Mitä UT:ssa esiintyvät tekstit, jotka puhuvat Israelista, Juudan kansasta ja Jerusalemista, tarkoittavat:
Sen jälkeen, kun Israelin valtio perustettiin, ovat monet tahot korostaneet sen olevan ensimmäisiä enteitä siitä, että Jerusalemista lopultakin tulee Jumalan omaisuuskansan keskus Messias-kuninkaan, Jeesuksen Kristuksen johdolla. Tällöin viitataan seuraaviin Jeesuksen sanoihin:
”Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä.” (Matt. 24:32,33)
Tämän tekstin soveltaminen edellä mainitulla tavalla on tyypillinen esimerkki mielivaltaisesta Raamatun sanojen tulkitsemisesta. Tässä mainittu lehteen puhkeava viikunapuu selitetään tarkoittavan Israelin valtiota, mutta tekstiyhteys, jossa tämä viikunapuu esitetään, osoittaa, että ei ole lainkaan kysymys Jerusalemista tai Israelista. Mitä Jeesus sitten tällä vertauksellaan tarkoittaa?
Tässä Matteuksen evankeliumin luvussa Jeesus vastaa opetuslastensa pyyntöön saada jonkinlaisia ennakkomerkkejä, milloin tämä maailman loppu alkaisi lähestyä ja Jumalan valtakunnan ikuinen kesä olisi odotettavissa. Jeesus luettelikin useita tapahtumia, joita tulisi esiintymään yleisesti siellä täällä maailmassa, kuten esim. suuret sodat, nälänhädät, maanjäristykset ja ennen kaikkea evankeliumin saarnaaminen kaikille kansoille. Sitten hän tekee yhteenvedon näistä ilmiöistä ja sanoo, jotta ”kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä”. Ja tehdäkseen asian selvemmäksi hän käyttää vertausta luonnosta: Kun viikunapuu puhkeaa lehteen…, me voisimme täällä pohjoisessa sanoa, että ”kun koivun silmut turpoavat ja lehdet puhkeavat hiirenkorvalle”, tiedämme kesän olevan lähellä.
Eräässä toisessakin yhteydessä Jeesus käytti viikunapuuta vertauksena. Ensin Jeesus ratsastaa Jerusalemiin. Kansanjoukot rientävät riemuissaan kaduille. Heille tulee mieleen ennustus profeetta Sakarjan kautta: ”Sinun kuninkaasi tulee ratsastaen aasilla…” Kansa oli haltioissaan, alkoi irroittaa palmuista oksia, levittää niitä kadulle, myös viittoja levitetään kadulle ja kuorossa lauletaan ”Hoosianna, Daavidin Pojalle! Opetuslapsetkin valtaa innostus, sillä hekin uskovat odotuksesa nyt täyttyvän. Heidän mestaristaan on nyt tuleva Juudan Kuningas!
Jeesus kuuli kuitenkin aivan muuta. Hän kuuli, että jo muutaman päivän kuluttua Jerusalemissa raikuvat toisenlaiset huudot hänestä. ”Vie pois hänet! Ristiinnaulitse hänet!” Hillitäkseen opetuslastensa mieliä, hän ollessaan matkalla Betaniasta Jerusalemiin näki lähellä tietä erikoisen viikunapuun, jossa oli jo täydet lehdet. Se oli epätavallinen ilmiö, koska missään muualla viikunapuut eivät olleet lehdessä. Jeesus mein viikunapuun luo etsimään myöskin syötäviä hedelmiä.
”Ja nähdessään tien vieressä viikunapuun hän meni sen luo, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin pelkkiä lehtiä; ja hän sanoi sille: "Älköön sinusta ikinä enää hedelmää kasvako". Ja kohta viikunapuu kuivettui.” (Matt. 21:19)
Viikunapuun luonnollisen järjestyksen mukaan puussa olisi pitänyt olla myös jo hedelmiä, mutta niissä ei ollut.
Tästä Jeesus sai sopivan aiheen Jerusalemista ja sen kansasta. Jerusalemissa oli jotakin sellaista, mitä ei ollut missään muualla koko maailmassa. Siellä oli ainoalle, elävälle Jumalalle pyhitetty temppeli, siellä suoritettiin joka päivä Jumalan palveluksia, uhritoimituksia ja rukouksia, joita ei ollut missään muualla koko maailmassa. Nyt hän oli tullut tämän erikoisen kansan keskelle etsimään tämän uskon mukaista hedelmää, Jumalalle pyhitettyä elämää, joka ilmenisi rakkautena ja laupeutena lähimmäistä kohtaan ollen samalla elämän valona, ja todistuksena kaikille kansoille maan päällä. Mutta tällaista hedelmää ei Jeesus Jerusalemista löytänyt. Tästä hän sai aiheen soveltaa tätä lehtevää mutta hedelmätöntä viikunapuuta Juudan kansaan. Jeesus sanoi siitä: "Älköön sinusta IKINÄ enää hedelmää kasvako". Teksti jatkuu, ”ja kohta viikunapuu kuivettui”. Mark. 11:20 kertoo samasta asiasta: Ja kun he varhain aamulla kulkivat ohi, näkivät he viikunapuun kuivettuneen JUURIA myöten.
Tällainen on Jeesuksen antama selvä opetus Jerusalemista ja sen kansasta. Siitä ei ikinä kukaan hedelmää löydä, koska se kuivettui juuria myöten. Tämän vertauksen vakuudeksi Jeesus vielä sanoi juutalaisille seuraavaa: ”Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.” Matt. 21:43 Siis joku muu kansa, kuin juudan kansa, tulee tekemään sitä hedelmää, jota taivaan Jumala kansaltaan odottaa.
Apostoli Paavalin kirjoituksista käy selvästi ilmi, mikä tuo Jeesuksen puhuma kansa on, joka lopultakin Jumalan suunnitelman toteuttaa. Se on kansa, jonka päämies on Jumala, ja jolla ei ole aseistettua armeijaa, ja, joka levittää Jumalan tuntemusta kaikille kansoille maan päällä. Luemme ensin apostoli Paavalin sanat Room. 2:28,29: ”Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu; vaan se on juutalainen, joka sisäisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.”
Paavali käyttää käsitettä ”juutalainen” merkitsemään Jumalan omaisuuskansan jäseniä, ja selittää, että rodullinen juutalaisuus ei vielä tässä merkitse mitään, ei siitäkään huolimatta, että juutalaisrodulle ominainen seremonia on suoritettu, vaan sydämen eli mielen oikea suhde Jumalaan on ratkaiseva. Saman asian Paavali ilmaisee, jos mahdollista, vieläkin selvemmin Gal. 3:27-29
”Sillä kaikki te”, huomaa hän puhuu Galatian seurakunnalle, jonka jäsenistä monet ehkä useimmat, olivat pakanuudesta kääntyneitä ihmisiä, ”jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Voiko enää painokkaammin asia selittää, että uudessa liitossa eivät kansalliset tai rodulliset eroavaisuudet merkitse mitään, vaan jokainen Kristukselle vihkiytynyt ihminen on myös Aabrahamille annetun lupauksen perillinen.
Apostoli selittää edelleen senkin, miten uskovien isä Aabraham itse ymmärsi hänelle annetun lupauksen omasta maastaan, ja sen pyhästä kaupungista.
Siitä luemme Hebr. 11: 10,13,16 :
”…sillä hän (Aabraham) odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala. --- Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. --- mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen. Sen tähden Jumala ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin.” Paavali sanoo vielä siitä kaupungista, mikä Aabrahamille oli näytetty, ja jota hän odotti tunnustaen olevansa vieras ja muukalainen maan päällä. Se löytyy Gal. 4:26: ”Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme.”
Sen jälkeen, kun Israelin valtio perustettiin, ovat monet tahot korostaneet sen olevan ensimmäisiä enteitä siitä, että Jerusalemista lopultakin tulee Jumalan omaisuuskansan keskus Messias-kuninkaan, Jeesuksen Kristuksen johdolla. Tällöin viitataan seuraaviin Jeesuksen sanoihin:
”Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä.” (Matt. 24:32,33)
Tämän tekstin soveltaminen edellä mainitulla tavalla on tyypillinen esimerkki mielivaltaisesta Raamatun sanojen tulkitsemisesta. Tässä mainittu lehteen puhkeava viikunapuu selitetään tarkoittavan Israelin valtiota, mutta tekstiyhteys, jossa tämä viikunapuu esitetään, osoittaa, että ei ole lainkaan kysymys Jerusalemista tai Israelista. Mitä Jeesus sitten tällä vertauksellaan tarkoittaa?
Tässä Matteuksen evankeliumin luvussa Jeesus vastaa opetuslastensa pyyntöön saada jonkinlaisia ennakkomerkkejä, milloin tämä maailman loppu alkaisi lähestyä ja Jumalan valtakunnan ikuinen kesä olisi odotettavissa. Jeesus luettelikin useita tapahtumia, joita tulisi esiintymään yleisesti siellä täällä maailmassa, kuten esim. suuret sodat, nälänhädät, maanjäristykset ja ennen kaikkea evankeliumin saarnaaminen kaikille kansoille. Sitten hän tekee yhteenvedon näistä ilmiöistä ja sanoo, jotta ”kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä”. Ja tehdäkseen asian selvemmäksi hän käyttää vertausta luonnosta: Kun viikunapuu puhkeaa lehteen…, me voisimme täällä pohjoisessa sanoa, että ”kun koivun silmut turpoavat ja lehdet puhkeavat hiirenkorvalle”, tiedämme kesän olevan lähellä.
Eräässä toisessakin yhteydessä Jeesus käytti viikunapuuta vertauksena. Ensin Jeesus ratsastaa Jerusalemiin. Kansanjoukot rientävät riemuissaan kaduille. Heille tulee mieleen ennustus profeetta Sakarjan kautta: ”Sinun kuninkaasi tulee ratsastaen aasilla…” Kansa oli haltioissaan, alkoi irroittaa palmuista oksia, levittää niitä kadulle, myös viittoja levitetään kadulle ja kuorossa lauletaan ”Hoosianna, Daavidin Pojalle! Opetuslapsetkin valtaa innostus, sillä hekin uskovat odotuksesa nyt täyttyvän. Heidän mestaristaan on nyt tuleva Juudan Kuningas!
Jeesus kuuli kuitenkin aivan muuta. Hän kuuli, että jo muutaman päivän kuluttua Jerusalemissa raikuvat toisenlaiset huudot hänestä. ”Vie pois hänet! Ristiinnaulitse hänet!” Hillitäkseen opetuslastensa mieliä, hän ollessaan matkalla Betaniasta Jerusalemiin näki lähellä tietä erikoisen viikunapuun, jossa oli jo täydet lehdet. Se oli epätavallinen ilmiö, koska missään muualla viikunapuut eivät olleet lehdessä. Jeesus mein viikunapuun luo etsimään myöskin syötäviä hedelmiä.
”Ja nähdessään tien vieressä viikunapuun hän meni sen luo, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin pelkkiä lehtiä; ja hän sanoi sille: "Älköön sinusta ikinä enää hedelmää kasvako". Ja kohta viikunapuu kuivettui.” (Matt. 21:19)
Viikunapuun luonnollisen järjestyksen mukaan puussa olisi pitänyt olla myös jo hedelmiä, mutta niissä ei ollut.
Tästä Jeesus sai sopivan aiheen Jerusalemista ja sen kansasta. Jerusalemissa oli jotakin sellaista, mitä ei ollut missään muualla koko maailmassa. Siellä oli ainoalle, elävälle Jumalalle pyhitetty temppeli, siellä suoritettiin joka päivä Jumalan palveluksia, uhritoimituksia ja rukouksia, joita ei ollut missään muualla koko maailmassa. Nyt hän oli tullut tämän erikoisen kansan keskelle etsimään tämän uskon mukaista hedelmää, Jumalalle pyhitettyä elämää, joka ilmenisi rakkautena ja laupeutena lähimmäistä kohtaan ollen samalla elämän valona, ja todistuksena kaikille kansoille maan päällä. Mutta tällaista hedelmää ei Jeesus Jerusalemista löytänyt. Tästä hän sai aiheen soveltaa tätä lehtevää mutta hedelmätöntä viikunapuuta Juudan kansaan. Jeesus sanoi siitä: "Älköön sinusta IKINÄ enää hedelmää kasvako". Teksti jatkuu, ”ja kohta viikunapuu kuivettui”. Mark. 11:20 kertoo samasta asiasta: Ja kun he varhain aamulla kulkivat ohi, näkivät he viikunapuun kuivettuneen JUURIA myöten.
Tällainen on Jeesuksen antama selvä opetus Jerusalemista ja sen kansasta. Siitä ei ikinä kukaan hedelmää löydä, koska se kuivettui juuria myöten. Tämän vertauksen vakuudeksi Jeesus vielä sanoi juutalaisille seuraavaa: ”Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.” Matt. 21:43 Siis joku muu kansa, kuin juudan kansa, tulee tekemään sitä hedelmää, jota taivaan Jumala kansaltaan odottaa.
Apostoli Paavalin kirjoituksista käy selvästi ilmi, mikä tuo Jeesuksen puhuma kansa on, joka lopultakin Jumalan suunnitelman toteuttaa. Se on kansa, jonka päämies on Jumala, ja jolla ei ole aseistettua armeijaa, ja, joka levittää Jumalan tuntemusta kaikille kansoille maan päällä. Luemme ensin apostoli Paavalin sanat Room. 2:28,29: ”Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu; vaan se on juutalainen, joka sisäisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.”
Paavali käyttää käsitettä ”juutalainen” merkitsemään Jumalan omaisuuskansan jäseniä, ja selittää, että rodullinen juutalaisuus ei vielä tässä merkitse mitään, ei siitäkään huolimatta, että juutalaisrodulle ominainen seremonia on suoritettu, vaan sydämen eli mielen oikea suhde Jumalaan on ratkaiseva. Saman asian Paavali ilmaisee, jos mahdollista, vieläkin selvemmin Gal. 3:27-29
”Sillä kaikki te”, huomaa hän puhuu Galatian seurakunnalle, jonka jäsenistä monet ehkä useimmat, olivat pakanuudesta kääntyneitä ihmisiä, ”jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Voiko enää painokkaammin asia selittää, että uudessa liitossa eivät kansalliset tai rodulliset eroavaisuudet merkitse mitään, vaan jokainen Kristukselle vihkiytynyt ihminen on myös Aabrahamille annetun lupauksen perillinen.
Apostoli selittää edelleen senkin, miten uskovien isä Aabraham itse ymmärsi hänelle annetun lupauksen omasta maastaan, ja sen pyhästä kaupungista.
Siitä luemme Hebr. 11: 10,13,16 :
”…sillä hän (Aabraham) odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala. --- Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. --- mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen. Sen tähden Jumala ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin.” Paavali sanoo vielä siitä kaupungista, mikä Aabrahamille oli näytetty, ja jota hän odotti tunnustaen olevansa vieras ja muukalainen maan päällä. Se löytyy Gal. 4:26: ”Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme.”
Vastaukset 10
Vanhimmat
1.Korinttolaiskirje:
14:34 olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän EI OLE LUPA PUHUA, vaan olkoot ALAMAISIA, niinkuin LAKIKIN sanoo.
Raamatun laki ei näytä koskevan pastori Ellen Whiteä.
Adventtikirkon jäsenistössä on yli 70 % naisia ja sen kyllä huomaa. Onhan heillä oma salainen järjestö miesadventistien pään menoksi-
Akkakerhoadventistit.
Adventtikirkon pää on Ellen g. Write. Heillä on naispää ja naisen logiikka.
raapustat tuota samaa sovinistista saastaasi vääristelemällä Paavalia ties kuinka monennen kerran. Eikö mielessäsi ole mitään muuta???
Ja sinuakos kiinnostaa vain monesko kerta? No ei ole häävit sinunkaan harrasteesi!
Gal.4:21. Sanokaa minulle te, jotka tahdotte lain alaisia olla, ettekö kuule, mitä laki sanoo?
22. Onhan kirjoitettu, että Aabrahamilla oli kaksi poikaa, toinen orjattaresta, toinen vapaasta.
23. Mutta orjattaren poika oli syntynyt lihan mukaan, vapaan taas lupauksen voimasta.
24. Tämä on kuvannollista puhetta; nämä naiset ovat kaksi liittoa: toinen on Siinain vuorelta, joka synnyttää orjuuteen, ja se on Haagar;
25. sillä Haagar on Siinain vuori Arabiassa ja vastaa nykyistä Jerusalemia, joka elää orjuudessa lapsineen.
26. Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme.
27. Sillä kirjoitettu on: "Iloitse, sinä hedelmätön, joka et synnytä, riemahda ja huuda sinä, jolla ei ole synnytyskipuja. Sillä yksinäisellä on paljon lapsia, enemmän kuin sillä, jolla on mies."
28. Ja te, veljet, olette lupauksen lapsia, niinkuin Iisak oli.
29. Mutta niinkuin lihan mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan syntynyttä, niin nytkin.
30. Mutta mitä sanoo Raamattu? "Aja pois orjatar poikinensa; sillä orjattaren poika ei saa periä vapaan vaimon pojan kanssa."
31. Niin me siis, veljet, emme ole orjattaren lapsia, vaan vapaan.
Mitä Aabraham olisi tehnytkään sillä Jerusalemilla, jonka kadut ovat ahtaita ja täynnä häliseviä ihmisjoukkoja, kerjäläisiä ja aseistettuja sotilasosastoja, kaupungilla, jossa on sairaaloita ja vankiloita. Aabraham ymmärsi, että todellinen luvattu maa ja Jerusalem on se uusi maa, jota kuvaillaan Raamatun viimeisillä lehdillä. Sen kaupungin kadutkin ovat puhdasta kultaa, muurit jalokiveä ja portit helmestä valmistetut. Siellä ei ole itkua eikä kyyneleitä, ei sairautta eikä kuolemaa.
Emmekö mekin halua olla sinne matkalla? Siellä meitä odottaa uusi maa, jossa vanhurskaus asuu, ja jossa Jumalan maja on ihmisten keksellä ja hän on heidän valonsa. Emme osaa edes kuvitella, millaista siellä on, mutta jo Ilmestyskirjan muutamat jakeet kertovat aivan toisenlaisesta maailmasta kuin tämä nykyinen on.
Minua hirvittää aina, kun on puhe kaupungista. Olen luontoihminen kiireestä kantapäähän, enkä tiedä, millainen voisi olla kaupunki jossa viihtyisin. Luonto äänineen ja korkeintaan läheisiä ihmisiä lähellä on mitä suurinta juhlaa tällaiselle erakolle.
mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämmeen koskaan astunut on Jumala varannut niille jotka Häntä rakastavat ja kunniassa pitävät, eikö ole ihana lupaus kyllä kannattaa kilvoitella sinne maksoi mitä maksoi.
ja selvästä sanasta oli niin selvä kirjoitus, mutta monikohan sen käsittää oikeaksi, mulle se ainakin selvisi oli kuin Pyhä Henki olisi sen selvästi sanonut minulle että noin se on.
hyvä että juutalaisrodulle ominaisista seremonioista kuten ympärileikkauksista on päästy, vain täysi tollo voi uskoa että Jumala käskisi irrottaa palan nahkaa miesten elimestä tai sanoisi älkää syökö sikaa koska se on saastainen. Miten joku eläin voisi olla toista saastaisempi ja millä perustteella?