veljet Joseph Bates, Pierce, Edson sekä muut innokkaat, ja jalot ja vilpittömät veljet etsivät totuutta kuin kätkettyä aarretta vuoden 1844 määräajan mentyä ohi. Minä olin mukana näissä tilaisuuksissa, ja me tutkimme ja rukoilimme hartaasti. Usein viivyimme yhdessä myöhäiseen yöhön asti ja joskus yli yön rukoillen valoa ja tutkien sanaa.
Kerta toisensa jälkeen nämä veljet kokoontuivat yhteen tutkimaan Raamattua, jotta voisivat ymmärtää sitä ja kykenisivät opettamaan sitä vakuuttavasti. Kun he tutkistelussaan tulivat kohtaan, jossa he joutuivat sanomaan: ´ Me emme voi enää muuta´, Herran Henki tuli päälleni, jouduin näkytilaan ja minulle annettiin selvä käsitys kohdasta, jota olimme tutkimassa, ja minua neuvottiin, miten meidän tuli työskennellä ja opettaa tehokkaasti. Näin saimme valoa, joka auttoi meitä ymmärtämään Kristusta ja Hänen tehtäväänsä ja pappeuttaan koskevia kirjoituksia. Minulle selvitettiin totuuksia siitä ajasta, joka ulottuu meidän ajastamme siihen hetkeen, kun astumme Jumalan kaupunkiin, ja minä välitin toisille niitä neuvoja, joita Herra oli antanut minulle.” Selected Messages, 1.osa, s. 206,207

Sitten Ellen White mainitsi mielenkiintoisen ja merkittävän seikan suhteestaan näihin tutkisteluihin: ”Koko tänä aikana en pystynyt ymmärtämään veljien ajatuksen juoksua. Ajatukseni olivat lukitut, enkä voinut käsittää tutkimiemme kirjoitusten merkitystä. Tämä oli elämäni suurimpia murheita. Olin tässä mielentilassa, kunnes kaikki uskomme pääkohdat olivat selvinneet meille Jumalan sanan kanssa sopusoinnussa. Veljet tiesivät, että kun en ollut näkytilassa, en voinut ymmärtää näitä asioita, ja he hyväksyivät annetut ilmestykset suoraan taivaasta tulleena valona. ” Sama, s. 207

Näin Herra ohjasi olosuhteita antaakseen haasteen uranuurtajillemme jatkaa tutkimustyötä ja vakuuttaakseen heitä Ellen Whiten tutkimuksen aiheena olevista opinkohdista esittämien kommenttien aitoudesta. Kun sisar White rukoili J.N.Andrewsin isän parantumista, hänen mielensä avautui.

Puhuessaan tästä kokemuksesta 1904 panteismikriisin aikana hän mainitsi: ”Pian tämän jälkeen Herra neuvoi minua, ettei minun tullut enää murehtia kykenemättömyyttäni ymmärtää Kirjoituksia. Jumala avasi mieleni, ja siitä lähtien milloin tahansa, kun luen hänen Sanaansa, valovirta tulvii mieleeni.

Näin työ jatkui, ja meille näytettiin uskomme perusta. Onko ihme, että minulla on jotakin sanottavaa, kun näen uskomme pilareiden alkavan siirtyä paikaltaan?” Käsikirjoitus 46, 1904

Jälleen vuonna 1906 Ellen Whitella oli tilaisuus muistella työmme varhaisia päiviä, jolloin totuuden vankat perustukset oli laskettu. ”Meidän tulee perustautua uskoon, meille varhaisempien kokemustemme kautta annettuun totuuden valoon. Tuona aikana monet harhaopit tunkeutuivat keskuuteemme; saarnaajat ja lääkärit toivat uusia oppeja. Me tutkimme Kirjoituksia ja rukoilimme paljon, ja Pyhä Henki johdatti totuuden mieleemme. Joskus vietimme yökaudet Kirjoituksia tutkien ja pyytäen hartaasti Jumalan opastusta. Jumalalle antautuneet miehet ja naiset kokoontuivat ryhmissä tässä tarkoituksessa. Jumalan voima tuli yllemme, ja minä saatoin määritellä selvästi, mikä on totuus ja mikä erhe.
Kun uskomme perusteet oli tällä tavoin laskettu, jalkamme olivat vankalla pohjalla. Otimme vastaan totuuden kohta kohdalta Pyhän Hengen vahvistamana. Minä jouduin näkytilaan, ja minulle annettiin selitykset. Minulle kuvailtiin taivaallisia asioita ja pyhäkköä. Meidät asetettiin paikalle, missä valo loisti yllemme kirkkain, selvästi erotettavin sätein.

Minä tiedän, että pyhäkkökysymys perustuu vanhurskauttamiseen ja totuuteen, aivan kuten olemme käsittäneet jo vuosia. Vihollinen johdattaa mielemme harhapoluille. Hän iloitsee, kun ne, jotka tuntevat totuuden, antautuvat kokonaan keräämään kirjoituksia sellaisten virheellisten teorioiden tueksi, joilla ei ole mitään totuuden perustusta. Täten kirjoituksia käytetään väärin; niitä ei annettu vahvistamaan erhettä vaan tukemaan totuutta.” Gospel Workes, s- 302,303

Huomaa: Kun Ellen White kirjoittaa Raamatun Kirjoituksista, sana on isolla K- kirjaimella, ja kun omista kirjoituksistaan lopussa, ne ovat pienellä k-kirjaimella. Näin hän erottaa Jumalan Kirjoitukset ja omat kirjoituksensa toisistaan. Nykyäänhän hänen kirjoituksensa ovat yleisesti vastustajien silmätikkuna ja niitä käytetään ja ymmärretään väärin.

Yhä tänäänkin opetuksemme perustuu yksin Raamattuun, jota yhä edelleen tutkitaan rukoillen ja Pyhän Hengen apua pyytäen. Raamattua tutkitaan jokaisessa seurakunnassa, mutta myöskin johtajiemme kesuudessa, koska jokaisena vuotena tehdään 4 Raamatun tutkisteluvihkosta. He ovat aikaamme edellä pari vuotta, mutta kaikesta huomaa, että Pyhä Henki johtaa näitä tutkisteluja edelleen. Niin ajankohtaisia ne ovat oleet.

Kuten luit, Ellen ei ole "sanellut" meille mitään. Hän oli mukana, kun toiset tutkivat ymmärtämättä mitään, kunnes Jumala hänen kauttaan asioita vahvisti.